Olipa kerran ihan tuikitavallinen klemmari...
...vaan sen varalle olikin varattu tavanomaista toimistotyötä suurempia suunnitelmia. Se koki nimittäin muodonmuutoksen Tärkeäksi Työkaluksi.
Ja mihin sitä sitten käytettiinkään? Moni Harppuystävä jo sen tietää katseltuaan näpertelyäni torstai-iltana useamman tunnin ajan, mutta niille jotka eivät vielä tiedä, jännitys jatkukoon. Kaikkien hyvien satujen tavoin tämäkin tarina jatkuu ensi kerralla. Toisin sanoen lankavaraston supistusprojektin ensimmäiset miinukset antavat vielä hetken odottaa itseään.
Langat eivät ole ainoa hamstrauskohteeni. Kirjat ovat toinen. Satuja olen aina lukenut, mutta nykyisessä elämäntilanteessa en niinkään kerää satukirjoja. Koska klemmarin tarinan jälkimmäinen osa ei ole vielä julkaisukelpoisessa muodossa, tyydyn esittelemään loppuvuoden kirjahankintojani.
Jonkun nettikirjakaupan pitäjä rikastui taas muutamalla eurolla löydettyäni tämän lelukirjan ja samalla kirjan perinteisestä villakirjonnasta.
Tässä villakirjontakirjassa on toinen toistaan houkuttelevampia kirjontamalleja! Sitäpaitsi sikäli kun jotain muistan muinaisilta kouluajoiltani, valinnaiskässässä tätäkin lajia tuli kokeiltua ja se oli kivaa. Hmm, pitänee laittaa tarvikkeita hankintalistalle.
Kuten arvata saattaa, nämä kirjat ovat hautuneet kaapissa nyt muutaman kuukauden, mutta mitään en niistä ole vielä tehnyt. Vaan on niitä niin kiva selata!
Joulun alla Menitan lankakahvilassa eräällä kanssaneulojalla oli mukanaan tällainen ihanuus...
...ja minä siitä paikasta kotiin päästyäni nettiin ja tilailemaan. Jospa vaikka tulisi lähipiirin pikkuisille väkerrettyä jotain inhan suloista, vaikka hämähäkkejä tai hepokatteja... tai kastemato???! Ihana kirja.
Loppiaisviikon ohjelmassa oli lankavaraston siivous, ja jotta aarteilleni järjestyi kipeästi tarvittua tilaa, piti siivota vaatehuoneen perukoille sedimentoitunutta tarpeetonta tavaraa hus pois kirppiskuormaan. Samalla tuli tehtyä nostalgiamatkoja menneisyyteen niille ihanille vuosille, jolloin nyt 186-senttinen vauvani oli hieman pienempi. Nämä n. 16 vuotta sitten neulomani ihanuudet eivät tule koskaan päätymään kirppiskuormaan.
Tämä n. 62 cm setti oli vauvelin päällä, kun aikanaan kotiuduttiin synnytyslaitokselta. Katsokaa näitä ihania pikku sukkasia, ei uskoisi että olivat joskus liian isot kaverille, jonka kengännumero on nyt vaatimaton 46.
Nämä oli siis hyvissä ajoin pakattu sairaalaan mukaan otettavaan tarvikekassiin. Mukana oli varmuuden vuoksi sekä vaaleanpunaiset että -siniset rusettinauhat. Mummo neuloi poikaselle vielä samalla mallineuleella peiton. Sitäkin hypistelin keskiviikkona tippa linssissä, ennen kuin pakkasin uudelleen vaatehuoneen ylähyllyn aarrelaatikkoon.
Tätä 74 cm pukua käytettiin sitten vähän myöhemmin.
Oi niitä aikoja. Sitä kultaista 90-lukua.