Se parempi huivi

Tulimme ilmoittautuneeksi iltapukujuhliin. Opiskelijasellaisiin, ihan vaan verestääksemme vanhoja muistoja. Vanha pitkä mekko sai kelvata, mutta se kaipasi uutta lisuketta. Lankavarastossa muutaman vuoden marinoitunut BC Garnin Jaipur Silk Fino pääsi lopulta arvoiseensa käyttöön.

attern: Wings of a prayer (Ravelry). Yarn: BC Garn Jaipur Silk Fino (100% mulberry silk).
Yardage: 595m/~100g, with 3,5 mm needles.

Huiviin kului koko se 100g joka käytettävissä oli. Pingottamisen ihme oli taas melkoinen: lopputulos ei ole hullumpi, vaikka keskeneräisen pätkävärjäys kiusasi neulojan silmää. Taas kerran onnistuin valitsemaan ohjeen jossa oli virheitä, aika radikaalejakin sellaisia, mutta viestinvaihto suunnittelijan kanssa välillä Suomi-Oregon selvensi asian ja ohjekin tuli samalla korjattua :).

Ohjeessa oli monta kokovaihtoehtoa: tein niistä suurimman eli XL:n. Päättelyvaihtoehtojakin oli kolme. Kysyttyäni mielipidettä myös ukkokullalta (aivan kuin hänellä sellaista oikeasti olisi...) päädyin näistä todennäköisesti työläimpään: huivin beaded picot -päättelykerrokseen upposi aikaa n. 5,5 tuntia ja pikaisella laskulla noin 270 helmeä.

Valokuvaaminen siten, että päättelyreunassa (ja muuallakin) kimaltelevat helmet erottuisivat kunnolla, osoittautui taas mahdottomaksi. Vaikka lanka on kirjavaa ja silkkisenä vielä kiiltävää, oikeassa elämässä Villihelmestä hankkimani kirkkaanvihreät helmet kimaltelevat siinä oikein kauniisti.

Päättelyreuna oli paitsi työläs pääteltävä, myös hankala pingotettava. Jotta tuon olisi saanut oikein kauniisti muotoon, olisi varmaankin pitänyt käyttää pingotusrautojen lisäksi se noin 270 nuppineulaa. Laiskuss (ja viime hetken aikapula esti, mutta huivi täytti mainiosti tehtävänsä näinkin. Juhlissa oli mukavaa seuraa (tuttavia 20 vuoden takaa), hyvää ruokaa (kylmäsavulohirullaa, peurapaistia juureskakun kanssa, ja jälkkäriksi mutakakkua vadelmakastikkeella, nam!) ja tanssikin sujui, vaikka vanhoissa tansseissa oli hieman epävarmoja askeleita. Ukkokullan 24 vuotta vanhat lakerikengätkin hajosivat vasta kotiovella.

Secret of change

Tämä vuosi on ollut muutosten vuosi monille ystävilleni ja tuttavilleni. Sattumaa tai ei, puikoille päätyi Veera Välimäen ihana Secret of change -huivi lankana vironvilla.

Pattern: Secret of change by Veera Välimäki (Ravelry). Yarn: Evilla Artyarn 8/2, 163 g. 

Tykästyin malliin niin että tein samantien toisenkin samanlaisen. Jotenkin tuntuu siltä että jonain päivänä saattaa syntyä kolmaskin.

Pattern: Secret of change by Veera Välimäki. Yarn: Evilla Artyarn 8/2, 147g.

Huivit päätyivät joululahjaksi, toinen kummitytölleni (jonka pojan haalarin jämälankoja käytin) ja toinen veljenvaimolle.

Seascape: ei mikään merimaisema tällä kertaa

Viime vuonna Tallinnan reissulta tarttui mukaan pari kerää Austermann Kid Silkiä. Kerien piti mennä lahjaksi, mutta kuinka ollakaan, jäivät sittenkin omaan varastoon. Lahjaksi menevät silti, eivät kuitenkaan lankana vaan ihan valmiina neuleena. Mallia piti taas hakemalla hakea. Ravelrystä valikoitui ohjeeksi tällä kertaa Seascape Stole.

Pattern: Seascape Stole. Yarn: Austermann Kid Silk (75% mohair, 25% silk).
Size appr. 180 cm x  40 cm. Yardage: 68g / 607 m. Needles: 3.5 mm. 

Vaikka nimi toisin kertoo, ei tämä nyt oikein merimaisemalta näytä, värin ollessa mitä on. Toisaalta onhan kuvassa mereen viittaavaa ainakin kalkkilaivan kapteeni. (Voinee arvata miksi tämä neule ei jää minulle itselleni.)

Ravelryn projektikuvia selaillessa näin että joku oli koristellut Seascapen päät helmillä. Varastin idean ja lisäisin niitä sinne tänne muutenkin. Kaduin syntiäni kyllä kun noita pujottelin.

Kiva huivi loppujen lopuksi. Toivottavasti saaja tulee pitämään tästä: ainakin väri sopii hänelle paremmin kuin minulle.

Tree of Light ja Napoleonin uusi rakkaus

Joulu lähestyy. Pitää siis hiljalleen kerätä pukinkonttiin täytettä. Samalla pitää harkita tarkasti mitä julkaisee ja mitä ei. Tämän uskallan laittaa näkyviin.

Pattern: Tree of Light (Ravelry). Yarn: Aade Lõng Artistic 8/2. Yardage: 175g/700m.
Needles: 4,5mm.  Size after blocking 190x90cm.

Vironvillasta valmistui siis Tree of Light -huivi, joka tulee päätymään joululahjaksi. Varmuuden vuoksi en paljasta kenelle. Huivilla on varsin kunnioitettavasti kokoa: siipiväli 190 cm ja korkeuttakin n. 90 cm. Toivottavasti Aade Lõngin erikoinen väriyhdistelmä miellyttää saajaa, jotta voi tähän kylminä talvipäivinä kietoutua.

Huivin värit suorastaan huusivat syksyn ruskaa kuvaustaustaksi. Kehveli sentään, kun en muistanut kuvauttaa huivia aamupäivällä. Mies ehti lähteä leffaan ja teinikin heittäytyi hankalaksi. Kuulemma kaikenlainen itsensä kuvaaminen ulkona, tuossa omalla pihalla, on typerää ja noloa - jokuhan saattaa nähdä.  Myös omien kuvien lataaminen nettiin on typerää ja noloa - vaikka pärstä ei olisi näkyvissäkään. Kun kerran kuvausapua ei ollut saatavilla, piti ottaa avuksi tuoli ja kameran itselaukaisin. Sillälailla saa aikaan oikein edustavia kuvakulmia, kuten tämän.

When voluntary photographers are not available, one has to rely on camera's self-timer.
What a great way to find very creative (and flattering) fields of view.

Eihän ole typerä eikä nolo, eihän? Ainakin värit pääsevät oikeuksiinsa. Muusta en ole ihan varma.

Tämäkin kuva on melkein onnistunut. Hitsin aurinko kun meni laskemaan kriittisellä hetkellä.

Finally a perfect picture. Almost, at least?

Toivottavasti teiniä ei nolota kun saa sähköpostissa suoralinkin tähän postaukseen.

Herra Napoleon oli muuten taas varsin aktiivinen osallistuja Tree of Lightia neulottaessa.

Hän on muuten rakastunut. Varsin yksipuolisen rakkauden kohteena on tällä kertaa vappupäivän askarteluprojektini, jota tamponityynyksikin on kuultu kutsuttavan. Tamponityyny on hellinnän kohteena monta kertaa päivässä, ja se kaivetaan esille vaikka muiden tyynyjen takaa. Välillä ollaan ihan vaan leppoisasti rinnakkain...

...ja välillä pitää rakasta vähän helliä

...ja vähän lisää ja vähän ponnekkaammin

Mitään pahaa en oo tehnyt. Enhän..?

I ain't done anything bad...or am I?

I apologize for the crappy Microsoft Phone photos.

Sherwoodin metsässä

Yleensä en tee ns. tilaustöitä. Neulomiseen on muutenkin liian vähän aikaa. Kuitenkin silloin, kun tilaustyö on inspiroiva tai siitä on muutoin jonkinlaista hyötyä, saatan tehdä poikkeuksen.

Jokunen viikko sitten ajelin maalle ja mietiskelin matkalla loppumatonta lankavarastoani sekä kaikkia niitä neuleita, joita haluaisin tehdä, sekä niitä lankavarastoni lankoja, jotka eivät yhtään inspiroi. Jotenkin mieleen juolahti yhtäkkiä haalean sinertävänlila Drops Alpaca, jota on jo pidempään marinoitunut vaatehuoneeni perukoilla muutama kerä. Syvä huokaus. Mitähän niistäkin voisi tehdä? Muutamaa tuntia myöhemmin tapasin veljenvaimoni, joka katseli käsissäni olevaa keskeneräistä neuletta ja kertoi sitten haluavansa antaa iäkkäälle tuttavarouvalle syntymäpäivälahjaksi hartiahuivin. Voisinko mitenkään neuloa hänelle sellaisen? Alpacat palautuivat mieleeni samantien ja ennen kuin huomasinkaan, olin jo lupautunut. Olihan tuossa mahtava tilaisuus saada nuo kerät arvoiseensa hyötykäyttöön.

Tuumasta toimeen. Ravelrystä valikoitui työtä varten malliksi Journey to Sherwood. Työ valmistui kesäloman ansiosta jouhevasti ja onnistuikin aika mukavasti.

Pattern: Journey to Sherwood (Ravelry). Yarn: Drops Alpaca (100% Alpaca, 166m/50g).
Needles: 3.0 mm. Yardage: 172g/572m.

Taas kerran olisi kannattanut ennen työn aloitusta käyttää hetki aikaa Ravelryn muiden neulojien projektisivujen tutkailuun. Huivin kakkoskaavion alku meni purkamiseksi, koska en heti ymmärtänyt että toinen puolisko pitää tehdä kaaviosta peilikuvana. Tästä ei ohjeessa ollut mainintaa, mutta moni huivin tehnyt kyllä mainitsi asiasta projektimuistiinpanoissaan. Eipä tuo iso riesa ollut, mutta aiheutti yhden loma-aamun ajan turhaa päänvaivaa.

Hieman epäselväksi jäi myös se, kuinka monta  ykkös- ja kakkoskaavioiden toistoa ohjeen tekijä oli ajatellut tehtävän, sillä suomen- ja englanninkieliset ohjeet erosivat toisistaan eikä kumpikaan ollut kovin selkeä. Saadakseni huiville kokoa (ja päästäkseni eroon mahdollisimman isosta määrästä lankaa) tein kakkoskaavioon muutaman ylimääräisen mallikerran, mikä osoittautui hyväksi ratkaisuksi. Sen sijaan päättelykerros jäi hieman harmittamaan: reuna jäi taas liian kireäksi ja oli hankala pingottaa kauniisti. Pingotusraudat ovat ehdottomasti seuraava tarvikehankinta, vaikka ei niistäkään taida olla apua siihen että neulojan pipo on kireällä.

Tämä tilaustyö ei ollut huono diili ollenkaan. Rahaa en tekopalkaksi suostunut ottamaan, mutta sainpas hyvinkin rahanarvoisen hirvipaistin. Peijaiset tiedossa jahka keksin paistille arvoisensa ruoaksilaittotavan.

Meillä on muuten uusi perheenjäsen. Rukkini Justiina=Josefine sai seuraa. Ostin naapurilta neulomustarvikkeille FB-kirppiksen kautta säilytyspenkin, ja kun menin sitä noutamaan, näin heillä varaston seinustalla tämän, käsittääkseni kiikkalaisen kaunottaren. Pitihän se adoptoida, eihän Wanhoja Rouwia saa ulkosalla sään armoilla pitää. Se ei vaan ole soveliasta.

I found a "new" spinning wheel via a local flea market. This lady will need a facelift and a new foot pedal, but otherwise it is exactly what I have been dreaming of.

Kiikkalaisesta wanhasta rouwasta puuttuu poljin ja lyhdyn nahkaosat ovat hieman kovettuneet, mutta muutoin rouwa vaikuttaisi olevan ihan toimiva. Vaikka en ole kauneuskirurgian suuri kannattaja, tämä rouwa kaipaa uuden polkimen lisäksi pientä kasvojenkohotusta tai vähintäänkin uutta kampausta. Pyörän maalipinta kaipaa nimittäin pientä paikkailua ja ehkä jopa lakkakerrosta pintaansa. Hintalaatusuhde oli mielestäni ihan kohdillaan ja kestää vielä senkin, että toimitan rouwan hetkeksi osaaviin käsiin arvioitavaksi.

Samalla ratkesi Justiina/Josefinen kaksoisnimen dilemma. Aiempi rukkini on ollut hieman vikuri aloittelijan käsissä, joten se ansaitsee nimen Justiina jota on enemmän tullut käytettyä. Kiikkalaisessa on hieman enemmän ryhtiä ja arvokkuutta, olkoon se siis tästedes Napoleonin rakastama Josefine.

Riikinkukkoprinsessa Lapissa

Tämän vuoden kesäkuussa sää suosi. Onneksi tuli otettua juhannuksen jälkeinen viikko lomaa. Ukkokullan kanssa autoiltiin puoli Suomea ympäri. Emme olleet ihan ainoat tiellä liikkujat.

On the road in Finnish Lapland.
We were not lucky enough to see Santa Claus this time (you know, in real life he lives in Lapland even though some people claim that he lives in the North Pole...) but at least we saw his reindeer.  Actually a few of them.

Matkakuvia pitää säästellä mitäänsanomattomien neuleiden esittelyn oheen, mutta se mikä noiden ukkokullan ajamien 2500 km aikana puikoilla syntyi ei ole mitäänsanomaton ollenkaan. Ainakaan omasta mielestäni. Mustan pitsin jälkeen piti saada väriä elämään, joten puikoille hyppäsi vuoden takaisen harppumatkan pitkään Sitä Täydellistä Ohjetta odottanut Tallinnantuliainen. Ohje löytyi jälleen kerran Ravelrystä.

Pattern: Peacock Princess Shawl. Yarn: Aade Lõng 8/1. Yardage: 93 g / 744 m. Needles: 3 mm. 

Jonkun makuun tämä huivi saattaa olla räikeän värinen, mutta minä tykkään. Vaikka neuloessa välillä epäilyttikin. Ei kaiken tarvitse olla mustaa, ruskeaa tai harmaata. Jos olen ihan rehellinen, ei tähän 2500 km ajomatka riittänyt: huivi oli hyvällä alulla lähtiessä ja pahasti kesken vielä kotiutuessa. Jos tässä joku harmittaa niin ainakin se että iso työ kulutti ehtymättömästä lankavarastostani vaivaiset 93 g.

Tätä Riikinkukkoprinsessaa voi kuvailla sanoilla vaikeuksien kautta voittoon. Kuvio oli luonteeltaan sen verran epäsäännöllinen, ettei se mennyt ainakaan meikäläisen logiikkaan suoraan vaan kaaviota piti seurata tarkasti koko ajan. Ilman harppuystävä Sansuin tekemiä ihania silmukkamerkkejä, joiden värit vastasivat suoraan kaavion värikoodattuja kuvioiden keskisilmukoita, olisin ollut vielä enemmän pulassa.

+

Eniten työtä hankaloittivat kuitenkin kaavioiden lukuisat virheet. Varsinkin viimeisessä kaaviossa oli kardinaalivirheitä, joiden kanssa taistelin viettäessäni lauantaipäivää muutamien muiden neulovien harppujen seurassa. Silmukkalukumäärät eri kerroksilla eivät täsmänneet, eivät sitten millään. Kotiin päästyä tarkistin ohjeen Ravelrystä ja kas, juuri noita kerroksia koskeva korjauspäivitys oli ilmestynyt juuri hetki aiemmin. Koska omat korjausjärkeilyni eivät ihan osuneet yksiin sinänsä loogisen oikean version kanssa, korjausten korjauksiin vierähti lauantai-ilta. Mielestäni korjattuunkin ohjeeseen oli vielä jäänyt muutama pikkuvirhe, muttei enää mitään niin fataalia mitä ei pystyisi pienellä päänvaivalla neuloessa korjaamaan.

Kova homma mutta kyllä kannatti. Nyt on kyllä pakko neuloa pari nopeasti valmistuvaa ja paljon lankagrammoja kuluttavaa tiskirättiä.

Valon juhlaa ja mustaa pitsiä

Our Midsummer bonfire was a bit bigger than normally this time. Also the tree on  the right suffered quite a lot.

Mikä onkaan parempi aika neuloa mustaa pitsiä kuin vuoden valoisin viikko?

Pattern: Anniversary Mystery Shawl 2013.  Yarn: teetee elegant (70% wool, 30% silk). Yardade: 55 g / 550m. Needles 3.0 mm

Ajoittain elämässä tulee vastaan tilanteita, jolloin on tapana pukeutua mustaan, usein yllättäen ja lyhyellä varoitusajalla. Viime syksynä mieheni rakas isoäiti nukkui pois, jolloin purin omaa suruani hakemalla lankakaupasta mustaa teetee elegantia ja aloitin siitä huivin isoäidin hautajaisia varten tiukalla aikataululla. Luin kaaviota jossain vaiheessa kännykästä enkä huomannut, että oikean puolen kerrosten joukkoon oli kaaviossa upotettuna muutama nurjankin puolen kerros. Neuloin kaikki kaavion kerrokset oikean puolen kerroksina ja nurjalla nurjaa... no pilallehan se huivi meni ja purkuun, vaikka melkein kolmannes oli jo tehtynä.

The shawl contains appr. 360 beads, purchased from Villihelmi. 

Aika ei riittänyt enää kokonaisen huivin tekoon ennen hautajaisia, ja into mustan neulomiseen meni muutenkin syksyn lisääntyvän pimeyden myötä. Ikääntymisen huomaa nimittäin hyvin silmien rasitusasteesta mustaa lankaa neulottaessa, vaikka vanhaksi en vielä tunnustaudukaan.

Kaapissa odottanut musta lanka jäi kuitenkin mieltä vaivaamaan. Päätin suosiolla vaihtaa alkuperäisen mallin yksinkertaisempaan ja jossain vaiheessa neuloa "surulangan" pois ilman aikataulupaineita. Tilaisuus tarjoutui tänä keväänä Renee Leveringtonin Anniversary Mystery Shawlin muodossa. Reneen pitsikuvio ja Villihelmestä hankkimani helmet saivat aikaan aika käyttökelpoisen lopputuloksen, jota voi  hyvin hyödyntää juhlahuivina muulloinkin kuin niinä elämän surullisimpina hetkinä.

Tällaisia mietteitä tällä kerralla: oikein mukavaa Juhannusviikonloppua. Nautitaan valosta, nyt kun sitä on.

Hitaasti valmistunut Firehawk - laiskuutta ilmassa?

Ei suinkaan, vain niin kovin paljon tekemistä näin kesällä. Mikä ihana vuodenaika!

Maaliskuisilta Silmä, pisto, tikki & takki -messuilta käteeni liimautuneet Ilun Handun Alpakkasilkit halusivat muotoutua huiviksi. Malliksi valikoitui Ravelrystä Firehawk. Hieman mietitytti langan riittävyys joka jo etukäteen arvioituna oli hieman siinä ja siinä.

Pattern: Firehawk . Yarn: Alpakkasilkki from Handu (20% silk, 80% alpaca). Yardage: 200g/572m. Needles:  4 mm.

 Niinhän siinä kävi, että oranssi lanka loppui kuin loppuikin kesken: olisi sittenkin pitänyt tehdä ruskealla pari ylimääräistä raitaa, jotta huivista olisi tullut tasapainoisempi ja enemmän ohjeen mukainen. Nyt jouduin jatkamaan pitsireunasta aloitetun huivin loppuun ruskealla. Pienellä kikkailulla ja sovelletulla intarsiatekniikalla jatkoin helmasta alkaneet palmikot loppuun saakka oranssilla. En ole ihan varma tykkäänkö tuosta ratkaisusta (siis toisin sanoen en tykkää!), mutta toisaalta kaulalle taiteltuna tuo huivin keskikohta ei juurikaan näy.

Langankulutus oli optimoitu: ruskeaa lankaa jäi niin pieni nysäkerä ettei keittiövaakani tarkkuus sitä riittänyt havaitsemaan. Vaaka näytti  nollaa kerästä huolimatta.

Kylläpäs siitä huivista tulikin lämmin. Talvea siis odotellaan, johan kohta on juhannus ja päivä alkaa lyhentyä: pessimisti-ilmaus jota olen aina vihannut tässä vaiheessa vuotta...onhan kesää vielä jäljellä! Kukkapenkissä ainakin on vielä monta vuoroaan odottavaa kukkijaa.

I am not one of those who are able to design beautiful, balanced gardens. I normally mix all  kinds of flowers in one  flowerbed and then regret for the mess. Still, I always try to learn from my mistakes...

Sitä ennen olisi vielä paljon kesäisempää neulottavaa, onneksi kohta on loma!

Napoleon sends his greetings to everyone and hopes for a beautiful, sunny Midsummer!

Keväthangella?

Vanhempi sukulaiseni täytti 90 vuotta: vahva, rohkea ja aina iloinen nainen, jonka taitavista käsistä syntyy vieläkin sukkapari poikineen. Halusin muistaa häntä jollain itsetehdyllä. Huivi siis, mitäpä muutakaan. 

Lankavaraston uumenista löytyi arvokkaalle vanhalle rouvalle sopiva vaaleansininen vyyhti teetee Elegantia. Mallin kanssa otin pienen riskin ja aloitin Renee Leveringtonin kevätmysteerihuivin (ks.Ravelry), jonka viimeinen ohjekaavio julkaistiin vain päivää ennen kuin huivin piti olla valmis ehtiäkseen postitse synttärisankarille perille. Mahdoton tehtävä? Ehkä ei; valmistuminen ajallaan olisi ollut mahdollinen, ellei tuosta sunnuntaipäivästä olisi iso osa mennyt enomiehen 80-vuotissynttäreillä sekä auton ratissa. 

Pattern: Spring Mystery Shawl 2013. Yarn: teetee Elegant (70% wool, 30% silk, 500m/50g).
Needles:  3.5 mm.  Yardage: 45g/450m.

 
Huivista tuli kuitenkin ihan kaunis, ja myös mukavankokoinen toisin kuin viimevuotisesta Anniversary Mystery Shawlista. Laitoin huiviin pieniä kirkkaita Sinellin helmiä, jotka olivat huivissa kuin auringon kimmellys keväthangella - tai sitten ei. Eivät ne kovin paljon erotu, vähän kuitenkin.

Small glass beads are not easy to see. However, in direct sunlight they sparkle like snow crystals.

Toisena parannuskohteena: olisin voinut pingottaa huivin hieman hellemmin. Nyt siitä tuli aikamoista hämähäkinseittiä. Yläreunassa oli neuloja liian harvassa, ja jos olisi ollut aikaa olisin uusinut koko pingotuksen. Vaan ei ollut. Hankintalistalle seuraavaksi ehkä pingotussetti...

The shawl was a birthday present or a 90 year old relative. I hope she will like it.

Huivi ei siis ihan valmistunut ajallaan vaan saapunee perille kaksi päivää myöhässä. Kuulin kuitenkin huhua, että synttärisankari olisi viikon poissa kotoa ja pakoilemassa mahdollisia synttärivieraita. Ehkäpä hän voi siis luulla, että lahja on saapunut ajallaan ;). Niin ja enomies ei sitten saanut itsetehtyä lahjaa, kun en millään keksinyt sopivaa.

Onneksi talven selkä alkoi lopulta taittua. Napoleon nauttii. Vilukissa on nimittäin lopputalvesta löytänyt uuden nukkumapaikan vanhan talonpoikaissohvan takaa patterin päältä. Kyllä siellä tarkenee.

Napoleon the Cat has found a new place to sleep. He seems to think that this winter has lasted long enough already.

Kirkkoveneitä Petiole-huivissa?

Tammikuisella Sveitsin matkalla aloitin huivin viime kesänä Kaliforniasta tuomistani matkamuistolangoista. Malliksi valitsin Ravelrystä Petiolen. Jo alussa hieman epäilytti miten työ tulee onnistumaan, koska lehtikuvioksi loogisesti sopivaa vihreää lankaa oli liian vähän. Värit piti kääntää päinvastoin ja tehdä lehdyköistä siniset.

Pattern: Petiole (Ravelry). Yarn : Stonehedge Fiber Mill Shepherd's Wool Fine  (100%  Wool,  210 m/45g).
Yardage: Misty blue  96 g, Lime Green  48 g. Needles 3,5 mm.

Puolivälissä työtä näistä lehdyköistä pompahti esille outo mielleyhtymä. Kirkkoveneitä, sitähän ne ovat selvästikin.  Kun tuollaisen ajatuksen saa päähänsä, sitä ei helpolla saa pois. Saa nähdä tuleeko tätä kuinka käytettyä. Onneksi "veneiden" väri on sentään sininen eikä mikään outo punainen.

Huivin ulkoreunuksen piti mallin mukaan olla kokonaan vihreä, mutta vihreä lanka loppui sittenkin kesken ja reunus jäi kovin kapeaksi. Vastoin ystävieni neuvoja  jatkoin huivin loppuun sinisellä, eikä tästä nyt hassumpi tullut. Jälkiviisaasti tekisi mieli korjata työtä siten, että purkaisin yksivärisen vihreän pois ja tekisin tilalle lisää raitaosuutta ennen yksiväristä sinistä reunaa. Kirkkoveneiden tuijottelu alkoi kuitenkin neuloessa tympäistä pahasti, joten en pura. Lankaakin jäi onneksi vain ihan pieni nyssäkkä.

Huivi on ollut valmiina jo hetken aikaa, mutta kameran kaapeli oli taas kateissa. Perheen pää oli sen taas hamsteroinut omaan loputtomaan johto- ja kaapelivarastoonsa. Onneksi löytyi. Miehet. 

Meidän perheen miesväestä Napoleon oli muuten kovin kiinnostunut näistä kirkkoveneistä. 

Muuten neulerintamalla on nyt ollut hiljainen ajanjakso. Jotenkin ei vaan huvita. Kaikki kivat työt vaatisivat lankaa, jota omasta varastosta ei löydy. Miten ihmisellä voi olla yli 30 kg lankaa, muttei mitään neulottavaa?

Vironvillan muodonmuutos: ruskahuivi ja neulegraffiteja Harppujen tapaan

Uusien lankojen hamstrauksen ohessa olen saanut tuhotuksi jonkin verran vironvillaa. Pari vuotta sitten tekemästäni ruskanvärisestä vauvanhaalarista jäi muutamia jämäkeriä, jotka muotoutuivat touko-lokakuun välisenä aikana (tai siis lähinnä lokakuussa) Revontuli-huiviksi.

Pattern: Revontuli. Yarn: Evilla Artyarn 8/2. Yardage: 155 g/620m. Needles: 5,5 mm.

Lokakuun harpputapaamisessa Jumbossa yksi Fazerin kahvilan tarjoilijoista heitti harppuystävilleni vitsinä, että voisimme koristella vakiopöytäämme. Neuleharppujen seurassa kannattaa aina varoa mitä ehdottaa, sillä tämäkin vitsi otettiin todesta, ja marraskuun tapaamisessa kantapöytämme merkattiin virallisesti Harppupöydäksi värikkäin neulegraffitein.

Virpi kirjoi ompelukoneella yhteenä selkänojatyynyistä tunnustuksen siitä ketkä ovat olleet asialla.

Kuvassa keltavihreänä erottuvassa tyynynkääreessä erottuu meikäläisen kädenjälki: tosin ei keltavihreässä osassa vaan sen alta näkyvässä punavihreäkeltaisessa osassa. Tähän upposi 77 g erinäisiä vironvillanjämiä niin ruskahuivista kuin aiemmista tekeleistäkin. Koska olen tottunut optimoimaan ajankäyttöni tehokkaasti, sain oman osuuteni valmiiksi juuri ennen kuin Fazerin kahvila meni kiinni. Siinä vaiheessa muiden harppujen graffitikääreet olivat olleet paikoillaan jo pitkään.

Graffitit yllättivät kahvilatyöntekijät tulkintani mukaan iloisesti. Aika näyttää saavatko ne olla paikoillaan vai siivoaako joku yli-innokas sisustusarkkitehti ne pois!

Anniversary Mystery Shawl 2012

Se on valmis! GoddessKnitsin organisoimasta Knit-A-Long-tempauksesta valmistui Anniversary Mystery Shawl.

Pattern: Anniversary Mystery Shawl (Ravelry). Yarn: BBB filati Merinos Extra (1400 m/100 g).
Needles: 2.5 mm. Yardage: 28 g / 392 m. Includes beads, ~944 pcs.

Huivi tehtiin avoimena neliönä ja tottapuhuen tuntuu oudon malliselta käyttää. Saa nähdä tuleeko tätä käytettyä, saati missä ja miten. Väri on kuitenkin ihana, ja oli taas niin vaikeaa saada se näyttämään oikealta. Kuvaruudullani väri näyttää aivan liian siniseltä: oikeasti huivi on heleän turkoosi.

The Shawl was made as an open square. Final size was ~60x60cm. 

Seitinohut lanka ja pienet puikot saivat aikaan sen, että huivista ei tullut aivan valtavaa. Pingotin sen taas aika rankalla kädellä, jolloin neliön sivun mitaksi tuli n. 60 cm: neliömallinsa ansiosta kuitenkin ihan käytettävä.

Ja mitenkäs se sanonta menikään... vain Jumalan työt ovat täydellisiä? Kaikki noin miljoona silmukkaa ja 944 helmeä selätettyäni mokasin päättelykerroksella. Kuvan oikeassa alakulmassa näkyvä neliön kärki epäonnistui surkeasti. Joustavan päättelyn sijasta olin epähuomiossa ja väsyneenä päätellyt muutaman silmukan tavallisella yksinkertaisella tavalla, ja se riitti tekemään tuon kohdan huivista mahdottomaksi pingottaa kauniisti. Hivenen harmittaa, koska olalla pidettynä tämä on ns. huivin paraatipuoli, muttei niin paljon että lähtisin enää purkamaan.

The amount of beads - 944 pcs if I calculated it correctly - slowed down this knitting project quite a lot, but I love the result. 

Muuten huivi on minusta kaunis. Moni on kritisoinut ohjeen kaaviota kolme ja sen kuvion epäsopivuutta kokonaisuuteen. Onhan tuo kohta vähän kulmikas kyllä, muttei se minua haitaa. Päinvastoin se tuo ehkä muutoin kovin hempeään huiviin edes hitusen särmää.

Napoleon tykkää olla aina siellä missä ihmisetkin. Nytkin hän tuli mukaan perheen tietsikkatuokioon ja asettautui paraatipaikalle tarkkailemaan tapahtumia. Seurallinen otus <3.

Out kitty loves to stay with us all the time. Here he enjoys working with my husband - as close as possible!

Ja sitten  ne pakolliset puutarhakuvat. Alkukesän kukkaloisto jatkuu. Vielä jos sää lämpenisi ja mahdollistaisi kesästä nauttimisen toden teolla.

Tässä toissa kesänä rakennetussa kuivassa ja paahteisessa kivikkomaassa katseenvangitsijana ovat tällä hetkellä sammalleimu ja herttavuorenkilvet. Värisilmä on taas mäitä istutellessa hieman pettänyt, ja valikoima sekalaista. Keltaiset kukkimista aloittelevat unikot ovat ainakin sammalleimun vieressä hiukan väärässä paikassa.

Kirkkaanpunaiset tulppaanit rikkovat hiukan muutoin aika hempeää väriskaalaa.

Viime kesänä istutettu kielo on ainakin vielä kovin yksinäinen, vaikka äitini varoittelikin että se tulee valtaamaan koko kukkamaan.

Kukkamaan takareunalla, pensasmustikan vieressä, kukkivat pari tuntematonta kukkaa, sininen ja keltainen, jotka ovat periytyneet jo talomme aiemmalta omistajalta, sekä sinialppiruusut, jotka taitavat hiukan kärsiä kuivasta kasvupaikasta..

In the middle: Kultatyräkki / Cushion Spurge / Euphorbia polychroma.
On the right: Keltapeippi / Yellow Archangel / Lamium galeobdolon.
In the front: Rönsyansikka / Waldsteinia ternata.

Perennapenkissä ovat kukintoaan lopettelevien sipulikasvien jälkeen kukkimisvuorossa kultatyräkki, keltapeippi ja rönsyansikka. Kiinanpioni on tänä kesänä kasvanut aivan uusiin mittoihin, joten innolla odotan sen puhkeamista kukkaan.