Se parempi huivi

Tulimme ilmoittautuneeksi iltapukujuhliin. Opiskelijasellaisiin, ihan vaan verestääksemme vanhoja muistoja. Vanha pitkä mekko sai kelvata, mutta se kaipasi uutta lisuketta. Lankavarastossa muutaman vuoden marinoitunut BC Garnin Jaipur Silk Fino pääsi lopulta arvoiseensa käyttöön.

attern: Wings of a prayer (Ravelry). Yarn: BC Garn Jaipur Silk Fino (100% mulberry silk).
Yardage: 595m/~100g, with 3,5 mm needles.

Huiviin kului koko se 100g joka käytettävissä oli. Pingottamisen ihme oli taas melkoinen: lopputulos ei ole hullumpi, vaikka keskeneräisen pätkävärjäys kiusasi neulojan silmää. Taas kerran onnistuin valitsemaan ohjeen jossa oli virheitä, aika radikaalejakin sellaisia, mutta viestinvaihto suunnittelijan kanssa välillä Suomi-Oregon selvensi asian ja ohjekin tuli samalla korjattua :).

Ohjeessa oli monta kokovaihtoehtoa: tein niistä suurimman eli XL:n. Päättelyvaihtoehtojakin oli kolme. Kysyttyäni mielipidettä myös ukkokullalta (aivan kuin hänellä sellaista oikeasti olisi...) päädyin näistä todennäköisesti työläimpään: huivin beaded picot -päättelykerrokseen upposi aikaa n. 5,5 tuntia ja pikaisella laskulla noin 270 helmeä.

Valokuvaaminen siten, että päättelyreunassa (ja muuallakin) kimaltelevat helmet erottuisivat kunnolla, osoittautui taas mahdottomaksi. Vaikka lanka on kirjavaa ja silkkisenä vielä kiiltävää, oikeassa elämässä Villihelmestä hankkimani kirkkaanvihreät helmet kimaltelevat siinä oikein kauniisti.

Päättelyreuna oli paitsi työläs pääteltävä, myös hankala pingotettava. Jotta tuon olisi saanut oikein kauniisti muotoon, olisi varmaankin pitänyt käyttää pingotusrautojen lisäksi se noin 270 nuppineulaa. Laiskuss (ja viime hetken aikapula esti, mutta huivi täytti mainiosti tehtävänsä näinkin. Juhlissa oli mukavaa seuraa (tuttavia 20 vuoden takaa), hyvää ruokaa (kylmäsavulohirullaa, peurapaistia juureskakun kanssa, ja jälkkäriksi mutakakkua vadelmakastikkeella, nam!) ja tanssikin sujui, vaikka vanhoissa tansseissa oli hieman epävarmoja askeleita. Ukkokullan 24 vuotta vanhat lakerikengätkin hajosivat vasta kotiovella.

Tree of Light ja Napoleonin uusi rakkaus

Joulu lähestyy. Pitää siis hiljalleen kerätä pukinkonttiin täytettä. Samalla pitää harkita tarkasti mitä julkaisee ja mitä ei. Tämän uskallan laittaa näkyviin.

Pattern: Tree of Light (Ravelry). Yarn: Aade Lõng Artistic 8/2. Yardage: 175g/700m.
Needles: 4,5mm.  Size after blocking 190x90cm.

Vironvillasta valmistui siis Tree of Light -huivi, joka tulee päätymään joululahjaksi. Varmuuden vuoksi en paljasta kenelle. Huivilla on varsin kunnioitettavasti kokoa: siipiväli 190 cm ja korkeuttakin n. 90 cm. Toivottavasti Aade Lõngin erikoinen väriyhdistelmä miellyttää saajaa, jotta voi tähän kylminä talvipäivinä kietoutua.

Huivin värit suorastaan huusivat syksyn ruskaa kuvaustaustaksi. Kehveli sentään, kun en muistanut kuvauttaa huivia aamupäivällä. Mies ehti lähteä leffaan ja teinikin heittäytyi hankalaksi. Kuulemma kaikenlainen itsensä kuvaaminen ulkona, tuossa omalla pihalla, on typerää ja noloa - jokuhan saattaa nähdä.  Myös omien kuvien lataaminen nettiin on typerää ja noloa - vaikka pärstä ei olisi näkyvissäkään. Kun kerran kuvausapua ei ollut saatavilla, piti ottaa avuksi tuoli ja kameran itselaukaisin. Sillälailla saa aikaan oikein edustavia kuvakulmia, kuten tämän.

When voluntary photographers are not available, one has to rely on camera's self-timer.
What a great way to find very creative (and flattering) fields of view.

Eihän ole typerä eikä nolo, eihän? Ainakin värit pääsevät oikeuksiinsa. Muusta en ole ihan varma.

Tämäkin kuva on melkein onnistunut. Hitsin aurinko kun meni laskemaan kriittisellä hetkellä.

Finally a perfect picture. Almost, at least?

Toivottavasti teiniä ei nolota kun saa sähköpostissa suoralinkin tähän postaukseen.

Herra Napoleon oli muuten taas varsin aktiivinen osallistuja Tree of Lightia neulottaessa.

Hän on muuten rakastunut. Varsin yksipuolisen rakkauden kohteena on tällä kertaa vappupäivän askarteluprojektini, jota tamponityynyksikin on kuultu kutsuttavan. Tamponityyny on hellinnän kohteena monta kertaa päivässä, ja se kaivetaan esille vaikka muiden tyynyjen takaa. Välillä ollaan ihan vaan leppoisasti rinnakkain...

...ja välillä pitää rakasta vähän helliä

...ja vähän lisää ja vähän ponnekkaammin

Mitään pahaa en oo tehnyt. Enhän..?

I ain't done anything bad...or am I?

I apologize for the crappy Microsoft Phone photos.

Valon juhlaa ja mustaa pitsiä

Our Midsummer bonfire was a bit bigger than normally this time. Also the tree on  the right suffered quite a lot.

Mikä onkaan parempi aika neuloa mustaa pitsiä kuin vuoden valoisin viikko?

Pattern: Anniversary Mystery Shawl 2013.  Yarn: teetee elegant (70% wool, 30% silk). Yardade: 55 g / 550m. Needles 3.0 mm

Ajoittain elämässä tulee vastaan tilanteita, jolloin on tapana pukeutua mustaan, usein yllättäen ja lyhyellä varoitusajalla. Viime syksynä mieheni rakas isoäiti nukkui pois, jolloin purin omaa suruani hakemalla lankakaupasta mustaa teetee elegantia ja aloitin siitä huivin isoäidin hautajaisia varten tiukalla aikataululla. Luin kaaviota jossain vaiheessa kännykästä enkä huomannut, että oikean puolen kerrosten joukkoon oli kaaviossa upotettuna muutama nurjankin puolen kerros. Neuloin kaikki kaavion kerrokset oikean puolen kerroksina ja nurjalla nurjaa... no pilallehan se huivi meni ja purkuun, vaikka melkein kolmannes oli jo tehtynä.

The shawl contains appr. 360 beads, purchased from Villihelmi. 

Aika ei riittänyt enää kokonaisen huivin tekoon ennen hautajaisia, ja into mustan neulomiseen meni muutenkin syksyn lisääntyvän pimeyden myötä. Ikääntymisen huomaa nimittäin hyvin silmien rasitusasteesta mustaa lankaa neulottaessa, vaikka vanhaksi en vielä tunnustaudukaan.

Kaapissa odottanut musta lanka jäi kuitenkin mieltä vaivaamaan. Päätin suosiolla vaihtaa alkuperäisen mallin yksinkertaisempaan ja jossain vaiheessa neuloa "surulangan" pois ilman aikataulupaineita. Tilaisuus tarjoutui tänä keväänä Renee Leveringtonin Anniversary Mystery Shawlin muodossa. Reneen pitsikuvio ja Villihelmestä hankkimani helmet saivat aikaan aika käyttökelpoisen lopputuloksen, jota voi  hyvin hyödyntää juhlahuivina muulloinkin kuin niinä elämän surullisimpina hetkinä.

Tällaisia mietteitä tällä kerralla: oikein mukavaa Juhannusviikonloppua. Nautitaan valosta, nyt kun sitä on.

Vuodenvaihteen hääiloa ja Kreuztanne

Avioliitto... 

saa kahden pienen ihmisen elämän kokonaiseksi; 

se antaa kahdelle päämäärättömälle tehtävän ja kaksinkertaistaa heidän voimansa. 

Se antaa kahdelle kyselijälle tarkoituksen ja syyn elää. 

Se antaa auringonpaisteelle uuden ilon, 

kukille uuden tuoksun, 

maapallolle uuden kauneuden ja elämälle uuden salaperäisyyden. 

-Mark Twain-

 Last Saturday I had a great pleasure to participate my sister's wedding.
Congratulations A & H, I wish you many happy year's together!

Eilen oli iloinen päivä. Rakas sisareni avioitui löydettyään muutaman vuoden takaisten vaikeiden aikojen jälkeen rinnalleen aivan ihanan miehen, joka pitää häntä kuin kukkaa kämmenellä. Häät olivat morsiusparin näköiset: näyttävät, tyylikkäät, iloiset ja tunteikkaat, kaikkea samalla kertaa. Koristelu oli ihanan jouluinen, ja morsiamen viininpunainen puku täydensi kokonaisuuden. Sulhanen itketti juhlakansaa niin kertomalla pariskunnan yhteisen taipaleen alkuvaiheista kuin myös valitsemallaan laululla, jonka esitti morsiamelle hänen puolestaan morsiamen ystävä ja työtoveri. Morsiamen suloiset lapsenlapset keikistelivät meille täti-ihmisille minkä ehtivät. Satakuntalainen pitopöytä notkui herkkuruokia, ja morsian oli itse leiponut kahvipöydän sen seitsemän sorttia.

The bride had used several days for baking and filled the coffee table with her delicacies. Yummy!

Suussasulava hääkakku oli jälleen kerran osoitus sisareni kondiittorin taidoista, joita voin itse vain kadehtia.

My dear sister is such a talented confectioner. All the cakes and sweets were made by the bride herself.

Kun kahden aikuisen ihmisen kodit yhdistyvät, on tavaraa usein enemmän kuin riittävästi eikä lisää lahjatavaraa mahdu nurkkiin. Lähisukulaisena alusin kuitenkin antaa morsiusparille jotakin, joka jää muistuttamaan heitä suuresta päivästään, ja yllättäen päädyin neulomaan heille pöytäliinan. Kesällä hankkimistani Herbert Nieblingin pitsiliinaohjeista Kreuztanne oli mielestäni kaunein. Morsiusparin olohuoneen vihreään värimaailmaan sopiva lanka löytyi Fiinaneuleesta, ja neulomiseen oli siinä vaiheessa kuukausi aikaa. Kahden ensimmäisen lankakerän jälkeen minulle alkoi valjeta, ettei ostamani lankamäärä riitä koko liinaan, ja olin jo ostanut Fiinaneuleen kaikki loput kerät. Vaikka kahlasin nettikaupat läpi, en löytänyt paikkaa josta kyseistä lankaa olisi löytynyt oikean värisenä. Ei siis jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin jättää liinasta viimeinen lehtikuvio pois.

My wedding present to the happy couple!
Pattern: Kreuztanne by Herbert Niebling. Yarn: Kashmir Arts Kordonett (100% viscose, 243m/50 g).
Needles 2.5 mm. Yardage: ~1500 m. Size: appr. 90cm after blocking.
I did not have enough yarn (and time) to finish the whole pattern, so I left off the third leaf chart and casted off after row 163.

Vaikka liina jäi aiottua pienemmäksi, ilmiö nimeltä viime tinka tuli jälleen kerran tutuksi: projekti alkoi jossain vaiheessa pahasti tympiä, ja viimeiset yli tuhannen silmukan kerrokset olivat muutenkin tuskastuttavan hitaita. Pelkkään päättelyyn meni kaksi tuntia, häiden vastaisena yönä tietenkin, ja liina oli pingotuksesta vielä hivenen kostea kääräistessäni sen pakettiin. Valmista kuitenkin tuli - ajoituksen mestari kun olen ;).

I did not have enough time for photographs either :/. Grandma's rag rugs and yellowish table are not exactly the background which I would prefer for this project...

Toivottavasti liina sopii jollekin hääparin pöydälle ja päätyy käyttöön. En pistäisi myöskään pahakseni, jos saisin siitä joskus vielä paremman valokuvan siinä ympäristössä, johon se on tarkoitettu, ilman kellertävää pöytää ja mummolan räsymattoja ;).

Häävieraiden joukossa oli muuten yhteensä neljä henkilöä, joilla oli hartioillaan neulomani pitsihuivi: oli inspiroivaa nähdä, että niin vanhemmat kuin nuoremmatkin sukulaiset arvostavat antamiani lahjoja. Ei siis muuta kuin penkomaan lankavarastoa ja suunnittelemaan omatekoisia lahjoja niillekin rakkaille sukulaisille, jotka eivät vielä ole sellaisia saaneet. Huomenna vielä töihin ja sen jälkeen loppuviikoksi erittäin neulepitoiselle löhölomalle.

Hyvää Uutta Vuotta 2014 niin morsiusparille kuin kaikille blogituttavillenikin!

EDIT: Ei jätetä vuotta 2013 välistä, joten Oikein Lankaisaa Vuotta myös nyt alkavana vuonna,
t. Dementikkoharppujen pj ;D

Pitsiliina Orion

Olen suunnitellut jo pitkään kokeilevani ison pitsiliinan neulomista hankkimistani Herbert Nieblingin ohjeista. Liian isosta ei voi lähteä alkuun, joten piti ensin harjoitella pienemmällä liinalla. Harjoituskappaleeseen langaksi valikoitui omasta lankakaapista jo vuosia sitten hankittu Novitan Virkkauslanka, josta olisi jo aikakin päästä eroon.

Pattern: Doily with Spiral (link to Ravelry) by Verlag Otto Beyer Design Team.
Yarn: Novita Virkkauslanka (550m/100g). Size: 55cm. Yardage: 41 g/ 226m. Needles 2,5 mm. 

Ohjeen löysin Novitan numerosta Kesä 2008, jonka mukaan kyseessä on neulottu pitsiliinamalli Orion, Neoviuksen vanha klassikko. Kuinkahan lienee, Ravelryssä kyseisen mallin kerrotaan olevan saksalaisen Otto Beyer Verlagin julkaisema jo 1920-luvulla. Eipä ole ensimmäinen kerta, kun Novitassa on jäänyt ohjeiden alkuperäinen suunnittelija mainitsematta tai vähintäänkin taustatyö tekemättä. Päättely tuli tehtyä jälleen kerran liian tiukkaan niin ettei liina ole ihan optimaalisesti pingotettu, mutta menettelee ja päätynee joululahjaksi. Virkkauslankaa jäi vielä toisen mokoman verran jäljelle.