Kevät ohi?

Ilmeisesti kevät on takana ja kesä virallisesti alkanut, koska kevään SNY-kierros jo loppui. Posti kuljetti alkuviikolla Salaisen Neuleystäväni toukokuun paketin.

The last package from my Secret Pal (Spring 2012):  Some silk/merino fiber, bamboo/cotton yarn, flower & vegetable seeds and of course some dark chocolate <3.

Paketista löytyi vaihteeksi kehrättävää: Nauravan Lampaan merinosilkkikuitua. Väri on herkullinen, mutta laitan kuidun toistaiseksi odottamaan: olen ollut ymmärtävinäni, että merino ja silkki ovat molemmat hieman haastavia kehrättäviä. Näin ollen yritän löytää hieman aikaa taitojeni kartuttamiseen ennen kuin edes yritän niitä selättää.

Lisäksi paketissa oli kolme kerää (150 g) Cheval Blanc Ambre -bambupuuvillalankaa. Mietinpä vielä tekisinkö niistä tiskirättejä (nyt kun olen lopultakin tottunut käyttämään muita kuin Chifonetteja) vaiko jotain muuta. Noista väreistä tulisi oikein kiva myssykin! Paketissa olleet runsaat siemenpussit taidan säästää ensi vuodeksi silläkin uhalla että itävyysprosentti laskee, mutta ihana Lindtin tumma karpalomantelisuklaa meni jo ;). Kiitos, maku oli minulle uusi mutta erinomainen!

Paketin Nalle Puh -kortti paljasti Salaisen Neuleystäväni olleen Mirnyj blogista Kehräten. Kiitokset Mirnyjlle, paketit olivat mieluisia ja runsaita! Kyllä minä vielä ne Miamitkin virkkaan hyötykäyttöön... joskus ;).

Muutoin harppuystäväisten kanssa vietetty taannoinen chatti-ilta sai minut hurahtamaan nettiostoksille. Äitini kanssa keskustelin taannoin aiheesta virkkaus vs. neulominen, ja hän oli kovasti sitä mieltä että virkkaamalla saa kauniimpaa pitsiä. Otin tuon haasteena ja lupasin näyttää mitä neulomalla saa aikaan. Ravelryssä osui sitten sopivan pian silmääni tämmöinen kirjanen tai oikeastaan ohjekansio:

The latest addition to my knitting library: Kunstricken, Bände 408/760, by Herbert Niebling.

Heitinpä siitä paikasta tilauksen kustantamoon eli Saksanmaalle yritykseen nimeltä BuchVerlag für die Frau. Pari viikkoa meni siihen, että ennakkomaksu ehti siirtyä heidän tililleen ja Iteljooni polkea Saksasta Suomeen. Eilen tuli paketti, ja voi taivas sen sisältöä....

Inside view from folder Kunststricken: two booklets with pictures of stunning tablecloths  and three  folded  posters including all the pattern charts.

Kaksi vihkosta täynnä upeita ja vielä upeampia kuvia erikokoisista neulotuista pöytäliinoista. Löytyipä joukosta pari tyynynpäällistä (niistä lienee hyvä aloittaa). Kauankohan menisi neuloa sängynpeite kokoa 3,2m x 1,9m? En uskalla edes ajatella...

Mysteerihuivi edistyy ja kerroksia on enää muutama jäljellä (silmukoita ja helmiä vielä senkin edestä). Toukokuun lankavaraston miinukset jäivät kuitenkin varsin pieniksi: yksi epäonnistunut Annis ja yksi sitäkin ihanampi Peacock-huivi.

Puutarhassa on taas tapahtunut. Joka päivää putkahtelee esiin kaikenlaista kivaa ja yllättävää. Tässäpä tämän kerran kuvakavalkadia: koska olen viime päivinä ollut vähän laiska blogin päivittäjä, osa kuvista on otettu jo viime viikolla.

Some tulips, grape hyacints (Muscari armeniacum) and some perennials. And grass too long...
Tulppaaneja, helmihyasintteja ja perennan alkuja. Ja liian pitkä nurmikko.

In the back: Japanese Spurge (Pachysandra terminalis). In the front: Dwarf Periwinkle (Vinca Minor). And a few weeds (dandelions).
Takana: Varjoyrtti. Edessä: Pikkutalvio, ja monta rikkaruohoa. Vihaan voikukkia.

Some more tulips. Why didn't I save the info of the species? I love these...
Ja lisää tulppaaneja. Miksi en säästänyt lajiketietoa? Nämä ovat suosikkini...

...and they still look good, even though their petals are starting to fall already.
Näyttävät vieläkin hyvältä, vaikka alkavat jo lakastua.

Huomioikaahan kuvan terassi ja sen istutukset. Terassirakennus oli kesän 2010 projekti, josta bloggailin vielä Novitassa (postaus 22.6.). Viime kevään hikinen urakka oli istutusaltaiden pystytys. I'm so proud of the result! Mutta jotta kuva ei olisi täydellinen, huomatkaa sen oikeassa reunassa lojuva saha, jota en tietenkään kuvaushetkellä huomannut. Ukkokulta saa syyttää itseään, jos sahanterä ruostuu tylsäksi lojuessaan tuolla tavalla pitkin pihaa.

Raparperit kasvavat hurjasti ja kuukausimansikatkin ovat jo kukassa, kuten myös omenapuut ja norjanangervot.

Rhubarbs are growing fast. And strawberries, apple trees and  hybrid spireas are flourishing.

Kun puutarhaa rakentaa, välillä tulee väkisinkin tehtyä virheitä. Yksi harrastelijapuutarhurin aivonyrjähdys on tässä.

Why in the world have I planted tulips below the rhubarbs? Poor little ones... only one found space to blossom...

Yksi poloinen tulppaani yrittää löytää tilaa kukkia raparperinlehtien välistä. Lajitoverinsa ovat tukahtuneet valon ja tilan puutteeseen voimakaskasvuisen naapurin alle. Olisikohan nuo tulppaanisipulit kannattanut istuttaa jonnekin muualle.

Olen sanaton!

Postilaatikosta löytyi toissapäivänä saapumisilmoitus, joka olikin leimattu saapuneeksi jo perjantaina. Ei ollut meidän perheestä taaskaan kukaan vaivautunut maanantaina postilaatikolle, eikä ilmoitus ollut perjantaina vielä ehtinyt jakeluun. Eilen menin suoraan töistä konserttiin (Sibeliuksen toinen sinfonia Musiikkitalolla HKO:n toimesta ja Olari Eltsin johtamana, upea kerrassaan!), joten sitäkin malttamattomampi olin tänään.

Eikä ollut postireissu todellakaan turha. Salaisen neuleystäväni lähettämä paketti oli ISO ja PAINAVA.

Maltoin sentään mieleni kotiin asti, mutta kotiin päästyäni olin kuin lapsi jouluaattona. Jätskiostokset lämpenivät kauppakassissa, kun revin pakettia auki. Sisältö oli kerrassaan mykistävä.

Siellä oli siis ihan vaikka mitä: upea helmenharmaa Vlad-huivi Rose Mohairista neulottuna...

...herkkupaloina neljä kerää Puro Batikia, monen monta pussia valkoista teetä sekä herkullisen hedelmäinen peltirasia sisältäen marmeladeja, jotka myös maistuivat hyvältä: halusin rasian heti käyttöön nappirasiaksi, joten päätin tyhjentää sen heti ;D

Karvainen perheenjäsenemmekin sai osansa - pari virkattua hiirulaista ja gourmet-ruokaa: kengurua ja strutsia. Oho, enpä tiennyt että kissoille on tarjolla noinkin eksoottisia herkkuja!

Paketin paino selittyi muumimuistikirjalla sekä Lesley Stanfieldin kirjalla Kauneimmat Neulemallit, joka mukavasti täydentää kirjahyllyäni (siis keittiön yläkaappia, koska varsinainen kirjahylly pursuaa yli, joten arvokkaimmat kirjat ovat muualla).

Aivojumppaakin oli mukana. Ensin ihmettelin, kun paketissa ei näkynyt korttia. Sittenpä löytyikin tarkasti ja tiukasti kiinni liimattu kirjekuori. Sieltä löytyi tämmöinen yllätys...

...eli palapelikortti, joka minun piti ensin koota saadakseni sen kääntöpuolen luettua. Insinöörin järjestelmällisyydellä siitä selvittiin, ja kuva olikin suloinen!

Voi hyvät hyssykät, mikä paketti. Mielenkiinnolla odotan sitä viimeistä! Kiitos!

Neulerintamalta ei olekaan kuulumisia. Riikinkukkohuivi Nauravan lampaan huivisilkkivillasta on vähän yli puolen välin eli sen parissa menee vielä varmaankin pari CSI Miamin jaksoa.

Kevätyllätyksiä ja tunnustus

Postilaatikossa odotti Salaisen Neuleystävän lähettämä yllätyspaketti:

Paketista löytyi keväisen vihreitä tiskirättejä (yksi virkattu ja yksi neulottu), kerä Novita Miami-lankaa ja sille sopiva virkkuukoukku sekä kannustuskortti, jossa SNY-ystäväiseni kannusti minua edes jotain pientä virkkuutyötä kokeilemaan. Kiitokset kovasti, saatanpa tuota kokeillakin, nimittäin tuo Miamin väri on oikein houkutteleva, ja tuosta kerästä saattaisi syntyä vaikkapa virkattu sytomyssy. Kahvijuomakin syntyy virkkaustuokion viihdykkeeksi paketin lisukkeista. Kiitokset kovasti!

Toinen yllätys odotti aamulla täällä nettimaailman uumenissa. Huopatossunen antoi minulle tunnustuksen:

 

Tämä tunnustus tulee jakaa pitkäaikaisille blogituttavuuksille. Virpi sen jo saikin (hän olisi muuten itse oikeutetusti kuulunut saajien joukkoon), joten laitanpa tunnustuksen näin ollen eteenpäin seuraaville, joiden kanssa on tullut blogeja seurailtua ristiin ja rastiin:

Krista / Valkeat langat
Neule-Kirppu / Neule-Kirpun neuleet
Drucilla / Lankahamsterin tunnustukset
Hilima / Hiliman hääräykset
Olga / Olgan puuhat

Nyt uskaltaa jo luottaa siihen että kesä tulee: pihalla pilkistelee jo sipulikasvien nuppuja sieltä missä lämpö on jo voittanut lumen ja jään. Mukavaa kevättä!

Mikä ihana päivä!!!! Taidan järjestää sen kunniaksi arvonnan!

Hymyilen, hyräilen ja olen onnellinen. Että joskus voi olla elämä mukavaa. Ai että miksikö? Aloitin päivän aamulla ajelemalla postiin, jossa odotti Salaisen Neuleystäväni maaliskuun paketti.

Paketin ulkokuori oli varsin osuva, koska kaikista muumihahmoista katsoisin olevani sekoitus Muumimammaa, Pikku Myytä ja Vilijonkkaa. Lähimpänä olen ehkä juuri Pikku Myytä, koska olen luonteeltani hieman samanlainen suorasukainen Totuuden Torvi, niin hyvässä kuin pahassa.

Nipin napin maltoin pitää jännitystä yllä ja jätin muutamaksi tunniksi paketin avaamatta. Ajelin nimittäin seuraavaksi Espoon Seilinmäkeen, jossa Rukin ja Rautapadan Sanski oli pitämässä kehruukurssia. Itse asiassa kyseinen kurssi jännittikin minua huomattavasti enemmän kuin SNY:n paketti: joskus joulukuun alussa osallistuin Villavyyhdin kehruukurssille, mutta se vain pahensi ramppikuumettani omaan rukkiini koskemiseen. Villavyyhdissä kehrättiin moderneilla rukeilla, enkä saanut sieltä ollenkaan kaipaamaani rohkeutta koskea lahjaksi saamaani perinnerukkiin. Sen sijaan elämään jäi haave Kromski Sonatasta. Sanskin sähköpostirohkaisujen ansiosta otin nyt kurssille mukaan oman teititeltävän Wanhan Rouvani, minimitavoitteena saada selville sen toimintakunto ja hieman vinkkejä omatoimiharjoitteluun.

My Grand Old Lady! I need to work out a little bit in order to make friends with it.

Kurssi ylitti odotukset. Vaikka polkeminen on vieläkin hakusessa eikä väkertelyäni oikein voi vielä kehräämiseksi sanoa, sain päivän aikana vironvillahahtuvasta aikaan 50 g varsin kohtuullisen näköistä lankaa. Rukkini siis toimii, ja Sanski vinkkaili päivän aikana kaikenlaisia niksejä sen kesyttämiseen. Katsokaa ja ihailkaa!

Result of my first trials with a traditional spinning wheel. Our cat Napoleon was more interested in the starting material -  Estonian wool.

Kotiinpalatessani myös Napoleon kiinnostui kovasti aikaansaannoksistani, mutta totesi ne pikaisesti kovin tylsiksi.

Boring, he seems to think...

Suomenlampaanvillaa en vielä yrittänyt kehrätä: hahtuvakiekkoa on vielä runsain mitoin jäljellä, joten taidan jatkaa polkemisharjoituksia vielä sillä. Tarvetta nimittäin on. Sen sijaan sorruin ostoksille. Mukaan lähti karstat sekä 150 g suomenlampaanvillaa kolmena eri värinä. Kunhan pääsen sinutteluväleihin tuon Wanhan Rouvani kanssa, pääsen näillä varusteilla siirtymään kehruuharjoituksissa samantien seuraavalle tasolle. Näiden karstojen pinkki väri on muuten kovin epätyypillinen minulle, mutta Jani-Petteriä lainatakseni, haittaaks se? Eipä kai, jos ei anna sen haitata.

Inspired by successful spinning lession, I also purchased 150 g of wool and hand carders.

Lauleskellen ja suklaata mussuttaen ajelin Espoosta kotiin availemaan Salaiseni lähettämää pakettia, eikä hyvä tuuleni siitä ainakaan huonontunut. Päinvastoin. Katsokaahan ystäväiset mitä kaikkea siitä paketista löytyi!

March package from my Secret Knitter Pal! Isn't it lovely? 

Pikku Myy piti siis sisällään pussillisen lakua (tyhjeni tosin jo, 15-vuotiaani suosiollisella avustuksella), Hattivatti-heijastin, kerroslaskuri sekä nämä kaikkein ihanimmat: kukkasipuleita (gloxiniaa ja karjalanneitoa), idätysalusta, jossa mukana vesikrassin siemeniä, sekä parsakaalin siemeniä myöskin idätettäväksi. Viimeisenä, vaan ei vähäisimpänä, 50 g / 500m vyyhti Nauravan lampaan käsinvärjättyä Huivisilkki+villa -lankaa, sävyltään Luumupuu. Älähän Salaiseni huolehdi, jos tuossa tosiaan on 500 m lankaa, kyllä siitä jo pitsihuivin neuloo! Naurava lammas on minulle uusi tuttavuus ja se tulikin tiedoksi aika sopivaan aikaan: näköjään tuosta nettikaupasta saa myös kuituja, joita saatetaan tarvita jos/kun hahtuvan kehräys jossain vaiheessa alkaa sujua riittävän hyvin.

ISOT KIITOKSET Salaiselle Neuleystävälleni: hyvin olet blogini lukenut ja pakettisi ilahdutti kovasti. Multasormia alkoi heti syyhyttää: huomenna olisi tarkoitus vaihtaa huonekasveihin mullat, joten taidanpa samalla laittaa siemenet itämään sekä sipulit multaan. Jospa vaikka saisin ne kesäksi kukkimaan. Huivilangan jemmaan toistaiseksi kesälomaa odottamaan. Kyselit onko minulla kasvimaata: tavallaan kyllä, siis suunnitelma on, mutta viime kesällä into loppui kesken ja toteutus jäi toistaiseksi :). Jos tarkasti katsoit tuota karsta&villakuvaa, huomasit myös, etten todellakaan vihaa "muumikrääsää". Sitä nimittäin löytyy meiltä ihan päivittäiskäytöstä. Tosin tähän väliin on kyllä todettava, että mieheni vihaa usein käyttävääni oranssia Hattivatti-mukia. Hän nimittäin pitää sitä härskinä ja kutsuukin sitä Kondomimukiksi. Ne miehet....

Tästä tulikin superhyperpitkä postaus. Onnistuneen päivän kunniaksi järjestänkin arvonnan niille kärsivällisille, jotka jaksoivat lukea näin pitkälle. Siispä: arvaapa minkä ajattelin antaa Wanhalle Rouwalle nimeksi? Mielessäni on rukilleni tietty mieluisa nimi, ja se joka osuu oikeaan tai muuten heittää parhaan vaihtoehtoisen ehdotuksen, saa lankapalkinnon. Kisa alkaa NYT ja loppuu viikon kuluttua eli 18.3. Onnea matkaan! Lähden itse jatkamaan kehruuharjoituksia, nyt kun olen vauhtiin päässyt. Kuulumisiin.

Helmikuun tervehdys

Salaisen neuleystäväni lähettämä helmikuun paketti saapui perille. Pakko oli sännätä iltamyöhällä vielä postiin, ja kyllä kannatti:

Paketissa oli kaksi kerää ihanaa merinolankaa, joka selvästikin haluaa muotoutua minulle sormikkaiksi, hauska lammaskortti sekä kaikenlaista muuta mukavaa: pussillinen suklaakahvia, omenasaippua, mittanauha ja kaksi kissalasia. Saipa myös Napoleon the Cat jotakin: paketissa oli kaksi lankakerän tapaista pikku palleroa, joiden helinästä päättelin niiden olevan tarkoitettu kissan leluksi. Nyt on olohuoneessa vauhtia ja vipinää, kun katti jahtaa pallukoita pitkin lattiaa. Tosin aluksi niitä piti kovasti nuuhkia - onkohan niissä ehkä lajitoverin tuoksuja?

Kiitokset Salaiselle Neuleystävälle!

Hyvää Ystävänpäivää!!!

Mukavaa ystävänpäivää kaikille blogiystäville tämän suloisen kuvan myötä! Mummo-sarjakuvablogi on ihana. Tässäkin kuvassa on niin jotain mikä aivan pakottaa hymyn huulille.

Loppuviikolla oli Iteljooni tuonut salaperäisen kirjeen, jossa lähettäjäksi oli merkitty SNY-emo.

Melkein revin sen jo auki, mutta onneksi luin myös taustapuolen: "Ethän avaa ennen kuin 14.2." Okei, tiukkaa teki, mutta sain odotettua tähän päivään. Aamulla olin jo ovella takki päällä lähdössä, kun muistin kirjeeni: eihän siinä auttanut kuin palata avaamaan. Sisältä löytyi ihanaa tummaa suklaata ja hyväntuulinen kissakortti. "Muista hymyillä!" muistutti Salainen Neuleystäväni kortissaan.

Kyllähän sitä hymyilyttää, kun on suu täynnä suklaata. Kiitos SNY!

Päivälläkin sain aikaan vaihteeksi jotain konkreettista, kun hyödynsin koulutustilaisuuden maastoutumalla salin takimmaiseen nurkkaan ja tikuttamalla esityksiä kuunnellessani sinänsä tylsää huppukauluria. Itse asiassa simppelin tuubin neulominen auttoi kummasti pysymään hereillä ja keskittymään itse asiaan, ja ajatus harhaili paljon vähemmän kuin jos edessä olisi ollut sähköposti auki. Muistiinpanojakin ehdin välillä kirjoitella. Salissa olijoista tuskin kukaan huomasi puuhiani ehkä kahta vieruskaveria lukuunottamatta. Wau. Onpa minusta tullut rohkea. Jospa kohta tulisi lankasaldoon taas muutama kymmenen grammaa miinuksia!

Paljastuksia

Salainen NeuleYstäväni lähetti paljastuspakettinsa, josta löytyi taas vaikka mitä:

Last package from my Secret Pal / Spring 2011. Some goodies and a lot of nice yarn!

Paketista löytyi siis hennon sinertävää 200 g Drops Alpacaa, suklaata, kahvijuomajauheita, SNY:n itse neuloma kukkaro (suloisen sinisestä Tennesseestä) sekä pieni sievä aamiaistarjotin; jälkimmäinen sai minut odottamaan innolla lämpimiä kesäaamuja, jolloin ei ole kiire mihinkään, vaan voi hipsiä ihan vaikka yöpaitasillaan takapihalle kahvikupposen ja neulomuksen kera, nautiskelemaan puutarhasta jonka rakentamisessa on vuodatettu kahtena kesänä runsaasti hikeä, ja rehellisesti sanottuna muutamia kyyneleitäkin. Mutta siitä enemmän myöhemmin!

Näyttääkö muuten suklaapaketti kuvassa hieman räjähtäneeltä??? No, voi olla etten malttanut olla avaamatta pakettia heti postin pihassa, ja voi myös olla että söin suklaaherkuista puolet jo ennen kuin ehdin kotiin asti...

Niin kuka se minulle olikaan kevään mittaan näitä ihania paketteja lähetellyt? Salainen NeuleYstäväni oli siis Marnie, jonka blogista löytyikin ainakin tutun näköinen kukkaro. Kiitoskukkina Marnielle julkaisen muinaisesta ristipistotaulusarjastani osan 2/4: Iso kiitos Marnie, saatanpa vierailla blogissasi myöhemminkin katselemassa mitä olet saanut aikaan!

Cross-stitching project from my past, part 2/4. Pattern (as far as I can remember) from Suuri Käsityö.

SNY:n taivaansininen tervehdys

Salainen Neuleystäväni muisti minua sopivasti pääsiäiseksi saapuneella sinisellä paketilla. Ja sieltähän löytyi vaikka mitä.

April package from my Secret Pal.

Ensinnäkin, SNY oli neulonut taivaansinisestä Drops Merinosta kaksi sytomyssyä, minttumyssyn aikuisten kokoa ja hieman pienemmälle ihmiselle Tennessee -kesäpipon. Kiitos näistä, toimitan siis eteenpäin HUS:iin, isompi lähtee Syöpätautien klinikalle ja pienempi Lastenklinikalle!

Itselleni paketissa oli samasta värimaailmasta vyyhti Teetee Elegantia sekä huiviohje (LaReine, by Angela Tong). Tuota lankaa olenkin monesti kaupassa hypistellyt huivia varten, mutta toistaiseksi olen jättänyt ostamatta: kärsimättömänä ihmisenä olen epäillyt, että noin ohuesta langasta saattaa päätyä ikuisuusprojektiksi. En siis ole hylännyt ajatusta, vaan lykännyt tuonnemmaksi nopeampien projektien alta ;D. Kiitos SNY, nyt kesälomienkin hiljalleen lähestyessä saatan saada tuotakin kokeilua nytkähtämään eteenpäin, kun kerran lankakin on jo valmiina!

Muina pikkumuistamisina paketissa oli mittanauha, kerroslaskuri ja pääsiäiskoristeita. Kiitos myös näistä, lisätarvikkeita aina tarvitaan, koska niillä on taipumusta toisinaan kadota selittämättömällä tavalla. 

SNY:n kevätterveisiä ja villasukkia

Salainen Neuleystäväni muisti minua vihreällä paketilla. Paketissa oli tietenkin lankaa, Drops Delightia (samasta väristä syksyinen SNY:ni oli neulonut minulle sukat) sekä vyyhti aivan minun väristäni villalankaa (olisiko vironvillaa???). Lisukkeena oli suklaanaamio, lautasliinoja ja 2,5 mm pyöröpuikot.


March package from my Secret Pal. Some yarn, chocolate face mask, napkins and round needles (Drops 2.5mm/50cm).

 Vihreää on myös ollut puikoilla. Sain lopultakin valmiiksi palmikkosukat, joita aloittelin tammikuisella lomareissulla. Hyvin ehtivätkin jo puikoilla marinoitua. Samalla tuli supistettua vanhoja varastoja Novitan 7 veljestä -langan osalta.

Pattern: Novita Syksy 2007 ekstra. Yarn: Novita 7 veljestä (170 g).
Size: 39. 

Tätä lankaa jäi vieläkin, joten nyt on työn alla lapaset samasta langasta ja samaan tyyliin. Pian pitää varmaan ostaa lisää seiskaveikkaa, jotta saa vielä myssyn ja kaulaliinan...  No ei vaineskaan. Positiivinen yllätys oli se, ettei lanka ainakaan vielä neuloessa nöyhtääntynyt - saa nähdä miten käytössä käy. Tosin nämä sukat taitavat päätyä joululahjoiksi, joten käyttöön eivät joudu vielä pitkään aikaan. Kerta se on ensimmäinenkin, kun minulla on ensimmäinen joululahjan valmiina jo maaliskuussa!

Naistenpäivän tunnelmia (hieman jälkijunassa)

Tiistaina käväisin töistä tullessani tyhjentämässä taas mainoksia täynnä olleen postilaatikon: ihmettelin kovasti minulle osoitettua Soneran kirjekuorta, jossa vieläpä tuntui olevan sisällä jokin pikkuesine - en siis ole Soneran asiakas ollenkaan. Kun kuoren avasin, selvisihän tuo mysteeri: Salainen NeuleYstäväni siellä muisti minua Naistenpäivälahjalla. Samalla selvisi sekin, miksi SNYni kyseli jokin aika sitten ranteenympärystäni:

Eli ihanainen itseaskarreltu rannekoruhan se siellä Soneran kuoressa piileksi Naistenpäiväkortin kera! Koru ei pääse kuvassa oikeuksiinsa; on siis todella kaunis, ihan meikäläisen värinen ja juuri sopiva käteeni. Kiitos SNY! Koru suorastaan huutaa parikseen tuota violettia villajakkuani, joka on ollut viimeistelyssä jo pari viikkoa... Juuri nyt vaan on muita kiireitä niin, että jälkikasvukin jo tänään kyseli neulonko enää ollenkaan!!!

Samalla tuumailin, että kunhan SNYni ei enää ole salainen, mahtaisikohan hän tehdä tilaustyönä ja korvausta vastaan tuolle rannekorulle pariksi korvikset ja/tai kaulakorun??? Nöyrin mielin kyseleepi hän...

Salainen Neuleystävä -blogissa kuumana käyvä valituskeskustelu saa hieman pahalle mielelle, koska ihmiset tuntuvat valittavan ihan turhasta, ja toisaalta samalla hyvällekin mielelle, koska niin oma tämänhetkinen SNYni kuin myös viime syksyinen ei-enää-niin-salainen neuleystäväni Olga ovat onnistuneet minua aidosti ilahduttamaan. Kiitos siis heille, ja itsekin yritän vilpittömästi omaa neuleystävääni paketeillani miellyttää. Kukaan ei kuitenkaan voi olla ajatustenlukija, ja jos jonkun vaatimustaso on taivaissa, kuka pakottaa lähtemään mukaan tällaisiin yllätysvaihtoihin? Toivon todella, että lähettämäni paketit eivät ole olleet pettymyksiä saajilleen.

Ja vielä sytomyssykuulumisia: kävin Espoon Menita Outletissa ostamassa nappeja villajakkuuni, ja samalla sovin sinne uuden sytomyssytapahtuman: Menitassa neulotaan myssyjä la 2.4. klo 12-15, tervetuloa tutut mukaan! Samalla sain mukaani 44 kpl valmiita myssyjä, ja jos hyvin käy, niitä toimitetaan huomenna perille HUS:iin. Ellei sitten alkava flunssa kaada. Sinnittelen vastaan.

Lisää lankaa!!!

SNY:n paketti (joka muuten oli saapunut lähipostiin juuri tasan ystävänpäivänä) sisälsi, yllätys yllätys, lisää lankaa! Ja hyvä niin, lankaa on aina mukava saada!

February gift from my new Secret Pal. Nice!

Ihanaa valkoista Schoppel Wollen Admiral -sukkalankaa, juuri sen vahvuista mihin olen tätä nykyä tykästynyt. Lankaa oli siis kaksi kerää, ja mietiskelinkin, että toisesta voisi neuloa ihan valkoiset pitsi-ihanuudet, mutta toiseen voisi kokeilla koolausta - sitten kun kevät taas koittaa. Muutakin kivaa paketista löytyi, nimittäin kahvijuomajauhetta pari pussia, palmikkopuikot (niitä olenkin hukannut viime aikoina useampia, taas viime viikolla katosi yksi) sekä silmukkamerkkejä. SNYn lähettämässä kortissa oli Heli Laaksosen runo:

Kiitos SNY, Heli Laaksosen runot saavat aina hymyn huulille! Tuo Laitilan murrekin on niin sympaattista, vaikkei se omaan suuhuni istukaan.

Eilen olin Oulunkylän Lankamaailmassa neulomassa sytomyssyjä. Ihanat ihmiset palauttivat meille jo vinon pinon valmiita myssyköitä: itse kotiuduin mukanani 29 myssyä, ja Ninakin otti mukaansa osan. Hienoa, keräys on hyvässä vauhdissa! Keskiviikkoiltana neulotaan taas Pukinmäen kirjastossa, tervetuloa kaikki tutut ja tuntemattomat.

Niin, ja loppuun jymyuutinen: en ostanut Lankamaailmasta yhtään kerää lankaa. Tosin paluumatkalla osuin Eurokankaaseen, ja siellä olikin muuttomyynti. Ostin Finlaysonin lakanakangasta (2,50 EUR/m, ei paha) sekä silkkikangasta itämaisen tanssin huiviharjoituksia varten. Lähes kaikki 50-70% alennuksessa. Taidan piipahtaa siellä toisenkin kerran!

Salaisuuksia syntyy ja myös paljastuu

Joulukuun SNY-paketti saapui ja sen myötä Salainen NeuleYstäväni ei enää olekaan niin salainen. Paketista paljastui monenlaista:

December package from my Secret Pal, who is not so secret anymore. Thank you Olga!

Paketista löytyi ihana violettisävyinen Zauberball, suloiset pitsisukat Drops Delightista neulottuna, vuoden 2011 seinäkalenteri (joka sai aikaan monta nauruntyrskähdystä) sekä joulukoristeita: tuikkumobile ja kuusenkoriste-enkeli. Mielenkiintoisinta on kuitenkin tuo puikkosetti: Kollage Yarnsin setti neliskanttisia sukkapuikkoja kokoa 3,25 mm. Näihin en olekaan ennen tutustunut, mutta pakkauksessa kehutaan niiden sopivan tiukkakäsialaiselle neulojalle ja sitähän minä olen, tiukkis mikä tiukkis, tässäkin asiassa. Muuten, tuo sukkien pitsikuvio on kaunis ja houkuttaa hyödyntämään itseään, löytyykö se jostain helposti vai lähdenkö kokeilemaan sukkien mallin mukaan?

Ja sitten se salaisuus joka ei enää ole salaisuus: pakettien lähettäjäksi paljastui Olga, jonka blogissakin muistan jossain vaiheessa syksyä piipahtaneeni. Kiitokset suuret Olgalle, olen lähetystesi myötä saanut mahdollisuuden tutustua moneen sellaiseen lankaan tai muuhun tuotteeseen jotka muutoin ovat jääneet tuntemattomiksi, tai vähintäänkin suunnittelun asteelle! Oli mukavaa olla SNY-projektissa mukana!

Kaamosväsymystä?

Viime bloggauksesta onkin kulunut aikaa. Osasyy on ollut työstressi, joka yhdistettynä  tähän vuodenaikaan ja jonkinasteiseen kaamosväsymykseen pusertaa pienestä ihmisestä viimeisetkin energiahiukkaset. Toinen syy on Elisan pätkänettiyhteys, jolla on nykyään tapana mennä hermoja kiristävällä tavalla poikki aina kun saan kotikoneeni auki. Mutta selityksistä itse asiaan: viime postauksessa suunnittelin tekeväni kämmekkäät Traveling womanin jäännöslangoista, vaan ei niistä sitten tullutkaan kämmekkäitä. Tuli lapaset.

Yarn: Manos del Uruguay Silk Blend (Color 2220), 50g/137m. Needles 4 mm.
Pattern: my own; modified from Traveling woman shawl.

Malli näihin kehittyi omasta päästä sitä mukaa kuin työ eteni, mutta sormiosan kuvio on lainattu Traveling womanin mallikerrasta. Tätä lankaa jäi sitten vieläkin kämmekkäiden verran.

Marraskuun pimeä ei näköjään rasita amazoninliljaani, joka kiduttuaan huonossa hoidossani  monta vuotta melkein kuolemankielissä intoutui nyt ensimmäisen kerran kukkimaan.

On se vaan niin kaunis, ja tuoksuukin hyvältä! Vielä kun vähän tuuheutuisi ja kasvattaisi lisää komeita lehtiä. Ilmeisesti kannatti investoida viime talvena altakasteluruukkuihin, sillä tänä vuonna myös kliiviani kukki ensimmäisen kerran. Muutkin huonekasvini näyttävän nauttivan siitä, ettei mullan kosteus koko ajan vaihtele aavikko-olosuhteiden ja rämeikön välillä.

Äidilläni on ollut koko ikäni komea amazoninlilja, ja hän väittää, että tuo kasvi kukkii aina juhla- tai merkkipäivinä. Tiedä häntä, mutta tämän nykyisen liljani edeltäjä kukki minulla sekin vain kerran: palatessamme ukkokullan kanssa häämatkaltamme kotona odotti yllätys, sillä lilja oli täydessä kukassa. En kyllä vielä tiedä mitä tämä yksilö nyt juhlii. Olisiko kyseessä rakkaan kummityttöni tulevan pienokaisen tuleva syntymä??? Tosin liljankukinto on jo lakastumassa, eikä vauvauutisia vielä ole kuulunut, joten ehkä kyseessä on sittenkin Isänpäivä. Niin tai näin, tämänhetkinen neuleprojektini on haalari tulevalle suvun nuorimmaiselle äitinsä valitsemasta vironvillasta. Pian pääsenkin testailemaan tuo sellaisenaan karhean villan pehmittämistä. Kiitos jo etukäteen vinkeistä kaikille niitä lähettäneille - konstit on näköjään monet, ihan valinnanvaikeus iskee.

Last, but not least: olipas taas mukavaa saada paketti Salaiselta Neuleystävältä. Mietinkin, kuínka paljon oikein paljastankaan itsestäni täällä netissä, kun näköjään on noin helppo löytää minua miellyttäviä lahjoja. Paketissa oli ensinnäkin kolme hienoa auringonkukkanappia, ja auringonkukka on siis yksi monista lempikukistani. Pandan suklaakonvehtirasian kansiteksti ilahdutti erityisesti - Elämä on kuin suklaarasia. Tämä suosikkileffani Forrest Gumpin unohtumaton mietelmä on lempiaforismejani (Life is like a box of chocolates: you never know what you're gonna get). Ja suklaa nyt on kuin lanka - sitä ei voi koskaan olla liikaa.

 

November gift from my Secret Pal.



Paketissa oli myös Kool-Aideja ja 100 g vyyhti Lankakauppa Kujeen bambumohairsukkalankaa. Nyt on ilmeisesti ihan pakko lähteä kokeilemaan koolausta. Olen sitä jo pitkään suunnitellut ja jopa hankkinut pari Kool-Aid-pussia sen jälkeen, kun Hesarissa oli alkusyksyllä artikkeli aiheesta. Näiden uusimpien lisäysten myötä minulla onkin jo varsin hyvä väriskaala mehuvärejä valittavissa. Epäilen silti, että värjäyskokeilu ajoittuu vuodenvaihdevapaisiin, ellei peräti ensi kesään: minulla on ikävä taipumus rimakauhuun uusien työtapojen kokeilussa. Kiitos jälleen SNY:lle!

Pienet hauskat asiat tuovat ilon tullessaan!

Näin luki Salaisen NeuleYstäväni lähettämän paketin saatekortissa, ja paikkansahan tuo otsikko pitää. Hypin melkein tasajalkaa ja kiljuin riemusta kun sen paketin avasin. Perhe ei oikein hypetystäni ymmärtänyt - ne putkiaivot. Mutta katsokaapas tätä:

   

October gift from my Secret Pal. Three skeins of Sandnes Palett, KnitPro short needles
and the most beautiful knitted tablecloth. Thank you!



Paketista löytyi taas vaikka mitä ihanaa: kolme kerää superhyperihanaa Sandness Palettia, KnitPron sormikaspuikot, ihania ruska-aiheisia lautasliinoja, Partyliten  mango-mandariinituoksuisia votiivikynttilöitä, mutta ennen kaikkea tämä:

Aivan upea neulottu pitsiliina!!! Kiitos SNY <3 <3 <3

Tämän suunnan neulerintamalla on eletty nyt hiljaiseloa. Kummipoika 1 v perheineen oli meillä kyläilemässä koko viikonlopun, joten puikkojen heiluttelu jäi vähiin. Vieraiden tuloon täytyi kuitenkin valmistautua ja etenkin kylppäri kaipasi toimenpiteitä. Tehdäkseni ikävästä työstä mielenkiintoisempaa neuloin viime viikolla novitalaisten Myyrmäen neuletapaamisessa halpisakryylilangasta kylppäripesimen:

Yllättävintä tässä oli se, että tuo pesin oikeasti toimi ja teki puhdasta ilman supertehokkaita puhdistusaineita. Ne kaakelinsaumat eivät sitten olleetkaan oikeasti ruskean-mustan-harmaat, vaan valkoiset, ja kylppärin jynssäys sujui kuin Jethron salsa viime sunnuntaina - paremmin kuin ikinä! Tosin urakan jälkeen pesin näyttää hieman murheelliselta... pelkkää reikää... eli innokkaille kokeilijoille neuvoisin valitsemaan kaakelinsaumojen värisen langan. Teen näitä kyllä vielä lisääkin, ehkäpä jopa joululahjoiksi harvoille ja valituille. Kiitokset neulojakollegalleni Annalle vinkistä. En varmaan olisi tullut tällaista kokeilleeksi ilman luotettavia suosituksia!

Kummipojalle olen myös neuloskellut: niistä lisää kunhan saan hankituksi jo valmistuneisiin tekeleisiin napit ja tikuteltua vielä myssyn valmiiksi. Rakkaan kummityttäreni tulevalle vauvelille pitäisi neuloa haalari vironvillasta, ja laskettu aika lähestyy. Eilen sain sentään langan kerittyä. Hieman epäilyttää Evillan karheus vauvaneuleessa, mutta yritän neulepiireissä liikkuessani korvat tarkkana kuunnella erilaisia langanpehmitysniksejä. Tähän mennessä ainakin etikkakäsittely on mainittu keinona pehmittää lanka, mutta lisääkin vinkkejä otetaan vastaan. Neuletiheyskin vaatinee säätämistä ohjeen kanssa, joten poikkeuksellisesti täytynee neuloa pari mallitilkkua ja testata mikä parhaiten toimii.  

Postia odotellessa

Viime viikonloppuinen huiviurakointini loppui siihen mihin lankakin, 2,5 kerrosta ennen huivin valmistumista. Pähkäillessäni jatkotoimenpiteitä 14-vuotiaalla pojallamme oli asiaan oma näkemyksensä: "Mikäs ongelma tuo nyt on, ostat lisää lankaa." Lankavarastoani menestyksekkäästi viime viikkoina supistelleena suhtauduin ajatukseen nihkeästi - tarve olisi vain noin 3 g ja Manos del Uruguay Silk Blend myydään 100 g vyyhdeissä. Neuvokas nuorimies ratkaisi tämänkin: "Voithan sä tehdä siitä lopusta jotain muuta pientä." Näin ollen päädyin tilaamaan Tinttamarellista lisää kyseistä lankaa ja samalla muuta pientä särää. Sitä pakettia nyt odotellaan, huomenna pitäisi olla noudettavissa!

Odotellessa on posti tuonut muuta kivaa. Salainen NeuleYstäväni lähetti välipaketin:

Surprise gift from my Secret Pal.

Ruusukuoresta löytyi namuja, kännykkäkoru ja kamerapussukka. Ja tietenkin söötti kisukortti, joka kovasti muistuttaa omaa maatiaistamme. Kiitos SNY! Nyt kelpaa odotella lupaamaasi lokakuun varsinaista lähetystä. Odotellessa olen tikutellut edelleen Kristan haasteeseen sukkia, hitaasti tosin. Nyt sitä jatkamaan!