Vappuhulluttelua

Vappuun kuuluu kaikenlainen hulluttelu, eikös niin. Ja piknik. Tänä vuonna ilmoitin nauttivani vappubrunssin kotosalla sen sijaan että lähtisin kylmettymään kaupungille. Eipä tuosta nälkäiseksi jäänyt.

First of May brunch.

Niin se vappuhulluttelu. Sellaiseksi luokittelen vuosia sitten koetun massapsykoosin aiheuttamassa hetken mielijohteessa hankitun pompulalangan neulomisen. Pompon Wollelle sopiva käyttökohde aiheutti hieman päänvaivaa. Lopulta vuosia vaatehuoneen perukoilla marinoituneesta "tamponilangasta" tuli uusi pehmoinen päällinen olohuoneemme jo kovin kulahtaneeseen sohvatyynyyn.

Our new cushion pillow.  Knitted from Pompon Wolle Color.

Lankavarasto pieneni kokonaiset 270 g, ja sopiihan tuo ihan mukavasti verhojen ja kliivioiden värisävyyn.  Voi jospa nuo kukkisivat ikuisesti!

Tyynyn valmistuttua oli hyvä täyttää massu ukkokullan grillaamalla pihvillä ja varmistaa vapun sokerihumala mangojuustokakulla. Laitoin pohjaan kaurakeksejä ja omenamehua sekä hyytelöön rasiallisen mangotuorejuustoa, desin verran Ingmanin superhyvää lisäaineetonta mangojogurttia sekä 2 dl vatkattua kermaa. Kakku hyytyi neljällä liivatelehdellä ja hyvää oli.

Mango cheese cake - a nice dessert for this summer's first barbecue.

Napoleonkin tykkää kliiviasta.

 Ei muuta kuin hyvää Vapun jälkeistä elämää!

Diipadaapaa

Tämähän on käsityöblogi. Tai ainakin pitäisi olla. Vaan kun ei mitään valmistu, pitänee heittää täydellisen turhanpäiväinen diipadaapapäivitys ihan vaan sen takia, ettei kaikki lukijat kaikkoa. Voi tietysti olla että hyvä tarkoitus karkoittaa loputkin.

Yleisön toivomuksesta postauksen pääaiheena on Napoleon. Hupia löytyy pienelle pienistä asioista, kuten pahvilaatikoista ja paperipusseista. Paperipusseilla tosin on kummallinen taipumus pudota tuolilta lattialle, jos niissä on jotain liikkuvaa sisällä. Ja niissähän on.

Napoleon the Cat loves carton boxes and paper bags. This time our hide and seek game ended unexpectedly when the whole bag - containing the cat of course - fell down from the chair.

Kevät. Se oli tänä vuonna lyhyt muttei kylläkään kovin vähäluminen. Näköjään olemme palanneet takaisin helmikuulle, jos nyt säästä voi jotain päätellä. Onneksi takana on sentään pari aurinkoista maaliskuista päivää, jolloin ehdittiin ottaa aurinkoa verannalla.

One of the sunny spring days that we had before it started to snow again.

Eikö se lumi siis ikinä sula?

According to my best knowledge, the snow should have melted already.

Palmusunnuntaina meillä oli vieraita; Napoleonkin sai oman vieraan. Australianterrieri Myrskyllä ei pitänyt olla mitään syytä näyttää näin alakuloiselta, sillä kissaisäntä oli tällä kertaa suorastaan suopea vierastaan kohtaan. Ei näyttänyt edes kynsiään, ja jopa ylimielisesti nuuhkaisi koirulin turkkia. Kieltämättä kissaisäntä oli silti jokseenkin halveksuvan välinpitämätön asenteeltaan. Ehkäpä se laittoi masentumaan.

Napoleon had a guest. His name is Storm. What a non-appropriate name for such a quiet and calm dog.

Kun talossa on vieraita, täytyy olla jotain tarjottavaa. Pitkämatkalaisille laitettu lounas sai oman perheen miesväeltä murskatuomion. Vieraat kehuivat - kuinkas muutenkaan, harvemmin kehtaavat moittiakaan. Jälkiruokakahvipöytä sen sijaan oli maistuva, vaikka itse sanonkin. Tarjolla oli mustikkajuustokakkua Pirkan ohjeella. Oli hyvää, suosittelen. Ulkonäöstä en tosin saanut yhtä kaunista kuin lehden mallikuvassa. Kuinkas muutenkaan.

When there are visitors in the house, something sweet needs to be available. Like this blueberrycheesecake. Yummy!

Epämääräinen ruskea möykky mustikkakakun takana ei ole mämmiä eikä mitään muutakaan kertaalleen syötyä. Se on Tupperwaren ohjeella tehty mikro-omenakakku. Ulkonäössä ei ollut kehumista, mutta maku oli erinomainen, eikä valmistukseen mennyt aikaa juurikaan muuta kuin mitä muutaman omenan raastamiseen saa tuhrattua. Niin ja tietysti muutama minuutti mikrossa kypsentämiseen.

Sometimes we have a tendency to exaggerate a bit. Like now, when three cakes in the table were not enough and I had to do one more.

Koolla ollut naisväki rakastaa suklaata. Koska en ole keittiöihmisiä, mutakakku valmistui myös Tupperwaren  ylihelpolla mikroreseptillä, ja herkun valmistuminen vei aikaa ehkäpä noin 10 minuuttia. Aino-lakkajäätelö maistui sen kanssa mainiosti. 

Leipomuksistani jäi reseptikansio pöydälle. Tai jotain. Joka tapauksessa se päätyi Myrskyn emännän käsiin. Hän sitten löysi sieltä kansiosta jonkun rommitortun reseptin, jota oli kuulemma pakko kokeilla. Siispä vielä yksi kakku uuniin, jottei syötävä loppuisi kesken, eikä tämä ollutkaan mikroresepti. Eipä ollut maultaankaan noiden muiden veroinen vaan yhtä valju maultaan kuin ulkonäöltäänkin. Paitsi kakun tilaajan ja hänen kummipoikansa mielestä. Liian vähän rommia? (Ups, nyt Napoleonin isäntäpalvelija saattaa huomata että olen sosialisoinut hänen piilopullonsa...)

Vieraat toivat kukkia. Napoleon rakastaa niitä.

Napoleon loves flowers. I mean, he loves to eat them.

Pääsiäisnoidista Napoleon ei niinkään pidä vaan kiertää ne mieluummin kaukaa. Niitäkin kuitenkin kävi. Toiset kääntyivät ovelta pois, kaksi jäi kylään pidemmäksi aikaa. Suklaamunat maistuivat molemmille. Toinen yritti tosin syödä yllätysmunista muoviset sisäkuoretkin.

Palmusunnuntaivieraiden lähdettyä Napoleon nautti taas omasta rauhasta ja rentoutui. Mikäs sen mukavampaa.

Seuraavalla kerralla ehkä jotain valmistunutta. Ehkä. Tarjolla olisi projektityönä lähes valmiin neuleen saumojen ompelua. Vapaaehtoisia??? Tai sitten täytän seuraavan postauksen alkuvuoden lankaostoksilla. Niitäkin on taas tullut tehtyä... valitettavasti.

Hiljaisuutta käsityörintamalla ja keskikesän juhlaa

Long time, no see! Kesäkuulle on mahtunut niin työmatkailua kuin sosiaalista seuraelämääkin: pitkästä aikaa on tavattu ystäviä lähes joka viikonloppu ja kestitty vieraita. Vaikka en tietyistä syistä pidä leivontablogia, kummipojan perheelle tehty valkosuklaamustikkakakku oli niin onnistunut sekä ulkonäön että maun puolesta, että teen poikkeuksen ja ikuistan sen tänne blogistaniaan. Todistetusti olen siis harrastanut myös leivontaa.

A white chocolate cake with blueberries.

Juhannusta vietimme perinteiseen tapaan ihanan ystäväperheemme luona itäisellä Uudellamaalla, kuten olemme tehneet lähes joka vuosi jo kymmenkunta vuotta.

Midsummer Night 2005 in Askola.

Tarkkasilmäinen lukija huomaa, että tämä juhannuskokko ei ole tältä vuodelta: koska kuvat jäivät jälleen kerran ottamatta, piti kaivella arkiston kätköistä esiin samalta paikalta otettu kuva vuodelta 2005. Tänä vuonna järvi oli peilityyni ja taivas pilvetön, ja ilman noin kymmentä miljoonaa kokolla vieraillutta hyttystä kesäilta olisi ollut täydellinen. Jos oikein muistan, vuonna 2005 kokko ei aluksi ottanut syttyäkseen, koska oli niin märkä.

Niin neulomiseen käytettävissä oleva aika kuin siihen tarvittava energiakin on ollut viime viikkoina vähissä, ja jopa jonkinlaista neulomisähkyä on ollut havaittavissa. Tilanne korjaantunee pikkuhiljaa, toivottavasti. Se ei kuitenkaan ole estänyt shoppailua. Pitkästä aikaa ostin lankaakin: vyyhdillisen Wollmeisea Drucillalta. Posti on kuitenkin kantanut kotiin enemmänkin muuta käsityöaiheista.

Shopping for books, again...

Pitihän näin innokkaan sukkientekijän hankkia Cookie A:n uusinkin sukkakirja: johan siitä edellisestä on yksi sukkapari syntynyt.

Ja koska olen tunnettu myös supertehokkaana ja -taidokkaana virkkaajana, Myös Lesley Stanfieldin uusin kukka- ja perhoskirja piti tilata. Edellisestä on tehty yksi porkkana ja yksi rupsahtanut kielonkukka. Puolustuksekseni todettakoon, että kannen sinitiainen, kuten myös horsman vartta kiipeävä söpö toukka, ei ole virkattu vaan neulottu ja saattaa ehkä joskus päätyä oikeasti puikoille.

Uusia taitoja on mukava opetella, joten samoilla hiirenklikkailuilla valmistauduin tuleviin eläkepäiviin tilaamalla kirjan käpypitsistä.

Kehrääminen on myös ollut viime aikoina hieman jäissä: Justiinan / Josefiinan ainokainen puola on viettänyt jo muutaman viikon puusepällä, jotta se saisi arvoistaan seuraa. Sitä odotellessa ehdin jo tovin odotella tätäkin: Tuulia Salmelan uutta Kehrääjän käsikirjaa, joka näyttäisi sisältävän lähestulkoon kaiken tietämisen arvoisen kehräämisestä. Lomareissulle maalle saatan napata mukaan värttinän ja kuituja.

Puutarhassa on tällä välin tapahtunut tapahtunut niin paljon ettei perässä tahdo pysyä, ja moni kasvi on ehtinyt lopettaakin kukintansa ilman että kamera on ehtinyt paikalle. Viimeinenkin kukkapenkki (kuvassa takana vasemmalla) sai kivireunat, ja rumat kestopuurimanauhat joutivat roskiin. Lumikärhön vieressä elintilasta taistelee Huopatossuselta saatu peurankello, siskolta saatu siperiankurjenmiekka sekä ensimmäistä kertaa upeasti kukkiva harjaneilikka. Viime vuonna istutettu pioni ei näytä kukkivan vielä tänä vuonna, vaikka näyttää jääneen henkiin.

Harjaneilikka - Dianthus Barbatus (?).

Siperian kurjenmiekka. 

 Niin ikään viime vuonna istutettu kummitytön puutarhasta saatu perinteinen keltapäivänlilja vasta aloittelee kasvuaan, ja yksi kukkavarsi on tänä vuonna noussut esille.Kaunis kukinto jää riippupihlajan lehtien sekaan, joten sijoituspaikka pihlajan juurella ei ole oikein hyvä. Parempi on mietinnässä ensi kesää ajatellen.

Keltapäivänlilja.

 Tämä kukkapenkki näkyy on olohuoneen ikkunan alla ja näkyy sisälle oikein kauniisti. Kelpaa tätä katsella, vielä kun nuoret kasvit saavat vähän rehevyyttä. Keijunkukat ja pikkusydämet kukkivat kauniisti, jaloangervot ja -ritarinkannukset odottavat kiltisti vuoroaan. Rungollinen punaherukka, niin pieni kuin onkin vielä, on aivan täynnä raakileita.

Alppiruusuista pienemmän kukkiminen ehti jo loppuakin, mutta isompi jatkaa vielä, samoin kuin taustalla näkyvä lupiini ja etualalla se viime kesältä talvehtinut ihana orvokki.

Kesäntulo oli selkeästi myöhässä, koska unkarinsyreenit ja perinteiset maatiaissyreenitkin ovat vasta nyt parhaimmillaan.

Ei niin hyvää ettei jotain huonoakin: norjanangervopensasaitoihimme iskivät tuholaiset. Kerrassaan rumaa jälkeä saivat aikaan, vaikka olen ruiskutellut niitä niin tolulla kuin tuhdimmillakin myrkyillä. Eikä tämä vielä mitään, mutta näkisitte puutarhan suhteen hitusen huolettomamman naapurin pensaat...

Nyt alkaa tuntua siltä, että harppuenergia olisi tarpeen: tämä Saksasta työmatkalta ostamani kortti on omistettu teille kaikille Harpuille ja muille neuloville ystäville.

Aurinkoista pääsiäistä!

Se saapui sittenkin. Kevät nimittäin. Piha vihertää, ja tuntuu uskomattomalta, että vain kolme viikkoa sitten se oli vielä kokonaan lumen peitossa. Onko siis ihme, jos neuleetkin ovat vielä olleet hieman talvisia. Pitkäperjantaina sain valmiiksi Multnomah-huivin Scholler-Wollen Zauberballista. Käyttöä tälle ei taidakaan olla ennen ensi talvea, vaikka huivi onkin kevyt ja lanka enimmäkseen varsin ohutta.

Pattern: Multnomah.Yarn: Schoppel-Wolle Zauberball, 100 g.
Needles: 3.5 mm

Multnomah on mallina kivan näköinen, mutta jokseenkin tylsä neuloa, etenkin koska en yhtään pidä ainaoikein-neuleesta. Sitä jatkoin kuitenkin seuraavassakin työssä - sen sijaan että olisin tuhonnut kaapissa ja olohuoneen nurkissa odottavia ufoja, aloitin taas uuden. Tämä asustehuivi kierrätyssilkistä neulottuna oli niin nopea projekti, ettei se todellakaan ehtinyt ufoutua, vaikka mallin nimestä poiketen etenemistahtini ei ollutkaan ihan maili minuutissa eikä edes kilometri tunnissa. Totuttua nopeampi kuitenkin.

Pattern: Mile-a-minute. Yarn: Karen Noe Sari Soft Silke. Needles: 6mm.
100 g of Sari Soft Silke was enough for two scarfs.

Näiden ohella on hieman edennyt pääsiäisenkeltainen sytomyssy Novita Bambusta. Tänään olen kuitenkin ristipistoillut sormenpääni helliksi. Tarkoitus olisi saada se helpompi ja nopeampi ristipistoufoistani huomenissa valmiiksi. Ukkokulta jo hieman happamana kommentoi että olen sitten pistellyt koko päivän. En suinkaan?? Pyykkiäkin olen pessyt, hoitanut rästissä olevia pyykin silityksiä (kyllä, pääsiäispäivänä, vanhan äitini kauhuksi), ruokaa laittanut (valkosipulimarinoitua karitsaa, nam), ja sitäpaitsi herrahenkilöiden herätessä aamulla uunissa oli jo tulossa juustokakku pääsiäisen kunniaksi.

Aprikoosi-rahkakakku. Käytin kakkuun ohjeesta poiketen appelsiinituorejuustoa sekä kastikkeeseen säilykeaprikoosien lisäksi vauvan mangososetta. Hyvää tuli, päätellen siitä, että meidän pieni perhe söikin tämän saman tien....

Kuvittelin että tästä riittäisi toisellekin pääsiäispäivälle, mutta toisin kävi. Kelpasi kyllä meille vanhemmillekin, mutta juniori tekikin sitten yksinään selvää puolikkaasta kakusta. Suosittelen siis reseptiä, hyvää oli!