Kevätyllätyksiä ja tunnustus

Postilaatikossa odotti Salaisen Neuleystävän lähettämä yllätyspaketti:

Paketista löytyi keväisen vihreitä tiskirättejä (yksi virkattu ja yksi neulottu), kerä Novita Miami-lankaa ja sille sopiva virkkuukoukku sekä kannustuskortti, jossa SNY-ystäväiseni kannusti minua edes jotain pientä virkkuutyötä kokeilemaan. Kiitokset kovasti, saatanpa tuota kokeillakin, nimittäin tuo Miamin väri on oikein houkutteleva, ja tuosta kerästä saattaisi syntyä vaikkapa virkattu sytomyssy. Kahvijuomakin syntyy virkkaustuokion viihdykkeeksi paketin lisukkeista. Kiitokset kovasti!

Toinen yllätys odotti aamulla täällä nettimaailman uumenissa. Huopatossunen antoi minulle tunnustuksen:

 

Tämä tunnustus tulee jakaa pitkäaikaisille blogituttavuuksille. Virpi sen jo saikin (hän olisi muuten itse oikeutetusti kuulunut saajien joukkoon), joten laitanpa tunnustuksen näin ollen eteenpäin seuraaville, joiden kanssa on tullut blogeja seurailtua ristiin ja rastiin:

Krista / Valkeat langat
Neule-Kirppu / Neule-Kirpun neuleet
Drucilla / Lankahamsterin tunnustukset
Hilima / Hiliman hääräykset
Olga / Olgan puuhat

Nyt uskaltaa jo luottaa siihen että kesä tulee: pihalla pilkistelee jo sipulikasvien nuppuja sieltä missä lämpö on jo voittanut lumen ja jään. Mukavaa kevättä!

Talven viime rutistuksia ja arvontatuloksia

Hui kauhistus miten saamattomaksi olen bloggailun osalta heittäytynyt! Kevätväsymystä ilmeisesti ilmassa. Sain sentään ostettua itselleni ihanan keväisen kimpun tulppaaneja...

...ja sain sitten jälkikasvun suusta kuulla  olevani todella säälittävä. Siis koska ostan ITSELLENI kukkia. Minä nyt vaan satun pitämään tulppaaneista, ja koska miesväkeni harvemmin kukkia ostelee, miksi en itse piristäisi itseäni. Varsinkin, kun oman pihan tulppaaneja saa vielä vähän aikaa odotella. Lunta on nimittäin vieläkin paljon, vaikka ukkokulta innostuikin grillaamaan ulkona jo parisen viikkoa sitten.

Teräväkielisellä jälkikasvullamme oli sanansa sanottavana tuostakin touhusta, ja kieltämättä tästä olin hänen kanssaan samaa mieltä ;). Tänään kotiin tullessani ulkolämpötila olikin jopa +8C, joten toivoa  lumen sulamisesta on.

Ihan laiskana en sentään ole ollut. Jo viime viikolla viimeistelin asustesetin Permin Safirasta: pitkävartiset sormikkaat, kaulurin ja baskerin. Olen suunnitellut ottavani näistä tyylikkäät kuvat ulkosalla kevätauringossa, mutta enpä jaksa enää kärkkyä sopivaa kuvaamispäivää. Sitäpaitsi 80-luvun teini ei vieläkään tunne oloaan kotoiseksi minkään sortin pipossa tai hatussa. Tämä setti ei siis missään nimessä tule jäämään itselleni, vaikka loppusijoituspaikka onkin vielä päättämättä.

Pattern:  From a Permin leaflet. Yarn: Permin Safira, 300g. Needles: 5 mm. 

Kaulurista ja baskerista en sano mitään, mutta sormikkaat ovat mielestäni onnistuneet ja lämpöiset. Lankakin on ihanan pehmeää. Ohjeen mukaan kauluriin pitäisi vielä pujottaa nyöri, mutta päätin jättää sen pois.

Kehräysharjoitukset eivät ole edistyneet, koska olemme taas olleet enemmän tai vähemmän liikekannalla. Viikonlopulla lienee aikaa jatkaa harjoituksia. Olisiko nyt kuitenkin aika julkaista arvontatulokset Wanhan Rouwani nimeämiskisasta? Pitihän se arvata, että nimiehdotuksina tulee esiin parempiakin vaihtoehtoja kuin alkuperäinen oma ajatukseni. Todettakoon heti alkuunsa, että kukaan ei sitä arvannut. Jouduin kuitenkin miettimään nimivalintaa pidemmän kaavan kautta poissulkemistekniikkaa hyödyntäen.

Ensimmäiseksi listalta karsiutuivat Kerttu, Reetta ja Wilhelmiina. Näistä varsinkin jälkimmäisessä on tyyliä, mutta koska kaikki kolme nimeä löytyvät lähisuvusta, hylkäsin ne. Koska ajatuksenani oli antaa rukille persoonallinen hienostelunimi, hylkäsin liian tavanomaisina myös Rosan ja Old Ladyn. Jäljelle jäi näin seitsemän hyvää vaihtoehtoa, ja oma alkuperäinen ajatukseni kahdeksantena:

• Huopatossunen ehti ensimmäisenä ehdottamaan Josefineä, ja kieltämättä viittaus Napoleoniin sekä nimi itsessään on tyyliltään houkutteleva! 
• Seuraava ehdotus oli Vilijonkka. Ei paha sekään - eikös hän olekin aika oikukas hahmo? Kuvastaa siten hyvin minun ja Wanhan Rouwani toistaiseksi kovin ailahtelevaa suhdetta. 
• Lilan ehdottamassa Ruustinnassa taas on vanhan ajan arvokkuutta.
• Neulekirpun ehdottama Hieno Allgreen sai aikaan hyvät naurut, ja vaikka tuo hahmo ei ollut putouksessa sen enempää ykkös- kuin kakkossuosikkinikaan, huumori puri. 
• Justiina, Pekan & Pätkän kipakka emäntä, sopisi myös enemmän kuin hyvin. Tosin Justiina taisi jotenkin olla kovin arkinen hahmo eikä niinkään mikään hienostelija. 
• Pirenan ehdotus Aurora herätti pientä mietintää, ennen kuin hoksasin yhteyden Auroran nimipäivään. Tämä sievistelevä prinsessanimi jos mikä olisi rukilleni erinomainen. 
• Fredrika taas olisi paitsi kaikin puolin arvokas nimi, myös hieno kunnianosoitus Fredrika Wetterhofille.

Tasapuolisuuden vuoksi laitoin kaikki ehdotukset lapuille ja pakotin 15-vuotiaamme onnettareksi. Kulhosta nousi lappu, jossa ehdotuksena oli Hieno Allgreen. Onnittelut voitosta Neule-Kirpulle ja kiitokset mainioista ehdotuksista kaikille osallistujille!

Oma ajatukseni rukin nimeksi oli Matilda. Siis oli. Kun miettii liikaa, valinta menee vaikeaksi. Kaikki edellä mainitut ehdotukset alkoivat tuntua houkuttelevilta, ja mieli teki laittaa paremmaksi läntisen naapurimaan prinsessoiden pitkistä nimilitanioista. Jossain vaiheessa viikon varrella muistui sitten mieleen lapsuuden lempikirjani Vaahteramäen Eemeli ja siitä tarina, jossa pahansisuinen ja ahne Komentoora putosi sudenkuoppaan. Komentoora. Siinäpä mainio nimi rukille, joka ei tunnu kesyyntyvän ihan helposti. Tyylisuuntakin vaihtui hienostelusta huumoripuolelle. Päädyin lopulta siihen, että rukki on yhteistyöhön suostuessaan nimeltään Napoleonin rakas Josefine ja oikutellessaan Komentoora. Näin ollen myös Huopatossunen voi odottaa arvontapalkintoa.

Nyt on puikoilla hieman työläämpi neuleprojekti, joten valmiiden neuleiden sijasta seuraavassa bloggauksessa on tulossa huumoripläjäys: muistumia kultaiselta 80-luvulta. Ainakin harppuystäväisten kannattaa varautua - Tena Ladyt saattavat olla tarpeen ;D

Mikä ihana päivä!!!! Taidan järjestää sen kunniaksi arvonnan!

Hymyilen, hyräilen ja olen onnellinen. Että joskus voi olla elämä mukavaa. Ai että miksikö? Aloitin päivän aamulla ajelemalla postiin, jossa odotti Salaisen Neuleystäväni maaliskuun paketti.

Paketin ulkokuori oli varsin osuva, koska kaikista muumihahmoista katsoisin olevani sekoitus Muumimammaa, Pikku Myytä ja Vilijonkkaa. Lähimpänä olen ehkä juuri Pikku Myytä, koska olen luonteeltani hieman samanlainen suorasukainen Totuuden Torvi, niin hyvässä kuin pahassa.

Nipin napin maltoin pitää jännitystä yllä ja jätin muutamaksi tunniksi paketin avaamatta. Ajelin nimittäin seuraavaksi Espoon Seilinmäkeen, jossa Rukin ja Rautapadan Sanski oli pitämässä kehruukurssia. Itse asiassa kyseinen kurssi jännittikin minua huomattavasti enemmän kuin SNY:n paketti: joskus joulukuun alussa osallistuin Villavyyhdin kehruukurssille, mutta se vain pahensi ramppikuumettani omaan rukkiini koskemiseen. Villavyyhdissä kehrättiin moderneilla rukeilla, enkä saanut sieltä ollenkaan kaipaamaani rohkeutta koskea lahjaksi saamaani perinnerukkiin. Sen sijaan elämään jäi haave Kromski Sonatasta. Sanskin sähköpostirohkaisujen ansiosta otin nyt kurssille mukaan oman teititeltävän Wanhan Rouvani, minimitavoitteena saada selville sen toimintakunto ja hieman vinkkejä omatoimiharjoitteluun.

My Grand Old Lady! I need to work out a little bit in order to make friends with it.

Kurssi ylitti odotukset. Vaikka polkeminen on vieläkin hakusessa eikä väkertelyäni oikein voi vielä kehräämiseksi sanoa, sain päivän aikana vironvillahahtuvasta aikaan 50 g varsin kohtuullisen näköistä lankaa. Rukkini siis toimii, ja Sanski vinkkaili päivän aikana kaikenlaisia niksejä sen kesyttämiseen. Katsokaa ja ihailkaa!

Result of my first trials with a traditional spinning wheel. Our cat Napoleon was more interested in the starting material -  Estonian wool.

Kotiinpalatessani myös Napoleon kiinnostui kovasti aikaansaannoksistani, mutta totesi ne pikaisesti kovin tylsiksi.

Boring, he seems to think...

Suomenlampaanvillaa en vielä yrittänyt kehrätä: hahtuvakiekkoa on vielä runsain mitoin jäljellä, joten taidan jatkaa polkemisharjoituksia vielä sillä. Tarvetta nimittäin on. Sen sijaan sorruin ostoksille. Mukaan lähti karstat sekä 150 g suomenlampaanvillaa kolmena eri värinä. Kunhan pääsen sinutteluväleihin tuon Wanhan Rouvani kanssa, pääsen näillä varusteilla siirtymään kehruuharjoituksissa samantien seuraavalle tasolle. Näiden karstojen pinkki väri on muuten kovin epätyypillinen minulle, mutta Jani-Petteriä lainatakseni, haittaaks se? Eipä kai, jos ei anna sen haitata.

Inspired by successful spinning lession, I also purchased 150 g of wool and hand carders.

Lauleskellen ja suklaata mussuttaen ajelin Espoosta kotiin availemaan Salaiseni lähettämää pakettia, eikä hyvä tuuleni siitä ainakaan huonontunut. Päinvastoin. Katsokaahan ystäväiset mitä kaikkea siitä paketista löytyi!

March package from my Secret Knitter Pal! Isn't it lovely? 

Pikku Myy piti siis sisällään pussillisen lakua (tyhjeni tosin jo, 15-vuotiaani suosiollisella avustuksella), Hattivatti-heijastin, kerroslaskuri sekä nämä kaikkein ihanimmat: kukkasipuleita (gloxiniaa ja karjalanneitoa), idätysalusta, jossa mukana vesikrassin siemeniä, sekä parsakaalin siemeniä myöskin idätettäväksi. Viimeisenä, vaan ei vähäisimpänä, 50 g / 500m vyyhti Nauravan lampaan käsinvärjättyä Huivisilkki+villa -lankaa, sävyltään Luumupuu. Älähän Salaiseni huolehdi, jos tuossa tosiaan on 500 m lankaa, kyllä siitä jo pitsihuivin neuloo! Naurava lammas on minulle uusi tuttavuus ja se tulikin tiedoksi aika sopivaan aikaan: näköjään tuosta nettikaupasta saa myös kuituja, joita saatetaan tarvita jos/kun hahtuvan kehräys jossain vaiheessa alkaa sujua riittävän hyvin.

ISOT KIITOKSET Salaiselle Neuleystävälleni: hyvin olet blogini lukenut ja pakettisi ilahdutti kovasti. Multasormia alkoi heti syyhyttää: huomenna olisi tarkoitus vaihtaa huonekasveihin mullat, joten taidanpa samalla laittaa siemenet itämään sekä sipulit multaan. Jospa vaikka saisin ne kesäksi kukkimaan. Huivilangan jemmaan toistaiseksi kesälomaa odottamaan. Kyselit onko minulla kasvimaata: tavallaan kyllä, siis suunnitelma on, mutta viime kesällä into loppui kesken ja toteutus jäi toistaiseksi :). Jos tarkasti katsoit tuota karsta&villakuvaa, huomasit myös, etten todellakaan vihaa "muumikrääsää". Sitä nimittäin löytyy meiltä ihan päivittäiskäytöstä. Tosin tähän väliin on kyllä todettava, että mieheni vihaa usein käyttävääni oranssia Hattivatti-mukia. Hän nimittäin pitää sitä härskinä ja kutsuukin sitä Kondomimukiksi. Ne miehet....

Tästä tulikin superhyperpitkä postaus. Onnistuneen päivän kunniaksi järjestänkin arvonnan niille kärsivällisille, jotka jaksoivat lukea näin pitkälle. Siispä: arvaapa minkä ajattelin antaa Wanhalle Rouwalle nimeksi? Mielessäni on rukilleni tietty mieluisa nimi, ja se joka osuu oikeaan tai muuten heittää parhaan vaihtoehtoisen ehdotuksen, saa lankapalkinnon. Kisa alkaa NYT ja loppuu viikon kuluttua eli 18.3. Onnea matkaan! Lähden itse jatkamaan kehruuharjoituksia, nyt kun olen vauhtiin päässyt. Kuulumisiin.

Kai-Mei -sukat

Joskus viime vuonna hankkimastani Cookie A:n kirjasta Suloisimmat Sukat löytyy kauniita sukkamalleja. Koska tunnetusti olen laiska sukankutoja, vasta nyt sain aikaiseksi tehdä edes jotain tuosta kirjasta. Puikoille päätyivät Kai-Mei-sukat ja lanka löytyi luonnollisesti viime vuoden jäljiltä omasta varastosta. Sukat menevät Iteljoonin avustuksella kummitytölle 16-vuotislahjaksi; porsliinit toimitettiin jo lauantaina ihan kasvotusten ja kädestä käteen, mutta yllättäen sukat eivät sitten ihan valmistuneet ajoissa.

Pattern: Kai-Mei. Source: Cookie A: Sock Innovation.
Size: 38 (hopefully... my foot is too large for these anyway!).
Yarn: Lana Grossa Meilenweit Ultimo (420m/100g), 70g. Needles 2,5 mm.

Omia jalkoja on kyllä vaikea kuvata! Todistettakoon vielä että sukkia syntyi ihan oikeasti kaksi.

Perfektionistin silmiä kirvelee, sillä vasemmalla sukassa oli solmu jalkaterän puolivälissä eivätkä värit enää natsanneet symmetrisesti yhteen sen jälkeen. Nyyh.

Bloggaamisessa onkin ollut taas ns. luova tauko. Näistä sukista ensimmäinen syntyi hiihtolomaviikonlopun Prahan matkalla. Siinä sitä on mukava kaupunki, vieläkin, vaikka amerikkalaistuminen alkaakin mennä vähän överiksi (mm. 5 McDonaldsia noin kilometrin säteellä). Näitä Kaarlen sillan maisemia muistellen!

Prague in February 2012. What a lovely city!

Prahassa sääkin suosi, lämmintä oli ilmeisesti toistakymmentä astetta koko pidennetyn viikonlopun aikana ja aurinko paistoi. Lankaakin ostin: 50 g petrolinväristä Austermann Merino Lacea, kiitoslahjaksi Annalle joka kävi ruokkimassa Napoleonia reissumme aikana. Itselleni en siis tänä vuonna vieläkään ole ostanut lankaa! Tosin viimeisen viikon aikana postilaatikkoon tupsahtaneet Kauneimmat Käsityöt ja Moda saavat sormet syyhyämään kummasti. Karnaluks-reissua odotellen!

Huomenna pitäisi luoda silmukat siihen viimeiseen sormikkaaseen, joka puuttuu todennäköisesti ystävälleni Päiville päätyvästä asustesetistä. Sitten maaliskuun miinuksetkin kasvavat taas kivasti.

Helmikuun tervehdys

Salaisen neuleystäväni lähettämä helmikuun paketti saapui perille. Pakko oli sännätä iltamyöhällä vielä postiin, ja kyllä kannatti:

Paketissa oli kaksi kerää ihanaa merinolankaa, joka selvästikin haluaa muotoutua minulle sormikkaiksi, hauska lammaskortti sekä kaikenlaista muuta mukavaa: pussillinen suklaakahvia, omenasaippua, mittanauha ja kaksi kissalasia. Saipa myös Napoleon the Cat jotakin: paketissa oli kaksi lankakerän tapaista pikku palleroa, joiden helinästä päättelin niiden olevan tarkoitettu kissan leluksi. Nyt on olohuoneessa vauhtia ja vipinää, kun katti jahtaa pallukoita pitkin lattiaa. Tosin aluksi niitä piti kovasti nuuhkia - onkohan niissä ehkä lajitoverin tuoksuja?

Kiitokset Salaiselle Neuleystävälle!

Ystävänpäivän yllätyksiä

Yllätin itsenikin neulomalla tiistaina valmiiksi huppukaulurin, joka oli jo ehtinyt marinoitua kaapissa puolivalmiina viime huhtikuulta asti. Onko mitään tylsempää neulottavaa, kuin suora putki sileää neuletta? Eipä taida olla. Tähän työhön pätee kuitenkin vanha sanonta "..lopussa kiitos seisoo..."

Pattern: Moda 5/2010. Yarn: teetee Cacao (89% alpaca, 11% polyamide). 75g/375m.

Kaulurin juju on etumuksen puinen nappi, jonka olen muistaakseni ostanut Espoon Menita Outletista. Tykkään kovasti.

Vuoden lankaostossaldokin on muuten korkattu. Tosin tätä ostettua vähäistä lankamäärää ei oikein voi ostoksiin edes laskea, koska se jatkoi samantien kokonaisuudessaan matkaa Salaiselle Neuleystävälle. Oma lankavarasto on siis edelleen supistumaan päin, tosin tuskastuttavan hitaasti.

Sitten vielä viikon kulttuuripläjäys: ukkokultani vei minut elokuviin, tutustumaan kotiseutunsa historiaan eli Härmään. Lauri Tähkän upean Polte-videon perusteella odotin ilmeisesti tältä elokuvalta ihan liikoja. Jälkeenpäin lukiessani Hesarin viikkoliitteen arvostelun en voinut kuin allekirjoittaa joka sanan. Kovin pliisuksi leffa jäi, vaikka veri lensi alusta loppuun ja vähän liikaakin.  Loppuilta väiteltiin miehen kanssa oliko elokuva hyvä vai ei: olivathan Pohjanmaan lakeudet kieltämättä upean näköisiä, mutta visuaalinen nautinto ei riittänyt kompensoimaan tylsää sisältöä. Leppilampikin oli kyllä komea ilmestys parrakkaana Härmän häjynä, mutta hänen hahmonsa oli niin karmiva ettei sekään elokuvailtaa pelastanut, jyskyttävästä päänsärystä puhumattakaan. Nyt on nimittäin jostain syystä hartiat niin lukossa, että päätä särkee koko ajan ja puikoista olisi pakko pitää taukoa.

Hyvää Ystävänpäivää!!!

Mukavaa ystävänpäivää kaikille blogiystäville tämän suloisen kuvan myötä! Mummo-sarjakuvablogi on ihana. Tässäkin kuvassa on niin jotain mikä aivan pakottaa hymyn huulille.

Loppuviikolla oli Iteljooni tuonut salaperäisen kirjeen, jossa lähettäjäksi oli merkitty SNY-emo.

Melkein revin sen jo auki, mutta onneksi luin myös taustapuolen: "Ethän avaa ennen kuin 14.2." Okei, tiukkaa teki, mutta sain odotettua tähän päivään. Aamulla olin jo ovella takki päällä lähdössä, kun muistin kirjeeni: eihän siinä auttanut kuin palata avaamaan. Sisältä löytyi ihanaa tummaa suklaata ja hyväntuulinen kissakortti. "Muista hymyillä!" muistutti Salainen Neuleystäväni kortissaan.

Kyllähän sitä hymyilyttää, kun on suu täynnä suklaata. Kiitos SNY!

Päivälläkin sain aikaan vaihteeksi jotain konkreettista, kun hyödynsin koulutustilaisuuden maastoutumalla salin takimmaiseen nurkkaan ja tikuttamalla esityksiä kuunnellessani sinänsä tylsää huppukauluria. Itse asiassa simppelin tuubin neulominen auttoi kummasti pysymään hereillä ja keskittymään itse asiaan, ja ajatus harhaili paljon vähemmän kuin jos edessä olisi ollut sähköposti auki. Muistiinpanojakin ehdin välillä kirjoitella. Salissa olijoista tuskin kukaan huomasi puuhiani ehkä kahta vieruskaveria lukuunottamatta. Wau. Onpa minusta tullut rohkea. Jospa kohta tulisi lankasaldoon taas muutama kymmenen grammaa miinuksia!

Kotoilua

Kun takana oli kiireinen työviikko ja mukavan rentouttava perjantai-ilta kaverien kanssa, oli viikonloppuna aikaa ottaa elämä rennosti. Mallia näytti luonnollisesti kissaherra Napoleon nuoren isäntänsä kanssa.

Is there any other creature in the world being able to relax like a cat? (Well, maybe a teenager...)

Nuorella kylmäraajaisella kissanisännällä on huutava pula villasukista. Kaikki viimetalviset ovat nimittäin jääneet pieniksi - montakohan numeroa nämä koivet kasvoivatkaan vuodessa? Lopputulos on kuitenkin hoikka jalka kokoa 46. Jotta sukkia ei tarvitsisi aina käydä lainailemassa isältä, käytin viimeiset raitaseiskaveikkani ja neuloin uudet. Miinuksia lankasupisteluihin tuli 148g.

Basic socks made of Novita 7 veljestä Raita (size 46, 148g)

Ja jos joku muistelee nähneensä aiemmassa postauksessani pari viikkoa sitten samanlaiset, muistaa melkein oikein. Ero on koossa ja varren pituudessa, sillä nämä uudemmat ovat joka suuntaan isommat (nilkan kohdalla raidoituskin menee hieman eri tavalla, jos epäilyttää ;)). Onneksi annoin ennen kärkikavennuksia sukan sovitettavaksi, sillä kävi ilmi että olin käyttänyt mallina liian isoja sukkia. Armoton kritiikki pakotti purkamaan 1,5 cm, mutta se kannatti: näistä tuli kuulemma oikein hyvät. Nyt jännätään miten 7-veikka kestää käyttöä. Tämä väri on nyt varastosta loppu. Onneksi, se alkoikin jo kummasti kyllästyttää. Enkä taida perussukkiakaan tehdä taas muutamaan viikkoon.

Viikko sitten käytiin tosiaan Drucillan kanssa ostamassa musikaaliliput, ja samalla "eksyttiin" Eurokankaaseen. Meikäläinen himoitsee toimistokelpoista liivimekkoa (lue: tylsää ja asiallista), mutta sellaistahan ei tahdo kaupoista tälle päärynävartalolle valmiina löytyä (jos alakroppa mahtuu, on ylhäällä puolet liikaa). Siihen löytyi harmaata, hyvälaatuisen tuntuista villakangasta. Uusimmassa Modassa taas oli kiva puolihameen malli, johon ostin ruskeasävyistä, hauskasti vinoon raidoitettua villakangasta. Drucilla puolestaan löysi palalaatikosta kerrassaan herkullista puuvillakangasta, enkä voinut olla matkimatta vaikka se vähän nolottaakin: mitä ilmeisimmin meillä tulee siis jollakin aikataululla olemaan samanlaiset keittiön verhot. Ostoskassin kruunasi sifonkikangas, jota en vaan kerta kaikkiaan voinut vastustaa: se aivan huutelee päästä huiviksi piristämään sitä edellä mainittua toimistotylsyyttä.

Result of a shopping trip to a fabric store. Who would service my sewing machine so that I could start using it again?

Vaikka langanostolakko sen kun jatkuu, hamstrausvimma näköjään muutti vaan muotoaan. Kunhan saisin ompelukoneeni huollatettua (miten sellaisen pikkujutun organisointi voikin vaatia lähes vuoden miettimisen?), voisi kokeilla saako kankaita tuhottua nopeammin kuin lankoja.

Mohairia ja glitteriä

Meikäläisestä on tullut paitsi laiska neuloja, myös laiska blogin päivittäjä. Pimeä vuodenaika aiheuttaa lisäksi omat haasteensa kuvaamiseen. Niinpä viimeinen valmistunut työkin on odottanut kuvaamista jo melkein viikon. Hieman elättelin toiveita, että aiemmin viikolla pilkistellyt ihana helmikuinen aurinko olisi tänäänkin paistanut, mutta kun ei niin ei sitten. Viimeisen Moda-lehden mohairliivi oli muutenkin muuntautumaisillaan ikuisuusprojektiksi, mutta presidentinvaalin tuloslähetystä katsellessa sain sen sentään tikuteltua loppuun.

Pattern: Moda 1/2012. Yarn: Karen Noe Super Kid Mohair (80% Super Kid Mohair, 20% polyamide), 68g/666m. 

Tämä projekti hieman muuntautui matkan varrella. Noin 7 cm helmaa neulottuani huomasin, että olinkin luonut silmukoita yhtä pykälää isompaa kokoon kuin piti, ja liivistä oli tulossa malliltaan teltta. Mohairlankaa ei hevillä pureta, joten piti keksiä muut keinot korjata tehty virhe. Ohjeen liivi oli täysin suora, mutta ei hätiä mitiä: kavennuksia sinne ja pari lisäystä tänne, ja avot, liiviin tuli hieman slimmattua muotoa. Koska lankaakin riitti ja riitti, tein helmasta myös hieman pidemmän kuin ohjeessa, ja pyöröneuleena, tietty. Jälkikäteen ajatellen liivi onkin ihan hyvä näin. Alkuperäinen mallikin oli toki ihan kiva, joskin hivenen tylsä neulottava.

Perfektionistia jäi taas yksi pikku asia kaihertamaan, nimittäin kaulus. Silloin, kun saisi kerrankin päätellä tiukasti ja se olisi jopa tuloksen kannalta suotavaa, meikäläinen päätteleekin todella löyhästi. Kaula-aukko on yli-iso, irvistävä lötkerö, joka saisi olla pienempi, mutta ei vieläkään pureta, ei. Kädentiet puolestaan ovat sitäkin tiukemmat.

Lanka on muutoin aivan ihanaa. Miinuksia lankavarastoon tästä kertyi ruhtinaalliset 68 g, eli jos vuoden neulomistavoite oli 190g/viikko, tätä tehdessä jäin jälkeen tavoitteesta jotakuinkin 170g x3=510 g. Varastoon jäi tätä lankaa vieläkin 32 g eli reilu kerä. Ei kukaan sattumoisin sitä haluaisi: on nimittäin niin riittoisaa, että yhden pikku huivin tuosta voisi vielä saada...?

Eilen illalla olin neuleharppuystävieni Virpin ja Drucillan kanssa Musiikkiteatteri Koitossa katsomassa Queen-musikaalia Show Must Go On. Ilta oli kokonaisuutena mukava, joskin eräs nimeltä mainitsematon naispuolinen esiintyjä nostatti kauhun väristyksiä epävireisellä laulullaan ja sössöttävällä suomenkielellään. Kimmo Blom sen sijaan oli varsin mukiinmenevä Freddie Mercury (varsinkin ihonmyötäisessä kullanvärisessä glitterhaalarissaan ;)), vaikka kukaan ei alkuperäiseen tasoon mitenkään voi yltääkään. Tosifanimme Drucilla ei kuitenkaan toivu traumoistaan ihan äkkiä. Minä ihan tykkäsin, varsinkin kun seura oli niin mainiota.

Niín ja hämmästyttävää kyllä, Virpi oli ainoa jolla oli neulomus teatterissa mukana!

Yllätyspaketti

Posti oli tuonut saapumisilmoituksen. Postissa odotti kaunis paketti:

Surprise!

Postimaksutarrasta ehdin näppärästi päätellä, että kevään Salainen Neuleystäväni asustelee Harjavallan suunnalla. Onpas hän nopea, ajattelin. Väärin arvattu: sisältö ja lähettäjä olikin yllättävä!

Surprise gift: Zetor shawl and some chocolate.
Edit: The shawl is made of Novita Rose Mohair.

Aivan upea Zetor-huivihan se siellä (toivottavasti tunnistin mallin oikein)! Huivilla on kokoakin runsain mitoin, kuvassa on vielä kaksin kerroin. Lisänä Geisha-patukka ja kortti, joka paljasti lähettäjän;

The reason for this gift was a challenge on my niece's Facebook wall some time ago. She promised to give a hand-made present to the first five friends who were fast enough to leave a comment. I had completely forgotten it, so this was a great surprise!  Thank you Jenni!

Kyse ei siis ollut SNY:n paketista, vaan veljentyttäreni Facebook-seinällä vuosi sitten olleesta haasteesta, jossa hän lupautui tekemään jotain omakätisesti ensimmäisille kommentoijille. Enpä enää muistanutkaan että tuollainen paketti olisi tulossa!

Kiitokset vaan Harjavaltaan, ihana huivi ja suklaakin oli hyvää. Pakko lienee tunnustaa, että itsekin lupailin joillekin samassa haasteessa omia käsitöitäni. Pitänee kaivaa kyseiset kommentit esille ja katsoa montako lahjaa on jäänyt rästiin!

Eipä muuta kuin kääriytymään uuteen huiviin ja jännittämään vaalituloksia sekä samalla viimeistelemään kid mohair -liiviä. Mukavaa pakkaspäivää!

Lankasupistuksia, startiittia ja kulttuurielämyksiä

Villiruusu-huivin valmistumisen jälkeen kaivoin esille viime huhtikuulta asti ufoutuneen lenkkialpakkaisen huppukaulurin, joka etenee tuskastuttavan hitaasti. Lankakeräkään ei pienene yhtään vaikka kuinka tikuttaisi, ja sileäneuleinen tuubi pyöröillä neulottuna on kaiken lisäksi tavattoman tylsä työ. Kaksi iltaa sitä lajia riitti ja  sitten iski startiitti.  Kyseinen ufo on parempi säästää harpputapaamisiin sellaiseksi näpertelyksi, joka ei edellytä edistyneempää aivotoimintaa (kiitos hyvästä seurasta taas eilen Myyrmäessä kokoontuneelle seurueelle!). Muutoin liikenevä neulomisaika ja -energia kannattaa hyödyntää motivoivampiin tekeleisiin, ettei iskisi neulomisähky.

Koska tavoite lankavaraston supistuksissa on tämän vuoden osalta kunnianhimoinen, piti vaihteeksi ottaa työn alle jotain nopeasti valmistuvaa. Viikonlopun saldona oli näin ollen perussukat seiskaveikasta, kokoa 43.

Basic socks. Yarn: Novita 7 veljestä (120g). Size 43.

Sukat menivät lahjaksi 50-vuotta täyttäneelle miespuoliselle työkaverille. Kun en muutakaan keksinyt. Miten niin mielikuvitukseton? Pettymys oli iso, kun miinusta lankavarastoon tuli näistä vain 120 g. Pitemmät varret olisi ehdottomasti pitänyt tehdä. Ko. lankaa on jäljellä vielä 180 g, joten jompikumpi kylmävarpaisista omista miehistäni saattaa saada ennemmin tai myöhemmin täysmittaiset siniraidalliset saapassukat.

Kahdet sukat peräkkäin olisi kuitenkin meikäläiselle liikaa, joten uusin Moda pakotti minut kaivamaan esille viime keväänä hamstrattua herkullista kid mohairia, joka on kiltisti odottanut lankalaatikossa sopivan ohjeen löytymistä. Tämäkään liivi ei ole nopeimmin etenevää mallia, ja lankasupistusten kannalta kerrassaan onneton työ:  miinusta napsahtaa maksimissaan muutama kymmenen grammaa. Mutta niinhän se on, että fiilispohjalta tässä harrasteessa on mentävä ja juuri nyt tuo lanka juttelee minulle kovasti.
 

The brand new Moda magazine forced me to dig some skeins of kid mohair out of my yarn stock. Also this nice, warm and thick yarn, 100% wool and with beautiful¨turquoise colour already waits for its turn. This is what I call startitis...


 Koska niitä miinusgrammojakin pitäisi jostain saada, täysvillaiset petroolinväriset Tallinnanherkutkin odottavat jo vuoroaan ja etenkin sitä, että pengon Ravelryn uumenista niille sopivan ohjeen. Pitäähän viime kesäkuun lankamatkan tuliaisista jotain neuloa poiskin ennen uutta matkaa. Tähän mennessä olen tainnut silloin maahantuomastani 5,5 kg:sta kuluttaa jotakuinkin 200g, joten neulottavaa riittää. Noh, näille on suunnitteilla projekti, joka kestänee jonkun viikon ja täräyttää sitten miinuksia saldoihin toista kiloa. Nopeampiakin miinusmahdollisuuksia on takataskussa, joten ei supistelutavoite vielä ole karannut käsistä. Suunnitelmien mukaan mennään edelleen.

Muutoin viime viikonlopun ehdoton kohokohta oli teatterireissu ukkokullan kanssa. Koska mieheni on jostain syystä aina jotenkin ihaillut Katri Helenaa, ostin hänelle synttärilahjaksi liput Helsingin kaupunginteatterin musikaaliin. Valinta oli jokseenkin hätäinen ja perustui pitkälti siihen, että työnantajan tarjoamia virikeseteleitä uhkasi vanheta vuodenvaihteessa, joten pitihän ne käyttää pois. Maksoin siis oman musikaali-iltani niillä, ihan viime tingassa joulun tienoilla. Vaan niinhän sitä sanotaan, että kun ei mitään odota, ei ainakaan pety: tuo musikaali oli kerrassaan hienosti toteutettu ja sitä oli ilo katsella ja kuunnella, vaikka itse en Katri Helenan fani millään muotoa olekaan. Niin vaan mielessäni hyräilin niiden 60-70-luvun hittien mukana, joille väkisinkin olen lapsuudenkodissani joutunut altistumaan, ja kyynelehdin vuolaasti koskettavassa hautajaiskohtauksessa. Loppunäytelmä menikin paikoin komediaksi, kun kuvaan astui laulajan myöhempi professoriaviomies... mutta ei siitä sen enempää. Suosittelen unohtamaan mahdolliset ennakkoluulot tähän genreen liittyen, ilta oli hyvinkin lipun hinnan arvoinen. Ja mieskin tykkäsi, vaikka hieman piti machoilla ja vähätellä "jukeboksimusikaaliksi". No, sellainenhan se oli. Nyt odottelen kaverilta referenssitietoa Queen-musikaalista. Ilman luotettavista lähteistä tulevia suosituksia se tuntuu jotenkin riskaabelilta sijoitukselta: oikeasti, voiko joku laulaa edes puoliksikaan niin kuin Freddie Mercury? Ainakaan joku suomalainen näyttelijä?

(Ja tähän ukkokullan takuuvarma huomautus olisi, että Queen-musikaalihan on jo niin nähty. Kävivät nimittäin isä-poika-kokoonpanolla pari kesää sitten Lontoossa ja onnekkaasti pääsivät tämän siellä näkemään. Niin että jos on vapaaehtoisia seuralaisia kotimaan kamaralla vietettävään musikaali-iltaan, saapi ottaa yhteyttä...)

Eipä siis muuta kuin odottelemaan kymppiuutisia ja C.S.I Miamin alkamista. Olen tätä nykyä ihan koukussa näihin erinäisten rikostutkintasarjojen parissa vietettyihin loppuillan neulomistuokioihin. Loppuviikkoa kohti niiden aiheuttama krooninen univaje alkaa yleensä aiheuttaa lievää haukottelua työpaikalla. Sitä odotellen.

Villiruusu - ja klemmarin tarina vol 2.

Lankavaraston supistelujen miinukset on korkattu. Tähän sitä klemmaria tarvittiin, paremman työkalun puutteessa:

Pattern: Wild Rose by Larisa Valeeva (Ravelry). Yarn: Aade Lõng Artistic 8/2 (152g).
Needles: Addi 4,5mm/4mm.

Kun pinkki lanka alkoi seireeninkutsullaan jutella (tai oikeastaan vaativasti huutaa) ja alkuun päästyäni kävi ilmi että ohjeeseen tarvitaan helmiä, oli edessä ostosreissu. Ensin myöhästyin 5 minuuttia Menitan sulkemisajasta, eivätkä kyseisen lauantai-iltapäivän muut kohteeni (Ison Omenan Prisma ja Citymarket), myöskään tunteneet pieniä virkkuukoukkuja. Pieni virkkuukoukku jäi siis sillä kerralla hankkimatta. Sinellistä valitsin mahdollisimman isoreikäiset helmet, mutta siltikään kotoa löytynyt pienin virkkuukoukkuni (1,5mm) ei edes yrittänyt mahtua niistä läpi. Koska sormia syyhytti neulominen ja dead-line painoi päälle taas kerran (nuoremman sukulaisen synttärit), hätä ei lukenut lakia ja insinöörihän keksii keinot kaikkeen. Siispä kirjoituspöydän laatikosta löytynyt klemmari vääntyi kokonaan uuteen uskoon ja helmetkin alkoivat löytää tiensä neuleeseen.

In the beginning didn't own a crocheting hook small enough, so I had to use a modified paper clip for attaching beads..

Kuten rakkaat Neuleharppusisareni hyvin muistavat, klemmari oli hieman hidas ja työläs työkalu. Loppiaisaaton harpputapaamisen jälkeisenä lauantaina painelin taas Menitaan, tällä kerralla ajoissa, ja olen nyt kahden Hyvin Pienen Virkkuukoukun onnellinen omistaja. Viimeisen helmikerroksen kanssa ei sitten tuhraantunut puoliksikaan niin paljon aikaa kuin niiden aiempien. Helmet ovat neuleessa tosi kivan näköisiä ja pujottaminenkin sujui näppärästi, ainakin sen jälkeen kun klemmari oli toimitettu ansaitulle eläkkeelle.
Tämä oli siis ensimmäinen neule johon helmiä pujottelin, vaan tuskin jää viimeiseksi.

Älkää siis hetkeäkään luulko että minusta tulee joku virkkaaja vaikka koukkuvalikoima laajenikin. Jotain rajaa ja pois se minusta!

I have to admit that a paper clip was a bit slow tool to use: so, when I had only one row of beads left, I already owned TWO small hooks. Just in case ;)

Tuotokseen en ole oikein tyytyväinen. Pingotin huivin liian lyhyelle vauvanpatjalle ja toinen kulma jäi hassuun muotoon: pitäisi oikeastaan ottaa uusiksi.  Niin ja ne virheet. Periaatteessa malli ei ollut vaikea, mutta jos reikäkuvion kohdalla sattui tulemaan virhe, sen löytäminen ja korjaaminen jälkeenpäin oli paholaismaisen hankalaa. Ja niitä virheitähän siis tuli (montakohan tuohon kuvaankin mahtuu). Muutenkin tämä malli olisi näyttänyt paremmalta lace-vahvuisesta langasta. Omille harteilleni en tämän mallista huivia osannut ollenkaan taitella nätisti, joten rakkaat lukijani, saatte tyytyä taas tylsiin lattiakuviin: toivottavasti lahjan saaja on minua taitavampi ja luovempi huivien käyttäjä! Värit olivat hänen lempivärejään ainakin vielä jokin aika sitten, joten huivi lähtee pian kohti Poria. En siis järjestänyt tällä kerralla mitään viime hetken öistä neulemaratonia, vaan olin rehellisesti ja reilusti myöhässä.

Vielä loppuun tärkeä huomautus: kävin siis vuoden ensimmäisen kerran Menitassa enkä ostanut yhtään lankaa. Vain ne kaksi virkkuukoukkua. Vuoden lankasaldo on siis nyt miinuksella ja ostot vielä kahden viikon jälkeen 0 g/EUR. Vähänkö olen ylpeä itsestäni. Tosin asiaa auttoi kovasti se että lankakauppavisiitin aikana oli hiukkasen kiire, koska autossani istui neljä henkeä odottamassa  (kaksi miestä ja kaksi muuten vaan teini-ikäistä) ;)

Olipa kerran klemmari...

Olipa kerran ihan tuikitavallinen klemmari...

...vaan sen varalle olikin varattu tavanomaista toimistotyötä suurempia suunnitelmia. Se koki nimittäin muodonmuutoksen Tärkeäksi Työkaluksi.

Ja mihin sitä sitten käytettiinkään? Moni Harppuystävä jo sen tietää katseltuaan näpertelyäni torstai-iltana useamman tunnin ajan, mutta niille jotka eivät vielä tiedä, jännitys jatkukoon. Kaikkien hyvien satujen tavoin tämäkin tarina jatkuu ensi kerralla. Toisin sanoen lankavaraston supistusprojektin ensimmäiset miinukset antavat vielä hetken odottaa itseään.

Langat eivät ole ainoa hamstrauskohteeni. Kirjat ovat toinen. Satuja olen aina lukenut, mutta nykyisessä elämäntilanteessa en niinkään kerää satukirjoja. Koska klemmarin tarinan jälkimmäinen osa ei ole vielä julkaisukelpoisessa muodossa, tyydyn esittelemään loppuvuoden kirjahankintojani.

Jonkun nettikirjakaupan pitäjä rikastui taas muutamalla eurolla löydettyäni tämän lelukirjan ja samalla kirjan perinteisestä villakirjonnasta.

Tässä villakirjontakirjassa on toinen toistaan houkuttelevampia kirjontamalleja! Sitäpaitsi sikäli kun jotain muistan muinaisilta kouluajoiltani, valinnaiskässässä tätäkin lajia tuli kokeiltua ja se oli kivaa. Hmm, pitänee laittaa tarvikkeita hankintalistalle.

Kuten arvata saattaa, nämä kirjat ovat hautuneet kaapissa nyt muutaman kuukauden, mutta mitään en niistä ole vielä tehnyt. Vaan on niitä niin kiva selata!

Joulun alla Menitan lankakahvilassa eräällä kanssaneulojalla oli mukanaan tällainen ihanuus...

...ja minä siitä paikasta kotiin päästyäni nettiin ja tilailemaan. Jospa vaikka tulisi lähipiirin pikkuisille väkerrettyä jotain inhan suloista, vaikka hämähäkkejä tai hepokatteja... tai kastemato???! Ihana kirja.

Loppiaisviikon ohjelmassa oli lankavaraston siivous, ja jotta aarteilleni järjestyi kipeästi tarvittua tilaa, piti siivota vaatehuoneen perukoille sedimentoitunutta tarpeetonta tavaraa hus pois kirppiskuormaan. Samalla tuli tehtyä nostalgiamatkoja menneisyyteen niille ihanille vuosille, jolloin nyt 186-senttinen vauvani oli hieman pienempi. Nämä n. 16 vuotta sitten neulomani ihanuudet eivät tule koskaan päätymään kirppiskuormaan.

Tämä n. 62 cm setti oli vauvelin päällä, kun aikanaan kotiuduttiin synnytyslaitokselta. Katsokaa näitä ihania pikku sukkasia, ei uskoisi että olivat joskus liian isot kaverille, jonka kengännumero on nyt vaatimaton 46.

Nämä oli siis hyvissä ajoin pakattu sairaalaan mukaan otettavaan tarvikekassiin. Mukana oli varmuuden vuoksi sekä vaaleanpunaiset että -siniset rusettinauhat. Mummo neuloi poikaselle vielä samalla mallineuleella peiton. Sitäkin hypistelin keskiviikkona tippa linssissä, ennen kuin pakkasin uudelleen vaatehuoneen ylähyllyn aarrelaatikkoon.

 Tätä 74 cm pukua käytettiin sitten vähän myöhemmin.

Oi niitä aikoja. Sitä kultaista 90-lukua.

Uudenvuodenlupauksia ja niiden toteutumisia


 Meillä on tänä vuonna kukkinut tällainen joulukukka. Kliiviaksikin sitä nimitetään. Näyttääkö hassulta? Typerä blogger jostain syystä kääntää kuvan itsepäisesti sivuttain useista yrityksistä huolimatta!

Vuodenvaihteessa on yleensä tilinpäätöksen aika. Lainaus tästä samaisesta blogistani viime tammikuulta:

"Tänä vuonna tein yhden uudenvuodenlupauksen ja se oli se, etten tee uudenvuodenlupauksia. Yritys olisi kuitenkin kova estää lankavaraston enempi paisuminen, ja jos sen saisi supistettua alle 20 kg:n, aina parempi."¨

Mitenkähän kävi tuon yrityksen, joka näin jälkeenpäin luettuna kovasti näyttää uudenvuodenlupaukselta?

Pari Tallinnaan tehtyä visiittiä ja monta muuta retkahdusta myöhemmin epäilys on ollut vahva, että tämä vuosi ei ole lankavarastoa ainakaan supistanut. Vuoden lopuksi oli kovat paineet saada tilastoa kauniimmaksi, joten kaivoin esille 200 g kerän akryylihirvitystä, jonka yhdessä tilapäisessä mielenhäiriössä olen tullut ostaneeksi, ja neuloin tuubikaulurin. Resepti on enemmän tai vähemmän oma, joskin mallineule etäisesti muistuttaa kyseisen monsterikerän vyötteessä ollutta pitkän huivin ohjetta.

Pattern: ?? Does not exist. Yarn: Schachenmayr Artoro, 200g (94% polyacrylic).
Needles: 10 mm.

Enpä ole tainnut 10 mm haloilla aiemmin neuloakaan. Huivin epäonnistunut asettelu kaulalle kuvaustilanteeseen kuvastaa muutenkin työn luonnetta alusta loppuun. Uskokaa tai älkää, se näyttää paremmalta luonnossa!

Viime hetken tikuttelujen tultua päätökseen oli aika tehdä varastoinventaario ja päivittää ei-ihan-niin-ajantasaiset lanka-Excelit. Vuosi ei selvästikään ole ollut kovin tuottoisa:

V. 2010 neuloin 7990g lankaa, v. 2011 vain ja ainoastaan 5330 g!

Voi surkeus. Edes yhden kesäkuisen Tallinnanreissun verran ei ole tullut kulutettua. Ripottelen ylleni tuhkaa ja tervaa ja kieriskelen höyhenissä. Lasketaankohan meikäläistä tällä saldolla enää mukaan edes harppujen lahkotapaamiseen?

Kun kerran tuottavuus on ollut alamaissa, on syytä tarkistaa kassavarannot. Aarteitahan pitää vaalia, eikös niin? Osa lankapoloisista on ollut pahvilaatikoissa, joille saattaa käydä ajan myötä näin (ainakin jos ovat lankapinon alimmaisena).



This box has served well in storing my thickest yarns. Now it was the right time to organize my stock and replace it.



Siispä järjestin lankakeräni ja suoritin samalla tarkistuslaskennat niille jämälangoille, joita on jollain lailla käsitelty kuluneen vuoden aikana. Kaikki langat saivat kuin saivatkin muoviset säilytyslaatikot, vaikka tiukkaa teki, ostettuani VAIN kaksi uutta. Kun kerrankin on ihanan kuiva pakkassää, kiikutin koko komeuden samalla vähäksi aikaa ulos pakkaseen ihan vaan saadakseni mielenrauhaa painajaisilta, joissa muinaisilta opiskeluajoiltani tutut turkiskuoriaiset syövät aarteeni. Niillehän eivät mitkään akryylihirvitykset kelpaa.

Who said I have a lot of yarn? It is not much anyway. Only a few boxes.

Kun excelit oli päivitetty, oli aika tarkistaa mitä lankavaraston koolle vuoden varrella tapahtui:

V. 2010 ostin 23,7 kg lankaa, v. 2011 vain 14,3 kg.

34% pudotus neulomistahdissa mutta peräti 40% pudotus langanostoissa. Addiktiohan on melkein hallinnassa!  

Ennen kuin neuleystäväni Virpi ehtii peräänkuuluttaa lankoihin käyttämääni rahamäärää, raportoidaanpa senkin kehitys:

V. 2010 hamsteroin lankaa 1423 € arvosta, mutta v. 2011 kulutin vain 851 €.

Minähän olen säästänyt monta sataa!!!!!! Tästä innostuneena laskin myös hankkimieni lankojen kilohinnan kehityksen:

V. 2010 hankkimieni lankojen keskimääräinen kilohinta oli 60,25 €/kg.

V. 2011 vastaava luku oli vain 59,65 €/kg.

Ja minä kun olen luullut että minusta on tulossa lankahifistelijä??? Kattia kanssa. Kyllä Excel on muuten monipuolinen työkalu. Sillä laskee kaikenlaista tuossa tuokiossa.

Ai mitä? Jotain puuttuu? Niinpä, se lankavaraston koko.

V. 2010 lopussa lankavarastoni koko oli 23,5 kg + 1,5kg jämänysiä.

V. 2011 lopussa varastoa oli kertynyt yhteensä 33,7 kg.

Hämmästyttävintä on tämä: Vanha varasto 25kg + Ostetut 14,3 kg - Neulotut 5,3 kg = 34 kg. Tämän mukaan olisin saanut vain 300g lankaa, mikä ei kyllä pidä paikkaansa vaan jo siskoni antamassa synttärilahjassa oli enemmän. Selvästi olen raaskinut myös itse lahjoittaa pois osan langoistani. Hyvä minä!

Mitä sitten olen tehnyt?

Yhdet sukat (!)

6 sytomyssyä (tämä hävettää...)

4 pipoa

10 kolmiohuivia (jos Bactukset lasketaan...)

2 villajakkua (jos Rose Mohairia voi nimittää villaksi)

2 lyhythihaista kesäpaitaa

1 liivi

1 lapsen pusero

1 vauvanhaalari

2 kauluria

...ja epämääräinen määrä tiskirättiä, kylppäripesintä, frillahuivia, joulutonttua ja muuta särää.

Koska uudenvuodenlupaukset on tehty rikottavaksi, teen sellaisen nytkin. Nyt alkaneen vuoden lopussa lankavarastoni tulee olemaan alle 28 kg ja olen neulonut valmiiksi vuoden aikana yli 10 kg.  Usko pois.

Hyvää Uutta Vuotta 2012! Happy New Year 2012!