Vuodenvaihteen hääiloa ja Kreuztanne

Avioliitto... 

saa kahden pienen ihmisen elämän kokonaiseksi; 

se antaa kahdelle päämäärättömälle tehtävän ja kaksinkertaistaa heidän voimansa. 

Se antaa kahdelle kyselijälle tarkoituksen ja syyn elää. 

Se antaa auringonpaisteelle uuden ilon, 

kukille uuden tuoksun, 

maapallolle uuden kauneuden ja elämälle uuden salaperäisyyden. 

-Mark Twain-

 Last Saturday I had a great pleasure to participate my sister's wedding.
Congratulations A & H, I wish you many happy year's together!

Eilen oli iloinen päivä. Rakas sisareni avioitui löydettyään muutaman vuoden takaisten vaikeiden aikojen jälkeen rinnalleen aivan ihanan miehen, joka pitää häntä kuin kukkaa kämmenellä. Häät olivat morsiusparin näköiset: näyttävät, tyylikkäät, iloiset ja tunteikkaat, kaikkea samalla kertaa. Koristelu oli ihanan jouluinen, ja morsiamen viininpunainen puku täydensi kokonaisuuden. Sulhanen itketti juhlakansaa niin kertomalla pariskunnan yhteisen taipaleen alkuvaiheista kuin myös valitsemallaan laululla, jonka esitti morsiamelle hänen puolestaan morsiamen ystävä ja työtoveri. Morsiamen suloiset lapsenlapset keikistelivät meille täti-ihmisille minkä ehtivät. Satakuntalainen pitopöytä notkui herkkuruokia, ja morsian oli itse leiponut kahvipöydän sen seitsemän sorttia.

The bride had used several days for baking and filled the coffee table with her delicacies. Yummy!

Suussasulava hääkakku oli jälleen kerran osoitus sisareni kondiittorin taidoista, joita voin itse vain kadehtia.

My dear sister is such a talented confectioner. All the cakes and sweets were made by the bride herself.

Kun kahden aikuisen ihmisen kodit yhdistyvät, on tavaraa usein enemmän kuin riittävästi eikä lisää lahjatavaraa mahdu nurkkiin. Lähisukulaisena alusin kuitenkin antaa morsiusparille jotakin, joka jää muistuttamaan heitä suuresta päivästään, ja yllättäen päädyin neulomaan heille pöytäliinan. Kesällä hankkimistani Herbert Nieblingin pitsiliinaohjeista Kreuztanne oli mielestäni kaunein. Morsiusparin olohuoneen vihreään värimaailmaan sopiva lanka löytyi Fiinaneuleesta, ja neulomiseen oli siinä vaiheessa kuukausi aikaa. Kahden ensimmäisen lankakerän jälkeen minulle alkoi valjeta, ettei ostamani lankamäärä riitä koko liinaan, ja olin jo ostanut Fiinaneuleen kaikki loput kerät. Vaikka kahlasin nettikaupat läpi, en löytänyt paikkaa josta kyseistä lankaa olisi löytynyt oikean värisenä. Ei siis jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin jättää liinasta viimeinen lehtikuvio pois.

My wedding present to the happy couple!
Pattern: Kreuztanne by Herbert Niebling. Yarn: Kashmir Arts Kordonett (100% viscose, 243m/50 g).
Needles 2.5 mm. Yardage: ~1500 m. Size: appr. 90cm after blocking.
I did not have enough yarn (and time) to finish the whole pattern, so I left off the third leaf chart and casted off after row 163.

Vaikka liina jäi aiottua pienemmäksi, ilmiö nimeltä viime tinka tuli jälleen kerran tutuksi: projekti alkoi jossain vaiheessa pahasti tympiä, ja viimeiset yli tuhannen silmukan kerrokset olivat muutenkin tuskastuttavan hitaita. Pelkkään päättelyyn meni kaksi tuntia, häiden vastaisena yönä tietenkin, ja liina oli pingotuksesta vielä hivenen kostea kääräistessäni sen pakettiin. Valmista kuitenkin tuli - ajoituksen mestari kun olen ;).

I did not have enough time for photographs either :/. Grandma's rag rugs and yellowish table are not exactly the background which I would prefer for this project...

Toivottavasti liina sopii jollekin hääparin pöydälle ja päätyy käyttöön. En pistäisi myöskään pahakseni, jos saisin siitä joskus vielä paremman valokuvan siinä ympäristössä, johon se on tarkoitettu, ilman kellertävää pöytää ja mummolan räsymattoja ;).

Häävieraiden joukossa oli muuten yhteensä neljä henkilöä, joilla oli hartioillaan neulomani pitsihuivi: oli inspiroivaa nähdä, että niin vanhemmat kuin nuoremmatkin sukulaiset arvostavat antamiani lahjoja. Ei siis muuta kuin penkomaan lankavarastoa ja suunnittelemaan omatekoisia lahjoja niillekin rakkaille sukulaisille, jotka eivät vielä ole sellaisia saaneet. Huomenna vielä töihin ja sen jälkeen loppuviikoksi erittäin neulepitoiselle löhölomalle.

Hyvää Uutta Vuotta 2014 niin morsiusparille kuin kaikille blogituttavillenikin!

EDIT: Ei jätetä vuotta 2013 välistä, joten Oikein Lankaisaa Vuotta myös nyt alkavana vuonna,
t. Dementikkoharppujen pj ;D

Joulun iloa ja rauhaa!

Merry Christmas! Do not hurt your neck with this pic. Blogger did it again. Why does it turn some pictures sideways???

EDIT: I did it and managed to correct the photo. Happy Holidays!

Joulu alkaa olla ohi. Vielä riittää tähteistä syötävää muutamaksi päiväksi. Milloinkahan tämä ihminen oppii valmistelemaan joulua kohtuudella? Saati ajoissa?

I can not blame blogger for this. This was only one half of our Christmas food.
We will probably eat leftovers for the next week or so...

Oli meitä onneksi isompi porukka syömässäkin. Jouluvieraina meillä oli sekä minun että mieheni sukulaisia, yhteensä 11 ruokailijaa. Pienimmillä vierailla oli kotoaan lähtiessä ehtinyt tulla suru puseroon: joulupukki oli  tullut vastaan ja mennyt heidän naapuriinsa, joten 3,5- ja 2-vuotiaiden poikien huoli oli iso: ehtiikö pukki nyt tuoda lahjoja ollenkaan, kun he eivät ole kotona? Onneksi pukki kävi kuitenkin tuomassa pari pakettia allekirjoittaneen eli poikien ylitädittären luo (Lue: isotädin. Jostain syystä tuo ylitäditär on mukavampi nimitys.) Olipa kyläilyreissun aikana jättänyt ison kasan lahjoja pienokaisten kotiinkin, sinne kuusen alle tietenkin.

Joulupukki toi pojille tukevasta pahvista kasattavan muumitalon, ja pitihän se laittaa alustavasti pystyyn samantien. Joulupukkia avustanutta tonttua alkoi jo hirvittää pysyykö talo ehjänä poikien omaan kotiin saakka. Kuten ennakoitavissa oli, ovesta sisään ja ulos alkoi melkoinen konttausralli, vaikka seinät olivatkin vielä auki ja katto puuttui.

What the big brother is doing first...

Mitä isompi edellä, sitä pienempi perässä!

...the little one will follow.
Pattern: Mimipita. Yarn: Manos del Uruguay Maxima (100% Merino, 199 m/100 g).
Needles: 3.5 mm for the green one and 4 mm for the blue one. Size: 2-5 years.  Yardage: Roughly 55 g/hat.

Päässä pojilla oli pukin tuomat lämpöiset Mimipita-pipot: mainio ohje, ja paksusta pehmeästä merinovillasta tehtynä uskoakseni varsin käyttökelpoinen! Kiitokset Soppaa ja silmukoita -blogin Marjalle ohjevinkistä.

Tänä vuonna tämä tonttu on ehtinyt tehdä omatekoiset lahjat aika harvalle. PIkkupoikien lisäksi muutama muukin läheinen  sai kuitenkin jotain vuoden varrella valmistunutta. Epäilen, että loppuvuoden lankaostosten ansiosta tänäkin vuonna lankavaraston kehitys on kasvamaan päin. Inventaariotaulukko on kaikkea muuta kuin ajan tasalla, eikä valmistuneita paljon ole, joten ei muuta kuin suklaata syömään ja loppukiriä ottamaan!