sunnuntai 21. lokakuuta 2012

Harppuja, hevosia ja alpakoita

Tänään oli hieman erilainen sunnuntaipäivä kuin yleensä. Neuleharppuseurapiirimme kokoontui jälleen, mutta tänään ei kahviteltu Jumbossa vaan ihan muualla. Aloitimme päivän harppuystävämme Virpin kantapaikasta, Solsikken Vuonotallilta.


Paikalla oli yhdeksän harppua, joista Drucilla pysyi paparazzin roolissa muiden tehdessä lähempää tuttavuutta vuonohevosten kanssa. Noin puolet meistä oli ensikertalaisia hevosen selässä, mutta toinen osa oli vanhoja tekijöitä, joilla oli vain ollut hevostelussa pidempi tauko. Alkeista siis lähdettiin.


Minulle sattui ratsuksi Kayla, joka ei aluksi tuntunut pitävän minusta yhtään. Myöhemmin ilmeni, ettei hepan kärsimättömässä käytöksessä ollut mitään henkilökohtaista. Kaveri olisi vaan halunnut ravata ellei jopa laukata villisti sen sijaan, että joutui lönkyttämään ympäri kenttää joku tumpelo noviisi selässään.


Yllättävää kyllä selvisin pois hepan selästä ehjin nahoin, ja huomasin että minulla ja Kaylalla oli jotain yhteistä: kärsimätön luonne. Paitsi ratsu, myös ratsastaja olisi halunnut mennä kovempaa. Tosin siinä olisi saattanut käydä niin, että ratsu olisi määrännyt tahdin eikä toisinpäin.

Tallilta siirryttiin ruokailun kautta ihailemaan toisenlaisia eläimiä: neulojille ehkä hieman läheisempiä. Ali-Ollin tilalta Klaukkalasta löytyi tämmöisiä kaunokaisia. Alpakoita siis.


Olenko suloinen vai mitä?


Ja tämä herra Ukko taas oli varsinainen naistennaurattaja, vaikkakaan naisväki ei hänen lähentelyilleen tuntunut lämpenevän vaan sylki kiukkuisesti.



Katseltuamme alpakoiden puuhastelua ratsastuksen jäljiltä viluinen harppujoukko siirtyi sisätiloihin Olivian puotiin kahville. Kahvittelun ja suklaakakun ohessa oli ihailtavana monenlaista alpakoista tehtyä...


...mutta se varsinainen tungos oli puodin lankanurkassa ja sen seurauksena luonnollisesti myös kassajonossa.


Neulekin oli mukana, mutta tällä reissulla neulomusaika jäi vähemmälle. Ostosaikaa oli liiankin kanssa, ja varasto kasvoi taas. Työn alla oleva vironvilla raapii pahasti käsiä pehmoisen alpakkalangan hiplailun jälkeen!!!


Neulottavien töiden To do -lista alkaa olla loputtoman pitkä... varsinkin kun materiaalivarastoon kertyi yhtäkkiä puoli kiloa alpakkalankaa. Viikonlopun lankaostokset taisivat ylittää tämän vuoden neulotun määrän...

lauantai 20. lokakuuta 2012

Ostoksilla!!

Juuri kun olen saamassa jotain valmiiksi, saan yllättävän inspiraation ja menen aloittamaan uuden työn. Viimeksi sellaisen aivonyrjähdyksen aiheutti lankakauppa Villavyyhdin Suuren suomalaisen neulekerhon ensimmäinen paketti.


Paketista löytyi 100 g vyyhti Louhettaren Luolan Ilmarista sekä pussillinen Villihelmen karpalonpunaisia helmiä. Mukana oli Tuulia Salmelan suunnitteleman Karpalo-myssyn ohje, ja sehän oli pakko saada heti puikoille. Viis siitä, että yksi neulejakku alkoi olla viittä vaille valmis ja keväästä kaapissa marinoitunut Revontulen alkukin oli alkanut edistyä.

Myssy syyhytti sormia siihen tahtiin, että tänään aamulla jäljellä oli enää 14 kerrosta. Neuloessa oli syntynyt visio tehdä samaan settiin kämmekkäät (tai sormikkaat), ja ehkä myös huivi. Siispä lauantaipäivän kunniaksi visiitti Villavyyhtiin. Ja kuinkas sitten kävikään...


Kotiintuomisina oli 700 g Cascade Yarnsin Venezia Worstedia, se vartavasten suunniteltu 100 g Louhettaren luolan keltavihreää Ilmarista, ja koska sitä ei ollut enempää, yksi 100 g topsi samansävyistä Louhettaren värjäämää Corriedale-kuitua. Muovipusseissa olevat salaperäiset vihreät kerät ovat Fiinaneuleesta ja saavat jäädäkin salaperäisiksi - toistaiseksi. Fiinaneuleesta mukaan tarttui myös Sukkablokin puikkomitta - sympaattinen vihreä pöllö. Kuvassa olevat joulukaktukset alkavat muuten olla sen verran hyvällä nupulla, että kohta lienee aika siirtää ne verannalta sisälle kukkimaan!

Corriedale tarttui mukaan sen takia, että viime viikonloppuna sain lopulta postissa nämä.


Teetätin nimittäin Josefiinaan l. Komentooraan ainokaisen puolani seuraksi muutaman uuden. Rukin ja rautapadan Sanskin kautta sain nämä puusepälle, jonka työ ei ollut salamannopeaa mutta näyttää varsin hyvältä. Alkuperäinen puola on oikeanpuoleinen, ja hyvin samanlaiselta nuo kaverit näyttävät.

Muutenkin tällä viikolla tuli shoppailtua. Katkaisin taas yhden knittarin sukkapuikon myssyä neulomalla, ja siitä suivaantuneena kurvasin päivänä eräänä pienen lenkin Oulunkylän Lankamaailmaan. Eiköhän näillä taas pärjätä hetken aikaa. Nyt pitäisi löytyä kaikkia kokoja välillä 2-3,5, myös välikokoja. Näistä pienistä puikoista minulla on ollutkin pulaa.


Nyt viimeistelemään Karpalo-myssyä: kuvia seuraa myöhemmin, mikäli Neuleharppuystäväni huomenna saavat otettua siitä kunnollisia kuvia. Ja mikäli huomisen jälkeen luuni ovat vielä ehjiä. Huomenna on nimittäin jännittävä päivä, ja voisin veikata että naurulihakset ovat taas koetuksella.