lauantai 24. maaliskuuta 2012

Kevätyllätyksiä ja tunnustus

Postilaatikossa odotti Salaisen Neuleystävän lähettämä yllätyspaketti:


Paketista löytyi keväisen vihreitä tiskirättejä (yksi virkattu ja yksi neulottu), kerä Novita Miami-lankaa ja sille sopiva virkkuukoukku sekä kannustuskortti, jossa SNY-ystäväiseni kannusti minua edes jotain pientä virkkuutyötä kokeilemaan. Kiitokset kovasti, saatanpa tuota kokeillakin, nimittäin tuo Miamin väri on oikein houkutteleva, ja tuosta kerästä saattaisi syntyä vaikkapa virkattu sytomyssy. Kahvijuomakin syntyy virkkaustuokion viihdykkeeksi paketin lisukkeista. Kiitokset kovasti!

Toinen yllätys odotti aamulla täällä nettimaailman uumenissa. Huopatossunen antoi minulle tunnustuksen:

 

Tämä tunnustus tulee jakaa pitkäaikaisille blogituttavuuksille. Virpi sen jo saikin (hän olisi muuten itse oikeutetusti kuulunut saajien joukkoon), joten laitanpa tunnustuksen näin ollen eteenpäin seuraaville, joiden kanssa on tullut blogeja seurailtua ristiin ja rastiin:

Krista / Valkeat langat
Neule-Kirppu / Neule-Kirpun neuleet
Drucilla / Lankahamsterin tunnustukset
Hilima / Hiliman hääräykset
Olga / Olgan puuhat

Nyt uskaltaa jo luottaa siihen että kesä tulee: pihalla pilkistelee jo sipulikasvien nuppuja sieltä missä lämpö on jo voittanut lumen ja jään. Mukavaa kevättä!

torstai 22. maaliskuuta 2012

Talven viime rutistuksia ja arvontatuloksia

Hui kauhistus miten saamattomaksi olen bloggailun osalta heittäytynyt! Kevätväsymystä ilmeisesti ilmassa. Sain sentään ostettua itselleni ihanan keväisen kimpun tulppaaneja...


...ja sain sitten jälkikasvun suusta kuulla  olevani todella säälittävä. Siis koska ostan ITSELLENI kukkia. Minä nyt vaan satun pitämään tulppaaneista, ja koska miesväkeni harvemmin kukkia ostelee, miksi en itse piristäisi itseäni. Varsinkin, kun oman pihan tulppaaneja saa vielä vähän aikaa odotella. Lunta on nimittäin vieläkin paljon, vaikka ukkokulta innostuikin grillaamaan ulkona jo parisen viikkoa sitten.



Teräväkielisellä jälkikasvullamme oli sanansa sanottavana tuostakin touhusta, ja kieltämättä tästä olin hänen kanssaan samaa mieltä ;). Tänään kotiin tullessani ulkolämpötila olikin jopa +8C, joten toivoa  lumen sulamisesta on.

Ihan laiskana en sentään ole ollut. Jo viime viikolla viimeistelin asustesetin Permin Safirasta: pitkävartiset sormikkaat, kaulurin ja baskerin. Olen suunnitellut ottavani näistä tyylikkäät kuvat ulkosalla kevätauringossa, mutta enpä jaksa enää kärkkyä sopivaa kuvaamispäivää. Sitäpaitsi 80-luvun teini ei vieläkään tunne oloaan kotoiseksi minkään sortin pipossa tai hatussa. Tämä setti ei siis missään nimessä tule jäämään itselleni, vaikka loppusijoituspaikka onkin vielä päättämättä.

Pattern:  From a Permin leaflet. Yarn: Permin Safira, 300g. Needles: 5 mm. 
Kaulurista ja baskerista en sano mitään, mutta sormikkaat ovat mielestäni onnistuneet ja lämpöiset. Lankakin on ihanan pehmeää. Ohjeen mukaan kauluriin pitäisi vielä pujottaa nyöri, mutta päätin jättää sen pois.


Kehräysharjoitukset eivät ole edistyneet, koska olemme taas olleet enemmän tai vähemmän liikekannalla. Viikonlopulla lienee aikaa jatkaa harjoituksia. Olisiko nyt kuitenkin aika julkaista arvontatulokset Wanhan Rouwani nimeämiskisasta? Pitihän se arvata, että nimiehdotuksina tulee esiin parempiakin vaihtoehtoja kuin alkuperäinen oma ajatukseni. Todettakoon heti alkuunsa, että kukaan ei sitä arvannut. Jouduin kuitenkin miettimään nimivalintaa pidemmän kaavan kautta poissulkemistekniikkaa hyödyntäen.

Ensimmäiseksi listalta karsiutuivat Kerttu, Reetta ja Wilhelmiina. Näistä varsinkin jälkimmäisessä on tyyliä, mutta koska kaikki kolme nimeä löytyvät lähisuvusta, hylkäsin ne. Koska ajatuksenani oli antaa rukille persoonallinen hienostelunimi, hylkäsin liian tavanomaisina myös Rosan ja Old Ladyn. Jäljelle jäi näin seitsemän hyvää vaihtoehtoa, ja oma alkuperäinen ajatukseni kahdeksantena:

  • Huopatossunen ehti ensimmäisenä ehdottamaan Josefineä, ja kieltämättä viittaus Napoleoniin sekä nimi itsessään on tyyliltään houkutteleva! 
  • Seuraava ehdotus oli Vilijonkka. Ei paha sekään - eikös hän olekin aika oikukas hahmo? Kuvastaa siten hyvin minun ja Wanhan Rouwani toistaiseksi kovin ailahtelevaa suhdetta. 
  • Lilan ehdottamassa Ruustinnassa taas on vanhan ajan arvokkuutta.
  • Neulekirpun ehdottama Hieno Allgreen sai aikaan hyvät naurut, ja vaikka tuo hahmo ei ollut putouksessa sen enempää ykkös- kuin kakkossuosikkinikaan, huumori puri. 
  • Justiina, Pekan & Pätkän kipakka emäntä, sopisi myös enemmän kuin hyvin. Tosin Justiina taisi jotenkin olla kovin arkinen hahmo eikä niinkään mikään hienostelija. 
  • Pirenan ehdotus Aurora herätti pientä mietintää, ennen kuin hoksasin yhteyden Auroran nimipäivään. Tämä sievistelevä prinsessanimi jos mikä olisi rukilleni erinomainen. 
  • Fredrika taas olisi paitsi kaikin puolin arvokas nimi, myös hieno kunnianosoitus Fredrika Wetterhofille.
Tasapuolisuuden vuoksi laitoin kaikki ehdotukset lapuille ja pakotin 15-vuotiaamme onnettareksi. Kulhosta nousi lappu, jossa ehdotuksena oli Hieno Allgreen. Onnittelut voitosta Neule-Kirpulle ja kiitokset mainioista ehdotuksista kaikille osallistujille!

Oma ajatukseni rukin nimeksi oli Matilda. Siis oli. Kun miettii liikaa, valinta menee vaikeaksi. Kaikki edellä mainitut ehdotukset alkoivat tuntua houkuttelevilta, ja mieli teki laittaa paremmaksi läntisen naapurimaan prinsessoiden pitkistä nimilitanioista. Jossain vaiheessa viikon varrella muistui sitten mieleen lapsuuden lempikirjani Vaahteramäen Eemeli ja siitä tarina, jossa pahansisuinen ja ahne Komentoora putosi sudenkuoppaan. Komentoora. Siinäpä mainio nimi rukille, joka ei tunnu kesyyntyvän ihan helposti. Tyylisuuntakin vaihtui hienostelusta huumoripuolelle. Päädyin lopulta siihen, että rukki on yhteistyöhön suostuessaan nimeltään Napoleonin rakas Josefine ja oikutellessaan Komentoora. Näin ollen myös Huopatossunen voi odottaa arvontapalkintoa.

Nyt on puikoilla hieman työläämpi neuleprojekti, joten valmiiden neuleiden sijasta seuraavassa bloggauksessa on tulossa huumoripläjäys: muistumia kultaiselta 80-luvulta. Ainakin harppuystäväisten kannattaa varautua - Tena Ladyt saattavat olla tarpeen ;D

lauantai 10. maaliskuuta 2012

Mikä ihana päivä!!!! Taidan järjestää sen kunniaksi arvonnan!

Hymyilen, hyräilen ja olen onnellinen. Että joskus voi olla elämä mukavaa. Ai että miksikö? Aloitin päivän aamulla ajelemalla postiin, jossa odotti Salaisen Neuleystäväni maaliskuun paketti.


Paketin ulkokuori oli varsin osuva, koska kaikista muumihahmoista katsoisin olevani sekoitus Muumimammaa, Pikku Myytä ja Vilijonkkaa. Lähimpänä olen ehkä juuri Pikku Myytä, koska olen luonteeltani hieman samanlainen suorasukainen Totuuden Torvi, niin hyvässä kuin pahassa.

Nipin napin maltoin pitää jännitystä yllä ja jätin muutamaksi tunniksi paketin avaamatta. Ajelin nimittäin seuraavaksi Espoon Seilinmäkeen, jossa Rukin ja Rautapadan Sanski oli pitämässä kehruukurssia. Itse asiassa kyseinen kurssi jännittikin minua huomattavasti enemmän kuin SNY:n paketti: joskus joulukuun alussa osallistuin Villavyyhdin kehruukurssille, mutta se vain pahensi ramppikuumettani omaan rukkiini koskemiseen. Villavyyhdissä kehrättiin moderneilla rukeilla, enkä saanut sieltä ollenkaan kaipaamaani rohkeutta koskea lahjaksi saamaani perinnerukkiin. Sen sijaan elämään jäi haave Kromski Sonatasta. Sanskin sähköpostirohkaisujen ansiosta otin nyt kurssille mukaan oman teititeltävän Wanhan Rouvani, minimitavoitteena saada selville sen toimintakunto ja hieman vinkkejä omatoimiharjoitteluun.

My Grand Old Lady! I need to work out a little bit in order to make friends with it.

Kurssi ylitti odotukset. Vaikka polkeminen on vieläkin hakusessa eikä väkertelyäni oikein voi vielä kehräämiseksi sanoa, sain päivän aikana vironvillahahtuvasta aikaan 50 g varsin kohtuullisen näköistä lankaa. Rukkini siis toimii, ja Sanski vinkkaili päivän aikana kaikenlaisia niksejä sen kesyttämiseen. Katsokaa ja ihailkaa!

Result of my first trials with a traditional spinning wheel. Our cat Napoleon was more interested in the starting material -  Estonian wool.

Kotiinpalatessani myös Napoleon kiinnostui kovasti aikaansaannoksistani, mutta totesi ne pikaisesti kovin tylsiksi.
Boring, he seems to think...

Suomenlampaanvillaa en vielä yrittänyt kehrätä: hahtuvakiekkoa on vielä runsain mitoin jäljellä, joten taidan jatkaa polkemisharjoituksia vielä sillä. Tarvetta nimittäin on. Sen sijaan sorruin ostoksille. Mukaan lähti karstat sekä 150 g suomenlampaanvillaa kolmena eri värinä. Kunhan pääsen sinutteluväleihin tuon Wanhan Rouvani kanssa, pääsen näillä varusteilla siirtymään kehruuharjoituksissa samantien seuraavalle tasolle. Näiden karstojen pinkki väri on muuten kovin epätyypillinen minulle, mutta Jani-Petteriä lainatakseni, haittaaks se? Eipä kai, jos ei anna sen haitata.

Inspired by successful spinning lession, I also purchased 150 g of wool and hand carders.
Lauleskellen ja suklaata mussuttaen ajelin Espoosta kotiin availemaan Salaiseni lähettämää pakettia, eikä hyvä tuuleni siitä ainakaan huonontunut. Päinvastoin. Katsokaahan ystäväiset mitä kaikkea siitä paketista löytyi!

March package from my Secret Knitter Pal! Isn't it lovely? 
Pikku Myy piti siis sisällään pussillisen lakua (tyhjeni tosin jo, 15-vuotiaani suosiollisella avustuksella), Hattivatti-heijastin, kerroslaskuri sekä nämä kaikkein ihanimmat: kukkasipuleita (gloxiniaa ja karjalanneitoa), idätysalusta, jossa mukana vesikrassin siemeniä, sekä parsakaalin siemeniä myöskin idätettäväksi. Viimeisenä, vaan ei vähäisimpänä, 50 g / 500m vyyhti Nauravan lampaan käsinvärjättyä Huivisilkki+villa -lankaa, sävyltään Luumupuu. Älähän Salaiseni huolehdi, jos tuossa tosiaan on 500 m lankaa, kyllä siitä jo pitsihuivin neuloo! Naurava lammas on minulle uusi tuttavuus ja se tulikin tiedoksi aika sopivaan aikaan: näköjään tuosta nettikaupasta saa myös kuituja, joita saatetaan tarvita jos/kun hahtuvan kehräys jossain vaiheessa alkaa sujua riittävän hyvin.

ISOT KIITOKSET Salaiselle Neuleystävälleni: hyvin olet blogini lukenut ja pakettisi ilahdutti kovasti. Multasormia alkoi heti syyhyttää: huomenna olisi tarkoitus vaihtaa huonekasveihin mullat, joten taidanpa samalla laittaa siemenet itämään sekä sipulit multaan. Jospa vaikka saisin ne kesäksi kukkimaan. Huivilangan jemmaan toistaiseksi kesälomaa odottamaan. Kyselit onko minulla kasvimaata: tavallaan kyllä, siis suunnitelma on, mutta viime kesällä into loppui kesken ja toteutus jäi toistaiseksi :). Jos tarkasti katsoit tuota karsta&villakuvaa, huomasit myös, etten todellakaan vihaa "muumikrääsää". Sitä nimittäin löytyy meiltä ihan päivittäiskäytöstä. Tosin tähän väliin on kyllä todettava, että mieheni vihaa usein käyttävääni oranssia Hattivatti-mukia. Hän nimittäin pitää sitä härskinä ja kutsuukin sitä Kondomimukiksi. Ne miehet....

Tästä tulikin superhyperpitkä postaus. Onnistuneen päivän kunniaksi järjestänkin arvonnan niille kärsivällisille, jotka jaksoivat lukea näin pitkälle. Siispä: arvaapa minkä ajattelin antaa Wanhalle Rouwalle nimeksi? Mielessäni on rukilleni tietty mieluisa nimi, ja se joka osuu oikeaan tai muuten heittää parhaan vaihtoehtoisen ehdotuksen, saa lankapalkinnon. Kisa alkaa NYT ja loppuu viikon kuluttua eli 18.3. Onnea matkaan! Lähden itse jatkamaan kehruuharjoituksia, nyt kun olen vauhtiin päässyt. Kuulumisiin.

tiistai 6. maaliskuuta 2012

Kai-Mei -sukat

Joskus viime vuonna hankkimastani Cookie A:n kirjasta Suloisimmat Sukat löytyy kauniita sukkamalleja. Koska tunnetusti olen laiska sukankutoja, vasta nyt sain aikaiseksi tehdä edes jotain tuosta kirjasta. Puikoille päätyivät Kai-Mei-sukat ja lanka löytyi luonnollisesti viime vuoden jäljiltä omasta varastosta. Sukat menevät Iteljoonin avustuksella kummitytölle 16-vuotislahjaksi; porsliinit toimitettiin jo lauantaina ihan kasvotusten ja kädestä käteen, mutta yllättäen sukat eivät sitten ihan valmistuneet ajoissa.

Pattern: Kai-Mei. Source: Cookie A: Sock Innovation.
Size: 38 (hopefully... my foot is too large for these anyway!).
Yarn: Lana Grossa Meilenweit Ultimo (420m/100g), 70g. Needles 2,5 mm.

Omia jalkoja on kyllä vaikea kuvata! Todistettakoon vielä että sukkia syntyi ihan oikeasti kaksi.


Perfektionistin silmiä kirvelee, sillä vasemmalla sukassa oli solmu jalkaterän puolivälissä eivätkä värit enää natsanneet symmetrisesti yhteen sen jälkeen. Nyyh.

Bloggaamisessa onkin ollut taas ns. luova tauko. Näistä sukista ensimmäinen syntyi hiihtolomaviikonlopun Prahan matkalla. Siinä sitä on mukava kaupunki, vieläkin, vaikka amerikkalaistuminen alkaakin mennä vähän överiksi (mm. 5 McDonaldsia noin kilometrin säteellä). Näitä Kaarlen sillan maisemia muistellen!

Prague in February 2012. What a lovely city!

Prahassa sääkin suosi, lämmintä oli ilmeisesti toistakymmentä astetta koko pidennetyn viikonlopun aikana ja aurinko paistoi. Lankaakin ostin: 50 g petrolinväristä Austermann Merino Lacea, kiitoslahjaksi Annalle joka kävi ruokkimassa Napoleonia reissumme aikana. Itselleni en siis tänä vuonna vieläkään ole ostanut lankaa! Tosin viimeisen viikon aikana postilaatikkoon tupsahtaneet Kauneimmat Käsityöt ja Moda saavat sormet syyhyämään kummasti. Karnaluks-reissua odotellen!

Huomenna pitäisi luoda silmukat siihen viimeiseen sormikkaaseen, joka puuttuu todennäköisesti ystävälleni Päiville päätyvästä asustesetistä. Sitten maaliskuun miinuksetkin kasvavat taas kivasti.