Hitaasti valmistunut Firehawk - laiskuutta ilmassa?

Ei suinkaan, vain niin kovin paljon tekemistä näin kesällä. Mikä ihana vuodenaika!

Maaliskuisilta Silmä, pisto, tikki & takki -messuilta käteeni liimautuneet Ilun Handun Alpakkasilkit halusivat muotoutua huiviksi. Malliksi valikoitui Ravelrystä Firehawk. Hieman mietitytti langan riittävyys joka jo etukäteen arvioituna oli hieman siinä ja siinä.

Pattern: Firehawk . Yarn: Alpakkasilkki from Handu (20% silk, 80% alpaca). Yardage: 200g/572m. Needles:  4 mm.

 Niinhän siinä kävi, että oranssi lanka loppui kuin loppuikin kesken: olisi sittenkin pitänyt tehdä ruskealla pari ylimääräistä raitaa, jotta huivista olisi tullut tasapainoisempi ja enemmän ohjeen mukainen. Nyt jouduin jatkamaan pitsireunasta aloitetun huivin loppuun ruskealla. Pienellä kikkailulla ja sovelletulla intarsiatekniikalla jatkoin helmasta alkaneet palmikot loppuun saakka oranssilla. En ole ihan varma tykkäänkö tuosta ratkaisusta (siis toisin sanoen en tykkää!), mutta toisaalta kaulalle taiteltuna tuo huivin keskikohta ei juurikaan näy.

Langankulutus oli optimoitu: ruskeaa lankaa jäi niin pieni nysäkerä ettei keittiövaakani tarkkuus sitä riittänyt havaitsemaan. Vaaka näytti  nollaa kerästä huolimatta.

Kylläpäs siitä huivista tulikin lämmin. Talvea siis odotellaan, johan kohta on juhannus ja päivä alkaa lyhentyä: pessimisti-ilmaus jota olen aina vihannut tässä vaiheessa vuotta...onhan kesää vielä jäljellä! Kukkapenkissä ainakin on vielä monta vuoroaan odottavaa kukkijaa.

I am not one of those who are able to design beautiful, balanced gardens. I normally mix all  kinds of flowers in one  flowerbed and then regret for the mess. Still, I always try to learn from my mistakes...

Sitä ennen olisi vielä paljon kesäisempää neulottavaa, onneksi kohta on loma!

Napoleon sends his greetings to everyone and hopes for a beautiful, sunny Midsummer!

Kelmscott - talven viime pyristelyjä

Minulla on ilo esitellä tämä talven viimeinen isompi neulontarutistus. Kylläpä sitä talvea ja lunta tänä vuonna riittikin pitkään. Samaten tämän jakun neulominen kesti ja kesti. Koittihan se kevät sentään lopulta ja jakkukin valmistui.

The last knitting project during this winter. Thank God, the spring is finally here and almost all the snow is gone.

Mallin nimi on Kelmscott, ja lanka on syksyisen Villavyyhti-visiitin ostoksia. Ylellinen merinovillan ja silkin sekoitus halkeili hieman mutta oli muuten miellyttävää neulottavaa. Mallikuvio oli haastava, sillä pitsikaaviota piti seurata sekä oikean että nurjan puolen kerroksilla eikä suurehkoa kuviota mitenkään voinut oppia ulkoa.

Pattern: Kelmscott (Ravelry). Yarn: Cascade Yarns Venezia Worsted (70% Merino, 30% Silk).
Size 42. Needles: 4,5 mm. Yardage: 600 m/1196m.

Erityisesti jakun kaulus oli haastava. Pitsikaaviolla oli leveyttä kolmen A4:n verran ja edelleen sekä nurjalla että oikealla piti olla tarkkana kuin porkkana. Pari kertaa piti hieman purkaa.

The collar was quite demanding and needed a lot of concentration.

Sulihan se lumi pihaltamme lopulta. Maa on vielä aika märkää, mutta pian pääsee siivoamaan talven jälkiä ja kunnostamaan nurmikkoa.

I am not sure if I like the small lace pattern in the lower back... should have left it away.

Krookukset kukkivat jo ja moni muukin kasvi nostaa jo päätään mullasta:  jokavuotinen kevään ihme - vielä viikko sitten tuossa pihalla oli 25-30 cm lunta.

Ukkokulta on matkustellut töiden merkeissä tänä vuonna runsaasti. Napoleon on ollut onnesta soikeana nyt kun isäntä kotiutui oltuaan taas kaksi viikkoa matkoilla. Kissakaveri näyttää nyt päättäneen, että jos isäntäpalvelija taas aloittaa pakkaamisen, hän piiloutuu kyllä matkatavaroiden joukkoon ja lähtee mukaan.

Listen man, if you are planning to travel abroad again, I will hide in your suitcase and come along. Believe me.

Syksyn tuntua

Elossa ollaan, vaikka blogipäivitykset - tai pikemminkin niiden puute - voisivat kertoa jostain muusta. Syksy on saapunut, kun viime kirjoituksessa oli vielä kesä. Puutarhassa kukkii nyt näyttävimmin sädepäivänhattu ja komeamaksaruoho, ja vuorenkilpien lehdissäkin on kaunis syysväri.

Blogihiljaisuus on taas aiheutunut yksinkertaisesti siitä, ettei neuleita ole valmistunut puoleentoista kuukauteen. Nyt sentään sain valmiiksi keväänvihreät harppusukat: pitsipalmikkosukat, joiden mallin kesällä toiselle puolelle maapalloa muuttanut neuleharppuryhmän pitkäaikainen jäsen Ne-le suunnitteli meille muistoksi.

Pattern: Knitting hag socks by Ne-Le.  Yarn: Novita Nalle Aloe Vera, 90g.

Kokemattomana sukantekijänä jännitin kovasti sitä miten onnistun aloittamaan kantapään oikeassa kohdassa omaan jalkaani sopivaksi. Aloitin nämä siis magic-loopilla kärjestä alkaen. Ilmeisesti minulla oli aloittelijan tuuria matkassa, sillä koko osui varsin hyvin kohdilleen. Näistä tuli siis oikein käyttökelpoiset sukat, ja samalla sain tuhottua varastosta kerän Nalle Aloe Veraa. Mikään nautinto ei neulominen ollut: kun toiselle sukalle lanka juoksi kerän sisältä ja toiselle päältä, seurauksena oli kantapään tienoilla käsittämätön sekasotku. Kerä lohkeili ja hajosi. Lisäksi langasta irtosi nöyhtää, joka sai aikaan sellaisia solmuja ettei niitä ilman saksia selvitetty. Kiitos jälleen Novita: pidän juhlat kun saan viimeisenkin Novita-kerän käytettyä. Olen ilmeisesti outo ihminen, koska en osta (enää) Novitaa, vaikka viimeisimmän Yhteishyvän artikkelin mukaan sillä on hallussaan 98% Suomen lankamarkkinoista. Jep jep. Uskokoon ken tahtoo, sanon mä. Vanhakin kait jo olen, koska samaisen artikkelin mukaan nuoret tykkäävät neuloa  paksuista langoista. Minä siis en.

Syksyyn kuuluu uusien harrastusten aloitus, tai ainakin vanhojen elvyttäminen. Sohvaperunaa on nyt puraissut jumppakärpänen. Vaateompeluakin sisältyy nyt viikko-ohjelmaan marraskuulle asti. Nähtäväksi jää kauanko jumppakärpäsen tartunta kestää ja saanko ompelukoneella mitään käyttökelpoista aikaan.

Yksi lempikasvejani on muuten keltahanhikki: se jaksaa niin sinnikkäästi kukkia ihan koko kesän. Taustalla näkyvä lumikärhö puolestaan on jaksanut tänä vuonna tehdä runsaan kasvuston lisäksi vain pari nuppua, ja nekin ovat vasta aukeamaisillaan. Aurinkoista syksyn jatkoa, nauttikaa ruskasta!

Edit: Blogger teki sen taas. Jo kertaalleen pystyyn käännetty kuva näkyy edelleen vinksallaan. Älkäähän ystävät hyvät niksauttako niskojanne ;)

Koiranruusuja arkea odotellessa

Kävin maalla. Sieltä löytyi monenlaisia eläimiä, esimerkiksi nämä söpöläiset.

 

Voikukkia maistelevaan seurueeseen liittyi kuokkavieraskin.

Löytyi sieltä maalta yksi kyykäärmekin, muttei löydy enää. Ei siitä sen enempää.

Tämähän on edelleen neuleblogi, vaikka välillä on vähän rönsyilty. Siispä asiaan. Intouduin lähtemään mukaan Lontoon olympialaisten kunniaksi Ravelryn Ravellenic Games - varjotapahtumaan. Tapahtumahaasteeksi valitsin kammoamani kirjoneuleen, ja tavoite oli vähän kuin Suomen olympiajoukkueella: teen parhaani ja katson mihin se riittää. Ohjeen ja mallin valinta määräytyi käytettävissä olevasta langasta: viime vuonna neulomastani palmikkoliivistä jäi harmillisesti vajaan sadan gramman kerä lämpimän oranssia Heaven's Hand Wool Classicia, ja tulin jo silloin ajatelleeksi että tuo lanka näyttäisi mainiolta kirjoneulelapasissa. Taisin jopa hamstrata hätäpäissäni ja paremman vaihtoehdon puutteessa sitä varten pari (!) kerää metsänvihreää seiskaveikkaa. Kun langat olivat jo vuoden marinoituneet kaapissa ja projekti mielessä, piti valita paksuille langoille  tarkoitettu ohje. Ravelrystä valikoitui työhön malli Dog Rose Mitten, koiranruusulapaset.

Pattern: Dog Rose Mitten. Yarn: Heaven's Hand Wool Classic (orange)38 g, Novita 7 veljestä (green) 74 g.
Needles: 3,0/3,5mm.

Ohjeen silmukkamäärä tuntui hieman isolta näin paksulle langalle ja siltä se pian alkoi näyttääkin. Kirjoneule oli minunlaiselleni aloittelijalle jo yksistään sen verran iso haaste, ettei tullut mieleenkään sekoittaa samaan projektiin enää mallin muokkausta. Keskeneräistä lapasta kokeiltuaan mieheni ilmoittautui sen vapaaehtoiseksi käyttäjäksi, joten tein parin valmiiksi tarkasti ohjetta noudattaen. Miesten kokoa niistä tulikin.
Jämäkeriä harmiteltuani päädyin tekemään toiset samanlaiset lapaset, ja tällä kertaa kavensin mallia jättämällä pois mielestäni turhat ja jopa rumat kaksoisraidat sivuissa. Pienensin myös puikkokokoa neljännesmillimetrillä. Toinen kerta toden sanoi, ja näistäpä tulikin omiin kätösiini mainiosti sopivat! Jopa käsitöiden suhteen kovin kriittinen äitini totesi, että kirjoneuleeni alkaa pienen harjoituksen jälkeen näyttää ihan hyvältä.

Another pair of Dog Rose Mitten, slightly modified - only one orange stripe on the side - and  slightly smaller needles: 3,0/3,25mm.

Vielä todiste siitä, että eri lapaset ovat kuvissa.

Nyt voimme sitten ukkokullan kanssa odottaa talvea ja leppoisia kävelyretkiä lähes identtiset lapaset käsissä. Ukkokulta istuu nytkin vieressä ja katsoo Ruuskasen keihäsmitalijuhlintaa ruusulapaset kädessä. Älkää kysykö miksi. Juniori taitaa olla hieman eri mieltä siitä voiko Mies laittaa ruusulapaset käteensä, mutta antaa hänen ihmetellä ;-).

Kokeilin näissä tekniikkaa, jossa kirjoneuleen kuviolanka neulotaan oikealta kädeltä, hieman tähän tyyliin, kuitenkin niin että kuviolanka oli oikealla.En myöskään heittänyt sitä amerikkalaiseen tapaan, vaan yritin pitää oikealla enemmän eurooppalaiseen tyyliin. Langankireys oli minun tyylilläni hieman hankala säätää oikeanpuoleiselle langalle, joten sanotaanko että harjoitus jatkuu. Kirjoneulekammo on selätetty ja jatkoprojektit pyörivät mielessä.

Ensimmäinen lapanen valmistui sutjakkaasti leppoisan mökkiviikonlopun ansiosta, mutta toinen tuli tehtyä kahteen kertaan. Jälleen tuli todistettua, ettei harpputapaamisissa kannata yrittää mitään haastavaa kuten luoda silmukoita. Resori tuli purettua kertaalleen väärän silmukkamäärän takia, ja sen jälkeen sähläsin kirjoneuleessa muuten vaan. Sen siitä saa, kun harppujen kanssa on aina niin hauskaa. Paremmin sujuivat ristipistot, kun viime sunnuntaina tapasimme Huopatossusen luona ristipistotapaamisen merkeissä. Tapaaminen venähti yli kuusituntiseksi ja ufoni jopa eteni. Laskin, että parinkymmenen tällaisen iltapäivän jälkeen se saattaisi olla valmis, joten täytyisi järjestää näitä useamminkin.

Loppuun vielä ne pakolliset puutarhakuvat, nyt kun on vielä kuvattavana muutakin kuin lunta. Salkoruusut alkoivat kukkia, ja niiden väri olikin yllättävä. Myös maanpeiteruusut ovat kukassa.

Jahas, ja blogger teki sen taas. Käänsi kuvan poikittain. Plääh.

Hiljaisuutta käsityörintamalla ja keskikesän juhlaa

Long time, no see! Kesäkuulle on mahtunut niin työmatkailua kuin sosiaalista seuraelämääkin: pitkästä aikaa on tavattu ystäviä lähes joka viikonloppu ja kestitty vieraita. Vaikka en tietyistä syistä pidä leivontablogia, kummipojan perheelle tehty valkosuklaamustikkakakku oli niin onnistunut sekä ulkonäön että maun puolesta, että teen poikkeuksen ja ikuistan sen tänne blogistaniaan. Todistetusti olen siis harrastanut myös leivontaa.

A white chocolate cake with blueberries.

Juhannusta vietimme perinteiseen tapaan ihanan ystäväperheemme luona itäisellä Uudellamaalla, kuten olemme tehneet lähes joka vuosi jo kymmenkunta vuotta.

Midsummer Night 2005 in Askola.

Tarkkasilmäinen lukija huomaa, että tämä juhannuskokko ei ole tältä vuodelta: koska kuvat jäivät jälleen kerran ottamatta, piti kaivella arkiston kätköistä esiin samalta paikalta otettu kuva vuodelta 2005. Tänä vuonna järvi oli peilityyni ja taivas pilvetön, ja ilman noin kymmentä miljoonaa kokolla vieraillutta hyttystä kesäilta olisi ollut täydellinen. Jos oikein muistan, vuonna 2005 kokko ei aluksi ottanut syttyäkseen, koska oli niin märkä.

Niin neulomiseen käytettävissä oleva aika kuin siihen tarvittava energiakin on ollut viime viikkoina vähissä, ja jopa jonkinlaista neulomisähkyä on ollut havaittavissa. Tilanne korjaantunee pikkuhiljaa, toivottavasti. Se ei kuitenkaan ole estänyt shoppailua. Pitkästä aikaa ostin lankaakin: vyyhdillisen Wollmeisea Drucillalta. Posti on kuitenkin kantanut kotiin enemmänkin muuta käsityöaiheista.

Shopping for books, again...

Pitihän näin innokkaan sukkientekijän hankkia Cookie A:n uusinkin sukkakirja: johan siitä edellisestä on yksi sukkapari syntynyt.

Ja koska olen tunnettu myös supertehokkaana ja -taidokkaana virkkaajana, Myös Lesley Stanfieldin uusin kukka- ja perhoskirja piti tilata. Edellisestä on tehty yksi porkkana ja yksi rupsahtanut kielonkukka. Puolustuksekseni todettakoon, että kannen sinitiainen, kuten myös horsman vartta kiipeävä söpö toukka, ei ole virkattu vaan neulottu ja saattaa ehkä joskus päätyä oikeasti puikoille.

Uusia taitoja on mukava opetella, joten samoilla hiirenklikkailuilla valmistauduin tuleviin eläkepäiviin tilaamalla kirjan käpypitsistä.

Kehrääminen on myös ollut viime aikoina hieman jäissä: Justiinan / Josefiinan ainokainen puola on viettänyt jo muutaman viikon puusepällä, jotta se saisi arvoistaan seuraa. Sitä odotellessa ehdin jo tovin odotella tätäkin: Tuulia Salmelan uutta Kehrääjän käsikirjaa, joka näyttäisi sisältävän lähestulkoon kaiken tietämisen arvoisen kehräämisestä. Lomareissulle maalle saatan napata mukaan värttinän ja kuituja.

Puutarhassa on tällä välin tapahtunut tapahtunut niin paljon ettei perässä tahdo pysyä, ja moni kasvi on ehtinyt lopettaakin kukintansa ilman että kamera on ehtinyt paikalle. Viimeinenkin kukkapenkki (kuvassa takana vasemmalla) sai kivireunat, ja rumat kestopuurimanauhat joutivat roskiin. Lumikärhön vieressä elintilasta taistelee Huopatossuselta saatu peurankello, siskolta saatu siperiankurjenmiekka sekä ensimmäistä kertaa upeasti kukkiva harjaneilikka. Viime vuonna istutettu pioni ei näytä kukkivan vielä tänä vuonna, vaikka näyttää jääneen henkiin.

Harjaneilikka - Dianthus Barbatus (?).

Siperian kurjenmiekka. 

 Niin ikään viime vuonna istutettu kummitytön puutarhasta saatu perinteinen keltapäivänlilja vasta aloittelee kasvuaan, ja yksi kukkavarsi on tänä vuonna noussut esille.Kaunis kukinto jää riippupihlajan lehtien sekaan, joten sijoituspaikka pihlajan juurella ei ole oikein hyvä. Parempi on mietinnässä ensi kesää ajatellen.

Keltapäivänlilja.

 Tämä kukkapenkki näkyy on olohuoneen ikkunan alla ja näkyy sisälle oikein kauniisti. Kelpaa tätä katsella, vielä kun nuoret kasvit saavat vähän rehevyyttä. Keijunkukat ja pikkusydämet kukkivat kauniisti, jaloangervot ja -ritarinkannukset odottavat kiltisti vuoroaan. Rungollinen punaherukka, niin pieni kuin onkin vielä, on aivan täynnä raakileita.

Alppiruusuista pienemmän kukkiminen ehti jo loppuakin, mutta isompi jatkaa vielä, samoin kuin taustalla näkyvä lupiini ja etualalla se viime kesältä talvehtinut ihana orvokki.

Kesäntulo oli selkeästi myöhässä, koska unkarinsyreenit ja perinteiset maatiaissyreenitkin ovat vasta nyt parhaimmillaan.

Ei niin hyvää ettei jotain huonoakin: norjanangervopensasaitoihimme iskivät tuholaiset. Kerrassaan rumaa jälkeä saivat aikaan, vaikka olen ruiskutellut niitä niin tolulla kuin tuhdimmillakin myrkyillä. Eikä tämä vielä mitään, mutta näkisitte puutarhan suhteen hitusen huolettomamman naapurin pensaat...

Nyt alkaa tuntua siltä, että harppuenergia olisi tarpeen: tämä Saksasta työmatkalta ostamani kortti on omistettu teille kaikille Harpuille ja muille neuloville ystäville.

Anniversary Mystery Shawl 2012

Se on valmis! GoddessKnitsin organisoimasta Knit-A-Long-tempauksesta valmistui Anniversary Mystery Shawl.

Pattern: Anniversary Mystery Shawl (Ravelry). Yarn: BBB filati Merinos Extra (1400 m/100 g).
Needles: 2.5 mm. Yardage: 28 g / 392 m. Includes beads, ~944 pcs.

Huivi tehtiin avoimena neliönä ja tottapuhuen tuntuu oudon malliselta käyttää. Saa nähdä tuleeko tätä käytettyä, saati missä ja miten. Väri on kuitenkin ihana, ja oli taas niin vaikeaa saada se näyttämään oikealta. Kuvaruudullani väri näyttää aivan liian siniseltä: oikeasti huivi on heleän turkoosi.

The Shawl was made as an open square. Final size was ~60x60cm. 

Seitinohut lanka ja pienet puikot saivat aikaan sen, että huivista ei tullut aivan valtavaa. Pingotin sen taas aika rankalla kädellä, jolloin neliön sivun mitaksi tuli n. 60 cm: neliömallinsa ansiosta kuitenkin ihan käytettävä.

Ja mitenkäs se sanonta menikään... vain Jumalan työt ovat täydellisiä? Kaikki noin miljoona silmukkaa ja 944 helmeä selätettyäni mokasin päättelykerroksella. Kuvan oikeassa alakulmassa näkyvä neliön kärki epäonnistui surkeasti. Joustavan päättelyn sijasta olin epähuomiossa ja väsyneenä päätellyt muutaman silmukan tavallisella yksinkertaisella tavalla, ja se riitti tekemään tuon kohdan huivista mahdottomaksi pingottaa kauniisti. Hivenen harmittaa, koska olalla pidettynä tämä on ns. huivin paraatipuoli, muttei niin paljon että lähtisin enää purkamaan.

The amount of beads - 944 pcs if I calculated it correctly - slowed down this knitting project quite a lot, but I love the result. 

Muuten huivi on minusta kaunis. Moni on kritisoinut ohjeen kaaviota kolme ja sen kuvion epäsopivuutta kokonaisuuteen. Onhan tuo kohta vähän kulmikas kyllä, muttei se minua haitaa. Päinvastoin se tuo ehkä muutoin kovin hempeään huiviin edes hitusen särmää.

Napoleon tykkää olla aina siellä missä ihmisetkin. Nytkin hän tuli mukaan perheen tietsikkatuokioon ja asettautui paraatipaikalle tarkkailemaan tapahtumia. Seurallinen otus <3.

Out kitty loves to stay with us all the time. Here he enjoys working with my husband - as close as possible!

Ja sitten  ne pakolliset puutarhakuvat. Alkukesän kukkaloisto jatkuu. Vielä jos sää lämpenisi ja mahdollistaisi kesästä nauttimisen toden teolla.

Tässä toissa kesänä rakennetussa kuivassa ja paahteisessa kivikkomaassa katseenvangitsijana ovat tällä hetkellä sammalleimu ja herttavuorenkilvet. Värisilmä on taas mäitä istutellessa hieman pettänyt, ja valikoima sekalaista. Keltaiset kukkimista aloittelevat unikot ovat ainakin sammalleimun vieressä hiukan väärässä paikassa.

Kirkkaanpunaiset tulppaanit rikkovat hiukan muutoin aika hempeää väriskaalaa.

Viime kesänä istutettu kielo on ainakin vielä kovin yksinäinen, vaikka äitini varoittelikin että se tulee valtaamaan koko kukkamaan.

Kukkamaan takareunalla, pensasmustikan vieressä, kukkivat pari tuntematonta kukkaa, sininen ja keltainen, jotka ovat periytyneet jo talomme aiemmalta omistajalta, sekä sinialppiruusut, jotka taitavat hiukan kärsiä kuivasta kasvupaikasta..

In the middle: Kultatyräkki / Cushion Spurge / Euphorbia polychroma.
On the right: Keltapeippi / Yellow Archangel / Lamium galeobdolon.
In the front: Rönsyansikka / Waldsteinia ternata.

Perennapenkissä ovat kukintoaan lopettelevien sipulikasvien jälkeen kukkimisvuorossa kultatyräkki, keltapeippi ja rönsyansikka. Kiinanpioni on tänä kesänä kasvanut aivan uusiin mittoihin, joten innolla odotan sen puhkeamista kukkaan.

Kevät ohi?

Ilmeisesti kevät on takana ja kesä virallisesti alkanut, koska kevään SNY-kierros jo loppui. Posti kuljetti alkuviikolla Salaisen Neuleystäväni toukokuun paketin.

The last package from my Secret Pal (Spring 2012):  Some silk/merino fiber, bamboo/cotton yarn, flower & vegetable seeds and of course some dark chocolate <3.

Paketista löytyi vaihteeksi kehrättävää: Nauravan Lampaan merinosilkkikuitua. Väri on herkullinen, mutta laitan kuidun toistaiseksi odottamaan: olen ollut ymmärtävinäni, että merino ja silkki ovat molemmat hieman haastavia kehrättäviä. Näin ollen yritän löytää hieman aikaa taitojeni kartuttamiseen ennen kuin edes yritän niitä selättää.

Lisäksi paketissa oli kolme kerää (150 g) Cheval Blanc Ambre -bambupuuvillalankaa. Mietinpä vielä tekisinkö niistä tiskirättejä (nyt kun olen lopultakin tottunut käyttämään muita kuin Chifonetteja) vaiko jotain muuta. Noista väreistä tulisi oikein kiva myssykin! Paketissa olleet runsaat siemenpussit taidan säästää ensi vuodeksi silläkin uhalla että itävyysprosentti laskee, mutta ihana Lindtin tumma karpalomantelisuklaa meni jo ;). Kiitos, maku oli minulle uusi mutta erinomainen!

Paketin Nalle Puh -kortti paljasti Salaisen Neuleystäväni olleen Mirnyj blogista Kehräten. Kiitokset Mirnyjlle, paketit olivat mieluisia ja runsaita! Kyllä minä vielä ne Miamitkin virkkaan hyötykäyttöön... joskus ;).

Muutoin harppuystäväisten kanssa vietetty taannoinen chatti-ilta sai minut hurahtamaan nettiostoksille. Äitini kanssa keskustelin taannoin aiheesta virkkaus vs. neulominen, ja hän oli kovasti sitä mieltä että virkkaamalla saa kauniimpaa pitsiä. Otin tuon haasteena ja lupasin näyttää mitä neulomalla saa aikaan. Ravelryssä osui sitten sopivan pian silmääni tämmöinen kirjanen tai oikeastaan ohjekansio:

The latest addition to my knitting library: Kunstricken, Bände 408/760, by Herbert Niebling.

Heitinpä siitä paikasta tilauksen kustantamoon eli Saksanmaalle yritykseen nimeltä BuchVerlag für die Frau. Pari viikkoa meni siihen, että ennakkomaksu ehti siirtyä heidän tililleen ja Iteljooni polkea Saksasta Suomeen. Eilen tuli paketti, ja voi taivas sen sisältöä....

Inside view from folder Kunststricken: two booklets with pictures of stunning tablecloths  and three  folded  posters including all the pattern charts.

Kaksi vihkosta täynnä upeita ja vielä upeampia kuvia erikokoisista neulotuista pöytäliinoista. Löytyipä joukosta pari tyynynpäällistä (niistä lienee hyvä aloittaa). Kauankohan menisi neuloa sängynpeite kokoa 3,2m x 1,9m? En uskalla edes ajatella...

Mysteerihuivi edistyy ja kerroksia on enää muutama jäljellä (silmukoita ja helmiä vielä senkin edestä). Toukokuun lankavaraston miinukset jäivät kuitenkin varsin pieniksi: yksi epäonnistunut Annis ja yksi sitäkin ihanampi Peacock-huivi.

Puutarhassa on taas tapahtunut. Joka päivää putkahtelee esiin kaikenlaista kivaa ja yllättävää. Tässäpä tämän kerran kuvakavalkadia: koska olen viime päivinä ollut vähän laiska blogin päivittäjä, osa kuvista on otettu jo viime viikolla.

Some tulips, grape hyacints (Muscari armeniacum) and some perennials. And grass too long...
Tulppaaneja, helmihyasintteja ja perennan alkuja. Ja liian pitkä nurmikko.

In the back: Japanese Spurge (Pachysandra terminalis). In the front: Dwarf Periwinkle (Vinca Minor). And a few weeds (dandelions).
Takana: Varjoyrtti. Edessä: Pikkutalvio, ja monta rikkaruohoa. Vihaan voikukkia.

Some more tulips. Why didn't I save the info of the species? I love these...
Ja lisää tulppaaneja. Miksi en säästänyt lajiketietoa? Nämä ovat suosikkini...

...and they still look good, even though their petals are starting to fall already.
Näyttävät vieläkin hyvältä, vaikka alkavat jo lakastua.

Huomioikaahan kuvan terassi ja sen istutukset. Terassirakennus oli kesän 2010 projekti, josta bloggailin vielä Novitassa (postaus 22.6.). Viime kevään hikinen urakka oli istutusaltaiden pystytys. I'm so proud of the result! Mutta jotta kuva ei olisi täydellinen, huomatkaa sen oikeassa reunassa lojuva saha, jota en tietenkään kuvaushetkellä huomannut. Ukkokulta saa syyttää itseään, jos sahanterä ruostuu tylsäksi lojuessaan tuolla tavalla pitkin pihaa.

Raparperit kasvavat hurjasti ja kuukausimansikatkin ovat jo kukassa, kuten myös omenapuut ja norjanangervot.

Rhubarbs are growing fast. And strawberries, apple trees and  hybrid spireas are flourishing.

Kun puutarhaa rakentaa, välillä tulee väkisinkin tehtyä virheitä. Yksi harrastelijapuutarhurin aivonyrjähdys on tässä.

Why in the world have I planted tulips below the rhubarbs? Poor little ones... only one found space to blossom...

Yksi poloinen tulppaani yrittää löytää tilaa kukkia raparperinlehtien välistä. Lajitoverinsa ovat tukahtuneet valon ja tilan puutteeseen voimakaskasvuisen naapurin alle. Olisikohan nuo tulppaanisipulit kannattanut istuttaa jonnekin muualle.