Vanha Rouva kotona

Bloggailu sen kun harvenee. Voi voi. Tarkoitus ei kuitenkaan ole sitä kokonaan unohtaa: ei vaan ole valmistunut mitään uutta, joten ei ole myöskään ollut mitään pakottavaa tarvetta kuvien jakamiseen. Niinhän se vaan on, että kehuvien kommenttien toivossa kait näitä blogeja pidetään. Eräänlaista itsetunnon kohotusta ja pyrkimystä itsensä esille tuomiseen, mutta kivaa silti. Ihminen on aika outo eläin. Olettekos muuten nähneet näin hienon värisiä ruusuja? Me likes.

Nämä ruusut sain siskoltani viime viikonloppuna, kun lopulta sain järjestymään synttäritarjoilut sukulaisilleni. Parempi myöhään kuin ei... Mutta kuka raaskii ikinä sytyttää noin hienoa kissakynttilää? Uskonpa, että hetken päästä näyttäisi aika irvokkaalta. Lienee siis parempi siis säilyttää sellaisenaan, kuitenkin hienoa kotimaista käsityötä.

Samalla se kaikkein hienoin lahjanikin kotiutui. Eli äidin antama rukki. Ihana. Veljeni oli tämän äidin pyynnöstä hankkinut kirpparilta. Ainoa mikä hieman kaivelee, on se, että tähän on joku mennyt jälkeenpäin laittamaan tumman maalin pintaan. Kuinkahan hieno onkaan ollut alunperin?

My birthday present from my mom: traditional spinning wheel . I still need to collects some courage before I try it...

Aiheeseen perehtyminen piti aloittaa nollasta. Siis teoriaopintoihin, kirjaston suosiollisella avustuksella. Tämmöinen on selailtu pariin kertaan läpi, ja odottaa tarkempaa perehtymistä paremmalla ajalla. Ehkäpä huomenna?

Some theory of spinning already waits on my living room table.

Ensimmäinen asia, mikä tästä kirjasta osui silmään, oli lause, jonka mukaan perinteinen "mummon rukki" on hidassormiselle noviisille erittäin haastava. Jep. Juuri sellaista kannustusta kaipasinkin. Pitääköhän nyt hankkia ensin sellainen helpompi moderni rukki (jotka mielestäni ovat myös varsin rumia), voidakseni todeta ettei meikäläisestä ole tuohon puuhaan ollenkaan? Enpä taida viitsiä. Kun en yleensäkään ole päästänyt itseäni helpolla, miksi tekisin niin nytkään?  Yleensä en ole mennyt yli siitä missä aita on matalin, vaan pikemminkin etsinyt korkeimman mahdollisen kohdan. Minä masokisti. Vakaa aikomus on siis selättää tuo haaste ja oppia kehräämisen jalo taito. Ennemmin tai myöhemmin.

Seuraava pohdinnan aihe olikin sitten kehräämiseen tarvittavan raaka-aineen hankinta, vaan joskus ongelmat ratkeavat itsestään. Aamupäivän itämaisen tanssin tunnilla sain nimittäin vinkin, että Kirkkonummen torilla on Lammasmarkkinat. Sinne siis. Käteen jäi kaksi ihanasti aidolta lampaanvillalta tuoksuvaa isoa vyyhtiä suomenlampaan villasta kehrättyä lankaa joululahjoja varten sekä kyseisten lankojen tuottajan yhteystiedot. Tuo lammastila löytyykin varsin läheltä, ihan muutaman kilometrin päästä, ja kertoivat, että juuri nyt on villaakin saatavilla. Pitää käväistä jonakin iltana. Markkinoilta jäi käteen myös suppilovahveroita, karpaloita ja ihania marinoituja valkosipulinkynsiä, neljää eri makua. Namskis.

My shopping day. Two skeins of Finnsheep wool, almost 400 g, what a nice scent of lamb! I also felt that our living room couch needs some decoration and purchased a cross stitch pillow package, with my favorite colors and gorgeous autumn patterns!

Markkinoilta suuntasin Espoon Menitan lankakahvilaan, enkä sieltäkään selvinnyt ilman ostoksia. Ruskahulluna syysihmisenä tulin ostaneeksi ristipistotyynypakkauksen, jota olen ihaillut jo muutamaan kertaan. Ettei vaan tekeminen loppuisi.

Enää ei muuten tarvitse miettiä onko Novita Polku ihana lanka vai ei. Ei ole. Olen viime päivinä kironnut sen alimpaan Manalaan. Pitäisi kyllä reklamoida Novitalle, mutta kun tuo keskeneräinen työ pitäisi saada valmiiksi! Jotta voisi sekundakerän lähettää Novitalle, pitäisi ensin ostaa yksi uusi tilalle, enkä kyllä laita euron euroa enää tuohon höttöön. Laitan siis reklamaation menemään vasta jälkeenpäin, valokuvat saatteeksi, riittää se sitten korvauksiin tai ei. Jos ei muuten niin valitan vaan valittamisen ilosta. Viimeisin Novita-lehtikin oli niin onneton, että taitaa tilaus pian päättyä. Hyvä puoli oli se, että se ei ainakaan pidentänyt odottavaa työjonoa.

Päivä oli muuten varsin mukava ja olin hilpeällä mielellä aina siihen asti, kunnes sisko soitti. Äiti on viety ambulanssilla sairaalaan, varsin huonossa kunnossa. Huoli on suuri. Enkeleitä siis sinnepäin.

Palmikoita

Aikataulutuksen mestari ei sitten aivan pysynyt aikataulussa viimeisimmän tekeleensä osalta. Kummipojan palmikkopaita valmistui kokonaiset kymmenen päivää myöhässä, eikä se olisi valmistunut ajoissa vaikka olisin jättänyt purkamista vaatineet virheet tekemättäkin. Lanka nimittäin loppui vielä kerran kesken, ja taas piti käväistä Espoon Menitassa. Eilen siellä olikin neuletapaaminen,jossa tikuttelin viimeisen hihan loppuun ostettuani ensin tuon puuttuvan kerän. Menitasta löysin myös sopivat napit. On se niin mukavaa, kun kaikki tarpeellinen löytyy samasta paikasta.

Pattern: Moda 4/2011. Yarn: Sublime Bamboo & Pearls dk, 270 g / 257 m.
Needles: 3,5 & 4 mm. Size: Child, 2/3 years.

Iteljooni saa siis huomenna tehtäväkseen kuljettaa pehmoisen paketin Pohjanmaan lakeuksille. Harmittaa saamattomuuteni, sillä olisin niin halunnut nähdä paidan suloisen, sinisilmäisen ja pellavapäisen hurmurikummipoikani päällä. Täytyy esittää vanhemmilleen nöyrä toive valokuvasta. Sellaisen saaminen tosin edellyttää ihan ensiksi sitä, että varsin vauhdikas kumminaperomme pysyy paikallaan kameran reaktioajan verran.

Tähän saikin luvan loppua neuleiden kesäkausi: ei vähään aikaan puuvillaa eikä bambuakaan, kiitos, vaan villaa, villaa ja enemmän villaa. Mieluusti vaikka merinosellaista. Nyt olen tikutellut kuitenkin vauvanhaalaria, lankana Novita Polku, enkä oikein osaa päättää pidänkö kyseisestä langasta vai en. Ihme höttöä se on, ja pehmoista kerällä, mutta ihmeen karheaa valmiina. Mutta ne värit, on ne vaan niin hienot. Porkkanaa on puikoilla, kuinka ollakaan. Elättelen toiveita, että haalariin hankkimistani keristä jäisi sopiva jämänysä viime Novitassa olleeseen salomoninsolmuasustehuiviin. Eilen Menitassa sorruin myös heräteostoksiin, tosin vain yhden kerän verran: hamstrasin kerän sinistä Schachenmayr Frilly-lankaa myöskin asustehuivia varten. Jossain vaiheessa sekin ostos todennäköisesti alkaa kaduttaa, kun kerä jää pelkäksi lankalaatikon täytteeksi. Niinhän näille efektilangoille yleensä käy. Mutta se väri.

Muutoin viikonloppuohjelmassa on ollut kukkasipulien istuttamista ja rikkaruohojen perkaamista, toivottavasti viimeisen kerran tänä kesänä. Siskokulta käväisi juuri kylässä ja toi minulle omalta mökiltään perennantaimia, joten ne pitäisi myös laittaa vielä maahan ennen talventuloa. Ehkäpä huomenna.

Ajasta jäljessä... ...ja myssyilyä

Blogini on sitten jäänyt hieman ajasta jälkeen. Pari viikkoa sitten taisin lupailla huivikuvia "huomenna". No, onhan päivä vielä huomennakin (kukas se niin lauloikaan?), ja senkin jälkeisenä huomisena, ja senkin jälkeisenä....

Asiasta kukkaruukkuun: kesän Modassa ollut huivi Regian Hand-dye Effectistä päätyi puikoille varsin nopsasti, kun kerran tuota kaunista lankaakin sattui varastosta löytymään. Huivi valmistuikin aika nopsasti, eikä neulomiseen mennyt kuin viisi päivää silmukoiden luonnista. Muutakin elämää tuli elettyä siinä sivussa, totuttuun tapaan.

Pattern: Moda 04/2011 (can also been in Ravelry, named LazyKaty).
Yarn: Regia Hand-dye Effect, 74g/315m. Needles: Addi Clicks, 5mm.

Huivista tuli varsin kiva, vaikka pingotinkin sen huonosti. Katsoin nimittäin Ravelryn kuvia vasta pingotuksen jälkeen, ja vasta niistä oivalsin miten tuo olisi pitänyt tehdä. Kuinka ollakaan, tätä lankaa löytyy stashistä vielä jokunen kerä, joten ties vaikka näitä syntyisi vielä useampikin. Tämä huivikaan ei jää itselle, vaan joku tulee saamaan yllätyslahjan syksyn mittaan. Eikä takuulla osaa sitä odottaa.

Muutoin olen elänyt viime viikot aika neulomusköyhää elämää, sillä aikaa on mennyt taas kaikkeen epäolennaiseen, kuten työntekoon ;). Puikoille olen kuitenkin saanut vanhojen ufojen lisäksi kaksi taaperoneuletta, joista toisen dead-line lähestyy uhkaavasti. Lisäksi syksyn sytomyssykeräys on pyörähtänyt käyntiin. Eilen tapasimme Tikkurilan kirjastossa (siellä siis perjantai-iltaisin, vantaalaisille tiedoksi!), ja aloitin siellä Katia Bombay -paitani jämistä huivihattua. Tänään jatkoimme myssyilyä Soukan  Menita Outletissa, ja päivän tapaamisen aloitin purkamalla eilisen illan tuotokseni: siirto pyöröiltä pitkille puikoille osoitti, että tulossa oli huivihattu valtaisalla yli 60cm päänympäryksellä. Tänään tekele on edennyt paremmin ja kokokin lienee nyt jokseenkin keskivertopäähän sopiva.

Niina on sopinut hirmuisen määrän sytomyssytapaamisia pääkaupunkiseudun kirjastoihin ja lankakauppoihin, joten jos kotona seinät kaatuvat niskaan, kannattaa lähteä mukaan. Itse en ehdi enkä jaksa mukaan kuin satunnaisesti, mutta jompikumpi meistä on yleensä vähintään paikalla. Vielä tapaamisissa ei ole ollut varsinaista väkipaljoutta (liekö kesäisillä säillä osuutensa asiaan), joten mukaan mahtuu kyllä. Kuten keväällä, minulle tai keräyspisteisiin voi nytkin toimittaa myssyjä, jos ei noihin tapaamisiin pääse.

Myssykeräyksen suhteen Novitan Neulomossa ja Facebookissa on kuulunut myös epäileviä ääniä:  on löytynyt myös itse syöpähoidot läpikäyneitä, jotka eivät pidä noita myssyjä tarpeellisina tai käyttökelpoisina. Olen kuitenkin HUS:n syöpäosastojen osastonhoitajia tavattuani vakaasti eri mieltä. Varmasti potilaissa on heitä, jotka mieluummin peittävät palelevan kaljunsa perinteisesti peruukilla, mutta hoitajien kertoman mukaan myssyt ovat äärettömän suosittuja - edellyttäen toki, että ovat hyvistä, pehmeistä ja kutittamattomista langoista tehtyjä. Voin myös kuvitella, että jos tauti napsahtaisi omalle kohdalleni (mikä sukurasitteet huomioiden ei olisi hirmuinen ihme), käyttäisin sata kertaa mieluummin värikkäitä ja hauskannäköisiä myssyjä kuin teennäistä ja hiostavaa peruukkia. Kukin kuitenkin tyylillään tässäkin asiassa.

Kevään ihanuuksia ja uuden oppimista

Viikonloppuna ufojen tuhoamisen ohessa tuli puuhasteltua muutakin. Lauantaina olin jälleen Soukan Menitan neuletapaamisessa, ja kuinka ollakaan, aloitin uuden työn. Puikoille päätyi lankavaraston uumenista viime syksynä heräteostoksena hankkimani Zauberball-kerä, tavoitteena saada aikaan siitä Multnomah-huivi. Jos ei muuten niin vapuksi, ettei tästä tulisi kokoelmiini taas uutta ufoa.

Sunnuntaina päädyimme ukkokullan kanssa puutarhamessuille, ja löytyihän se kevätmieli taas. Tämmöisiä aarteita tarttui matkaan:

Ihana lumiruusu - My precious snowrose! 

Palloesikoita löytyi 3 kpl.

Esikoiden ja lumiruusun lisäksi lähdin messuilta mukanani 4 kpl pioneja (suosikkiperennani) sekä muutamia siemenpusseja. Nyt on sitten mustasilmäsusannaa, tuoksuhernettä ja aitoelämänlankaa esikylvöksenä odottamassa lämpimämpiä säitä. Tämä joka keväinen kasvun ihme on hämmästyttävä: vasta eilen kylvin aitoelämänlangat ja nyt jo puskevat päätään mullasta.

Tiistaina osallistuin Menita Outletin neulahuovutuskurssille. Viime kesästä asti minulla on ollut kaapin täydeltä neulottuja ja pesukoneessa huovutettuja tekeleitä odottamassa neulahuovutuskoristelua, mutta rimakauhu on estänyt tarttumasta toimeen. Osana v. 2010 KesäYön Hullutuksia neuloin Novita Huopasesta pannumyssyn ja patakintaan. Noissa vanhan Novita-blogini kuvissa ovat vielä neulomisen jäljiltä, mutta jo kuukausia ovat olleet huovutettuna odottamassa loppusilausta. Tarkoitus oli tehdä näihin vain valkoisesta hahtuvasta jonkinlaisia koukeroita, mutta toisin kävi. Jopa minulla alkoi jonkinlainen luovuus kukkia, kun neulaamisen alkuun pääsin:



My first trial of needle felting.



Näistä tuli sittenkin aika kesäisiä! Tarkoituksena oli somistaa näillä omaa keittiötä, mutta saatuani myssyn valmiiksi muistin, että meidän perinteiselle kahvipannulle kävi kehnosti joulun alla. Joku poltti siinä glögit pohjaan niin, että karstaa ei saa siitä kirveelläkään irti. Näin ollen nämä tekeleet taitavat päätyä äitienpäivälahjaksi. Vielä koristelua odottaa 6 kpl Huopanen Mixistä neulottuja tabletteja, mutta huovutuksessa on nyt luova tauko: patakinnas koitui huovutusneulojeni (ja myös varaneulapaketin) kohtaloksi. Näköjään nuo saa poikki varsin helposti.

Valmistuneet patakinnas ja pannunmyssy poistivat siis kaksi ufoa listaltani. Kolmas valmistunut ufo on se valkoinen sytomyssy, jonka esittelin viimeksi ja joka odotti vain pikkupätkää lisää lankaa. Homma hoitui loppuun tänään Lankatalo Priiman sytomyssytapaamisessa. Jotta keskeneräiset tekeleet eivät kuitenkaan loppumaan pääsisi, aloitin samantien uuden myssyn ;D.

Tuhoa ufosi vol.1 &2: purkamista ja viimeistelyä

IHANAA KEVÄTTÄ YSTÄVÄISET!
The spring is finally here and snow started to melt, as hopeless as it seemed one week ago!
My subject for this post is destroying some UFOs... 

Novitan Neulomo-palstoilla on huhtikuun ajan käynnissä Tuhoa ufosi -kampanja. Tiedoksi niille, joille sana ufo vielä tarkoittaa jotain avaruudesta peräisin olevaa lentävää esinettä (jonka joku siskon serkun kummin kaima on ehkä joskus ehkä jossain havainnut): oikeasti lyhenne ufo tulee sanoista UnFinished Object, mikä voitaneen vapaasti kääntää esimerkiksi sanoilla keskeneräinen tekele. Harva innokas käsityöihminen kiistää näiden olemassaoloa, ja heidän perheenjäsenensäkin ovat niitä tiheästi havainneet. Ainakin meillä. Olin aiemmin kiltin tytön perikuva siinä mielessä, että työn alla oli yksi neule kerrallaan ennen kuin aloitin uutta, kunnes jouduin pahoille teille. Viimekesäinen KesäYön Hullutus totutti minut siihen, että keskeneräisiä töitä voi ollakin useampia yhtäaikaa. Sen jäljiltä kaapissani on vieläkin monta ufoa, joista osa kaipaa vain pientä loppuhiomista ja osa on vasta alulla, ja saattaa jopa joutua puretuksi. 

Ufotilanteeni räjähti käsiin pari viikkoa sitten, kun mummolareissulla tuli kaiveltua nuoruudenkotini komeroita. Palasin kotiin mukanani yhteensä kolme muovikassillista jämälankoja, ufoja (joista suurta osaa en muistanut olevan olemassakaan) ja ihan iskemättömiä, jopa laadukkaita 1980/90-lukujen lankakeriä. Huoh. Mikähän pakko minua ajoi nuo jämänyssäkätkin tänne pelastamaan - ei niillä mummolassakaan näyttänyt mitään hätää olevan.

Summa summarum: ufoinventaario löysi näitä kaappien kätköiltä jopa 17, enkä takaa että lukumäärä on lopullinen. Lisääkin voi vielä putkahtaa esiin. (Ja tähän tempaukseen piti sitten laskea mukaan myös huhtikuun aikana aloitetut tulevat potentiaaliset ufot, joten lukumäärä ei jää tuohon seitsemääntoista...) Siispä tuumasta toimeen.

Viime sunnuntaina aloitin helpoimmista. Ensimmäisen käsittelyn kohteeksi joutui virkkuutyö, jonka tarkoitus ja koko olemassaolokin oli jo unohtunut. Tämä oli siis näitä mummolan kaappien kyseenalaisia aarteita. Oletettavasti alulla on joskus ollut kesäpaita itselle. Materiaali oli kokenut jonkinlaisen muodonmuutoksen virkatessa: ilmeisesti puuvilla muuttuu käsissäni pelliksi. Lieneekö joku alkemian alahaara tämäkin?

Destroy your UFOS, part 1: Crocheted project from 1980s, was forgotten already, unknown, origin in my high school days 1988-90 (I think?).  Hard as metal. Transformed from cotton to iron in my hands???

Päätös tämän osalta oli helppo: purkuun. Koska noita jämälankoja riittää meillä muutenkin, lahjoitin nämä puuvillat sytomyssykeräyksen tarveaineiksi.

Transformed from metal back to cotton!
I gave these skeins to charity - they would suit well for knitting or crocheting chemo caps.

 Ufo No 2 oli myös jo päässyt unohtumaan, samoin se, kenelle tätä pikkuista hihaa (kokoarvio 90cm) olen alkanut tekemään. Jälleen kyse on projektista, joka lienee alkanut 1980-90-luvuilla ja on nukkunut siitä asti Ruususen unta mummolan kaapin kätköillä. Taitaa olla ensimmäinen kirjoneuleharjoitelmani, ja sen kyllä huomaa...

Destroy your ufos, part 2: also started in end of 1980s, or in 1990s.Who can remember?
Probably my first trial of coloured knitting.

 Eli purkuun meni sekin. Näistä langoista oli jo vaikeampi luopua, mutta silti luovutin lopulta (ihan pienimpiä nysäkeriä lukuun ottamatta) myssyihin nämäkin.


I also decided to destroy this one, and again gave away the yarn (surprise, for chemo caps!).

Seuraava projekti oli siinä ja siinä oliko edes ufo. Joskus tammikuulla olin kaivanut esiin kerään vanhaa Novita Jamaicaa ja aloittanut sytomyssyvirkkauksen - ohje oli Ravelrystä ja saattoi olla nimeltään Envy. Virkkaustaitoni yhdistettynä englanninkieliseen ohjeeseen ei kuitenkaan ollut hyvä yhdistelmä, eikä tästäkään mitään myssyä muistuttavaa alkanut muotoutua. Siis purkuun. Keskiosa oli erillinen kukkanen, jonka päätin pitää ja koristella sillä vielä jonkun myssykän. Tämän langan jätin vielä itselle.

UFO no 3: Was this really supposed to become a chemo cap? I don't think so...

...it will become only a decoration for a cap, at most... THIRD UFO DESTROYED!

Mummolan aarteita oli myös seuraava. Tämän olemassaolon olen jopa muistanut, valitettavasti. Tästä piti tulla kesäpaita yhdelle kummitytöistäni joskus v. 1998, mutta neitokainen on jo hieman kasvanut tästä ulos... Palat olivat valmiina, mutta viimeistely silloin jäi, koska silmääni häiritsi (ja kyseisen tytön äidin silmää olisi todennäköisesti häirinnyt vielä enemmän) tuo väriraja etukappaleessa: yksi kerä oli hieman eri sävyä.

UFO No 4: A hibernating project from end of 1990s: a nice, lacy & cabled sweater for my goddaugher (size appr. 90cm?). Only MAJOR problem was the difference in yarn color in front part. Well, she can not quite wear this anymore.

Tämän työn osalta kaipasin konsultaatioapua ja nappasin palat mukaani novitalaisten Jumbon neuletapaamiseen torstaina. Yllätyksekseni paidasta syntyi melkein huutoäänestys, jossa voiton nappasi Paella. Viimeistelin työn eilen ja Paella saa paidan tyttärelleen vietäväksi seuraavalla tapaamiskerralla. (Toivottavasti tytön pää menee kauluksesta läpi, olin silloin nuorena päätellyt tuon hieman tiukkaan...)

UFO No 4 turned out to be a nice shirt anyway, and I found a new owner for it from our knitting group.
Again, this colour seems to be quite fashionable ;D

Kaksi seuraavaa eivät vielä kovin pahasti olleet ufoutuneet. Kyse oli helmi-maaliskuulla aloitetuista sytomyssyistä, joissa vain viimeistely oli kesken.

UFO No 5: Pattern: Minttu-myssy. Yarn unknown. Women's size.

Ollakseni ihan rehellinen, äskeisestä Minttumyssystä viimeinen kiinteillä silmukoilla virkattu reunakerros on vieläkin hieman kesken ja odottaa sitä, että löytäisin jostain (Pukinmäen sytotapaamisesta?) pienen nyssäkän sopivaa lankaa. Jos ei löydy, virkkaan siihen vaaleanpunaisen reunuksen. 

UFO No 5. Pattern: Spiraalimyssy. Yarn: Novita Bambu. Decoration from the book "100 flowers to knit and crochet".
Warning: there seems to be a mistake in the pattern, and the size will be huge, unless you reduce the number of stitches!
I used 140 stitches and size is suitable for myself. I admit, this decoration requires some sense of humor from the user...

Ullaneuleen spiraalimyssy oli sellaisenaan jotenkin niin kovin tylsä, että heitin siihen koristeeksi kirjasta "Anna kaikkien kukkien kukkia" löytämäni porkkanan. Tämä on minun mielestäni aika hauska, eri asia on löytyykö myssylle riittävän huumorintajuista käyttäjää? Oma teinini oli ainakin tuosta kauhuissaan. Saatteeksi menevään lappuun kyllä kirjoitin, että koriste on helppo irrottaa jollei tykkää...

Viikko sitten lauantaina Menita Outletin neuletapaamisessa hiplasin Dalegarn Lerke -lankaa, joka oli vasta saapunut valikoimiin. Ja niinhän siinä kävi, että siitä kerästä syntyi huivihattu sytomyssykeräykseen. Samalla kokeilin magnoliapuisia kantikkaita pitkiä puikkoja, jotka eivät kylläkään oikein sopineet minun tiukkiskäsialalleni. Koristeet ovat omasta jämälankavalikoimasta.

Pattern: Huivihattu. Yarn: Dalegarn Lerke, 50 g. Size for a small girl.

Tämmöistä tänään. Huivihattu ei varsinaisesti ehtinyt ufoksi asti, mutta tempauksen sääntöihin kuului, että myös huhtikuun aikana aloitetut työt lasketaan. Koska minua vaivaa tätä nykyä kaamea startiitti, luon näköjään uusia ufoja samaan tahtiin kuin lopettelen vanhoja. Niinpä kesken on eilisen jälkeen jo kaksi muuta huhtikuussa aloitettua työtä. Vaan kyllä tämä tästä. Pääasia että saa edes osan noista vanhoista pois. Projekti jatkuu.

Pääsiäistä odotellen

Olin eilen Menita Outletin neuletapaamisessa ja kyllä oli taas hauskaa. Melkein joutuivat meidät väkisin hätistämään ulos, sillä neulomista ja jutustelua ei olisi millään malttanut lopettaa. Päivän kruunasi Kristiinalta saatu virkattu pääsiäiskukko: KIITOS, olen vieläkin ihan otettu tästä!

Kuinka ollakaan, Menitasta mukaan tarttui taas muutama kerä lankaa. Ihan pakko oli ostaa vyyhti Heaven's Hand -villalankaa Moda 5/2010:n palmikkoliiviin, jota olenkin sitten neulonut koko viikonlopun: saa nähdä riittääkö lanka vieläkään, on ihan siinä ja siinä, joten voi olla että yksi vyyhti täytyy vieläkin hakea. Vähemmän pakollisina ostoksina käteen jäi vyyhti Teetee Cacao -lenkkialpakkaa: samassa Moda-lehdessä tuon palmikkoliivin kanssa on nimittäin kyseisestä langasta neulottu huppukauluri, joka on kummasti alkanut kiehtoa. Vaikka kevätaurinko paistaakin kirkkaasti, on tuota lunta vielä sen verran, etten neulomuksissani saa kevätvaihdetta päälle millään, vaan keksin toinen toistaan talvisempia tekeleitä!

Kaikkein vähiten pakolliset ostokset olivatkin ne kaksi kerää tummanvihreää seiskaveikkaa, jotka palasin vielä kassalta hakemaan (Virpi hei älä naura!!!!). Nyt kun nuo palmikkosukat ovat valmiit ja jopa omastakin mielestäni varsin kauniit, ja niiden jämälangoista on tulossa lapaset hyvää vauhtia, on vaan ihan pakko tehdä samantien koko setti, kesken ei voi jättää... 

Viikonloppu on pitkästä aikaa mennyt tiiviin neulomisen merkeissä. Tavoite on saada 2 kg neulomuksia ensimmäisen vuosineljänneksen aikana valmiiksi, mikä edellyttää ainakin tuon palmikkoliivin, lapasten ja parin sytomyssyn viimeistelyä. Viimeisten kahden päivän jäljiltä käsissä tuntuu jo pientä pakkoneuloosin aiheuttamaa rasitusvammaa, joten ehkä on vain hyväksi mennä taas aamulla töihin lepäämään puikkojen heiluttelusta.

Muistutettakoon lopuksi vielä ensi lauantain sytomyssytapaamisesta Espoon Menitassa: neulomme/virkkaamme siellä sytomyssyjä ensi lauantaina 2.4. klo 12-15. Tervetuloa kaikki mukaan! Valmiita myssyjä on kertynyt jo nelisensataa, joten eiköhän toukokuun loppuun mennessä yritetä saada tonni rikki?

Kesätunnelmia syksyn keskellä

Kävin tänään Soukan Menitassa, jossa vierailijana oli Sharon Brant Rowanilta. Sharon veti workshopin, jossa virkattiin Rowan Kidsilk Hazesta rintakoru:



Kiva siitä tulikin. Tähän olisi voinut vielä virkata piilosilmukoilla helmiä, mutta siinä vaiheessa sormiani jo syyhytti päästä ihan muun työn pariin. Virkkaaminen ei siis vieläkään ole lempilajini. Kidsilk Haze on kyllä ihana lanka, ei ollenkaan niin takkuinen kuin monet halvemmat mohairit!

Kuluneella viikolla valmistui myös yksi KYHäelmä eli KesäYön Hullutuksen aikana aloitettu, jo pahasti ufoutumassa ollut tekele.



Pattern: Novita Kesä 2007. Size: M. Yarn: Novita Malibu (509 g: 100g=132m)

Tämä auttoi mukavasti lankavaraston supistamisessa: sain monta sataa grammaa vähennystä vanhoihin varastoihin, vaikka jouduin yhden kerän ostamaan lisää. Kaikki vanhat jämänysäkerätkin tulivat käytettyä, sillä viimeiset kymmenen kerrosta on todella neulottu pätkistä. Lankaa jäi n. 60 cm pätkä, sen jälkeen kun pariin kertaan olin purkanut kaarroketta saadakseni langan riittämään päättelykerrokselle!

Muuten tämä oli taas tyypillinen Novitan ohje. Koska viime aikoina koko S on ollut minulle hieman tiukahko, tein nyt koon M, jonka mittataulukon ja kaavion mukaan piti olla oikea. Toisin kävi: tästä tuli minulle sittenkin hieman liian väljä, ja varsinkin kainaloaukoissa on toivomisen varaa! Uutta kesää odotellessa on vielä hyvä tuumailla pidänkö tämän itse vai laitanko suoraan Joulupukin pussiin.... (Ärrin murrin...!)

Muuten puikoilla on nyt aktiivisessa työvaiheessa sukkaa Novitassa bloggaavan Kristan sukkahaasteeseen (hyväntekeväisyyteen Libanonin pakolaislapsille). Koska sukkien teko pelkästään tahtoo tympiä, aloitin Menitassa lisäksi Travelling woman -huivin Salaisen neuleystäväni lähettämästä ihanasta Manos del Uruguay Silk Blend -langasta. Nyt siis niitä jatkamaan!