maanantai 20. helmikuuta 2012

Helmikuun tervehdys

Salaisen neuleystäväni lähettämä helmikuun paketti saapui perille. Pakko oli sännätä iltamyöhällä vielä postiin, ja kyllä kannatti:


Paketissa oli kaksi kerää ihanaa merinolankaa, joka selvästikin haluaa muotoutua minulle sormikkaiksi, hauska lammaskortti sekä kaikenlaista muuta mukavaa: pussillinen suklaakahvia, omenasaippua, mittanauha ja kaksi kissalasia. Saipa myös Napoleon the Cat jotakin: paketissa oli kaksi lankakerän tapaista pikku palleroa, joiden helinästä päättelin niiden olevan tarkoitettu kissan leluksi. Nyt on olohuoneessa vauhtia ja vipinää, kun katti jahtaa pallukoita pitkin lattiaa. Tosin aluksi niitä piti kovasti nuuhkia - onkohan niissä ehkä lajitoverin tuoksuja?

Kiitokset Salaiselle Neuleystävälle!

lauantai 18. helmikuuta 2012

Ystävänpäivän yllätyksiä

Yllätin itsenikin neulomalla tiistaina valmiiksi huppukaulurin, joka oli jo ehtinyt marinoitua kaapissa puolivalmiina viime huhtikuulta asti. Onko mitään tylsempää neulottavaa, kuin suora putki sileää neuletta? Eipä taida olla. Tähän työhön pätee kuitenkin vanha sanonta "..lopussa kiitos seisoo..."

Pattern: Moda 5/2010. Yarn: teetee Cacao (89% alpaca, 11% polyamide). 75g/375m.
Kaulurin juju on etumuksen puinen nappi, jonka olen muistaakseni ostanut Espoon Menita Outletista. Tykkään kovasti.



Vuoden lankaostossaldokin on muuten korkattu. Tosin tätä ostettua vähäistä lankamäärää ei oikein voi ostoksiin edes laskea, koska se jatkoi samantien kokonaisuudessaan matkaa Salaiselle Neuleystävälle. Oma lankavarasto on siis edelleen supistumaan päin, tosin tuskastuttavan hitaasti.

Sitten vielä viikon kulttuuripläjäys: ukkokultani vei minut elokuviin, tutustumaan kotiseutunsa historiaan eli Härmään. Lauri Tähkän upean Polte-videon perusteella odotin ilmeisesti tältä elokuvalta ihan liikoja. Jälkeenpäin lukiessani Hesarin viikkoliitteen arvostelun en voinut kuin allekirjoittaa joka sanan. Kovin pliisuksi leffa jäi, vaikka veri lensi alusta loppuun ja vähän liikaakin.  Loppuilta väiteltiin miehen kanssa oliko elokuva hyvä vai ei: olivathan Pohjanmaan lakeudet kieltämättä upean näköisiä, mutta visuaalinen nautinto ei riittänyt kompensoimaan tylsää sisältöä. Leppilampikin oli kyllä komea ilmestys parrakkaana Härmän häjynä, mutta hänen hahmonsa oli niin karmiva ettei sekään elokuvailtaa pelastanut, jyskyttävästä päänsärystä puhumattakaan. Nyt on nimittäin jostain syystä hartiat niin lukossa, että päätä särkee koko ajan ja puikoista olisi pakko pitää taukoa.

tiistai 14. helmikuuta 2012

Hyvää Ystävänpäivää!!!

Mukavaa ystävänpäivää kaikille blogiystäville tämän suloisen kuvan myötä! Mummo-sarjakuvablogi on ihana. Tässäkin kuvassa on niin jotain mikä aivan pakottaa hymyn huulille.

Loppuviikolla oli Iteljooni tuonut salaperäisen kirjeen, jossa lähettäjäksi oli merkitty SNY-emo.


Melkein revin sen jo auki, mutta onneksi luin myös taustapuolen: "Ethän avaa ennen kuin 14.2." Okei, tiukkaa teki, mutta sain odotettua tähän päivään. Aamulla olin jo ovella takki päällä lähdössä, kun muistin kirjeeni: eihän siinä auttanut kuin palata avaamaan. Sisältä löytyi ihanaa tummaa suklaata ja hyväntuulinen kissakortti. "Muista hymyillä!" muistutti Salainen Neuleystäväni kortissaan.


Kyllähän sitä hymyilyttää, kun on suu täynnä suklaata. Kiitos SNY!

Päivälläkin sain aikaan vaihteeksi jotain konkreettista, kun hyödynsin koulutustilaisuuden maastoutumalla salin takimmaiseen nurkkaan ja tikuttamalla esityksiä kuunnellessani sinänsä tylsää huppukauluria. Itse asiassa simppelin tuubin neulominen auttoi kummasti pysymään hereillä ja keskittymään itse asiaan, ja ajatus harhaili paljon vähemmän kuin jos edessä olisi ollut sähköposti auki. Muistiinpanojakin ehdin välillä kirjoitella. Salissa olijoista tuskin kukaan huomasi puuhiani ehkä kahta vieruskaveria lukuunottamatta. Wau. Onpa minusta tullut rohkea. Jospa kohta tulisi lankasaldoon taas muutama kymmenen grammaa miinuksia!


maanantai 13. helmikuuta 2012

Kotoilua

Kun takana oli kiireinen työviikko ja mukavan rentouttava perjantai-ilta kaverien kanssa, oli viikonloppuna aikaa ottaa elämä rennosti. Mallia näytti luonnollisesti kissaherra Napoleon nuoren isäntänsä kanssa.

Is there any other creature in the world being able to relax like a cat? (Well, maybe a teenager...)
Nuorella kylmäraajaisella kissanisännällä on huutava pula villasukista. Kaikki viimetalviset ovat nimittäin jääneet pieniksi - montakohan numeroa nämä koivet kasvoivatkaan vuodessa? Lopputulos on kuitenkin hoikka jalka kokoa 46. Jotta sukkia ei tarvitsisi aina käydä lainailemassa isältä, käytin viimeiset raitaseiskaveikkani ja neuloin uudet. Miinuksia lankasupisteluihin tuli 148g.

Basic socks made of Novita 7 veljestä Raita (size 46, 148g)

Ja jos joku muistelee nähneensä aiemmassa postauksessani pari viikkoa sitten samanlaiset, muistaa melkein oikein. Ero on koossa ja varren pituudessa, sillä nämä uudemmat ovat joka suuntaan isommat (nilkan kohdalla raidoituskin menee hieman eri tavalla, jos epäilyttää ;)). Onneksi annoin ennen kärkikavennuksia sukan sovitettavaksi, sillä kävi ilmi että olin käyttänyt mallina liian isoja sukkia. Armoton kritiikki pakotti purkamaan 1,5 cm, mutta se kannatti: näistä tuli kuulemma oikein hyvät. Nyt jännätään miten 7-veikka kestää käyttöä. Tämä väri on nyt varastosta loppu. Onneksi, se alkoikin jo kummasti kyllästyttää. Enkä taida perussukkiakaan tehdä taas muutamaan viikkoon.

Viikko sitten käytiin tosiaan Drucillan kanssa ostamassa musikaaliliput, ja samalla "eksyttiin" Eurokankaaseen. Meikäläinen himoitsee toimistokelpoista liivimekkoa (lue: tylsää ja asiallista), mutta sellaistahan ei tahdo kaupoista tälle päärynävartalolle valmiina löytyä (jos alakroppa mahtuu, on ylhäällä puolet liikaa). Siihen löytyi harmaata, hyvälaatuisen tuntuista villakangasta. Uusimmassa Modassa taas oli kiva puolihameen malli, johon ostin ruskeasävyistä, hauskasti vinoon raidoitettua villakangasta. Drucilla puolestaan löysi palalaatikosta kerrassaan herkullista puuvillakangasta, enkä voinut olla matkimatta vaikka se vähän nolottaakin: mitä ilmeisimmin meillä tulee siis jollakin aikataululla olemaan samanlaiset keittiön verhot. Ostoskassin kruunasi sifonkikangas, jota en vaan kerta kaikkiaan voinut vastustaa: se aivan huutelee päästä huiviksi piristämään sitä edellä mainittua toimistotylsyyttä.

Result of a shopping trip to a fabric store. Who would service my sewing machine so that I could start using it again?
Vaikka langanostolakko sen kun jatkuu, hamstrausvimma näköjään muutti vaan muotoaan. Kunhan saisin ompelukoneeni huollatettua (miten sellaisen pikkujutun organisointi voikin vaatia lähes vuoden miettimisen?), voisi kokeilla saako kankaita tuhottua nopeammin kuin lankoja.

lauantai 11. helmikuuta 2012

Mohairia ja glitteriä

Meikäläisestä on tullut paitsi laiska neuloja, myös laiska blogin päivittäjä. Pimeä vuodenaika aiheuttaa lisäksi omat haasteensa kuvaamiseen. Niinpä viimeinen valmistunut työkin on odottanut kuvaamista jo melkein viikon. Hieman elättelin toiveita, että aiemmin viikolla pilkistellyt ihana helmikuinen aurinko olisi tänäänkin paistanut, mutta kun ei niin ei sitten. Viimeisen Moda-lehden mohairliivi oli muutenkin muuntautumaisillaan ikuisuusprojektiksi, mutta presidentinvaalin tuloslähetystä katsellessa sain sen sentään tikuteltua loppuun.

Pattern: Moda 1/2012. Yarn: Karen Noe Super Kid Mohair (80% Super Kid Mohair, 20% polyamide), 68g/666m. 
Tämä projekti hieman muuntautui matkan varrella. Noin 7 cm helmaa neulottuani huomasin, että olinkin luonut silmukoita yhtä pykälää isompaa kokoon kuin piti, ja liivistä oli tulossa malliltaan teltta. Mohairlankaa ei hevillä pureta, joten piti keksiä muut keinot korjata tehty virhe. Ohjeen liivi oli täysin suora, mutta ei hätiä mitiä: kavennuksia sinne ja pari lisäystä tänne, ja avot, liiviin tuli hieman slimmattua muotoa. Koska lankaakin riitti ja riitti, tein helmasta myös hieman pidemmän kuin ohjeessa, ja pyöröneuleena, tietty. Jälkikäteen ajatellen liivi onkin ihan hyvä näin. Alkuperäinen mallikin oli toki ihan kiva, joskin hivenen tylsä neulottava.



Perfektionistia jäi taas yksi pikku asia kaihertamaan, nimittäin kaulus. Silloin, kun saisi kerrankin päätellä tiukasti ja se olisi jopa tuloksen kannalta suotavaa, meikäläinen päätteleekin todella löyhästi. Kaula-aukko on yli-iso, irvistävä lötkerö, joka saisi olla pienempi, mutta ei vieläkään pureta, ei. Kädentiet puolestaan ovat sitäkin tiukemmat.



Lanka on muutoin aivan ihanaa. Miinuksia lankavarastoon tästä kertyi ruhtinaalliset 68 g, eli jos vuoden neulomistavoite oli 190g/viikko, tätä tehdessä jäin jälkeen tavoitteesta jotakuinkin 170g x3=510 g. Varastoon jäi tätä lankaa vieläkin 32 g eli reilu kerä. Ei kukaan sattumoisin sitä haluaisi: on nimittäin niin riittoisaa, että yhden pikku huivin tuosta voisi vielä saada...?

Eilen illalla olin neuleharppuystävieni Virpin ja Drucillan kanssa Musiikkiteatteri Koitossa katsomassa Queen-musikaalia Show Must Go On. Ilta oli kokonaisuutena mukava, joskin eräs nimeltä mainitsematon naispuolinen esiintyjä nostatti kauhun väristyksiä epävireisellä laulullaan ja sössöttävällä suomenkielellään. Kimmo Blom sen sijaan oli varsin mukiinmenevä Freddie Mercury (varsinkin ihonmyötäisessä kullanvärisessä glitterhaalarissaan ;)), vaikka kukaan ei alkuperäiseen tasoon mitenkään voi yltääkään. Tosifanimme Drucilla ei kuitenkaan toivu traumoistaan ihan äkkiä. Minä ihan tykkäsin, varsinkin kun seura oli niin mainiota.

Niín ja hämmästyttävää kyllä, Virpi oli ainoa jolla oli neulomus teatterissa mukana!

sunnuntai 5. helmikuuta 2012

Yllätyspaketti

Posti oli tuonut saapumisilmoituksen. Postissa odotti kaunis paketti:

Surprise!

Postimaksutarrasta ehdin näppärästi päätellä, että kevään Salainen Neuleystäväni asustelee Harjavallan suunnalla. Onpas hän nopea, ajattelin. Väärin arvattu: sisältö ja lähettäjä olikin yllättävä!

Surprise gift: Zetor shawl and some chocolate.
Edit: The shawl is made of Novita Rose Mohair.
Aivan upea Zetor-huivihan se siellä (toivottavasti tunnistin mallin oikein)! Huivilla on kokoakin runsain mitoin, kuvassa on vielä kaksin kerroin. Lisänä Geisha-patukka ja kortti, joka paljasti lähettäjän;

The reason for this gift was a challenge on my niece's Facebook wall some time ago. She promised to give a hand-made present to the first five friends who were fast enough to leave a comment. I had completely forgotten it, so this was a great surprise!  Thank you Jenni!
Kyse ei siis ollut SNY:n paketista, vaan veljentyttäreni Facebook-seinällä vuosi sitten olleesta haasteesta, jossa hän lupautui tekemään jotain omakätisesti ensimmäisille kommentoijille. Enpä enää muistanutkaan että tuollainen paketti olisi tulossa!

Kiitokset vaan Harjavaltaan, ihana huivi ja suklaakin oli hyvää. Pakko lienee tunnustaa, että itsekin lupailin joillekin samassa haasteessa omia käsitöitäni. Pitänee kaivaa kyseiset kommentit esille ja katsoa montako lahjaa on jäänyt rästiin!

Eipä muuta kuin kääriytymään uuteen huiviin ja jännittämään vaalituloksia sekä samalla viimeistelemään kid mohair -liiviä. Mukavaa pakkaspäivää!