Harppuja, hevosia ja alpakoita

Tänään oli hieman erilainen sunnuntaipäivä kuin yleensä. Neuleharppuseurapiirimme kokoontui jälleen, mutta tänään ei kahviteltu Jumbossa vaan ihan muualla. Aloitimme päivän harppuystävämme Virpin kantapaikasta, Solsikken Vuonotallilta.

Paikalla oli yhdeksän harppua, joista Drucilla pysyi paparazzin roolissa muiden tehdessä lähempää tuttavuutta vuonohevosten kanssa. Noin puolet meistä oli ensikertalaisia hevosen selässä, mutta toinen osa oli vanhoja tekijöitä, joilla oli vain ollut hevostelussa pidempi tauko. Alkeista siis lähdettiin.

Minulle sattui ratsuksi Kayla, joka ei aluksi tuntunut pitävän minusta yhtään. Myöhemmin ilmeni, ettei hepan kärsimättömässä käytöksessä ollut mitään henkilökohtaista. Kaveri olisi vaan halunnut ravata ellei jopa laukata villisti sen sijaan, että joutui lönkyttämään ympäri kenttää joku tumpelo noviisi selässään.

Yllättävää kyllä selvisin pois hepan selästä ehjin nahoin, ja huomasin että minulla ja Kaylalla oli jotain yhteistä: kärsimätön luonne. Paitsi ratsu, myös ratsastaja olisi halunnut mennä kovempaa. Tosin siinä olisi saattanut käydä niin, että ratsu olisi määrännyt tahdin eikä toisinpäin.

Tallilta siirryttiin ruokailun kautta ihailemaan toisenlaisia eläimiä: neulojille ehkä hieman läheisempiä. Ali-Ollin tilalta Klaukkalasta löytyi tämmöisiä kaunokaisia. Alpakoita siis.

Olenko suloinen vai mitä?

Ja tämä herra Ukko taas oli varsinainen naistennaurattaja, vaikkakaan naisväki ei hänen lähentelyilleen tuntunut lämpenevän vaan sylki kiukkuisesti.

Katseltuamme alpakoiden puuhastelua ratsastuksen jäljiltä viluinen harppujoukko siirtyi sisätiloihin Olivian puotiin kahville. Kahvittelun ja suklaakakun ohessa oli ihailtavana monenlaista alpakoista tehtyä...

...mutta se varsinainen tungos oli puodin lankanurkassa ja sen seurauksena luonnollisesti myös kassajonossa.

Neulekin oli mukana, mutta tällä reissulla neulomusaika jäi vähemmälle. Ostosaikaa oli liiankin kanssa, ja varasto kasvoi taas. Työn alla oleva vironvilla raapii pahasti käsiä pehmoisen alpakkalangan hiplailun jälkeen!!!

Neulottavien töiden To do -lista alkaa olla loputtoman pitkä... varsinkin kun materiaalivarastoon kertyi yhtäkkiä puoli kiloa alpakkalankaa. Viikonlopun lankaostokset taisivat ylittää tämän vuoden neulotun määrän...

Ostoksilla!!

Juuri kun olen saamassa jotain valmiiksi, saan yllättävän inspiraation ja menen aloittamaan uuden työn. Viimeksi sellaisen aivonyrjähdyksen aiheutti lankakauppa Villavyyhdin Suuren suomalaisen neulekerhon ensimmäinen paketti.

Paketista löytyi 100 g vyyhti Louhettaren Luolan Ilmarista sekä pussillinen Villihelmen karpalonpunaisia helmiä. Mukana oli Tuulia Salmelan suunnitteleman Karpalo-myssyn ohje, ja sehän oli pakko saada heti puikoille. Viis siitä, että yksi neulejakku alkoi olla viittä vaille valmis ja keväästä kaapissa marinoitunut Revontulen alkukin oli alkanut edistyä.

Myssy syyhytti sormia siihen tahtiin, että tänään aamulla jäljellä oli enää 14 kerrosta. Neuloessa oli syntynyt visio tehdä samaan settiin kämmekkäät (tai sormikkaat), ja ehkä myös huivi. Siispä lauantaipäivän kunniaksi visiitti Villavyyhtiin. Ja kuinkas sitten kävikään...

Kotiintuomisina oli 700 g Cascade Yarnsin Venezia Worstedia, se vartavasten suunniteltu 100 g Louhettaren luolan keltavihreää Ilmarista, ja koska sitä ei ollut enempää, yksi 100 g topsi samansävyistä Louhettaren värjäämää Corriedale-kuitua. Muovipusseissa olevat salaperäiset vihreät kerät ovat Fiinaneuleesta ja saavat jäädäkin salaperäisiksi - toistaiseksi. Fiinaneuleesta mukaan tarttui myös Sukkablokin puikkomitta - sympaattinen vihreä pöllö. Kuvassa olevat joulukaktukset alkavat muuten olla sen verran hyvällä nupulla, että kohta lienee aika siirtää ne verannalta sisälle kukkimaan!

Corriedale tarttui mukaan sen takia, että viime viikonloppuna sain lopulta postissa nämä.

Teetätin nimittäin Josefiinaan l. Komentooraan ainokaisen puolani seuraksi muutaman uuden. Rukin ja rautapadan Sanskin kautta sain nämä puusepälle, jonka työ ei ollut salamannopeaa mutta näyttää varsin hyvältä. Alkuperäinen puola on oikeanpuoleinen, ja hyvin samanlaiselta nuo kaverit näyttävät.

Muutenkin tällä viikolla tuli shoppailtua. Katkaisin taas yhden knittarin sukkapuikon myssyä neulomalla, ja siitä suivaantuneena kurvasin päivänä eräänä pienen lenkin Oulunkylän Lankamaailmaan. Eiköhän näillä taas pärjätä hetken aikaa. Nyt pitäisi löytyä kaikkia kokoja välillä 2-3,5, myös välikokoja. Näistä pienistä puikoista minulla on ollutkin pulaa.

Nyt viimeistelemään Karpalo-myssyä: kuvia seuraa myöhemmin, mikäli Neuleharppuystäväni huomenna saavat otettua siitä kunnollisia kuvia. Ja mikäli huomisen jälkeen luuni ovat vielä ehjiä. Huomenna on nimittäin jännittävä päivä, ja voisin veikata että naurulihakset ovat taas koetuksella.

Kalifornian auringossa, osa I: Lankamatkailua rannikolla

Varoitus: Tämä ja pari seuraavaa postausta ovat superpitkiä.

Kaksitoista vuotta on vierähtänyt siitä, kun perheemme asusti vuoden verran Kalifornian auringon alla San Franciscon lähettyvillä. Ikävä noille kauniille seuduille on ajoittain ollut kova ja lomamatkaa sinne on harkittu pitkään, mutta lähes vuorokauden matka-aika yhteen suuntaan on hivenen vähentänyt intoa. Kun tuolloin kolmevuotias Juniorimmekin on jo venynyt miehen mittoihin, oli aika pakata laukut nostalgiamatkaa varten nyt kun hänet vielä sai houkuteltua vanhempiensa mukaan. Kissaherrallekin järjestyi sopivasti seuraa lomamme ajaksi, joten mikäpä oli lähtiessä. Matkavaatteeksi pääsi mukaan pari päivää ennen lähtöä valmistunut tunika, ja tällä kertaa kuvauspaikka onkin varsin näyttävä: San Franciscon Golden Gate -silta.

Pattern: Tunika med Sari-zigzag-streger by Karen Noe.
Yarns: Karen Noe Linea hor (260m/100g), 195 g. Karen Noe Sari Soft Silke (78m/100g), 143 g.
Needles: 5 mm/4mm.

This is one of the few times when I have had a really nice background in my project photo:
The Golden Gate bridge of San Francisco. The picture was taken a couple of weeks ago during our two-week family vacation to California.

Tästä Karen Noen pellavalangasta tein pari vuotta sitten oikein onnistuneen kesäjakun. Karen Noen Sari Silk puolestaan on ollut kultaisen oranssinkeltaisena värinsä takia houkutteleva lanka, ja neuloin siitä viime vuonna Mile-a-Minute-huivin. Koska lankaa silloin vyyhdillä riitti, tein niitä vieläpä kaksin kappalein. Kun viime syyskesällä näin näistä langoista neulotun tunikamallin Menita Outletissä , langat hyppäsivät ostoskoriin kuin vahingossa. Ostoshetkellä otin tietoisen riskin, koska kullanoranssia Sari Silk -kierrätyssilkkilankaa oli kaupassa enää yksi vyyhti jäljellä ja ohjeen kulutus oli kaksi. Niinhän siinä kävikin, että toinen Mile-a-Minute-huiveistani meni purkuun ja koki uuden elämän tunikan raitoina. Kaksinkertaista kierrätystä siis! Silkkilanka oli kieltämättä hankalaa purettavaa, etenkin kun huivi oli jo hieman käytössä huopunut. Tunikassa on kuitenkin vielä leveyssuuntaista kasvunvaraa, joten käyttöiästä on odotettavissa pitkä. Ekotehokasta ;).

Vanhalla kotiseudullamme Kaliforniassa järjestin itselleni aikaa kierrellä ja katsella vanhaa kotikaupunkia. Sen 12 vuoden takaisen Kalifornian-vuotemme aikana tein käsitöitä aika vähän ja nekin lähinnä ristipistoina (vrt. ufo!). Nyt Ravelry-herännäisenä piti tutkia minkälaiset resurssit tuolla entisellä kotiseudulla nykyään käsitöihin olisi. Tutkimusmatka alkoi askartelukaupasta, josta ikuisen ristipistoufonikin olen hankkinut syksyllä 1999. Michaels myy kaikenlaisia askartelutarvikkeita laidasta laitaan: tekokukkia, helmiä, skräppäilytarvikkeita jne... vähän kuin Sinelli, mutta kooltaan moninkertaisena isoimpiinkin Sinelleihin verrattuna.

Michaels Arts&Crafts Store in San Mateo, California, the city where we lived 12 yeards ago. I used to shop there some necessities for scrapbooking and also for one very long-term cross-stitch project.

Nyt kun oikein etsin, löytyihän Michael'silta jopa neulelankoja: efektejä ja akryyliä. Eipä tarvinnut taistella ostohaluja vastaan, kun ei ollut mitään ostamisen arvoista. Sen sijaan ristipistopuoli oli kiinnostava.

How is it possible that embroidery floss is so expensive in Finland and so cheap in USA?

Harppusisareni Virpin ansiosta olen viime aikoina tullut kiinnittäneeksi huomiota DMC:n kirjontalankojen hintoihin, ja nepä olivatkin amerikanmaalla halpoja: 0,35$/tokka (verottomana, mutta alv on myös USA:ssa Suomea halvempi). Virpille lähti viesti samantien, ja tuliaisina on häntä odottamassa muutama väri varaston täydennykseksi. Itsellenikin tulin ostaneeksi kaksi pienen pientä ristipistokittiä, kun olivat niin söpöjä!

I just could not help it... I was forced to buy a couple of cute cross-stitch kits.

Special greetings for our knitting group "harput"!!!

Näköjään Michaelsilta voi tilata myös netin kautta, joskaan en sivuilta helposti ristipistotarvikkeita löytänyt.

Varsinainen aarre löytyi San Mateon keskustasta - parin korttelin päässä poikamme vanhasta preschoolista. Ilmeisesti Nine Rubies ei ollut olemassa vielä kun tuolla asuimme.

Hmm. I would say that the window is too clean at Nine Rubies Knitting in San Mateo, CA.

Henkilökunta oli oikein mukavaa ja avuliasta, ja valikoima oli ihana yllätys.

The personnel at Nine Rubies was very helpful and friendly! Too bad it was 3rd of July and the next day was Independence day... otherwise they would have had a knitting meeting in the evening. Their sofa seemed to be very soft and comfy...

 Look at these beauties...

Americans love glitter. The picture does not show it very well, but the yarns on the upper three shelves had some glitter. Too much for my Scandinavian taste. Of course they also had some frilly...

Whata great selection of Cascade yarns! And the best thing was....

...they were on SALE! -30%. Actually they had been on sale the week before my visit, but the shopkeeper had forgotten to take this sign off. And I still got the discount :-)

Kuinka ollakaan, Cascadet olivat tarjouksessa (-30%), tai siis olivat olleet edellisen viikon, mikä selvisi vasta kassalla: muistuipa mieleen parin vuoden takainen Norjan matka ja Dropsin tarjoukset! Ystävällinen myyjä kuitenkin antoi tuon alennuksen minulle vieläkin, koska oli unohtanut alennusmerkinnän hyllyn reunaan. Petrolinväristä Cascadea tarttui mukaan kolme vyyhtiä: enempää ei ollutkaan, koska vakioasiakkaat olivat käyneet apajilla jo varsinaisella tarjousviikolla. Lisäksi ostin kolme vyyhtiä ihanan pehmeää Shepherd's Woolia sekä Jane Austen Knits -lehden, johon ihastuin ensi silmäyksellä. Oli ihan pakko levittää langat San Mateon Central Parkin nurmikolle ihailtavaksi ja kuvattavaksi. Ohikulkijat eivät yhtään ihmetelleet ;D

More souvenirs for myself!

Nine Rubies myy kattavasti mm. Malabrigon lankoja, joita tosin löytyy myös Espoon Menitasta. Hintataso oli USA:ssa numeroissa suunnilleen sama, paitsi hinnat dollareina eli hivenen halvempia kuin Espoossa. Monia muitakin ihanuuksia olisi ollut. Varsinkin kaupan kallein lanka sai minut  haukkomaan henkeäni.

The most expensive yarn I have ever seen. Arctic Treasure (60% qiviut, 20% superwash merino, 20% silk), $108/~56g. Beautiful and so very soft! (And no, I did not buy it...)

Kyseessä on siis Alaskasta peräisin oleva luksuslanka Arctic Treasure, joka maksoi kokonaiset 108 $/ 56 g eli suunnilleen 86 €/ 56 g. Lanka sisältää 60% myskihärkää, 20% merinoa, 20% silkkiä  ja on unelmanpehmeää. Tätä en kuitenkaan raaskinut ostaa edes matkamuistoksi! Jos joku nyt kiinnostuu tästä langasta, Nine Rubies toimittaa tuotteitaan myös ulkomaille eli siitä vaan tilaamaan. Pakettia odotellessa voi katsella muutamia lisäkuvia tuolta Kalifornian auringosta, jonne voisin muuttaa vaikka uudelleenkin!

The foggy and rocky coastline in Carmel.

Old mission in Carmel. A must to visit due to its nice garden while driving by.



Driving on highway 1 in Big Sur.

Am I cute.. and fat. A sea lion in Monterey. This big mama also had a little one with her.

Pelicans in Monterey started a fierce fight every time when a fisherman threw some leftover fish in water.

Central Park in San Mateo. In this park we spent hours and hours with our 3-year old. Good old days...

Japanese garden in San Mateo Central Park: also one of our favorite places.

 

So calm and peaceful!

Rocky coastline between Ocean Beach and The Cliff house in San Francisco. Yes, it was sunny there, but also windy and cool as always.

The crookidiest street in the world? Lombard street in San Francisco. Built in times, when horses could not pull the wagons uphill due to a steep slope. The gray Chevrolet coming down in the middle was our rental car.

Those flowers... Bougainvilleas, I think.

Even my big bottom looks quite small, when there is something even bigger nearby! Coastal redwood forest in Muir Woods National Monument, north from San Francisco.

A chipmunk in Muir Woods <3 <3 <3

To be continued... lisää matkakertomusta seuraa, halusittepa tai ette.

Ostoksia, ompeluksia ja historian huumorihavinaa

Virvon varvon tuoreeks terveeks... pikkunoitia on käynyt ovella tiuhaan tahtiin ja blogikissa Napoleonilla riittää ihmettelemistä.

Ihmeteltävää on ollut tässä viikonlopussa muutenkin. Ompelukärpänen tuntuu puraisseen yhtä jos toistakin näin kevään korvalla. Perjantaina tulin poikenneeksi Eurokankaaseen, vinonauhaa oli tarvis ja palakorista löytyi vähän muutakin:

Jostain syystä puuvillakankaat kiinnostivat kovasti, ja haaveissa siintää jonkinlaisen tilkkutyötekniikan opettelu. Ompelukoneeni tuli siis lopultakin kuntoon, ja viime viikolla virittelin vanhoja taitoja aloittaen helpoista. Ensin syntyi meille uudet lakanat (miehen 2,5 m peittoon ei niitä valmiina löydy)...

...ja sitten ompelin arpajaispalkinnoiksi pari puikkopussia.

Toinen meni blogiarvontapalkinnoksi Huopatossuselle ja toinen meni eiliseen arvontaan Neuleharppujen juhlamatkalle. Käväisimme siis Neuleharppujen vahvistetun kokoonpanon kanssa Tallinnassa ostosreissulla. Menomatkan arvonnassa sain itseTiitulta näin ihanan pussukan:

Itseommellun Unikko-pussukan mukana tuli keväisiä servettejä, nappeja (oi mitä värejä!) ja silmukkamerkkejä: niitähän aina tarvitaan. Kiitos Tiitu!

Tallinnaan saavuttuamme suuntasimme alkajaiseksi Karnaluksiin - tietenkin. Viime kesänä olin lankamatkailun ensikertalainen, minkä takia noviisin sekoaminen näkyi 5,5 kg ostoksina. Nyt olin jo kokenut konkari, ja vakaasti päättänyt lankaostosten pysyvän kohtuuden rajoissa. Lähinnä muita tarvikkeita lähdin hakemaan. Yllätin sitten itsenikin. Tässä tämän kerran ostokset!

The result of our knitting group's shopping trip to Tallinn yesterday.  All kinds of accessories for knitting and sewing.

Nappeja, neuloja, kaavionlukuapu, vinonauhoja... kaikkea pientä kivaa. Hieman erilainen saalis kuin viime vuonna. En siis todellakaan ostanut tällä kerralla viittä kiloa lankaa kuten viimeksi, mutta pitihän sitä vähän herkkuja saada:

The one and only - only one skein of Estonian wool purchased! And some candies, of course. Not to mention Vana Tallinn Cream Liquor.

Todellakin, ostin itselleni vain 140 g vyyhdin vironvillaa, tällä kertaa huivilankana ja uutuusvärin innoittamana. Ei paha! Parisen sataa grammaa lahjalankoja tuli myös mukana kotiin, mutta niitä ei sovi vielä täällä esitellä ;).

Kiitokset Virpille matkajärjestelyistä! Kovin maltillisilla lankaostoksilla muutkin selvisivät viime vuoteen verrattuna. Hauska oli reissu silti ja seura hilpeää kuten aina.

Muutamat jo kaipailivatkin huumoripläjäystä, josta annoin ennakkovaroituksia jokin aika sitten. Päivällispöydässä intouduimme muistelemaan kultaista 80-lukua, joten muistellaanpa lisää. Tästä alkoi meikäläisen neuleharrastus: ensimmäinen neulepuseroni omaa käsialaa, katsokaa ja ihailkaa!

My first knitted piece - I honestly do not know how to call it.

 Eikö olekin hienoa, että noin viidestätoista lisäkilosta huolimatta mahdun vieläkin seiskaluokalla tekemääni neuleeseen? Eikä siinä vielä kaikki. Olin yläasteaikana kovasti innostunut ompelemisesta, ja tätä takkia en ole koskaan ajatellut hävittää. Jos joku joskus pitää kasaribileet, arvatkaapa mitä laitan päälle?

Straight from the 80s! I sewed this coat in 1985, or possibly 1986, at the age of 15.  

Eikös olekin hieno takki, ja kovin erilaista värimaailmaa kuin mitä minun päälläni nykyään näkee? Arvatkaapa mikä tuolloin pastellien kultakaudella oli lempivärini... Niin siinä takissa on muuten tamppikin.

Söpö kuin sika pienenä, vai mitä. Oi niitä aikoja. Toivottavasti kukaan harppuystäväni ei tässä vaiheessa kuollut nauruun. Haluaisin kovasti matkailla heidän kanssaan vielä jatkossakin.

Eipä muuta kuin kultaista kevättä, jatkan ompeluksia!