Fantti ja Bert kesävierailulla

Meillä kävi iloinen pariskunta Fantti ja Bert. Molemmat näyttävät olevan vähän kuten vierailun emäntänsä: peräpäällä on suhteessa leveyttä melkein kuin Miss Peppu Brasilia-kisassa, mutta niin muoto kuin sisältökin ovat vähän enemmän luomua.

Oli meillä muitakin vieraita: mm. Bertin päätön salasuhde Bertta, Fantin ja Bertin emäntä ja kymmenen muuta harppua. Ohjelmassa oli grilliruokaa, muuten vaan herkkuja sekä tottakai neulomista, virkkausta ja jollakin jopa ristipistoilua.

Paella oli mukaanottamansa lankamäärän perusteella varautunut pidempäänkin vierailuun.

Kaikki hyvä loppuu aikanaan, ja niin tämäkin hilpeä ilta. Perheen huoneeseensa linnoittautunut juniori toipuu järkytyksestä vieläkin, mutta kissa toipui nopeammin. Napoleonin harharetki kesti vain pari tuntia ja kisuliini palasi kuin palasikin kiltisti yöksi kotiin.

Keittiö on vielä ei nyt aivan kuin pommin jäljiltä mutta ainakin kuin kahdentoista harpun jäljiltä. Onneksi tuli vastikään neulottua nippu uusia tiskirättejä, joten työkalut eivät heti lopu siivoojalta kesken.

Pattern: eLoomanator´s Diagonal Dishcloth (Ravelry). Yarn: Schoppelwolle Chat (100% cotton). 50g/cloth.

 Malli on aiemmin hyväksi havaittu ja edellinen diagonaalirätti puhki kulutettu. Neljäs valmistuneista räteistä sai heti valmistuttuaan uuden kodin anoppilasta. Toivottavasti osoittautuu toimivaksi sielläkin.

Yksi bambulangan jämistä neulottu sytomyssy on aiemmin jäänyt raportoimatta.

Pattern: The Boy Hat. Yarn: Sublime Bamboo & Pearl, 53 g/100m.

Tästä tuli kertakaikkisen onnistunut. Tykkään tuosta simppelistä mutta kavennukseltaan oikein kauniista mallista. Pitäisi pikaisesti päättää teenkö sytostaattihoitoja käyvälle apelle tuon vai jonkun muun mallin.

Olenkos koskaan muistanut kertoa, että tuolla meidän karkailevalla kissaherralla on meidän perheessä poikkeuksellinen maku autojen suhteen.

Ehkä sekin vielä oppii ekoilemaan ja ajattelemaan muutenkin käytännöllisesti ja vähemmän ökyilevästi. Vai onkohan tuo katse sittenkin ihailevan sijaan ylenkatseisen paheksuva..?

Reilun kerän pitsihuivi

Helmikuun alun harpputapaamisessa Sansui esitteli meille petroolinsinisiä Drops Muskat -jämäkeriään ja halusi kovasti päästä niistä eroon. Jottei ihanan värinen lanka olisi jäänyt ilman kotia, uhrauduin ja tarjouduin  uudeksi omistajaksi. Aivan kuin minulla ei olisi ennestäänkin lankaa.

Moinen heräteostos kolkutteli kuitenkin omatuntoa sen verran, että malli oli löydettävä nopeasti.  Ravelry auttoi jälleen. Petiole-huivin valmistuttua olikin mukava aloittaa pieni ja varsin joutuisa huiviprojekti.

Pattern: One-Ball Warmers: Flared warmer. Yarn: Drops Muskat (50g/100m). Needles: 3,5 mm.
I had 65 g of yarn and I wanted to use it all, so I added one repeat of each  chart for the flared part and continued the  narrow part as long as I could. The scarf could have been a few cm shorter though.

Halusin käyttää huiviin kaiken saamani langan ja tehdä siitä muutenkin hieman pidemmän kuin ohjeessa. Leveään osaan lisäsin joka mallikertaa yhden toiston verran ja jatkoin kapeaa osaa niin pitkään kuin lankaa riitti. Pingotus teki temput taas: huivista tuli ehkä hiukan liian pitkä. Toivottavasti ei enää pahasti venähdä käytössä.

Ohje oli maksullinen ja sisälsi neljä erilaista pikkuhuivia. Vaikka ihan heti en niille muille kolmelle lämmennytkään, ehkäpä niitäkin tulee vielä käytettyä. Varastoon jääville yksittäisille jämäkerille on kuitenkin hyvä olla jemmassa jotain sopivia malleja.

Joululahjoja valmiina: Iines

Vuoden 2013 ensimmäinen sekä aloittamani että valmiiksi saamani neuletyö syntyi lankakauppa Villavyyhdin Suuren Suomalaisen Neulekerhon joulukuun paketin sisällöstä; Hopeasäie Merino -lankaa sekä sille suunniteltu Suvi Simolan Iines-asustesetti: kauluri ja kämmekkäät.

Pattern: Iiris by Suvi Simola. Yarn: Hopeasäie Merino. Yardage: 80g/200m. Needles: 4 mm.

Kalkkunanheltta eli kaksoisleukakin pääsi mukaan kuvaan. Milloinkahan sitä oppisi nostamaan kuvaustilanteessa leukaa ylös, tähän tapaan...

Häälahjaliinan jälkeen nelosen puikot tuntuivat tosi paksuilta ja työ joutuisalta, eikä näissä kauan mennytkään. Kerrankin sain torstain Harpputapaamisessa jotain valmiiksi, enkä joutunut edes purkamaan.

Asiaa ehkä auttoi se, että joululoman kunniaksi pidimme oikein maratonmiitin. Kutimien kokoontumisajot alkoivat tänä torstaina Jumbossa jo klo 13 aikoihin, ja iso osa harppujengistämme oli paikalla taas sulkemisaikaan asti. Pituutta neulomissessiolle tuli siis melkein 8 tuntia. Onneksi Fazerilla riittää herkkuja, jottei nälkä yllätä. Henkilokuntakin on yllättävän suvaitsevaista, kun viitsii katsella nauruamme ja joskus itkuammekin niin pitkään.

Vaikka tämä setti on väriltään niin minua kuin olla ja voi, en koe sitä omakseni. Voin siis ylpeänä todeta, että ensi joulun joululahjoista on ensimmäinen  valmiina. Tosin en vielä tiedä kenelle se päätyy.

EDIT: Setti päätyi joululahjaksi siskolleni :)

Harppuja, hevosia ja alpakoita

Tänään oli hieman erilainen sunnuntaipäivä kuin yleensä. Neuleharppuseurapiirimme kokoontui jälleen, mutta tänään ei kahviteltu Jumbossa vaan ihan muualla. Aloitimme päivän harppuystävämme Virpin kantapaikasta, Solsikken Vuonotallilta.

Paikalla oli yhdeksän harppua, joista Drucilla pysyi paparazzin roolissa muiden tehdessä lähempää tuttavuutta vuonohevosten kanssa. Noin puolet meistä oli ensikertalaisia hevosen selässä, mutta toinen osa oli vanhoja tekijöitä, joilla oli vain ollut hevostelussa pidempi tauko. Alkeista siis lähdettiin.

Minulle sattui ratsuksi Kayla, joka ei aluksi tuntunut pitävän minusta yhtään. Myöhemmin ilmeni, ettei hepan kärsimättömässä käytöksessä ollut mitään henkilökohtaista. Kaveri olisi vaan halunnut ravata ellei jopa laukata villisti sen sijaan, että joutui lönkyttämään ympäri kenttää joku tumpelo noviisi selässään.

Yllättävää kyllä selvisin pois hepan selästä ehjin nahoin, ja huomasin että minulla ja Kaylalla oli jotain yhteistä: kärsimätön luonne. Paitsi ratsu, myös ratsastaja olisi halunnut mennä kovempaa. Tosin siinä olisi saattanut käydä niin, että ratsu olisi määrännyt tahdin eikä toisinpäin.

Tallilta siirryttiin ruokailun kautta ihailemaan toisenlaisia eläimiä: neulojille ehkä hieman läheisempiä. Ali-Ollin tilalta Klaukkalasta löytyi tämmöisiä kaunokaisia. Alpakoita siis.

Olenko suloinen vai mitä?

Ja tämä herra Ukko taas oli varsinainen naistennaurattaja, vaikkakaan naisväki ei hänen lähentelyilleen tuntunut lämpenevän vaan sylki kiukkuisesti.

Katseltuamme alpakoiden puuhastelua ratsastuksen jäljiltä viluinen harppujoukko siirtyi sisätiloihin Olivian puotiin kahville. Kahvittelun ja suklaakakun ohessa oli ihailtavana monenlaista alpakoista tehtyä...

...mutta se varsinainen tungos oli puodin lankanurkassa ja sen seurauksena luonnollisesti myös kassajonossa.

Neulekin oli mukana, mutta tällä reissulla neulomusaika jäi vähemmälle. Ostosaikaa oli liiankin kanssa, ja varasto kasvoi taas. Työn alla oleva vironvilla raapii pahasti käsiä pehmoisen alpakkalangan hiplailun jälkeen!!!

Neulottavien töiden To do -lista alkaa olla loputtoman pitkä... varsinkin kun materiaalivarastoon kertyi yhtäkkiä puoli kiloa alpakkalankaa. Viikonlopun lankaostokset taisivat ylittää tämän vuoden neulotun määrän...

Kalifornian auringossa, osa V. Kanjoni-ihmeitä, hulabalooelämää ja kotiinpaluu.

Kotiinpaluusta jo kaksi viikkoa. Olisiko aika saada matkakertomus loppuun?

Hollywoodin kuumuudesta ajoimme yhtäjaksoisen pidemmän pätkän Arizonaan: muutama sata kilometriä silkkaa autiomaata...

Desert view somewhere in Arizona.

...ihan vain näitä maisemia varten.

Grand Canyon, Arizona.

Anteeksi kuvaspämmäys, en millään osannut valita minkä laittaisin ja minkä jättäisin pois!

Grand Canyon on näkemisen arvoinen paikka. Helteestä huolimatta kävelimme muutaman kilometrin polun kanjoninrinnettä päästäksemme taas hieman rauhallisemmille paikoilla ja vähän kauemmas turistilaumoista. Itse kanjoniin emme kuitenkaan laskeutuneet; se olisikin heinäkuun helteessä hullun hommaa. Jos kanjonin reunalla lämpötila oli luokkaa +28C, syvällä kanjonissa se saattaa olla välillä +40-+50C.

Kanjonilta lähdettyämme pysähdyimme iltapalalle pikkukaupunkiin nimeltä Williams, joka sijaitsee kuuluisan Route 66 -maantien varrella.

Kaupat olivat enimmäkseen kiinni - jälleen kerran. Harmi, sillä olisi ollut hauska pistäytyä tässä tilkkutyöpuodissa.

 

Sekin jäi siis haaveeksi, joten meidän oli tyytyminen katselemaan villin lännen showta Williamsin kadulla. Enkä raaskinut toteuttaa haavettani cowgirl-bootseista ja stetsonistakaan, vaikka niitä myyvä putiikki olisi vielä ollut auki... nyt kaduttaa.

 

Wild West show in Williams, Arizona.

Matkasukkien hidas eteneminen alkoi tässä vaiheessa matkaa tympiä. Ajaessamme Grand Canyonilta kohti Las Vegasia ja matkan varrella sijaitsevaa Hooverin patoa piti jo kaivaa matkalaukusta Puro Batikit esille ja tehdä pari sytomyssyä.

Hoover Dam at Colorado River, on Arizona-Nevada border.

Padolle saapuessamme lämpötila ulkona oli reilusti yli 40 astetta Celsiusta. Minä tuskastun jo elohopean noustessa yli 25 C:n, joten en todellakaan halunnut kierrellä ulkona jo aiemmin näkemääni patoa katselemassa. Ei sinänsä, onhan tuo valtava, puolelle Kalifornialle energiaa tuottava insinöörien aikaansaannos sinänsä aika mykistävä. Tutustumiskierroksen sijaan suunnittelin istuvani mukavasti ilmastoidussa kahvilassa neulomassa. Se ainokainen kahvila vaan olikin täpötäynnä turisteja, eikä sinne voinut jäädä pöytää varaamaan ruokailematta. Niinpä löysin itseni ulkoa istumasta portailla, +40C lämmössä, neuloen 100% polyakryyliä sormet hikisenä. Ai ihanuutta.

Myssy kuitenkin valmistui juuri sopivasti siinä vaiheessa, kun miesväki palasi parin tunnin kierrokseltaan. Olipa mukava kuulla, että lähes koko kierros oli ollut ilmastoiduissa tiloissa.

Pattern: Butterfly hat (Ravelry). Yarn: Novita Puro Batik (199m/100g). Yardage: 61g/121 m. Needles: 4,5 mm.

Hooverin padolta matkasimme Las Vegasiin, joka oli n. 2200 mailia pitkän automatkamme päätepiste. Rauhaa rakastavana ihmisenä olisin mieluusti jättänyt tämän paikan kokonaan väliin: etenkin, kun Vegasiin saavuttaessa auton lämpömittari näytti huikeita lukemia.

Ulkona oli siis tuossa vaiheessa kuumaa 118 Fahrenheit-asteen eli noin 47 Celsius-asteen verran. Sinänsä mukavaa, jos ei tarvitse liikkua mihinkään eikä tehdä yhtään mitään. Perheen kanssa piti kuitenkin lähteä kävelemään Vegasin kuuluisalle hälisevälle Stripille ja illalla musiikkiteatteriin.

Las Vegas Boulevard (The Strip).

Ei nähty sentään Freddie Mercurya lavalla, vaikka Michael Jackson ja Elvis olivatkin edelleen elossa. Yksi hikinen iltapäivä Stripillä riitti minulle, ja matkan viimeiseksi päiväksi sain järjestettyä miesväen kaupungille keskenään ja itseni lankakauppaan - minnekäs muuallekaan.

Yarn Shop in Las Vegas: Gail Knits.

 Ravelryn tietokannasta löytyi kaksi lankakauppaa muutaman mailin säteeltä hotellista: Gail Knits sekä Wooly Wonders. Molemmissa näytti olevan mahdollista tavata torstaipäivänä muitakin neulojia. Päädyin lähtemään taksilla Gail Knitsiin: kymmenkunta kilometriä noissa lämpötiloissa olisi kävellen ollut hieman liikaa. Taksi maksoi ennakoitua enemmän, mikä vähän harmitti, varsinkin hoksattuani liian myöhään että puolen kilometrin kävelyllä olisin päässyt suoraan bussireitin varteen ja päivälippukin oli voimassa. Kaupassa istuskeli kauppias Gail itse sekä neljä vanhempaa rouvashenkilöä neulomassa. Kiersin valikoiman läpi ja petyin: paljon efektilankoja ja keinokuituja. Cascadea löytyi erivahvuisina laatuina, mutta ei mitään kiehtovaa väriä. Joitain eurooppalaisia lankoja oli myös: kalleinta Marks & Kattensia mitä olen nähnyt. Ei siis ollut tarvetta ostaa lankaa. Ostin kuitenkin Great American Afghan -kirjasen. Vaikka en osaa kuvitella itseäni virkkaamaan miljoonaa samanlaista isoäidinneliötä tilkkupeittoon, voin hyvin kuvitella hyödyntäväni erinäisiä jämäkeriä hieman vaihtelevampaan peittomalliin. Siis vähän pidemmällä aikavälillä.

The nice booklet which I found at Gail Knits. And another chemo cap - pattern Dusty Hill.

Gail Knitsin lanka- ja lehtivalikoiman katsastettuani istahdin rouvien seuraan neulomaan ja aloitin uuden sytomyssyn viime kesän t-paidan ylijäämä-Katiasta. Keskustelun kuluessa kuulin, että Gail Knits on Las Vegasin paras lankakauppa, "koska siellä toisessa, Woolly Wondersissa on niin paljon villaisempia lankoja." Jep. Väärässä paikassa jälleen kerran, olisi sittenkin pitänyt mennä Woolly Wondersiin. Sinne en enää ehtinytkään ennen illan stand up -komiikkashown alkamista. Palasin siis bussilla hotellille pakkaamaan tavaroita paluumatkaa varten sekä viettämään iltaa miesteni kanssa.

Koska Dusty Hill-myssyssä minulla on metallipuikot, en voinut sitä ottaa lentokoneeseen vaan jätin sen odottamaan aikaa parempaa. Paluulentoa odotellessamme Las Vegasin kentällä loin silmukat uuteen myssyyn ja tikuttelin ensimmäisen lennon aikana Puro Batikista vielä poikamaisen myssyn.

Pattern: The Boy Hat (Ravelry). Yarn: Novita Puro Batik (199m/100g). Yardage: 47 g/ 93m. Needles: 4,5 mm.

Tämä oli ihanan simppeli ja nopea projekti, joskin hetken aikaa pyörittelin noita päälakikavennuksia ennen kuin sain ahaa-elämyksen ja silmukkaluvut täsmäämään. Projekti olisi ollut todella helppo, jos mukana olisi ollut muutama silmukkamerkki. Nytkin myssy kuitenkin valmistui konetta vaihtaessa Denverissä ja pitkälle Euroopan-lennolle jäi vain sukkaprojektin jatkaminen.

Borta bra men hemma bäst. Kotona odotti kissa, joka ei tiennyt miten päin olisi ollut palveluskunnan kotiutuessa, vaikka hänellä olikin ollut hyvät hoitajat: kotiamme poissaollessamme lainanneet naapurimme tanskalaiset sukulaiset olivat jättäneet kiitokseksi paitsi suklaata ja muita herkkuja, myös jotain itsetehtyä. Saimme kauniit virkatut patalaput ja -kintaat. Vaikka matka oli mukava, vielä mukavampaa oli päästä kotiin, ja ah miten ihanalta tuntui vilpoinen <20C sää verrattuna Nevadan >45 C lämpötiloihin!

A nice gift from a danish couple who loaned our house and took care of our cat while we were travelling.

Kevätjuhlia ja erinäisiä haasteita

Onnittelut kaikille kevään ylioppilaille, valmistuneille ja koulunpäättäjille!

Congratulations for all who have finished their school today!

 Oma poikani sai peruskoulun päästötodistuksen ja sai äidin tirauttamaan parit haikeat kyyneleet. Mihin se lapsuusaika katosi...?

Yksi haaste on itsellänikin selätetty. Anniversary Mystery Shawl on valmis ja pingoittumassa. Kuvia on siis luvassa, kunhan valaistusolosuhteet ovat paremmat.

Tänään vietin koulun kevätjuhlien jälkeen aikaa Menita Outletin lankakahvilassa hyvässä seurassa. Mikäs siellä on neuloessa, kun on näin kaunis ympäristö. Onnittelut Menitalle onnistuneesta somistuksesta, alakerta on tosi viihtyisä ja tarjoaa väriterapiaa runsain mitoin! Siellä oli kyllä ihmisiäkin, vaikka moni taisi olla juhlimassa valmistuneita. Nämä kuvat nappailin jo muutama viikko sitten, kun kaupan alakerta oli vastikään avattu.

Yarn Café at Menita Outlet, Espoo. Beautiful! 

Esittelin Menitassa seuralaisilleni viikolla saamaani pitsiliinaohjekansiota, ja minut luokiteltiin masokistiksi. Aiemmin viikolla sain jo samasta syystä neulovalta työtoverilta luokituksen "Officially crazy." Näitä malleja jos mitä voinee pitää haastavina. Yksi läsnäolijoista antoi huomaamattaan minulle idean tämän ohjekansion ensimmäiseen käyttökohteeseen: suunnitteilla siis melko isokokoinen pitsiliina. Nyt pitäisi enää tietää minkälaista lankaa on "Feine Häkelkunstseide." Hienoa, ohutta silkkiä (?), mikähän voisi olla vahvuus? Ohje on, käyttötarkoitus on, aikataulukin työn haastavuus huomioiden melko tiukka, mutta lanka puuttuu. Täytynee tutkailla Ravelry projektitietokantaa. Ja kyllä, olen masokisti, haasteita olla pitää!

Olen saanut viime viikkoina parikin blogihaastetta, mutta vastaaminen on hieman viivästynyt. Neule-Kirppu haastoi minut vastaamaan 11 kysymykseen, ja taisipa Drucilla myös paiskata minulle saman kyselyn.

1. Minkä ikäisenä aloitit neulomisen/käsitöiden tekemisen? => Ala-asteella, mutta olen pitänyt välillä taukoja.

2. Minkä uuden käsityötekniikan haluaisit oppia? => Kehräyksen, ihan kunnolla. Aika ei vaan tahdo riittää.

3. Millaisia neuleita neulot eniten? => Pitsihuiveja, luulisin.
4. Unelmiesi lanka? =>Niitä on monia!
5. Suurin haaveesi? => Saada elää pitkään onnellista elämää rakkaideni kanssa ja neuloa paljon.
6. Minne haluaisit matkustaa? => Näitäkin kohteita on monia. Ensimmäisenä tulee nyt mieleen Kalifornia.
7. Kuvaile itseäsi kolmella sanalla? => Yllytyshullu, neuleaddikti, työnarkomaani.
8. Mikä ilahduttaa sinua tänään? => Poikani peruskoulun päättyminen ja hyvä todistus.
9. Hassuin paikka missä olet neulonut? => Ehkä turisteja täynnä ollut kiertoajeluvene Oslossa. Perhe ainakin häpesi. 
10. Onko sinulla muuta rakasta harrastusta käsitöiden lisäksi? => Näin kesäisin puutarhassa puuhastelu.
11. Lempivuodenaikasi ja miksi? => Kevät, kesä ja alkusyksy. Marraskuusta maaliskuun alkuun voisin nukkua talviunta.

Kiitokset Neule-Kirpulle ja Drucillalle haasteesta. Laiskuuttani en nyt laita eteenpäin, on niin vaikea keksiä 11 blogia jotka eivät tätä olisi vielä saaneet. Poimikoot haasteen kysymyksineen mukaansa ken tahtoo :)

Lankaisat läksiäiset

Neuleharppuseurueemme pitkäaikainen jäsen Nele aikoo jättää meidät ja muuttaa toiselle puolelle Tellusta eli Australiaan. Vaikka yritämme vielä keksiä erinäisiä keinoja saada hänet jäämään, osallistuimme kuitenkin mieluusti hänen järjestämilleen läksiäiskutsuille.

Kun kymmenkunta Harppua kokoontuu yhteen, ei lankaa, ruokaa ja meteliä voi välttää. Kuvassa enää rippeet jälkiruokatarjoilusta kauan sen jälkeen, kun pääruoat oli jo syöty. Tai ainakin osa niistä. Nele ehkä pärjää jämillä muuttoonsa asti.

Nelen asuintalossa kaikuneet ääniefektit auttoivat merkittävästi hieman myöhemmin saapuneita löytämään oikeaan osoitteeseen. Ohjelmassa oli luonnollisesti puikkojen kilistelyä: itse sain viimeistellyksi viikon verran keskeneräisenä roikkuneet siililapaset, jotka toivottavasti vielä sopivat kummipojan kätösiin.

Pelkän neulomisen lisäksi saimme aikaan myös muuta lanka-aiheista: sekä Paella että minä saimme hyödyntää Nelen kerimislaitetta, vaikka kaverin kätösiä tarvittiin vyyhdinpuiksi.

Paellan turvonneet peukalot???

Kerimislaitteen ansiosta sain aiemmin keväällä Salaiselta Neuleystävältä saamani huivisilkkivillalangan kerälle ja huivin alulle. Kokonaista neljä kerrosta tehtynä tällä hetkellä. Siitä se lähtee, vaikka hyppäys Sylvi-takin puikkokoosta 6 mm huivilangan vaatimaan 3 mm:iin oli aikamoinen.

Kerimisen, neulomisen ja virkkaamisen ohessa leikimme kotikemistejä ja jonottelimme valkoisten lankavyyhtimme kanssa Nelen liedelle...

...jossa porisi illan aikana jos jonkinvärisiä noidanliemiä. 

Näin siis autettiin Neleä pääsemään ennen muuttoa eroon hamstraamistaan Kool-Aideista. Aika hyvää työtä siinä teimmekin, ja värjäyskattiloiden poristessa liedellä Nelen keittiö alkoi illan mittaan muistuttaa ilmastoltaan enemmän tropiikkia kuin Espoota. Tämmöinen spagettilautanen minulla oli kotiintuomisina (ja kotiinhan ei lähdetty, ennen kuin ukkokullat alkoivat soitella perään yhdelle jos toisellekin).

Lankaspagetti sai kuivua kylppärissä, ja aamulla se oli valmista vyyhditettäväksi. Näin siis kerä valkoista Schoppelwolle Admiralia sai muuntautumisleikin ansiosta aimo annoksen lisää viehätysvoimaa. Kuvan värisävyt eivät imartele vyyhtiäni, joka luonnossa on paljon kauniimpi: ihana turkoosinvihertävä sävy.

Tästä tulee ennen pitkää Nele-sukat, koska vyyhti on ihan illan emännälle tyypillisen värinen. Sopiva ohje pitää vaan päättää. Täytynee hankkia lisää Kool-Aideja omaankin varastoon, tosin enpä tiedä onko koolaus yhtä hauskaa yksin kuin seurassa. Johtaa vaan pahimmillaan valkoisen langan ylettömään hamstraukseen.

Kiitokset vaan kaikille harppusille, oli taas niin mukava tavata. Seurueen jäsenten erilaisuus ja samalla niin suuri samanlaisuus on aina niin virkistävää. Seuraava tapaaminen olisikin jo.... hetkinen... ...huomenna?! Sitä odotellessa Sylviä viimeistelemään. Jospa se lopultakin valmistuisi.