Cowasockyt

Yksi nuorista kummitytöistäni omistaa maitotilan ihan yksinään. Kova mimmi, nostan hattua rohkeudesta. Häneltä eivät jää raskaatkaan työt tekemättä. Kun näin Ravelryssä Cowasocky-sukkamallin, tiesin että haluan tehdä nuo sukat hänelle joululahjaksi.

Enpä lankoja ostaessani vielä uhrannut ajatustakaan sille, miten intarsianeuletta tehdään pyörönä. Olisi kannattanut. Oli nimittäin kohtuullisen työläät sukat. Sain tuhrattua kokonaiset kaksi kuukautta aikaa silmukoiden luonnista sukkien valmistumiseen, joka sentään tapahtui tällä kertaa hyvissä ajoin eli joulupäivänä. Ei edes koko yötä tarvinnut neuloa. Tunnustan kyllä, että muutama muu projekti valmistui sillä välin kun otin näistä hermolepoa. Mutta siis varoituksen sana: sukkapuikot, kolme työssä olevaa lankaa ja edestakaisneule ei ole hyvä yhdistelmä (ehkä Magic loop olisi helpottanut, mutta epäilen kyllä että  pitkien kaapelien kanssa olisin saanut  langat vain entistäkin enemmän solmuun...) Siihen vielä päälle viisinänniset (!) utareet ja sata langanpäätä pääteltäväksi. Ei ihan suosikkiprojektejani.

Pattern: Cowasocky (Ravelry). Size: 41-42.
Yarn: Schoeller+Stahl Fortissima socka (black & white), Svarta Fårets Baby (pink).
Needles 2.75 mm.Yardage: 59g/249m of black, 31g/130m of white, 10g/40m of pink.

Sukista tuli lopulta ihan kivat, vaikka ukkokulta nöyrästi aneli etten vaan tekisi hänelle samanlaisia. Voin vakuuttaa ihan näin kirjallisesti, ettei tulisi pieneen mieleenkään! Kuten tarkkasilmäinen voi kuvasta huomata, varsinkin utareen keskimmäiset vetimet olivat hieman liian pitkät minun kuvassa oleviin varpaisiini. Saajan isompaan jalkaan nämä sukat sopivat onneksi varsin mukavasti.

Mustat ja valkoiset langat tuli hankittua Tallinnan Karnaluksista lintukotomme ompeluseuran reissulta. Fiksusti ajattelin, että yksi 50g kerä kumpaakin riittää. Eipä riittänyt, vaan Tallinnassa piti käväistä ennen joulua vielä uudemman kerran tuon mustan langan takia. Säästin siis taas todella paljon rahaa verrattuna siihen että olisin käynyt ostoksilla lähilankakaupassa. Toisaalta tulihan samalla ostettua pari valmistakin joululahjaa, nautittua ukkokullan kanssa glögit Tallinnan joulutorilla ja vietettyä muutenkin mukava päivä.

Christmas market in Tallinn, Estonia.

Pinkkiä lankaa en suostunut edes ostamaan. Arvelin että joltakulta tuttavalta voisi löytyä utareisiin riittävä jämäkerä, ja löytyi myös. Utareet tulivat siis tehdyksi harpputoveri Sansuin ennätyskokoisesta lankavarastosta löytyneestä 25 g pinkistä akryylikerästä. Väri oli muuten jotensakin täydellinen tähän projektiin, joten kiitos siitä!

Joulun salaisuuksia

Mediahiljaisuus on päättynyt! Joulun salaisuudet ovat oiva tekosyy laiskuudelle blogin päivityksessä.

Merry Christmas! - Iloista Joulua!

Jotain on kuitenkin syksyn mittaan valmistunutkin. Kummipoika sai joululahjaksi tämän hetken trendilapaset. Jatkan siis kirjoneulekammoni selättämistä.

Pattern: Horatio and Oren. Yarn: 27 g of teetee pallas (petrol blue),  20 g of Novita Wool (white). Size for a 4-5 year old. 

Oma poika sai Kontio-sukat. Ihana ja hyvin istuva malli!

Pattern: Kontio. Yarn: Novita 7 veljestä. Size 46, consumption 142g/285m. 

Joulun salaisuuksista riittänee päivitettävää vielä pariinkin postaukseen, kunhan kaikki paketit löytävät saajansa ;). Iloista Joulun jatkoa siitä huolimatta, että sää on hyvin epäjouluinen ainakin täällä eteläisessä Suomessa!

Poroja ja poron värisiä sukkia

Luvassa on nyt niitä mitäänsanomattoman näköisiä tekeleitä, jotka vaativat seurakseen jotain näyttävää, kuten maisemakuvia alkukesän lomajakson kotimaankiertomatkalta. Kyllä Suomi vaan on kaunis maa, ja kun kohdalle osuu helleviikko, mikä on reissatessa.

Mieheni on lapsuudessaan viettänyt paljonkin aikaa Kajaanin mummolassaan. Sittemmin sinne suuntaan ei ole ollut juurikaan asiaa: viimeksi käväistiin 17 vuotta sitten, jolloin meidän teinimme kiikkui masuasukkina mukana matkassa. Nyt ei nuori mies suostunut enää mukaan vaan jäi kotiin hoitamaan Napoleon-kisulia. Harmi, olisihan teinikin voinut nähdä kun isukki fiilisteli. Kajaanin torilla syötiin lohikukkoa...

Market Square in Kajaani, Finland.

...ja tietenkin piti käydä Kajaaninlinnan raunioilla, jotka varmaankin ovat olleet jännä leikkipaikka pienille pojille.

Ruins of the Kajaani Castle, built in the 17th century in order to secure the north-eastern part of the  Swedish empire. The castle lost its military significance when Finland became a part of Russian empire in 1809 and was abandoned.

Eniten aikaa meni Kajaanissa hautausmaalla, jossa jouduttiinkin tovi hakemaan oikeaa hautaa. Ystävällinen maahanmuuttajataustainen puutarhatyöntekijä tarjoutui avuksi, soitti esimiehensä hautakarttoineen paikalle ja niin pääsimme laskemaan kukkakimpun mummon ja tädin haudalle. Kyllä oli ystävällistä palvelua: näkivät tosissaan vaivaa meidän etelän immeisten takia. Hatunnosto ja isot kiitokset sinne suuntaan. Pitäisi oikeastaan etsiä sikäläisen seurakunnan sivut ja laittaa kiitosta menemään niin että varmasti tavoittaa oikeat henkilöt.

Kajaanista jatkettiin matkaa pohjoiseen. Suomussalmella pysähdyttiin Suomen talvisodan sankaritarinoista tutulle Raatteentielle, jossa on varsin vaikuttava Talvisodan monumentti. Kun oma isäni oli koko ikänsä nuoruutensa sotavuosista painajaisia nähnyt veteraani ja miehen isä sotaorpo joka ei koskaan omaa isäänsä ehtinyt nähdä, paikka veti hiljaiseksi. Muistomerkin huipulla on talvisodan jokaiselle 105 päivälle pieni vaskikello, jota tuuli hiljaa helisyttää. Valtavalla aukiolla muistomerkin ympärillä on kivilohkareita n. 17000, lähes vastaava määrä kuin oli n. 18 km pitkällä Raatteentiellä kaatuneita yhteensä. Valtava määrä. Symboloivat sodan uhria ja hulluutta.

The Winter War monument in Suomussalmi, Finland. Very impressive.

Suomussalmelta ajelimme poroja väistellen Kuusamoon, jossa on matkamme pääkohde: Pieni Karhunkierros. Jopa Pienen Karhunkierroksen vain 12 km patikointireitille (Ison Karhunkierroksen 80 kilometristä puhumattakaan) mahtuu niin kuohuvia koskia ja notkuvia siltoja.

PIeni Karhunkierros - 12 km hiking route in Kuusamo, Finland. Foaming rapids...

Jylhiä kallioita ja jyrkkiä portaita...

..steep rockies...

...a lot of steps...

...rauhallisia suoaukioita ja metsälampia...

...peaceful and calm forest ponds...

...ja vähemmän rauhallisia vesiputouksia ja koskenlaskupaikkoja.

...and not so calm rapids and waterfalls. 

Emme olleet reitillä aivan yksin. Jossakin vaiheessa edellämme tietä näytti pitkän matkaa erinomaisen paikallistuntemuksen omannut opas: hienotunteisen hiljainen sellainen.

Our guide in the mid-part of the route. Rudolph the red-nosed reindeer.

Emme kuitenkaan malttaneet odottaa että oppaan lakisääteinen ruokatauko loppuu, vaan siinä vaiheessa kiitimme ja jatkoimme matkaa omin avuin.

Nelijalkainen oppaamme tulee mieleen värisävyistä sukissa, jotka aloitin jo toukokuulla, jatkoin lomamatkalla ja viimeistelin kun päädyin uudelleen poronhoitoalueelle, tällä kerralla töiden merkeissä. Langan ostin v. 2010 työmatkalta Sveitsistä - keskivertomarinoitumisaika ennen käyttöönottoa. Ohje on Suuresta sukkakirjasta ja kulkee nimellä Helpot pitsisukat.

Pattern: Easy Lace Socks (Published in The Big Book of Socks by Kathleen Taylor).
Yarn: Regia  Eskimo color 4-fädig. Needles 3 mm. Yardage 69 g/280 m. Size 40.

.Pätkärääkätty lanka näyttää ihan hauskalta tuossa pitsineuleessa, joka sopivasti rikkoo värikuvion säännöllisyyttä. Näistä tuli hyvät.

Pohjoisin paikka reissullamme oli Sodankylä. Puolenyön aikaan käytiin vielä kävelyllä ja keskiyön aurinkoa ihailemassa. Tuon alemmaksi ei enää aurinko laskenutkaan ennen kuin lähti pyrkimään ylöspäin.

Midnight Sun in Sodankylä, Finland.

Muistona matkalta oli kotiintuomisina paitsi yksi melkein valmis huivi ja vähän enemmän vajaat sukat, myös muita Lapin-muistoja.

Some memories from Finnish Lapland. 

Positiivinen yllätys oli se, että ötökät eivät juurikaan vaivanneet. Pahinta olivat yhdessä reitin kohdassa Karhunkierroksella pyörineet paarmat. Kiitos siitä kuumalle säälle ja kuivalle kesälle.

Tilinpäätös neulontavuodesta 2012

Taas jäi yksi vuosi historiaan: sentään vain yksi, vaikka viimeksi jo sekoilin numeroissa ja olin hyppäämässä kertaheitolla aikaani edelle. On se hyvä, että ystävilläni riittää hupia kustannuksellani. Vuodenvaihdetta on vietetty hyvin leppoisasti lomailun ja kotoilun merkeissä. Kai huomasitte elämänasennettani hyvin kuvaavat lainaukset jotka lisäsin uudenvuodenpäivänä blogin vasempaan palkkiin.

Winter Vacation. Everything a knitter may need is nearby. 

Viime vuoden lopulla sain vielä tuhottua pienen osan vanhoista Novita-varastoista. Isokenkäinen juniorimme kokoa 190 cm/45 sai joulupukilta uudet sukat. Malli on Novitan Sukkalehdestä, ja kas kummaa, koon 44 ohjeella sain aikaan suunnilleen koon 47-48 sukat, jotka istuvat varpaille jäänyttä ylimääräistä, täysin tarpeetonta kasvunvaraa lukuunottamatta mainiosti.

Pattern: Novita Sukkalehti. Yarn: Novita 7 veljestä. Size: 47? (in pattern 44!)
Yardage: 137 g/274 m black, 82 g/164 m orange. Needles: 4 mm.

Toisaalta sorruin pitkästä aikaa myös ostamaan kerän Novitaa: syytän hairahduksesta lapsuuden kotipaikkakunnan surkeaa valikoimaa. Kävimme ensimmäisen kerran veljeni uudessa kodissa, ja halusin viedä tuliaisiksi neulotun tiskirätin. Sopivaa lankaa tietenkään ei ollut mukana, joten jouduin ostoksille, eikä paikalliselta Tokmannilta löytynyt muuta kuin värinsä vuoksi ällölankakategoriaan luokiteltavaa Tennesseetä. Pöllörätti oli silti hauska ja pikainen neulottava häälahjapitsiliinan jälkeisenä välipalatyönä.

Pattern: Spültuch Eule (Ravelry). Yarn: Novita Tennessee. Yardage: 37 g/89 m.
Fast, easy and fun knitting despite the ugly color of yarn.

Vuodenvaihteen rutiineihin kuuluu nykyään aina lankavaraston inventaario. Tänä vuonna urakka oli erityisen pelottava, koska viime vuoden valmistuneiden neuleiden lista on ollut varsin lyhyt, ja listalle on sisältynyt useampia pieniä pitsihuiveja joiden lankakulutus on ollut mitätön. Alkuvuoden osalta lankavaraston lisäykset olivat hyvin maltillisia ja suunniteltuja, mutta loppuvuonna tuli tehtyä heräteostoksia. Lopputuloksen selvittyä tilanne ei kuitenkaan ollut niin paha kuin pelkäsin.

Lankavarastoni koko vuodenvaihteessa 2012-2013 oli 33,5 kg, joten tilanne kutakuinkin sama kuin vuosi sitten.

Year-end inventory of my yarn stock in kilograms.

Neulottujen lankojen määrä pieneni edelleen ja lankaa kului viime vuonna vain 3 980 g. (Sen siitä saa, kun tikuttelee pitsihuiveja, joihin kuluu vain 28-50 g lankaa/kpl.)

Lankaostot pysyivät myös kohtuuden rajoissa verrattuna aiempiin vuosiin. Vuonna 2012 ostin vain 5 kg lankaa. 

Ostettujen lankojen keskihinta on kuitenkin selvästi kasvussa, koska käytetty euromäärä ei ole vähentynyt ihan samassa suhteessa. 

Blue bars: my yarn purchases in kg.
Red bars: kilograms of yarn consumed.
Green: Yarn purchases in EUR.

En sitten saanut tänäkään vuonna lankavarastoa supistumaan, mutta eipä tuo merkittävästi kasvanutkaan. Vuoden 2013 tärkein tavoite on päästä tavalla tai toisella päästä eroon heräteostosinhokkilangoista ja ikivanhoista Novita-varastoista. Myös sukkalankavarasto on päässyt pahasti paisumaan, joten tänä vuonna tavoite on neuloa sukat per kuukausi. Se on aika paljon minulle, joka tuskin olen koko elämäni aikana yhteensäkään neulonut niin monia sukkapareja.

EDIT: Unohdin mainita että laskin nyt myös lankakilometrit. Varastoa oli 90 km verran...

Tämä lankainventaario olikin sitten sadas postaukseni tähän blogiin. Tästä on hyvä jatkaa uuteen vuoteen.

Syksyn tuntua

Elossa ollaan, vaikka blogipäivitykset - tai pikemminkin niiden puute - voisivat kertoa jostain muusta. Syksy on saapunut, kun viime kirjoituksessa oli vielä kesä. Puutarhassa kukkii nyt näyttävimmin sädepäivänhattu ja komeamaksaruoho, ja vuorenkilpien lehdissäkin on kaunis syysväri.

Blogihiljaisuus on taas aiheutunut yksinkertaisesti siitä, ettei neuleita ole valmistunut puoleentoista kuukauteen. Nyt sentään sain valmiiksi keväänvihreät harppusukat: pitsipalmikkosukat, joiden mallin kesällä toiselle puolelle maapalloa muuttanut neuleharppuryhmän pitkäaikainen jäsen Ne-le suunnitteli meille muistoksi.

Pattern: Knitting hag socks by Ne-Le.  Yarn: Novita Nalle Aloe Vera, 90g.

Kokemattomana sukantekijänä jännitin kovasti sitä miten onnistun aloittamaan kantapään oikeassa kohdassa omaan jalkaani sopivaksi. Aloitin nämä siis magic-loopilla kärjestä alkaen. Ilmeisesti minulla oli aloittelijan tuuria matkassa, sillä koko osui varsin hyvin kohdilleen. Näistä tuli siis oikein käyttökelpoiset sukat, ja samalla sain tuhottua varastosta kerän Nalle Aloe Veraa. Mikään nautinto ei neulominen ollut: kun toiselle sukalle lanka juoksi kerän sisältä ja toiselle päältä, seurauksena oli kantapään tienoilla käsittämätön sekasotku. Kerä lohkeili ja hajosi. Lisäksi langasta irtosi nöyhtää, joka sai aikaan sellaisia solmuja ettei niitä ilman saksia selvitetty. Kiitos jälleen Novita: pidän juhlat kun saan viimeisenkin Novita-kerän käytettyä. Olen ilmeisesti outo ihminen, koska en osta (enää) Novitaa, vaikka viimeisimmän Yhteishyvän artikkelin mukaan sillä on hallussaan 98% Suomen lankamarkkinoista. Jep jep. Uskokoon ken tahtoo, sanon mä. Vanhakin kait jo olen, koska samaisen artikkelin mukaan nuoret tykkäävät neuloa  paksuista langoista. Minä siis en.

Syksyyn kuuluu uusien harrastusten aloitus, tai ainakin vanhojen elvyttäminen. Sohvaperunaa on nyt puraissut jumppakärpänen. Vaateompeluakin sisältyy nyt viikko-ohjelmaan marraskuulle asti. Nähtäväksi jää kauanko jumppakärpäsen tartunta kestää ja saanko ompelukoneella mitään käyttökelpoista aikaan.

Yksi lempikasvejani on muuten keltahanhikki: se jaksaa niin sinnikkäästi kukkia ihan koko kesän. Taustalla näkyvä lumikärhö puolestaan on jaksanut tänä vuonna tehdä runsaan kasvuston lisäksi vain pari nuppua, ja nekin ovat vasta aukeamaisillaan. Aurinkoista syksyn jatkoa, nauttikaa ruskasta!

Edit: Blogger teki sen taas. Jo kertaalleen pystyyn käännetty kuva näkyy edelleen vinksallaan. Älkäähän ystävät hyvät niksauttako niskojanne ;)

Kalifornian auringossa, osa IV: Hollywoodin kuumuudessa & matkasukat!

Varoitus: Tämä ei vieläkään ole matkakertomuksen viimeinen osa. Toiseksi viimeinen kuitenkin.


Hollywood. Elokuvafriikkien unelma.

Onneksi matkalta löytyi tämmöinen edullinen motelli. Pihassa omistaja näytti kantavan jotain nyyttiä auton takakonttiin.

Does this motel look familiar to you? If not, you haven't seen one certain movie classic.

Näyttikö yhtään tutulta? Universal Studioilla siis oltiin. Ja jos ei lamppu syttynyt, on varmaan jäänyt vanha kunnon klassikko Psyko näkemättä, tai sitten siitä on aikaa.

Koska olen rauhaa rakastava ihminen, minulle ensimmäinen Universalin teemapuistossa viettämämme Hollywood-päivä koostui epämukavista asioista: hälyä, meteliä, kuumuutta ja päänsärkyä.

Tämmöiset vesihöyryvilvoittimet auttoivat sentään hiukkasen (paljonkohan mahtavat kuluttaa energiaa, ja sitä tuossa ilmastossa kallisarvoista vettä).

Onneksi elokuvafriikki perheeni tykkää tällaisista teemapuistoista. Liukenin siis omille teilleni ja kirjoittelin kahvilassa postikortteja pirtelöä siemaillen, kun miehet säntäilivät ympäri puistoa. Harmitti kyllä sekin, että neule jäi aamulla autoon.

Toinen päivä oli mukavampi: tunnistattekos tätä paikkaa?

Have you ever seen this café? Well, normally there are some people sitting on this couch..

Pettymys oli iso, kun täällä ei ollutkaan Günther tarjoilemassa cappuccinoa. Eikä Rachel. Espressokeitin ei muutenkaan toiminut. Eikä edes Joey ollut paikalla, Rossista ja Phoebesta puhumattakaan. (Kuka kaipaisi Chandleria, saati Monicaa?)

Tällä kertaa olimme siis Warner Brosin studiokierroksella ja saimme kuvauttaa itsemme Frendien kahvilassa. The Big Bag Theoryn (suom. Rillit huurussa) studiossa ei valitettavasti Leonard-fanikaan saanut ottaa kuvia, mutta kuvausryhmän auton ikuistamista perhealbumiin ei sentään kielletty.

Hollywoodista lähdettyämme jatkoimme perheenpään suunnittelemaa matkaosuutta. Ajoimme yhden illan aikana vähän pidemmän pätkän Arizonaan asti. Vuokra-Chevroletin niellessä moottoritietä ylläpidin perheen huolto- ja viihdekeskusta auton takapenkillä pitkäjalkaisten miesteni vallatessa etupenkit. Tehtäviini kuului edelleen kartanluku aina silloin kun navigaattori alkoi sekoilla, jolloin oli noin 5 sekuntia aikaa löytää oikea kohta kartasta ennen seuraavaa liittymää. Samoin jouduin tarjoilemaan kuskille kylmiä juomia mukanamme olleesta kylmälaukusta sekä huolehtimaan maisemien katselun ohessa perheen kameroiden, kännyköiden ja muiden vimpakkeiden lataamisesta.

Siirtymät paikasta toiseen olisivat saattaneet käydä hyvinkin tylsäksi, samoin kuin lennot, ellei mukana olisi ollut mitään neulottavaa. Tätä varten mukaan oli tietenkin varattu sopivia projekteja. Varsinaisen matkaneuleeni valitsin siinä toivossa, että se muistuttaisi minua jotenkin Kalifornian lämpimästä auringosta sittenkin kun Suomessa on taas kylmää, märkää ja pimeää. Lankavarastostani valikoitui nmukaan käyttötarkoitukseensa aivan täydellinen lanka: Ilun Handun kullankeltainen merinosukkalanka, joka väriltään muistuttaa kovasti Kalifornian ilta-auringossa kylpeviä kukkuloita.

Viime tingassa ennen matkaanlähtöä olin valinnut sopivan ohjeen: Cusp-sukat Cookie A:n vastikään ostamastani kirjasta Sukkia. Rakkaudella. Silmukat loin lentokoneessa Helsingistä lähdettäessä, ja tikuttelin sukkia pikkuhiljaa matkan varrella lennoilla ja ajomatkoilla. Viimeinen kärkikavennus jäi  kotona tehtäväksi, vaikka valmistuminen ei paluulennolla paljosta jäänyt kiinni: uni voitti pitkän matkan viime metreillä.



Pattern: Cusp Socks (Source: Cookie A: Knit.Sock. Love.) Yarn: Handu Merinosukkalanka (400m/100g).
Needles: 2.5mm. Size: 40. Yardage: 81g/324m.

Vaikka itse sanonkin, Cuspeista tuli aika kivat. Ja kyllä tuo väri edelleen saa aikaan haikean kaipuun sinne suuren mantereen länsirannikolle!

Kai-Mei -sukat

Joskus viime vuonna hankkimastani Cookie A:n kirjasta Suloisimmat Sukat löytyy kauniita sukkamalleja. Koska tunnetusti olen laiska sukankutoja, vasta nyt sain aikaiseksi tehdä edes jotain tuosta kirjasta. Puikoille päätyivät Kai-Mei-sukat ja lanka löytyi luonnollisesti viime vuoden jäljiltä omasta varastosta. Sukat menevät Iteljoonin avustuksella kummitytölle 16-vuotislahjaksi; porsliinit toimitettiin jo lauantaina ihan kasvotusten ja kädestä käteen, mutta yllättäen sukat eivät sitten ihan valmistuneet ajoissa.

Pattern: Kai-Mei. Source: Cookie A: Sock Innovation.
Size: 38 (hopefully... my foot is too large for these anyway!).
Yarn: Lana Grossa Meilenweit Ultimo (420m/100g), 70g. Needles 2,5 mm.

Omia jalkoja on kyllä vaikea kuvata! Todistettakoon vielä että sukkia syntyi ihan oikeasti kaksi.

Perfektionistin silmiä kirvelee, sillä vasemmalla sukassa oli solmu jalkaterän puolivälissä eivätkä värit enää natsanneet symmetrisesti yhteen sen jälkeen. Nyyh.

Bloggaamisessa onkin ollut taas ns. luova tauko. Näistä sukista ensimmäinen syntyi hiihtolomaviikonlopun Prahan matkalla. Siinä sitä on mukava kaupunki, vieläkin, vaikka amerikkalaistuminen alkaakin mennä vähän överiksi (mm. 5 McDonaldsia noin kilometrin säteellä). Näitä Kaarlen sillan maisemia muistellen!

Prague in February 2012. What a lovely city!

Prahassa sääkin suosi, lämmintä oli ilmeisesti toistakymmentä astetta koko pidennetyn viikonlopun aikana ja aurinko paistoi. Lankaakin ostin: 50 g petrolinväristä Austermann Merino Lacea, kiitoslahjaksi Annalle joka kävi ruokkimassa Napoleonia reissumme aikana. Itselleni en siis tänä vuonna vieläkään ole ostanut lankaa! Tosin viimeisen viikon aikana postilaatikkoon tupsahtaneet Kauneimmat Käsityöt ja Moda saavat sormet syyhyämään kummasti. Karnaluks-reissua odotellen!

Huomenna pitäisi luoda silmukat siihen viimeiseen sormikkaaseen, joka puuttuu todennäköisesti ystävälleni Päiville päätyvästä asustesetistä. Sitten maaliskuun miinuksetkin kasvavat taas kivasti.

Kotoilua

Kun takana oli kiireinen työviikko ja mukavan rentouttava perjantai-ilta kaverien kanssa, oli viikonloppuna aikaa ottaa elämä rennosti. Mallia näytti luonnollisesti kissaherra Napoleon nuoren isäntänsä kanssa.

Is there any other creature in the world being able to relax like a cat? (Well, maybe a teenager...)

Nuorella kylmäraajaisella kissanisännällä on huutava pula villasukista. Kaikki viimetalviset ovat nimittäin jääneet pieniksi - montakohan numeroa nämä koivet kasvoivatkaan vuodessa? Lopputulos on kuitenkin hoikka jalka kokoa 46. Jotta sukkia ei tarvitsisi aina käydä lainailemassa isältä, käytin viimeiset raitaseiskaveikkani ja neuloin uudet. Miinuksia lankasupisteluihin tuli 148g.

Basic socks made of Novita 7 veljestä Raita (size 46, 148g)

Ja jos joku muistelee nähneensä aiemmassa postauksessani pari viikkoa sitten samanlaiset, muistaa melkein oikein. Ero on koossa ja varren pituudessa, sillä nämä uudemmat ovat joka suuntaan isommat (nilkan kohdalla raidoituskin menee hieman eri tavalla, jos epäilyttää ;)). Onneksi annoin ennen kärkikavennuksia sukan sovitettavaksi, sillä kävi ilmi että olin käyttänyt mallina liian isoja sukkia. Armoton kritiikki pakotti purkamaan 1,5 cm, mutta se kannatti: näistä tuli kuulemma oikein hyvät. Nyt jännätään miten 7-veikka kestää käyttöä. Tämä väri on nyt varastosta loppu. Onneksi, se alkoikin jo kummasti kyllästyttää. Enkä taida perussukkiakaan tehdä taas muutamaan viikkoon.

Viikko sitten käytiin tosiaan Drucillan kanssa ostamassa musikaaliliput, ja samalla "eksyttiin" Eurokankaaseen. Meikäläinen himoitsee toimistokelpoista liivimekkoa (lue: tylsää ja asiallista), mutta sellaistahan ei tahdo kaupoista tälle päärynävartalolle valmiina löytyä (jos alakroppa mahtuu, on ylhäällä puolet liikaa). Siihen löytyi harmaata, hyvälaatuisen tuntuista villakangasta. Uusimmassa Modassa taas oli kiva puolihameen malli, johon ostin ruskeasävyistä, hauskasti vinoon raidoitettua villakangasta. Drucilla puolestaan löysi palalaatikosta kerrassaan herkullista puuvillakangasta, enkä voinut olla matkimatta vaikka se vähän nolottaakin: mitä ilmeisimmin meillä tulee siis jollakin aikataululla olemaan samanlaiset keittiön verhot. Ostoskassin kruunasi sifonkikangas, jota en vaan kerta kaikkiaan voinut vastustaa: se aivan huutelee päästä huiviksi piristämään sitä edellä mainittua toimistotylsyyttä.

Result of a shopping trip to a fabric store. Who would service my sewing machine so that I could start using it again?

Vaikka langanostolakko sen kun jatkuu, hamstrausvimma näköjään muutti vaan muotoaan. Kunhan saisin ompelukoneeni huollatettua (miten sellaisen pikkujutun organisointi voikin vaatia lähes vuoden miettimisen?), voisi kokeilla saako kankaita tuhottua nopeammin kuin lankoja.

Lankasupistuksia, startiittia ja kulttuurielämyksiä

Villiruusu-huivin valmistumisen jälkeen kaivoin esille viime huhtikuulta asti ufoutuneen lenkkialpakkaisen huppukaulurin, joka etenee tuskastuttavan hitaasti. Lankakeräkään ei pienene yhtään vaikka kuinka tikuttaisi, ja sileäneuleinen tuubi pyöröillä neulottuna on kaiken lisäksi tavattoman tylsä työ. Kaksi iltaa sitä lajia riitti ja  sitten iski startiitti.  Kyseinen ufo on parempi säästää harpputapaamisiin sellaiseksi näpertelyksi, joka ei edellytä edistyneempää aivotoimintaa (kiitos hyvästä seurasta taas eilen Myyrmäessä kokoontuneelle seurueelle!). Muutoin liikenevä neulomisaika ja -energia kannattaa hyödyntää motivoivampiin tekeleisiin, ettei iskisi neulomisähky.

Koska tavoite lankavaraston supistuksissa on tämän vuoden osalta kunnianhimoinen, piti vaihteeksi ottaa työn alle jotain nopeasti valmistuvaa. Viikonlopun saldona oli näin ollen perussukat seiskaveikasta, kokoa 43.

Basic socks. Yarn: Novita 7 veljestä (120g). Size 43.

Sukat menivät lahjaksi 50-vuotta täyttäneelle miespuoliselle työkaverille. Kun en muutakaan keksinyt. Miten niin mielikuvitukseton? Pettymys oli iso, kun miinusta lankavarastoon tuli näistä vain 120 g. Pitemmät varret olisi ehdottomasti pitänyt tehdä. Ko. lankaa on jäljellä vielä 180 g, joten jompikumpi kylmävarpaisista omista miehistäni saattaa saada ennemmin tai myöhemmin täysmittaiset siniraidalliset saapassukat.

Kahdet sukat peräkkäin olisi kuitenkin meikäläiselle liikaa, joten uusin Moda pakotti minut kaivamaan esille viime keväänä hamstrattua herkullista kid mohairia, joka on kiltisti odottanut lankalaatikossa sopivan ohjeen löytymistä. Tämäkään liivi ei ole nopeimmin etenevää mallia, ja lankasupistusten kannalta kerrassaan onneton työ:  miinusta napsahtaa maksimissaan muutama kymmenen grammaa. Mutta niinhän se on, että fiilispohjalta tässä harrasteessa on mentävä ja juuri nyt tuo lanka juttelee minulle kovasti.
 

The brand new Moda magazine forced me to dig some skeins of kid mohair out of my yarn stock. Also this nice, warm and thick yarn, 100% wool and with beautiful¨turquoise colour already waits for its turn. This is what I call startitis...


 Koska niitä miinusgrammojakin pitäisi jostain saada, täysvillaiset petroolinväriset Tallinnanherkutkin odottavat jo vuoroaan ja etenkin sitä, että pengon Ravelryn uumenista niille sopivan ohjeen. Pitäähän viime kesäkuun lankamatkan tuliaisista jotain neuloa poiskin ennen uutta matkaa. Tähän mennessä olen tainnut silloin maahantuomastani 5,5 kg:sta kuluttaa jotakuinkin 200g, joten neulottavaa riittää. Noh, näille on suunnitteilla projekti, joka kestänee jonkun viikon ja täräyttää sitten miinuksia saldoihin toista kiloa. Nopeampiakin miinusmahdollisuuksia on takataskussa, joten ei supistelutavoite vielä ole karannut käsistä. Suunnitelmien mukaan mennään edelleen.

Muutoin viime viikonlopun ehdoton kohokohta oli teatterireissu ukkokullan kanssa. Koska mieheni on jostain syystä aina jotenkin ihaillut Katri Helenaa, ostin hänelle synttärilahjaksi liput Helsingin kaupunginteatterin musikaaliin. Valinta oli jokseenkin hätäinen ja perustui pitkälti siihen, että työnantajan tarjoamia virikeseteleitä uhkasi vanheta vuodenvaihteessa, joten pitihän ne käyttää pois. Maksoin siis oman musikaali-iltani niillä, ihan viime tingassa joulun tienoilla. Vaan niinhän sitä sanotaan, että kun ei mitään odota, ei ainakaan pety: tuo musikaali oli kerrassaan hienosti toteutettu ja sitä oli ilo katsella ja kuunnella, vaikka itse en Katri Helenan fani millään muotoa olekaan. Niin vaan mielessäni hyräilin niiden 60-70-luvun hittien mukana, joille väkisinkin olen lapsuudenkodissani joutunut altistumaan, ja kyynelehdin vuolaasti koskettavassa hautajaiskohtauksessa. Loppunäytelmä menikin paikoin komediaksi, kun kuvaan astui laulajan myöhempi professoriaviomies... mutta ei siitä sen enempää. Suosittelen unohtamaan mahdolliset ennakkoluulot tähän genreen liittyen, ilta oli hyvinkin lipun hinnan arvoinen. Ja mieskin tykkäsi, vaikka hieman piti machoilla ja vähätellä "jukeboksimusikaaliksi". No, sellainenhan se oli. Nyt odottelen kaverilta referenssitietoa Queen-musikaalista. Ilman luotettavista lähteistä tulevia suosituksia se tuntuu jotenkin riskaabelilta sijoitukselta: oikeasti, voiko joku laulaa edes puoliksikaan niin kuin Freddie Mercury? Ainakaan joku suomalainen näyttelijä?

(Ja tähän ukkokullan takuuvarma huomautus olisi, että Queen-musikaalihan on jo niin nähty. Kävivät nimittäin isä-poika-kokoonpanolla pari kesää sitten Lontoossa ja onnekkaasti pääsivät tämän siellä näkemään. Niin että jos on vapaaehtoisia seuralaisia kotimaan kamaralla vietettävään musikaali-iltaan, saapi ottaa yhteyttä...)

Eipä siis muuta kuin odottelemaan kymppiuutisia ja C.S.I Miamin alkamista. Olen tätä nykyä ihan koukussa näihin erinäisten rikostutkintasarjojen parissa vietettyihin loppuillan neulomistuokioihin. Loppuviikkoa kohti niiden aiheuttama krooninen univaje alkaa yleensä aiheuttaa lievää haukottelua työpaikalla. Sitä odotellen.

SNY:n kevätterveisiä ja villasukkia

Salainen Neuleystäväni muisti minua vihreällä paketilla. Paketissa oli tietenkin lankaa, Drops Delightia (samasta väristä syksyinen SNY:ni oli neulonut minulle sukat) sekä vyyhti aivan minun väristäni villalankaa (olisiko vironvillaa???). Lisukkeena oli suklaanaamio, lautasliinoja ja 2,5 mm pyöröpuikot.


March package from my Secret Pal. Some yarn, chocolate face mask, napkins and round needles (Drops 2.5mm/50cm).

 Vihreää on myös ollut puikoilla. Sain lopultakin valmiiksi palmikkosukat, joita aloittelin tammikuisella lomareissulla. Hyvin ehtivätkin jo puikoilla marinoitua. Samalla tuli supistettua vanhoja varastoja Novitan 7 veljestä -langan osalta.

Pattern: Novita Syksy 2007 ekstra. Yarn: Novita 7 veljestä (170 g).
Size: 39. 

Tätä lankaa jäi vieläkin, joten nyt on työn alla lapaset samasta langasta ja samaan tyyliin. Pian pitää varmaan ostaa lisää seiskaveikkaa, jotta saa vielä myssyn ja kaulaliinan...  No ei vaineskaan. Positiivinen yllätys oli se, ettei lanka ainakaan vielä neuloessa nöyhtääntynyt - saa nähdä miten käytössä käy. Tosin nämä sukat taitavat päätyä joululahjoiksi, joten käyttöön eivät joudu vielä pitkään aikaan. Kerta se on ensimmäinenkin, kun minulla on ensimmäinen joululahjan valmiina jo maaliskuussa!

Ihanaa Uutta Vuotta!

Uusi vuosi on alkanut vauhdilla. Niin vauhdilla, ettei blogia ole ehtinyt päivittää. Töitä, lumitöitä ja vähäsen neulomistakin. Shoppailemaankin ehdin, ja tuhosin kerralla syksyn lankasupistelujen tuloksen. Keskiviikkoinen käynti Lankamaailmassa jätti nimittäin käteen 1050 g lankaa, ja köyhdytti merkittävästi, koska ostin varsin arvokasta alpakka-silkkilankaa uusimman Designer Knitting -lehden kiinnostavaan malliin.



Results of my latest shopping day: 800 g of Viking Alpaca Silk and one lovely Zauberball!
This was a very expensive yarn shop visit.

Vasta kaupassa vilkaisin ohjetta sen verran, että rimakauhu pääsi iskemään: tuossa ohjeessa pelataan puikkokoolla ja neuletiheydellä niin, että saadaan eri koot ja vyötärökavennukset aikaan. Hmm, tätä täytyy vielä hieman kypsytellä, ja pari puikkokokoa pitänee hankkia. Lähes satasen lankoja ei viitsisi tuhota noin vaan. Tuli siellä Lankamaailmassa tehtyä heräteostoskin: oranssinruskeaa Zauberballia en pystynyt ohittamaan. Vielä kaupanpäällislangat mukaan ja syksyn supistelusaldo jäi ihan nipin napin miinukselle.

 

Vuoden ensimmäinen neule on myös valmis. Samalla alkoi henkilökohtainen Neulo Vain Itsellesi -kuukauteni. Aiemmin salaisen neuleystäväni Olgan lähettämä Sandness Palett pääsi puikoille heti Tapaninpäivän iltana ja 198 yards of heaven edistyi nopsasti, vaikka viikolla en paljon ehtinyt neuloakaan. Sen verran väsyneenä sitä neuloin uudenvuodenaattoiltana, että lauantaiaamuna iski jälleen purkoosi reunapitsin kanssa. Valmistuipa tuo kuitenkin ja nyt minulla on uusi ihana huivi:

Pattern: 198 yards of heaven (on Ravelry). Yarn: Sandnes Palett, 135 g/294 m.
Needles Addi Clicks, 5mm.

Thanks to my former Secret Pal Olga, I had enough of yarn in order to add one extra repeat for the pattern:
the result is a nice shawl with perfect size. Me likes <3

Jouluna valmistui vielä yhdet joululahjasukat, jotka tietenkin unohtui kuvata. Pyysin ja sain kuitenkin kuvan jälkikäteen. Tarkoitus oli tehdä nämä pojalleni, joka myös on valinnut värit, mutta hänen ohuet säärensä hukkuivat näihin: niinpä sukat päätyivätkin veljelleni, jolla on usein turvotusta jaloissa. Aiemmat hänelle tekemäni palmikkosukat puolestaan päätyivät ihan muualle, kun aloin epäillä etteivät ne kapean mallinsa takia ehkä veljelleni sovikaan. Ja hyvä niin, saaja eli ex-lankoni oli kuulemani mukaan varsin tyytyväinen. Juniori onneksi sai perinteisesti sukat mummolta, joten ei hänenkään tarvitse palella.

Pattern: Novita Talvi 2005. Yarn: Novita 7 veljestä.

 Lopuksi terveiset keisarilliselta kisuliltamme, jota unettaa kovasti näin talviaikaan:



Our cat just loves his new climbing tree.

  Joskus kissaherra ottaa kaverinkin mukaan unosille:

..and sometimes he wants to have his friend Mr. Rat with him when he takes a nap.