A white chocolate cake with blueberries. |
Juhannusta vietimme perinteiseen tapaan ihanan ystäväperheemme luona itäisellä Uudellamaalla, kuten olemme tehneet lähes joka vuosi jo kymmenkunta vuotta.
Midsummer Night 2005 in Askola. |
Tarkkasilmäinen lukija huomaa, että tämä juhannuskokko ei ole tältä vuodelta: koska kuvat jäivät jälleen kerran ottamatta, piti kaivella arkiston kätköistä esiin samalta paikalta otettu kuva vuodelta 2005. Tänä vuonna järvi oli peilityyni ja taivas pilvetön, ja ilman noin kymmentä miljoonaa kokolla vieraillutta hyttystä kesäilta olisi ollut täydellinen. Jos oikein muistan, vuonna 2005 kokko ei aluksi ottanut syttyäkseen, koska oli niin märkä.
Niin neulomiseen käytettävissä oleva aika kuin siihen tarvittava energiakin on ollut viime viikkoina vähissä, ja jopa jonkinlaista neulomisähkyä on ollut havaittavissa. Tilanne korjaantunee pikkuhiljaa, toivottavasti. Se ei kuitenkaan ole estänyt shoppailua. Pitkästä aikaa ostin lankaakin: vyyhdillisen Wollmeisea Drucillalta. Posti on kuitenkin kantanut kotiin enemmänkin muuta käsityöaiheista.
Shopping for books, again... |
Pitihän näin innokkaan sukkientekijän hankkia Cookie A:n uusinkin sukkakirja: johan siitä edellisestä on yksi sukkapari syntynyt.
Ja koska olen tunnettu myös supertehokkaana ja -taidokkaana virkkaajana, Myös Lesley Stanfieldin uusin kukka- ja perhoskirja piti tilata. Edellisestä on tehty yksi porkkana ja yksi rupsahtanut kielonkukka. Puolustuksekseni todettakoon, että kannen sinitiainen, kuten myös horsman vartta kiipeävä söpö toukka, ei ole virkattu vaan neulottu ja saattaa ehkä joskus päätyä oikeasti puikoille.
Uusia taitoja on mukava opetella, joten samoilla hiirenklikkailuilla valmistauduin tuleviin eläkepäiviin tilaamalla kirjan käpypitsistä.
Kehrääminen on myös ollut viime aikoina hieman jäissä: Justiinan / Josefiinan ainokainen puola on viettänyt jo muutaman viikon puusepällä, jotta se saisi arvoistaan seuraa. Sitä odotellessa ehdin jo tovin odotella tätäkin: Tuulia Salmelan uutta Kehrääjän käsikirjaa, joka näyttäisi sisältävän lähestulkoon kaiken tietämisen arvoisen kehräämisestä. Lomareissulle maalle saatan napata mukaan värttinän ja kuituja.
Puutarhassa on tällä välin tapahtunut tapahtunut niin paljon ettei perässä tahdo pysyä, ja moni kasvi on ehtinyt lopettaakin kukintansa ilman että kamera on ehtinyt paikalle. Viimeinenkin kukkapenkki (kuvassa takana vasemmalla) sai kivireunat, ja rumat kestopuurimanauhat joutivat roskiin. Lumikärhön vieressä elintilasta taistelee Huopatossuselta saatu peurankello, siskolta saatu siperiankurjenmiekka sekä ensimmäistä kertaa upeasti kukkiva harjaneilikka. Viime vuonna istutettu pioni ei näytä kukkivan vielä tänä vuonna, vaikka näyttää jääneen henkiin.
Harjaneilikka - Dianthus Barbatus (?). |
Siperian kurjenmiekka. |
Keltapäivänlilja. |
Alppiruusuista pienemmän kukkiminen ehti jo loppuakin, mutta isompi jatkaa vielä, samoin kuin taustalla näkyvä lupiini ja etualalla se viime kesältä talvehtinut ihana orvokki.
Kesäntulo oli selkeästi myöhässä, koska unkarinsyreenit ja perinteiset maatiaissyreenitkin ovat vasta nyt parhaimmillaan.
Ei niin hyvää ettei jotain huonoakin: norjanangervopensasaitoihimme iskivät tuholaiset. Kerrassaan rumaa jälkeä saivat aikaan, vaikka olen ruiskutellut niitä niin tolulla kuin tuhdimmillakin myrkyillä. Eikä tämä vielä mitään, mutta näkisitte puutarhan suhteen hitusen huolettomamman naapurin pensaat...
Nyt alkaa tuntua siltä, että harppuenergia olisi tarpeen: tämä Saksasta työmatkalta ostamani kortti on omistettu teille kaikille Harpuille ja muille neuloville ystäville.