Cowasockyt

Yksi nuorista kummitytöistäni omistaa maitotilan ihan yksinään. Kova mimmi, nostan hattua rohkeudesta. Häneltä eivät jää raskaatkaan työt tekemättä. Kun näin Ravelryssä Cowasocky-sukkamallin, tiesin että haluan tehdä nuo sukat hänelle joululahjaksi.

Enpä lankoja ostaessani vielä uhrannut ajatustakaan sille, miten intarsianeuletta tehdään pyörönä. Olisi kannattanut. Oli nimittäin kohtuullisen työläät sukat. Sain tuhrattua kokonaiset kaksi kuukautta aikaa silmukoiden luonnista sukkien valmistumiseen, joka sentään tapahtui tällä kertaa hyvissä ajoin eli joulupäivänä. Ei edes koko yötä tarvinnut neuloa. Tunnustan kyllä, että muutama muu projekti valmistui sillä välin kun otin näistä hermolepoa. Mutta siis varoituksen sana: sukkapuikot, kolme työssä olevaa lankaa ja edestakaisneule ei ole hyvä yhdistelmä (ehkä Magic loop olisi helpottanut, mutta epäilen kyllä että  pitkien kaapelien kanssa olisin saanut  langat vain entistäkin enemmän solmuun...) Siihen vielä päälle viisinänniset (!) utareet ja sata langanpäätä pääteltäväksi. Ei ihan suosikkiprojektejani.

Pattern: Cowasocky (Ravelry). Size: 41-42.
Yarn: Schoeller+Stahl Fortissima socka (black & white), Svarta Fårets Baby (pink).
Needles 2.75 mm.Yardage: 59g/249m of black, 31g/130m of white, 10g/40m of pink.

Sukista tuli lopulta ihan kivat, vaikka ukkokulta nöyrästi aneli etten vaan tekisi hänelle samanlaisia. Voin vakuuttaa ihan näin kirjallisesti, ettei tulisi pieneen mieleenkään! Kuten tarkkasilmäinen voi kuvasta huomata, varsinkin utareen keskimmäiset vetimet olivat hieman liian pitkät minun kuvassa oleviin varpaisiini. Saajan isompaan jalkaan nämä sukat sopivat onneksi varsin mukavasti.

Mustat ja valkoiset langat tuli hankittua Tallinnan Karnaluksista lintukotomme ompeluseuran reissulta. Fiksusti ajattelin, että yksi 50g kerä kumpaakin riittää. Eipä riittänyt, vaan Tallinnassa piti käväistä ennen joulua vielä uudemman kerran tuon mustan langan takia. Säästin siis taas todella paljon rahaa verrattuna siihen että olisin käynyt ostoksilla lähilankakaupassa. Toisaalta tulihan samalla ostettua pari valmistakin joululahjaa, nautittua ukkokullan kanssa glögit Tallinnan joulutorilla ja vietettyä muutenkin mukava päivä.

Christmas market in Tallinn, Estonia.

Pinkkiä lankaa en suostunut edes ostamaan. Arvelin että joltakulta tuttavalta voisi löytyä utareisiin riittävä jämäkerä, ja löytyi myös. Utareet tulivat siis tehdyksi harpputoveri Sansuin ennätyskokoisesta lankavarastosta löytyneestä 25 g pinkistä akryylikerästä. Väri oli muuten jotensakin täydellinen tähän projektiin, joten kiitos siitä!

Poroja ja poron värisiä sukkia

Luvassa on nyt niitä mitäänsanomattoman näköisiä tekeleitä, jotka vaativat seurakseen jotain näyttävää, kuten maisemakuvia alkukesän lomajakson kotimaankiertomatkalta. Kyllä Suomi vaan on kaunis maa, ja kun kohdalle osuu helleviikko, mikä on reissatessa.

Mieheni on lapsuudessaan viettänyt paljonkin aikaa Kajaanin mummolassaan. Sittemmin sinne suuntaan ei ole ollut juurikaan asiaa: viimeksi käväistiin 17 vuotta sitten, jolloin meidän teinimme kiikkui masuasukkina mukana matkassa. Nyt ei nuori mies suostunut enää mukaan vaan jäi kotiin hoitamaan Napoleon-kisulia. Harmi, olisihan teinikin voinut nähdä kun isukki fiilisteli. Kajaanin torilla syötiin lohikukkoa...

Market Square in Kajaani, Finland.

...ja tietenkin piti käydä Kajaaninlinnan raunioilla, jotka varmaankin ovat olleet jännä leikkipaikka pienille pojille.

Ruins of the Kajaani Castle, built in the 17th century in order to secure the north-eastern part of the  Swedish empire. The castle lost its military significance when Finland became a part of Russian empire in 1809 and was abandoned.

Eniten aikaa meni Kajaanissa hautausmaalla, jossa jouduttiinkin tovi hakemaan oikeaa hautaa. Ystävällinen maahanmuuttajataustainen puutarhatyöntekijä tarjoutui avuksi, soitti esimiehensä hautakarttoineen paikalle ja niin pääsimme laskemaan kukkakimpun mummon ja tädin haudalle. Kyllä oli ystävällistä palvelua: näkivät tosissaan vaivaa meidän etelän immeisten takia. Hatunnosto ja isot kiitokset sinne suuntaan. Pitäisi oikeastaan etsiä sikäläisen seurakunnan sivut ja laittaa kiitosta menemään niin että varmasti tavoittaa oikeat henkilöt.

Kajaanista jatkettiin matkaa pohjoiseen. Suomussalmella pysähdyttiin Suomen talvisodan sankaritarinoista tutulle Raatteentielle, jossa on varsin vaikuttava Talvisodan monumentti. Kun oma isäni oli koko ikänsä nuoruutensa sotavuosista painajaisia nähnyt veteraani ja miehen isä sotaorpo joka ei koskaan omaa isäänsä ehtinyt nähdä, paikka veti hiljaiseksi. Muistomerkin huipulla on talvisodan jokaiselle 105 päivälle pieni vaskikello, jota tuuli hiljaa helisyttää. Valtavalla aukiolla muistomerkin ympärillä on kivilohkareita n. 17000, lähes vastaava määrä kuin oli n. 18 km pitkällä Raatteentiellä kaatuneita yhteensä. Valtava määrä. Symboloivat sodan uhria ja hulluutta.

The Winter War monument in Suomussalmi, Finland. Very impressive.

Suomussalmelta ajelimme poroja väistellen Kuusamoon, jossa on matkamme pääkohde: Pieni Karhunkierros. Jopa Pienen Karhunkierroksen vain 12 km patikointireitille (Ison Karhunkierroksen 80 kilometristä puhumattakaan) mahtuu niin kuohuvia koskia ja notkuvia siltoja.

PIeni Karhunkierros - 12 km hiking route in Kuusamo, Finland. Foaming rapids...

Jylhiä kallioita ja jyrkkiä portaita...

..steep rockies...

...a lot of steps...

...rauhallisia suoaukioita ja metsälampia...

...peaceful and calm forest ponds...

...ja vähemmän rauhallisia vesiputouksia ja koskenlaskupaikkoja.

...and not so calm rapids and waterfalls. 

Emme olleet reitillä aivan yksin. Jossakin vaiheessa edellämme tietä näytti pitkän matkaa erinomaisen paikallistuntemuksen omannut opas: hienotunteisen hiljainen sellainen.

Our guide in the mid-part of the route. Rudolph the red-nosed reindeer.

Emme kuitenkaan malttaneet odottaa että oppaan lakisääteinen ruokatauko loppuu, vaan siinä vaiheessa kiitimme ja jatkoimme matkaa omin avuin.

Nelijalkainen oppaamme tulee mieleen värisävyistä sukissa, jotka aloitin jo toukokuulla, jatkoin lomamatkalla ja viimeistelin kun päädyin uudelleen poronhoitoalueelle, tällä kerralla töiden merkeissä. Langan ostin v. 2010 työmatkalta Sveitsistä - keskivertomarinoitumisaika ennen käyttöönottoa. Ohje on Suuresta sukkakirjasta ja kulkee nimellä Helpot pitsisukat.

Pattern: Easy Lace Socks (Published in The Big Book of Socks by Kathleen Taylor).
Yarn: Regia  Eskimo color 4-fädig. Needles 3 mm. Yardage 69 g/280 m. Size 40.

.Pätkärääkätty lanka näyttää ihan hauskalta tuossa pitsineuleessa, joka sopivasti rikkoo värikuvion säännöllisyyttä. Näistä tuli hyvät.

Pohjoisin paikka reissullamme oli Sodankylä. Puolenyön aikaan käytiin vielä kävelyllä ja keskiyön aurinkoa ihailemassa. Tuon alemmaksi ei enää aurinko laskenutkaan ennen kuin lähti pyrkimään ylöspäin.

Midnight Sun in Sodankylä, Finland.

Muistona matkalta oli kotiintuomisina paitsi yksi melkein valmis huivi ja vähän enemmän vajaat sukat, myös muita Lapin-muistoja.

Some memories from Finnish Lapland. 

Positiivinen yllätys oli se, että ötökät eivät juurikaan vaivanneet. Pahinta olivat yhdessä reitin kohdassa Karhunkierroksella pyörineet paarmat. Kiitos siitä kuumalle säälle ja kuivalle kesälle.

Riikinkukkoprinsessa Lapissa

Tämän vuoden kesäkuussa sää suosi. Onneksi tuli otettua juhannuksen jälkeinen viikko lomaa. Ukkokullan kanssa autoiltiin puoli Suomea ympäri. Emme olleet ihan ainoat tiellä liikkujat.

On the road in Finnish Lapland.
We were not lucky enough to see Santa Claus this time (you know, in real life he lives in Lapland even though some people claim that he lives in the North Pole...) but at least we saw his reindeer.  Actually a few of them.

Matkakuvia pitää säästellä mitäänsanomattomien neuleiden esittelyn oheen, mutta se mikä noiden ukkokullan ajamien 2500 km aikana puikoilla syntyi ei ole mitäänsanomaton ollenkaan. Ainakaan omasta mielestäni. Mustan pitsin jälkeen piti saada väriä elämään, joten puikoille hyppäsi vuoden takaisen harppumatkan pitkään Sitä Täydellistä Ohjetta odottanut Tallinnantuliainen. Ohje löytyi jälleen kerran Ravelrystä.

Pattern: Peacock Princess Shawl. Yarn: Aade Lõng 8/1. Yardage: 93 g / 744 m. Needles: 3 mm. 

Jonkun makuun tämä huivi saattaa olla räikeän värinen, mutta minä tykkään. Vaikka neuloessa välillä epäilyttikin. Ei kaiken tarvitse olla mustaa, ruskeaa tai harmaata. Jos olen ihan rehellinen, ei tähän 2500 km ajomatka riittänyt: huivi oli hyvällä alulla lähtiessä ja pahasti kesken vielä kotiutuessa. Jos tässä joku harmittaa niin ainakin se että iso työ kulutti ehtymättömästä lankavarastostani vaivaiset 93 g.

Tätä Riikinkukkoprinsessaa voi kuvailla sanoilla vaikeuksien kautta voittoon. Kuvio oli luonteeltaan sen verran epäsäännöllinen, ettei se mennyt ainakaan meikäläisen logiikkaan suoraan vaan kaaviota piti seurata tarkasti koko ajan. Ilman harppuystävä Sansuin tekemiä ihania silmukkamerkkejä, joiden värit vastasivat suoraan kaavion värikoodattuja kuvioiden keskisilmukoita, olisin ollut vielä enemmän pulassa.

+

Eniten työtä hankaloittivat kuitenkin kaavioiden lukuisat virheet. Varsinkin viimeisessä kaaviossa oli kardinaalivirheitä, joiden kanssa taistelin viettäessäni lauantaipäivää muutamien muiden neulovien harppujen seurassa. Silmukkalukumäärät eri kerroksilla eivät täsmänneet, eivät sitten millään. Kotiin päästyä tarkistin ohjeen Ravelrystä ja kas, juuri noita kerroksia koskeva korjauspäivitys oli ilmestynyt juuri hetki aiemmin. Koska omat korjausjärkeilyni eivät ihan osuneet yksiin sinänsä loogisen oikean version kanssa, korjausten korjauksiin vierähti lauantai-ilta. Mielestäni korjattuunkin ohjeeseen oli vielä jäänyt muutama pikkuvirhe, muttei enää mitään niin fataalia mitä ei pystyisi pienellä päänvaivalla neuloessa korjaamaan.

Kova homma mutta kyllä kannatti. Nyt on kyllä pakko neuloa pari nopeasti valmistuvaa ja paljon lankagrammoja kuluttavaa tiskirättiä.

Ei kannata esittää fiksumpaa kuin mitä on!

Tervehdys muilta mailta vierahilta! Kahtena viime viikkona heräilin työmatkailun merkeissä tällaisissa maisemissa.

A misty morning in a Swiss village where I stayed for the last two weeks.

Neulomiseen ei  kovin paljon ole jäänyt aikaa, koska työmatkalla Sveitsissä viettämäni päivät ovat olleet täynnä asiapitoista ohjelmaa aamusta iltaan. Voisi sanoa, että kahden viikon koulutus alkoi perusteista, jotka ilmeisesti oli suunnattu idempää tuleville osallistujille...

This sign on toilet wall made me smile on the very first morning in Switzerland...

Pakostikin tuommoinen kyltti vessan seinällä pisti hymyilyttämään.

Ennen matkaani sain valmiiksi viime kesänä aloittamani jakun, jota varten olin  ostanut Drops Cotton Viscoset lomareissulta Norjasta jo kesällä 2010. Oli siis aikakin käyttää ne pois. Tarkoitus oli tehdä tästä itselleni jakku, joten suhtauduin työhön suurella vakavuudella. Ohjeen valitsin Dropsin omista valikoimista, ja tavoistani poiketen tein jopa mallitilkun. Sen perusteella kummastelin suurta eroa ohjeen tiheyteen: mallitilkkuni perusteella minun olisi pitänyt tehdä kaksi kokoa normaalia kokoani pienempi koko. Loin kuitenkin ohjeen mukaisen määrän silmukoita, mutta kun olin neulonut pari senttiä, alkoi jakun helman leveys näyttää kummallisen leveältä. Purin koko roskan ja aloitin uudestaan,  nyt mallitilkusta laskemallani pienemmällä silmukkamäärällä. Sillä kerralla alkoikin sitten työn kapeus ihmetyttää, mutta sinnikkäästi jatkoin, luottaen insinöörin laskutaitoon ja neuleen venyvyyteen. Lopputulos tämän neulojan matematiikasta on sitten tässä.

Pattern: Drops Design 111-27. Yarn: Drops Cotton Viscose. Yardage: 390 g / 856 m. Needles: 3.5 mm. Size: S

Harmikseni jakku osoittautui kuin osoittautuikin suunnilleen kolme (ellei jopa neljä) kokoa minua pienemmäksi eikä viimeistelykastelukaan tilannetta parantanut. Niinpä jakku lähti myöhästyneenä jouluyllätyksenä sukulaistytölle Ouluun. Kokoarvioni oli sentään tällä kerralla oikea, ja saajan solakkaan vartaloon jakku istuukin kuvasta päätellen oikein mainiosti. Hyvä niin, jakku päätyi hyvään kotiin ja käsitöitä arvostavalle omistajalle. Ei harmita enää.

En silti vieläkään ymmärrä mikä siinä mallitilkussa ja neulomisen alkuvaiheen päättelyketjussa meni pieleen. Mutta mitä tästä voimme päätellä? Ei kannata kuvitella itseään todellista fiksummaksi. Jätän jatkossa suosiolla mallitilkut tekemättä ja luotan sinisilmäisesti ohjeen silmukkamääriin. Sillä tavalla todennäköisyys saada tulokseksi itselleni sopiva koko on ilmeisen paljon korkeampi kuin meikäläiselle tyypillisellä säädöllä ja sähläyksellä. Tosin joku Ravelryssä kommentoi tätä mallia muutenkin hämäävän kapeaksi verrattuna alkuperäiseen mallikuvaan.

Tässä vielä muutama tunnelmakuva Sveitsin vuoristomaisemista. Kahden viikon matkan huipennus oli viikonloppu, jolloin sain ukkokullan koti-Suomesta vieraakseni. Lauantaina matkustimme vuoriston halki junalla Montreauxiin ja Geneve-järven rantoja katseltuamme nopeammalla yhteydellä takaisin.

A mountain village somewhere in the Swiss Alps.

A foggy Saturday afternoon at Lake Genova. 

Sunnuntaina katseltiinkin varsin rauhallisesti Zurichia, koska siinä vaiheessa meikäläiseen iski flunssa. Sitä tässä podetaan vieläkin, ja poskiontelot muistuttelevat ikävästi olemassaolostaan. Saattaa olla lääkärikäynti edessä, mutta toistaiseksi yritän vielä selvitä taudista nenäkannun avulla.

Kalifornian auringossa, osa V. Kanjoni-ihmeitä, hulabalooelämää ja kotiinpaluu.

Kotiinpaluusta jo kaksi viikkoa. Olisiko aika saada matkakertomus loppuun?

Hollywoodin kuumuudesta ajoimme yhtäjaksoisen pidemmän pätkän Arizonaan: muutama sata kilometriä silkkaa autiomaata...

Desert view somewhere in Arizona.

...ihan vain näitä maisemia varten.

Grand Canyon, Arizona.

Anteeksi kuvaspämmäys, en millään osannut valita minkä laittaisin ja minkä jättäisin pois!

Grand Canyon on näkemisen arvoinen paikka. Helteestä huolimatta kävelimme muutaman kilometrin polun kanjoninrinnettä päästäksemme taas hieman rauhallisemmille paikoilla ja vähän kauemmas turistilaumoista. Itse kanjoniin emme kuitenkaan laskeutuneet; se olisikin heinäkuun helteessä hullun hommaa. Jos kanjonin reunalla lämpötila oli luokkaa +28C, syvällä kanjonissa se saattaa olla välillä +40-+50C.

Kanjonilta lähdettyämme pysähdyimme iltapalalle pikkukaupunkiin nimeltä Williams, joka sijaitsee kuuluisan Route 66 -maantien varrella.

Kaupat olivat enimmäkseen kiinni - jälleen kerran. Harmi, sillä olisi ollut hauska pistäytyä tässä tilkkutyöpuodissa.

 

Sekin jäi siis haaveeksi, joten meidän oli tyytyminen katselemaan villin lännen showta Williamsin kadulla. Enkä raaskinut toteuttaa haavettani cowgirl-bootseista ja stetsonistakaan, vaikka niitä myyvä putiikki olisi vielä ollut auki... nyt kaduttaa.

 

Wild West show in Williams, Arizona.

Matkasukkien hidas eteneminen alkoi tässä vaiheessa matkaa tympiä. Ajaessamme Grand Canyonilta kohti Las Vegasia ja matkan varrella sijaitsevaa Hooverin patoa piti jo kaivaa matkalaukusta Puro Batikit esille ja tehdä pari sytomyssyä.

Hoover Dam at Colorado River, on Arizona-Nevada border.

Padolle saapuessamme lämpötila ulkona oli reilusti yli 40 astetta Celsiusta. Minä tuskastun jo elohopean noustessa yli 25 C:n, joten en todellakaan halunnut kierrellä ulkona jo aiemmin näkemääni patoa katselemassa. Ei sinänsä, onhan tuo valtava, puolelle Kalifornialle energiaa tuottava insinöörien aikaansaannos sinänsä aika mykistävä. Tutustumiskierroksen sijaan suunnittelin istuvani mukavasti ilmastoidussa kahvilassa neulomassa. Se ainokainen kahvila vaan olikin täpötäynnä turisteja, eikä sinne voinut jäädä pöytää varaamaan ruokailematta. Niinpä löysin itseni ulkoa istumasta portailla, +40C lämmössä, neuloen 100% polyakryyliä sormet hikisenä. Ai ihanuutta.

Myssy kuitenkin valmistui juuri sopivasti siinä vaiheessa, kun miesväki palasi parin tunnin kierrokseltaan. Olipa mukava kuulla, että lähes koko kierros oli ollut ilmastoiduissa tiloissa.

Pattern: Butterfly hat (Ravelry). Yarn: Novita Puro Batik (199m/100g). Yardage: 61g/121 m. Needles: 4,5 mm.

Hooverin padolta matkasimme Las Vegasiin, joka oli n. 2200 mailia pitkän automatkamme päätepiste. Rauhaa rakastavana ihmisenä olisin mieluusti jättänyt tämän paikan kokonaan väliin: etenkin, kun Vegasiin saavuttaessa auton lämpömittari näytti huikeita lukemia.

Ulkona oli siis tuossa vaiheessa kuumaa 118 Fahrenheit-asteen eli noin 47 Celsius-asteen verran. Sinänsä mukavaa, jos ei tarvitse liikkua mihinkään eikä tehdä yhtään mitään. Perheen kanssa piti kuitenkin lähteä kävelemään Vegasin kuuluisalle hälisevälle Stripille ja illalla musiikkiteatteriin.

Las Vegas Boulevard (The Strip).

Ei nähty sentään Freddie Mercurya lavalla, vaikka Michael Jackson ja Elvis olivatkin edelleen elossa. Yksi hikinen iltapäivä Stripillä riitti minulle, ja matkan viimeiseksi päiväksi sain järjestettyä miesväen kaupungille keskenään ja itseni lankakauppaan - minnekäs muuallekaan.

Yarn Shop in Las Vegas: Gail Knits.

 Ravelryn tietokannasta löytyi kaksi lankakauppaa muutaman mailin säteeltä hotellista: Gail Knits sekä Wooly Wonders. Molemmissa näytti olevan mahdollista tavata torstaipäivänä muitakin neulojia. Päädyin lähtemään taksilla Gail Knitsiin: kymmenkunta kilometriä noissa lämpötiloissa olisi kävellen ollut hieman liikaa. Taksi maksoi ennakoitua enemmän, mikä vähän harmitti, varsinkin hoksattuani liian myöhään että puolen kilometrin kävelyllä olisin päässyt suoraan bussireitin varteen ja päivälippukin oli voimassa. Kaupassa istuskeli kauppias Gail itse sekä neljä vanhempaa rouvashenkilöä neulomassa. Kiersin valikoiman läpi ja petyin: paljon efektilankoja ja keinokuituja. Cascadea löytyi erivahvuisina laatuina, mutta ei mitään kiehtovaa väriä. Joitain eurooppalaisia lankoja oli myös: kalleinta Marks & Kattensia mitä olen nähnyt. Ei siis ollut tarvetta ostaa lankaa. Ostin kuitenkin Great American Afghan -kirjasen. Vaikka en osaa kuvitella itseäni virkkaamaan miljoonaa samanlaista isoäidinneliötä tilkkupeittoon, voin hyvin kuvitella hyödyntäväni erinäisiä jämäkeriä hieman vaihtelevampaan peittomalliin. Siis vähän pidemmällä aikavälillä.

The nice booklet which I found at Gail Knits. And another chemo cap - pattern Dusty Hill.

Gail Knitsin lanka- ja lehtivalikoiman katsastettuani istahdin rouvien seuraan neulomaan ja aloitin uuden sytomyssyn viime kesän t-paidan ylijäämä-Katiasta. Keskustelun kuluessa kuulin, että Gail Knits on Las Vegasin paras lankakauppa, "koska siellä toisessa, Woolly Wondersissa on niin paljon villaisempia lankoja." Jep. Väärässä paikassa jälleen kerran, olisi sittenkin pitänyt mennä Woolly Wondersiin. Sinne en enää ehtinytkään ennen illan stand up -komiikkashown alkamista. Palasin siis bussilla hotellille pakkaamaan tavaroita paluumatkaa varten sekä viettämään iltaa miesteni kanssa.

Koska Dusty Hill-myssyssä minulla on metallipuikot, en voinut sitä ottaa lentokoneeseen vaan jätin sen odottamaan aikaa parempaa. Paluulentoa odotellessamme Las Vegasin kentällä loin silmukat uuteen myssyyn ja tikuttelin ensimmäisen lennon aikana Puro Batikista vielä poikamaisen myssyn.

Pattern: The Boy Hat (Ravelry). Yarn: Novita Puro Batik (199m/100g). Yardage: 47 g/ 93m. Needles: 4,5 mm.

Tämä oli ihanan simppeli ja nopea projekti, joskin hetken aikaa pyörittelin noita päälakikavennuksia ennen kuin sain ahaa-elämyksen ja silmukkaluvut täsmäämään. Projekti olisi ollut todella helppo, jos mukana olisi ollut muutama silmukkamerkki. Nytkin myssy kuitenkin valmistui konetta vaihtaessa Denverissä ja pitkälle Euroopan-lennolle jäi vain sukkaprojektin jatkaminen.

Borta bra men hemma bäst. Kotona odotti kissa, joka ei tiennyt miten päin olisi ollut palveluskunnan kotiutuessa, vaikka hänellä olikin ollut hyvät hoitajat: kotiamme poissaollessamme lainanneet naapurimme tanskalaiset sukulaiset olivat jättäneet kiitokseksi paitsi suklaata ja muita herkkuja, myös jotain itsetehtyä. Saimme kauniit virkatut patalaput ja -kintaat. Vaikka matka oli mukava, vielä mukavampaa oli päästä kotiin, ja ah miten ihanalta tuntui vilpoinen <20C sää verrattuna Nevadan >45 C lämpötiloihin!

A nice gift from a danish couple who loaned our house and took care of our cat while we were travelling.

Kalifornian auringossa, osa IV: Hollywoodin kuumuudessa & matkasukat!

Varoitus: Tämä ei vieläkään ole matkakertomuksen viimeinen osa. Toiseksi viimeinen kuitenkin.


Hollywood. Elokuvafriikkien unelma.

Onneksi matkalta löytyi tämmöinen edullinen motelli. Pihassa omistaja näytti kantavan jotain nyyttiä auton takakonttiin.

Does this motel look familiar to you? If not, you haven't seen one certain movie classic.

Näyttikö yhtään tutulta? Universal Studioilla siis oltiin. Ja jos ei lamppu syttynyt, on varmaan jäänyt vanha kunnon klassikko Psyko näkemättä, tai sitten siitä on aikaa.

Koska olen rauhaa rakastava ihminen, minulle ensimmäinen Universalin teemapuistossa viettämämme Hollywood-päivä koostui epämukavista asioista: hälyä, meteliä, kuumuutta ja päänsärkyä.

Tämmöiset vesihöyryvilvoittimet auttoivat sentään hiukkasen (paljonkohan mahtavat kuluttaa energiaa, ja sitä tuossa ilmastossa kallisarvoista vettä).

Onneksi elokuvafriikki perheeni tykkää tällaisista teemapuistoista. Liukenin siis omille teilleni ja kirjoittelin kahvilassa postikortteja pirtelöä siemaillen, kun miehet säntäilivät ympäri puistoa. Harmitti kyllä sekin, että neule jäi aamulla autoon.

Toinen päivä oli mukavampi: tunnistattekos tätä paikkaa?

Have you ever seen this café? Well, normally there are some people sitting on this couch..

Pettymys oli iso, kun täällä ei ollutkaan Günther tarjoilemassa cappuccinoa. Eikä Rachel. Espressokeitin ei muutenkaan toiminut. Eikä edes Joey ollut paikalla, Rossista ja Phoebesta puhumattakaan. (Kuka kaipaisi Chandleria, saati Monicaa?)

Tällä kertaa olimme siis Warner Brosin studiokierroksella ja saimme kuvauttaa itsemme Frendien kahvilassa. The Big Bag Theoryn (suom. Rillit huurussa) studiossa ei valitettavasti Leonard-fanikaan saanut ottaa kuvia, mutta kuvausryhmän auton ikuistamista perhealbumiin ei sentään kielletty.

Hollywoodista lähdettyämme jatkoimme perheenpään suunnittelemaa matkaosuutta. Ajoimme yhden illan aikana vähän pidemmän pätkän Arizonaan asti. Vuokra-Chevroletin niellessä moottoritietä ylläpidin perheen huolto- ja viihdekeskusta auton takapenkillä pitkäjalkaisten miesteni vallatessa etupenkit. Tehtäviini kuului edelleen kartanluku aina silloin kun navigaattori alkoi sekoilla, jolloin oli noin 5 sekuntia aikaa löytää oikea kohta kartasta ennen seuraavaa liittymää. Samoin jouduin tarjoilemaan kuskille kylmiä juomia mukanamme olleesta kylmälaukusta sekä huolehtimaan maisemien katselun ohessa perheen kameroiden, kännyköiden ja muiden vimpakkeiden lataamisesta.

Siirtymät paikasta toiseen olisivat saattaneet käydä hyvinkin tylsäksi, samoin kuin lennot, ellei mukana olisi ollut mitään neulottavaa. Tätä varten mukaan oli tietenkin varattu sopivia projekteja. Varsinaisen matkaneuleeni valitsin siinä toivossa, että se muistuttaisi minua jotenkin Kalifornian lämpimästä auringosta sittenkin kun Suomessa on taas kylmää, märkää ja pimeää. Lankavarastostani valikoitui nmukaan käyttötarkoitukseensa aivan täydellinen lanka: Ilun Handun kullankeltainen merinosukkalanka, joka väriltään muistuttaa kovasti Kalifornian ilta-auringossa kylpeviä kukkuloita.

Viime tingassa ennen matkaanlähtöä olin valinnut sopivan ohjeen: Cusp-sukat Cookie A:n vastikään ostamastani kirjasta Sukkia. Rakkaudella. Silmukat loin lentokoneessa Helsingistä lähdettäessä, ja tikuttelin sukkia pikkuhiljaa matkan varrella lennoilla ja ajomatkoilla. Viimeinen kärkikavennus jäi  kotona tehtäväksi, vaikka valmistuminen ei paluulennolla paljosta jäänyt kiinni: uni voitti pitkän matkan viime metreillä.



Pattern: Cusp Socks (Source: Cookie A: Knit.Sock. Love.) Yarn: Handu Merinosukkalanka (400m/100g).
Needles: 2.5mm. Size: 40. Yardage: 81g/324m.

Vaikka itse sanonkin, Cuspeista tuli aika kivat. Ja kyllä tuo väri edelleen saa aikaan haikean kaipuun sinne suuren mantereen länsirannikolle!