Cowasockyt

Yksi nuorista kummitytöistäni omistaa maitotilan ihan yksinään. Kova mimmi, nostan hattua rohkeudesta. Häneltä eivät jää raskaatkaan työt tekemättä. Kun näin Ravelryssä Cowasocky-sukkamallin, tiesin että haluan tehdä nuo sukat hänelle joululahjaksi.

Enpä lankoja ostaessani vielä uhrannut ajatustakaan sille, miten intarsianeuletta tehdään pyörönä. Olisi kannattanut. Oli nimittäin kohtuullisen työläät sukat. Sain tuhrattua kokonaiset kaksi kuukautta aikaa silmukoiden luonnista sukkien valmistumiseen, joka sentään tapahtui tällä kertaa hyvissä ajoin eli joulupäivänä. Ei edes koko yötä tarvinnut neuloa. Tunnustan kyllä, että muutama muu projekti valmistui sillä välin kun otin näistä hermolepoa. Mutta siis varoituksen sana: sukkapuikot, kolme työssä olevaa lankaa ja edestakaisneule ei ole hyvä yhdistelmä (ehkä Magic loop olisi helpottanut, mutta epäilen kyllä että  pitkien kaapelien kanssa olisin saanut  langat vain entistäkin enemmän solmuun...) Siihen vielä päälle viisinänniset (!) utareet ja sata langanpäätä pääteltäväksi. Ei ihan suosikkiprojektejani.

Pattern: Cowasocky (Ravelry). Size: 41-42.
Yarn: Schoeller+Stahl Fortissima socka (black & white), Svarta Fårets Baby (pink).
Needles 2.75 mm.Yardage: 59g/249m of black, 31g/130m of white, 10g/40m of pink.

Sukista tuli lopulta ihan kivat, vaikka ukkokulta nöyrästi aneli etten vaan tekisi hänelle samanlaisia. Voin vakuuttaa ihan näin kirjallisesti, ettei tulisi pieneen mieleenkään! Kuten tarkkasilmäinen voi kuvasta huomata, varsinkin utareen keskimmäiset vetimet olivat hieman liian pitkät minun kuvassa oleviin varpaisiini. Saajan isompaan jalkaan nämä sukat sopivat onneksi varsin mukavasti.

Mustat ja valkoiset langat tuli hankittua Tallinnan Karnaluksista lintukotomme ompeluseuran reissulta. Fiksusti ajattelin, että yksi 50g kerä kumpaakin riittää. Eipä riittänyt, vaan Tallinnassa piti käväistä ennen joulua vielä uudemman kerran tuon mustan langan takia. Säästin siis taas todella paljon rahaa verrattuna siihen että olisin käynyt ostoksilla lähilankakaupassa. Toisaalta tulihan samalla ostettua pari valmistakin joululahjaa, nautittua ukkokullan kanssa glögit Tallinnan joulutorilla ja vietettyä muutenkin mukava päivä.

Christmas market in Tallinn, Estonia.

Pinkkiä lankaa en suostunut edes ostamaan. Arvelin että joltakulta tuttavalta voisi löytyä utareisiin riittävä jämäkerä, ja löytyi myös. Utareet tulivat siis tehdyksi harpputoveri Sansuin ennätyskokoisesta lankavarastosta löytyneestä 25 g pinkistä akryylikerästä. Väri oli muuten jotensakin täydellinen tähän projektiin, joten kiitos siitä!

Keväthangella?

Vanhempi sukulaiseni täytti 90 vuotta: vahva, rohkea ja aina iloinen nainen, jonka taitavista käsistä syntyy vieläkin sukkapari poikineen. Halusin muistaa häntä jollain itsetehdyllä. Huivi siis, mitäpä muutakaan. 

Lankavaraston uumenista löytyi arvokkaalle vanhalle rouvalle sopiva vaaleansininen vyyhti teetee Elegantia. Mallin kanssa otin pienen riskin ja aloitin Renee Leveringtonin kevätmysteerihuivin (ks.Ravelry), jonka viimeinen ohjekaavio julkaistiin vain päivää ennen kuin huivin piti olla valmis ehtiäkseen postitse synttärisankarille perille. Mahdoton tehtävä? Ehkä ei; valmistuminen ajallaan olisi ollut mahdollinen, ellei tuosta sunnuntaipäivästä olisi iso osa mennyt enomiehen 80-vuotissynttäreillä sekä auton ratissa. 

Pattern: Spring Mystery Shawl 2013. Yarn: teetee Elegant (70% wool, 30% silk, 500m/50g).
Needles:  3.5 mm.  Yardage: 45g/450m.

 
Huivista tuli kuitenkin ihan kaunis, ja myös mukavankokoinen toisin kuin viimevuotisesta Anniversary Mystery Shawlista. Laitoin huiviin pieniä kirkkaita Sinellin helmiä, jotka olivat huivissa kuin auringon kimmellys keväthangella - tai sitten ei. Eivät ne kovin paljon erotu, vähän kuitenkin.

Small glass beads are not easy to see. However, in direct sunlight they sparkle like snow crystals.

Toisena parannuskohteena: olisin voinut pingottaa huivin hieman hellemmin. Nyt siitä tuli aikamoista hämähäkinseittiä. Yläreunassa oli neuloja liian harvassa, ja jos olisi ollut aikaa olisin uusinut koko pingotuksen. Vaan ei ollut. Hankintalistalle seuraavaksi ehkä pingotussetti...

The shawl was a birthday present or a 90 year old relative. I hope she will like it.

Huivi ei siis ihan valmistunut ajallaan vaan saapunee perille kaksi päivää myöhässä. Kuulin kuitenkin huhua, että synttärisankari olisi viikon poissa kotoa ja pakoilemassa mahdollisia synttärivieraita. Ehkäpä hän voi siis luulla, että lahja on saapunut ajallaan ;). Niin ja enomies ei sitten saanut itsetehtyä lahjaa, kun en millään keksinyt sopivaa.

Onneksi talven selkä alkoi lopulta taittua. Napoleon nauttii. Vilukissa on nimittäin lopputalvesta löytänyt uuden nukkumapaikan vanhan talonpoikaissohvan takaa patterin päältä. Kyllä siellä tarkenee.

Napoleon the Cat has found a new place to sleep. He seems to think that this winter has lasted long enough already.

Myöhästynyt joululahja

Koska joulu yllätti tänäkin vuonna, pieni kummipoikamme jäi  ilman omatekoista pehmeää pakettia ja joutui tyytymään Tuomaan markkinoilta hankittuihin villahousuihin sekä ns. koviin paketteihin. Eipä tuo tainnut kolmevuotiasta haitata, vaikka kummitädin omatuntoa moinen saamattomuus kolkuttelikin. Suunnitelman asteelle jäänyt joululahjapipo valmistui lopulta jälkijunassa ja päätyi ihan tavallisiksi viemisiksi, kun kummisetä meni pikkuisen pellavapään luona kyläilemään. 

Pattern: Mimipita. Yarn: Manos del Uruguay Maxima (100% Merino, 199 m/100 g). 
Needles: 4 mm. Size: 3-5 years.  Yardage: 62 g.

Menitasta alennuksella ostamistani kahdesta Maxima-vyyhdistä tuli näin yhteensä kolme pikkupojan pipoa, joista kaksi valmistui jo aiemmin ihan ajallaan jouluksi. Raidoitus onnistui tässä viimeisessä ehkä parhaiten. Maxima on ihanaa neulottavaa, ja joudun pidättelemään itseäni etten kävisi hakemassa sitä lisää. Marraskuisista ostoksista on vielä yksi kokonainen vyyhti jäljellä, joten järkevää olisi neuloa edes se pois ennen lisäostoksia!

Ei kannata esittää fiksumpaa kuin mitä on!

Tervehdys muilta mailta vierahilta! Kahtena viime viikkona heräilin työmatkailun merkeissä tällaisissa maisemissa.

A misty morning in a Swiss village where I stayed for the last two weeks.

Neulomiseen ei  kovin paljon ole jäänyt aikaa, koska työmatkalla Sveitsissä viettämäni päivät ovat olleet täynnä asiapitoista ohjelmaa aamusta iltaan. Voisi sanoa, että kahden viikon koulutus alkoi perusteista, jotka ilmeisesti oli suunnattu idempää tuleville osallistujille...

This sign on toilet wall made me smile on the very first morning in Switzerland...

Pakostikin tuommoinen kyltti vessan seinällä pisti hymyilyttämään.

Ennen matkaani sain valmiiksi viime kesänä aloittamani jakun, jota varten olin  ostanut Drops Cotton Viscoset lomareissulta Norjasta jo kesällä 2010. Oli siis aikakin käyttää ne pois. Tarkoitus oli tehdä tästä itselleni jakku, joten suhtauduin työhön suurella vakavuudella. Ohjeen valitsin Dropsin omista valikoimista, ja tavoistani poiketen tein jopa mallitilkun. Sen perusteella kummastelin suurta eroa ohjeen tiheyteen: mallitilkkuni perusteella minun olisi pitänyt tehdä kaksi kokoa normaalia kokoani pienempi koko. Loin kuitenkin ohjeen mukaisen määrän silmukoita, mutta kun olin neulonut pari senttiä, alkoi jakun helman leveys näyttää kummallisen leveältä. Purin koko roskan ja aloitin uudestaan,  nyt mallitilkusta laskemallani pienemmällä silmukkamäärällä. Sillä kerralla alkoikin sitten työn kapeus ihmetyttää, mutta sinnikkäästi jatkoin, luottaen insinöörin laskutaitoon ja neuleen venyvyyteen. Lopputulos tämän neulojan matematiikasta on sitten tässä.

Pattern: Drops Design 111-27. Yarn: Drops Cotton Viscose. Yardage: 390 g / 856 m. Needles: 3.5 mm. Size: S

Harmikseni jakku osoittautui kuin osoittautuikin suunnilleen kolme (ellei jopa neljä) kokoa minua pienemmäksi eikä viimeistelykastelukaan tilannetta parantanut. Niinpä jakku lähti myöhästyneenä jouluyllätyksenä sukulaistytölle Ouluun. Kokoarvioni oli sentään tällä kerralla oikea, ja saajan solakkaan vartaloon jakku istuukin kuvasta päätellen oikein mainiosti. Hyvä niin, jakku päätyi hyvään kotiin ja käsitöitä arvostavalle omistajalle. Ei harmita enää.

En silti vieläkään ymmärrä mikä siinä mallitilkussa ja neulomisen alkuvaiheen päättelyketjussa meni pieleen. Mutta mitä tästä voimme päätellä? Ei kannata kuvitella itseään todellista fiksummaksi. Jätän jatkossa suosiolla mallitilkut tekemättä ja luotan sinisilmäisesti ohjeen silmukkamääriin. Sillä tavalla todennäköisyys saada tulokseksi itselleni sopiva koko on ilmeisen paljon korkeampi kuin meikäläiselle tyypillisellä säädöllä ja sähläyksellä. Tosin joku Ravelryssä kommentoi tätä mallia muutenkin hämäävän kapeaksi verrattuna alkuperäiseen mallikuvaan.

Tässä vielä muutama tunnelmakuva Sveitsin vuoristomaisemista. Kahden viikon matkan huipennus oli viikonloppu, jolloin sain ukkokullan koti-Suomesta vieraakseni. Lauantaina matkustimme vuoriston halki junalla Montreauxiin ja Geneve-järven rantoja katseltuamme nopeammalla yhteydellä takaisin.

A mountain village somewhere in the Swiss Alps.

A foggy Saturday afternoon at Lake Genova. 

Sunnuntaina katseltiinkin varsin rauhallisesti Zurichia, koska siinä vaiheessa meikäläiseen iski flunssa. Sitä tässä podetaan vieläkin, ja poskiontelot muistuttelevat ikävästi olemassaolostaan. Saattaa olla lääkärikäynti edessä, mutta toistaiseksi yritän vielä selvitä taudista nenäkannun avulla.

Yllätyspaketti

Posti oli tuonut saapumisilmoituksen. Postissa odotti kaunis paketti:

Surprise!

Postimaksutarrasta ehdin näppärästi päätellä, että kevään Salainen Neuleystäväni asustelee Harjavallan suunnalla. Onpas hän nopea, ajattelin. Väärin arvattu: sisältö ja lähettäjä olikin yllättävä!

Surprise gift: Zetor shawl and some chocolate.
Edit: The shawl is made of Novita Rose Mohair.

Aivan upea Zetor-huivihan se siellä (toivottavasti tunnistin mallin oikein)! Huivilla on kokoakin runsain mitoin, kuvassa on vielä kaksin kerroin. Lisänä Geisha-patukka ja kortti, joka paljasti lähettäjän;

The reason for this gift was a challenge on my niece's Facebook wall some time ago. She promised to give a hand-made present to the first five friends who were fast enough to leave a comment. I had completely forgotten it, so this was a great surprise!  Thank you Jenni!

Kyse ei siis ollut SNY:n paketista, vaan veljentyttäreni Facebook-seinällä vuosi sitten olleesta haasteesta, jossa hän lupautui tekemään jotain omakätisesti ensimmäisille kommentoijille. Enpä enää muistanutkaan että tuollainen paketti olisi tulossa!

Kiitokset vaan Harjavaltaan, ihana huivi ja suklaakin oli hyvää. Pakko lienee tunnustaa, että itsekin lupailin joillekin samassa haasteessa omia käsitöitäni. Pitänee kaivaa kyseiset kommentit esille ja katsoa montako lahjaa on jäänyt rästiin!

Eipä muuta kuin kääriytymään uuteen huiviin ja jännittämään vaalituloksia sekä samalla viimeistelemään kid mohair -liiviä. Mukavaa pakkaspäivää!

Joululahjoja

Napoleon rakastaa joulukuusta, tai oikeastaan sen koristeita joilla on kiva leikkiä.
. Napoleon The Cat loves our Christmas tree, or at least its decorations. They are fun to play with.

Löytyihän se joulumieli. Kiitos vaan hyvän joulun toivotuksista kaikille! Pari päivää ennen joulua oli sentään luntakin maassa, ihan vain parin päivän verran. Sen jälkeen sää onkin ollut taas etten sanoisi kesäinen, tai ainakin syksyinen.

Joulupukki lienee jo joka paikassa käynyt, joten tämä varsin laiska tonttu voi hieman paljastella tekemisiään. Petunia valmistui jo kaksi viikkoa sitten. Kuvaaminen sisätiloissa on meillä aina haasteellista tiettyjen häiriötekijöiden vuoksi...

Pattern: Petunia. Yarn: Some wool from Estonia, 170g. Needles: 4 mm.

...ulkona kuvaamisen saa sentään tehdä rauhassa. Huom. Kuvauspäivämäärä 11.12.2011 ja ruoho on yhä vihreää. Orvokkikin kukkii vielä taustalla.

 

What an exceptional winter we have this year. Mid-December, and still the grass is green and violets are flourishing.

Pakko myöntää että tämän huivin lanka näytti kauniimmalta kerällä kuin valmiina neuleena. Värit ovat aika... ...sähäkät. Toivottavasti saaja kuitenkin tykkää. Väriterapiaa kaamokseen?
Petunian saajan poikaselle meni siililapaset.

Pattern: Unknown? Yarn: Drops Alpaca, Järbogarn Tindra.

Toinen poikanen saanee samanlaiset pienellä viiveellä. Joulupukkihan on vanha ja hajamielinen, ja toisinaan saattaa toimittaa paketit vääriin osoitteisiin, eikös?

Meidän perheen miehet (mies, poika ja veljet) saivat tällä kertaa pipoja. Laskutaitoinen lähimmäinen hoksaa, että em. määritelmällä saajia on neljä ja kuvassa pipoja on vain kolme. Johtunee siitä, että yksi on vasta menossa puikoille... ...kaikki ovat silti jo piponsa saaneet. Ai miten? No miettikääpäs sitä.

Pattern: Bus hat. Yarn: Rowan pure wool dk, 50g/hat. Needles 4mm.

Veljenvaimo sai lämpimät lapaset. Meikäläisen käsialalla seiskaveikasta nelosen puikoilla neulottuna ovat kuin peltiä: ei mene tuuli läpi ihan herkästi.

Pattern: Novita 7v ekstra. Yarn: Novita 7 veljestä.

Aika moni sukulainen jäi vielä ilman itsetehtyä lahjaa. Nyt on onneksi täällä blogissa ylhäällä kuka sai mitä, joten ensi vuonna voisi vähän vuorotella. Suunnittelin hieman käyttäväni tulevan tammikuun ensi joulun lahjoihin, ettei taas aika loppuisi kesken.
Tänään olikin ainutlaatuinen Tapaninpäivä. Tarkoitus oli viettää sitä mummolassa koko suvun voimalla perinteiseen tapaan. Niin kävikin, mutta jotain kovin epätavallista päivässä silti oli. Nimittäin maan yli pyyhkäissyt talvimyrsky katkaisi mummolasta sähköt aamulla puoli kahdeksalta. Kynttilöitä saatiin kasaan sen verran että nähtiin sytytellä puuhella ja keitellä pannukahvit. Päivän valjettua kävi ilmi, että meidän mummola, joka siis sijaitsee niin maalla kuin vain voi ja liikenneyhteyksien kannalta varsin syrjäisessä paikassa, oli iloisesti motissa. Kaikki ihmisten ilmoille vievät tiet olivat poikki kaatuneiden puiden takia. Mummolan naapurista nuorempi sukulaiseni yritti päästä töihin lähtemään, mutta yritti kaikkia mahdollisia reittejä eikä mistään päässyt autolla läpi. Pari tuntia myöhemmin, kun hänelle sijainen oli jo löytynyt, tiet oli jo ainakin osin raivattu ja loppukin suku pääsi paikalle.
Myrskyisen yön jälkeen paistanut talviaurinko valaisi jouluruokia notkuvaa pöytäämme, mutta jälkiruokakaffeet saatiin juoda taas varsin tunnelmallisessa kynttilänvalossa ja hiukan alkoi jo pimeys harmittaa. Sähköt sentään palasivat vastikään oltuaan kymmenisen tuntia poissa. Mieleenpainuva tapaninpäivä siis kertakaikkiaan. Nyt ei muuta kuin uutta vuotta kohti!

Juhlintaa

Meillä on juhlittu synttäreitä. Itse täytin reilu viikko sitten pyöreitä, kummipoikamme täytti kuluneella viikolla 2v, äitini tänä viikonloppuna 81v, ja pian pääsee poikakultakin mopoikään. Näin hienon kukkakimpun sain tänään sisareni perheeltä. Juuri minun makuuni, paljon lehtevää ja rehevää vihreää sekä syksyn sävyjä.

Viime bloggauksesta onkin jo kuukauden päivät. Varoitan jo etukäteen, että valmistuneita neulomuksia tällä kertaa on turha odottaa - poikkeuksena yksi huivihattu sytomyssykeräykseen.

Pattern: Scarf hat.  Yarn: Katia Bombay (Leftovers from my t-shirt), 82g/.
Needles; 3,5 mm. For our chemo cap charity project.

Synttärijuhlaputki alkoi viime viikolla Jumbon Neuleharppujen lahkotapaamisesta. Harppuystävät eivät olleet kelpuuttaa minua seuraansa tunnustettuani, etten ollut ehtinyt neuloa puoleentoista viikkoon. Jouduin siis lahjomaan heidät kakulla, joka kyllä kelpasi ;) . Sainpa vielä yllätyslahjankin!

My birthday cake in our latest knitter's meeting. And a surprise present from Virpi!

Harppuystäväni Virpi antoi siis minulle sakset: mistä hän oli arvannutkin, että kaikki pikkusakseni olivat kateissa? Taitavana ristipistoilijana Virpi oli pistellyt saksikoristeen nimikirjaimellani varustettuna muliinilangasta, joka on paitsi lempiväriäni, myös sävynimeltään Angelique. Saksien värikin on ihan kuin minua varten, ja tyynyn toinen puoli on kauniin hempeää ruusukangasta. Kiitos Kaunis Virpille! 

My knitter friend Virpi is also a very talented cross-stitcher. She gave me a new pair of scissors, decorated with a self-stitched little pillow. Yarn was selected especially for me - the name of this yarn color at Atalie is Angelique! A better picture can be found from Virpi's own blog.

Synttärijuhlinnan ohessa neuloin Jumbossa kummipojan synttärilahjapuseroa, jonka olin aloittanut jo hyvissä ajoin elokuulla. Álunperin olin jopa liikkeellä niin hyvissä ajoin, että tulin aloittaneeksi myös yhden pikkuhaalarin sekä edellä esittämäni huivihatun ajattelematta ollenkaan, että elo-syyskuun vaihteessa olen niin paljon työreissuja siellä sun täällä, etten ehdi (enkä varsinkaan jaksa) neuloa yhtään! Siispä harpputapaamisessa pusero oli vielä pahasti kesken ja kummipojan synttäreihin  enää kaksi päivää: pyörönä tehty etu- ja takakappale olivat sentään jossain kainaloiden paremmalla puolella ja pääntie lähestyi. Koska toinen ja kolmas nimeni ovat Viime Tinka, olin tuossa vaiheessa vielä sitä mieltä, että pusero vielä valmistuisi ennen naperokullan synttärijuhlia. Jos ei muuten, niin autossa matkalla juhliin Pohjanmaalle.

Toisin kävi. Ukkokulta sentään suostui ajamaan. Matkan aluksi mittailin puseroa siinä toivossa, että pääsisin aloittamaan jo pääntien. Kas kehveliä: ohjetta ja mittanauhaa hetken pyöriteltyäni totesin, että sisälukutaitoni oli hieman ontunut (taas kerran) ja olin aloittanut kainalot 3 cm liian aikaisin. Siis purkamaa - eihän kannata tehdä valmiiksi liian lyhyttä paitaa. Purin n. 10 cm puserosta, ja perille päästyämme olin suunnilleen samassa pisteessä kuin lähtiessämme. Jossain vaiheessa tuli mieleen, että harpputapaamisessa joku oli maininnut tekeleeni näyttävän hieman pieneltä 2-vuotiaalle. Kannattaisi kait kuunnella tarkemmin harppukavereiden puheita. No, totesin siis sisälukutaitoni kaipaavan lisäharjoitusta, ja menin mukaan kansalaisopiston kirjallisuuspiiriin, enkä ottanut edes neuletta mukaan. Jouduin siis ensimmäisessä tapaamisessa istumaan  paikoillani kokonaista kaksi tuntia keskustelemassa Baudelairen runoudesta ilman että käsillä oli mitään tekemistä, ja olin hyppiä seinille. Ei sillä, että aihe olisi ollut tylsä - päinvastoin - mutta sormeni vaan kaipasivat jotakin näprättävää. Ensi kerralla on varmasti neule mukana. Onkohan tämä joku ADHD:n alalaji? Levottomat kädet -oireyhtymä?

Juhlinta jatkui nyt viikonloppuna lapsuudenkodissani. Tarkoitus oli juhlistaa äitikullan 81-vuotispäivää. Suku tuntui kuitenkin luulevan, että minun jo viidettätoista kertaa vietetty 25-vuotispäiväni olisi jotenkin merkittävämpi tapahtuma. Velikulta esimerkiksi kantoi minulle tällaisen lahjakorin:

Birthday present from my dear brother & his family.

Kori sisälsi vaikka mitä. Kuvassa ei oikein erotu korissa istuva puusta veistetty, tervattu Kurre Orava, joka päätynee sopivaan paikkaan puutarhaamme koristamaan. Muita lisukkeita olivat pullo kuohujuomaa, ammumällejä eli kermatoffeita, kissapatsas ja ihanan iso kasa kukkasipuleita: joukossa pari todella ihanaa ja erikoista tulppaanilajiketta. Mukana oli vieläpä uudet puutarhakäsineet istutuspuuhia varten. Maltan tuskin odottaa ensi kevättä ja sitä, kun nämä kukkivat takapihallamme!

Veljen perhe tuntee siis mieltymykseni: puutarha, kissat ja namuset. Käsityötkään eivät unohtuneet, sillä mukana olivat vielä nämä:

Kummityttöni oli löytänyt kirppikseltä ihanan kirjotun kaitaliinan, joka tulee näyttämään älyttömän hyvältä ruokailuhuoneemme pöydällä yksivärisen ison liinan päällä. Lisäksi mukana oli sukkapuikot ja niille kätevä pidike, jossa voi säilyttää joko puikkoja tai keskeneräistä työtä silmukoiden karkaamatta (minullako muka ufoja kaapeissa...?!).

Siskokulta perheineen sekä toisen kummityttöni perhe toivat minulle kukkien lisäksi myös lahjan. Sain uuden kassin, joka todennäköisesti tulee pääsemään kanssani muutamaan neuletapaamiseen:

Birthday present from my sister & my goddaughter & their families.

Lahjapakkauksen virkaa toimitti siis Virkkuukoukkusen kassi, jossa teksti:

Kyl miul on tää neuloosi nää!

Sisareni taitaa pelätä että minulta loppuu lanka kesken, tai sitten hän tekee tämän ihan tahallaan: paisuttaa lisää jo ennestään pullistelevaa lankavarastoani. Pullistelevassa kassissa oli siis asiaankuuluvat namut (viinipullo ja tummaa 75% suklaata) sekä kaksi vyyhtiä vironvillaa, yksi kerä vihreää Nallea ja kaksi kerää minulle ennestään tuntematonta ruskeasävyistä mohairlankaa. Eipä siinä mitään, kyllä lankaa on aina hyvä olla varastossa! Lisänä oli pitkät ruusupuiset puikot (oikein käyttökelpoisen tuntuiset) sekä Virkkuukoukkusen pikku pussukka täynnä kaikenlaista tarpeellista:

Puikkoja, neuloja, virkkuukoukku, mittanauha... kiitosta vaan, juuri eilen manasin että silmäneulat ovat nekin taas hukan teillä! On meillä ihana perhe. Ja äänekäs, kun ollaan koolla parinkymmenen hengen voimin, kuten tänään. Hässäkästä huolimatta kummipojan puserokin on taas pari askelta lähempänä valmistumista.

Eikä siinä vielä kaikki. Äitikullan minulle hankkima lahja se vasta onkin huomionarvoinen. Kuvat antavat vielä odottaa itseään, sillä kyseinen lahja ei mahtunut tällä reissulla autoomme. Sain nimittäin rukin. Pitäneekin lähteä kirjastoon opiskelemaan kehräämisen teoriaa. Vinkkejä otetaankin vastaan, paitsi kehräämisen aloittamiseen, myös raaka-ainehankintoihin! Epäilen kyllä hieman riittääkö meikäläisellä a) hermot, b) hienomotoriikka tuohon puuhaan, mutta kaikkeahan pitää kokeilla, eikös?! Ja vaikka kehräys ei olisikaan meikäläisen laji, rukki on hieno sisustuselementti. Sormia syyhyttää jo laittaa yläaula uuteen uskoon, jotta rukki saisi sieltä arvoisensa sijoituspaikan.

Kun tässä nyt on ollut kaikenlaisia lahjomuksia, lisätään vielä yksi. Jo monta viikkoa sitten, vielä elokuun puolella, Hilima Neulomosta antoi minulle blogissaan tunnustuksen:

Aiheena oli tunnustaa omat suosikkinsa ja jakaa sitten tunnustus 10:lle bloggaajalle eteenpäin. En jaa tunnustusta enää eteenpäin, koska niin moni sen ansaitseva on sen jo saanut, mutta tunnustan seuraavat asiat:

1. VÄRI: Vihreän ja ruskean sävyt.
2. ELÄIN: Kissa, ehdottomasti!
3. NUMERO: 40  (myönnän, tämän kopioin suoran Hilimalta, oli niin osuva, kengännumeroni siis ;))
4. ALKOHOLITON JUOMA: Kivennäisvesi. Ja Cappuccino.
5. FACEBOOK VAI TWITTER: Facebook. Olen niin kalkkis, etten ole tutustunut Twitteriin vielä ollenkaan.
6. INTOHIMO: Käsityöt (niin ja muuten vaan työt...)
7. LAHJAN SAAMINEN VAI ANTAMINEN: Antaminen. Mutta saaminenkin on vielä kivempaa, ainakin jos lahja osuu niin nappiin kuin nämä synttärilahjat.
8. KUVIO: Öö? Empiretyylinen kirjonta?
9. PÄIVÄ: Lauantai
10. KUKKA: Tulppaani

Kiitokset Hilimalle tunnustuksesta sekä sukulaisille & Virpille lahjuksista! Anopin lahjan laitan näytille sitten, kun äidin antama rukkikin on kotiutunut. Kiitos kimaltelevista lahjoista myös ukkokullalle ja kummipojalle, näiden Positiivarit.fi -sivustolta löytämieni säkeiden myötä!

Minäkö keski-ikäne?
Kuule sie heitukka.
Mie oon mahti-ikäne.

Mahti-ikäne on sellane,
ko ei tartte enää äiteelt kysyvä neuvoa läty paistos
tai ees häräfile marinoimises'

Ko ei tartte välittä,
mitä naapurin lanko mun uuest jakauksest mietti.

Ko viisaut ja kokemust on enempi
ko kaheskymmenes teinis yhteens.

Ko osaa olla ittes kans
pystyp'päin.

Sillee komiast.

Massapsykoosia lahden takana

Tulipa käytyä Neulomolaisten lankamatkalla Tallinnassa. Mukaan lähdin optimistisesti mukana keskeneräinen Bambu-paitani, muutama kerä lankaa hyväntekeväisyyspaitaan etiopialaisvauvalle (tämän vielä kuvittelin saavani laivamatkojen aikana valmiiksi Näkkärille luovutettavaksi) sekä olkalaukun lisäksi yksi pieni kangaskassi mahdollisia lankaostoksia varten. Hehee...

Laivalla järjestettiin ensinnä arvonta. Arvontaan en tietenkään ollut vartavasten ehtinyt neuloa mitään, joten kaivelin vanhoja varastojani ja löysin nämä:



Some knitted tablecloths - finished some years ago:
my contribution to a raffle organized yesterday during our super-hyper fun yarn shopping trip to Tallinn, Estonia.
This great event was organized by Virpi and participants were mostly enthusiasted knitters from Novita Neulomo. 

...siis luovuin pienenpienistä pitsiliinoista, joista en edes muista milloin olen ne tehnyt. Todennäköisesti ovat ensimmäiset neulomani pitsiliinat (ja jälki sen näköistä), joten eivät ehkä ole ihan pro-tasoa. Käyttökelpoisemmaksi lisukkeeksi arvontapalkintoon sisällytin näin ollen avaimenperä-ristipistopakkauksen.

Itse voitin arvonnasta tällaisen ihanuuden:

One lovely skein of Opal sock yarn: I was lucky enough to win this from the raffle.
Some buttons were included in the package as well.

Voihan vautsi minkälaista sukkalankaa! Tästä se alkoi. Lankahulluus. Siis ei muuta kuin satamaan päästyä taksiin ja Karnaluksiin.... jossa ensikertalaisena olin kuin Liisa Ihmemaassa. Ensin silmät selällään, ja asenteella "voi höh, eihän täältä voi löytää mitään..." Muiden mukana, kun ensimmäinen kierros kaupan ympäri alkoi olla lopuillaan, aloin seota. Siinä vaiheessa, kun Bambu-paitaan valitsemieni nappien kappalehinnaksi ilmeni 0,07 € (!!!), olin jo melkein valmis ostamaan hyllyt tyhjäksi. Minut pelasti todennäköisesti ruostunut päässälaskutaito ja pelko siitä, ettei käteinen riitä: ostokseni maksoivat kuitenkin "vain" noin 90 EUR. Vaan oli siinä lankaakin, enemmän kuin siihen yhteen kangaskassiin mahtui... eli kangaskassi taskuun ja muovipussit kouraan.

Matka jatkui kävellen Liann Lõngad -lankakauppaan, josta jäi kouraan mm. ihanan turkoosinsinistä huivilankaa sekä kasa ihania Katian puuvillalankoja. Eikä siinä vielä kaikki... seuraavaksi Pronksi Lõngapoodiin. Jostain syystä tässä vaiheessa myyjätär jo säntäsi ovelle vastaan ja pyysi jättämään aiemmat ostoskassit heidän sivuhuoneeseensa ennen kuin päästi peremmälle - olihan tuolla myös kaikenlaista viehättävää keramiikkaa.  Ilmeisesti pussukoideni kanssa näytin siltä kuuluisalta norsulta posliinikaupassa???

Pronksista mukaan tarttui yksi muovikassillinen vironvilloja ja hahtuvakiekkoja. Ainoa lankakauppa, josta selvisin ilman ostoksia, oli viimeinen etappi eli Sadamarketin yläkerta. Sieltä tosin jäi mieleen hieman vinkkejä tuleviin Kyhäilyihin: hihkumisemme Möhkiksen kanssa meni melkein teinilinjalle, kun näimme SULOISIA vironvilloista huovutettuja lapasia.

Laivassa levitimme koko porukan ostokset pöydälle ja suoritimme alustavan laskennan. Muistaakseni minulla oli lankaa 5550 g (arpajaispalkinto mukaanlukien, tarkistuslaskenta suorittamatta) ja koko kekoni on tässä: katsokaa ja ihailkaa!!!

My personal prey from our yarn hunting tour.
5,5 kgs of yarn, purchased from three different yarn shops in Tallinn:
 Karnaluks, Pronksi Lõngapood and Liann Lõngad. Me likes <3

Koko seurueen yhteenlaskettu lankaostosmäärä taisi ylittää 80 kg, ja Eckerön neuvotteluhuoneen pöytä kävi niille pieneksi. Minun saaliini oli sitten sieltä suurimmasta päästä, joskin Paella vei voiton. Itse asiassa ehdin jo niin tottua kanniskelemaan ostoksiani muovipusseissa, että olin vähällä lähteä tänään töihin roskapussi kourassa! En kuitenkaan valita, enkä varsinkaan tunnusta minkäänlaista lankakrapulaa: oli niin hauska päivä että vielä tänään aamullakin töihin ajellessa hymyilytti. Nauruterapiaa tuli taas ja runsain mitoin, ja auringonpaistekin helli meitä. Kiitokset siis kaikille matkaseuralaisille, ja etenkin organisaattorillemme Virpille!

Niin ja ne KYHäilyt. Ensimmäisen päivän aloitus jäi rästiin, ja toisen päivän aloitus oli tämä etiopialaisvauvannuttu vanhoista, hyvin mummolan kaapissa marinoituneista villalangoista.

Summernight Madness, Project No 1: Charity project for an Ethiopean baby.
I tried hard to finish this during boat ride to and from Tallinn, but unsucceeded sadly...

Pitkälle pääsin laivamatkalla mutta kesken jäi silti. Näkkäri saa tämän sitten myöhemmin postissa eteenpäin välitettäväksi, ja ehkäpä laitan vielä alulle vielä toisen samanlaisen. Niin ja se myös matkaan päässyt Bambu-paita... siihen en ehtinyt koskeakaan. Tiedossa neulomistäyteinen viikonloppu.

Ai niin, sytomyssyilyäkin olen harrastanut. Keskiviikkoiltana kävin viemässä 318 myssyä Lastenklinikan K10:lle sekä hakemassa lisää myssyjä kevään keräyspisteistä. Keräys on sujunut hienosti - kesän jälkeen jatkuu aikuisten syöpäosastot pääkohteena.

Pääsiäistä odotellen

Olin eilen Menita Outletin neuletapaamisessa ja kyllä oli taas hauskaa. Melkein joutuivat meidät väkisin hätistämään ulos, sillä neulomista ja jutustelua ei olisi millään malttanut lopettaa. Päivän kruunasi Kristiinalta saatu virkattu pääsiäiskukko: KIITOS, olen vieläkin ihan otettu tästä!

Kuinka ollakaan, Menitasta mukaan tarttui taas muutama kerä lankaa. Ihan pakko oli ostaa vyyhti Heaven's Hand -villalankaa Moda 5/2010:n palmikkoliiviin, jota olenkin sitten neulonut koko viikonlopun: saa nähdä riittääkö lanka vieläkään, on ihan siinä ja siinä, joten voi olla että yksi vyyhti täytyy vieläkin hakea. Vähemmän pakollisina ostoksina käteen jäi vyyhti Teetee Cacao -lenkkialpakkaa: samassa Moda-lehdessä tuon palmikkoliivin kanssa on nimittäin kyseisestä langasta neulottu huppukauluri, joka on kummasti alkanut kiehtoa. Vaikka kevätaurinko paistaakin kirkkaasti, on tuota lunta vielä sen verran, etten neulomuksissani saa kevätvaihdetta päälle millään, vaan keksin toinen toistaan talvisempia tekeleitä!

Kaikkein vähiten pakolliset ostokset olivatkin ne kaksi kerää tummanvihreää seiskaveikkaa, jotka palasin vielä kassalta hakemaan (Virpi hei älä naura!!!!). Nyt kun nuo palmikkosukat ovat valmiit ja jopa omastakin mielestäni varsin kauniit, ja niiden jämälangoista on tulossa lapaset hyvää vauhtia, on vaan ihan pakko tehdä samantien koko setti, kesken ei voi jättää... 

Viikonloppu on pitkästä aikaa mennyt tiiviin neulomisen merkeissä. Tavoite on saada 2 kg neulomuksia ensimmäisen vuosineljänneksen aikana valmiiksi, mikä edellyttää ainakin tuon palmikkoliivin, lapasten ja parin sytomyssyn viimeistelyä. Viimeisten kahden päivän jäljiltä käsissä tuntuu jo pientä pakkoneuloosin aiheuttamaa rasitusvammaa, joten ehkä on vain hyväksi mennä taas aamulla töihin lepäämään puikkojen heiluttelusta.

Muistutettakoon lopuksi vielä ensi lauantain sytomyssytapaamisesta Espoon Menitassa: neulomme/virkkaamme siellä sytomyssyjä ensi lauantaina 2.4. klo 12-15. Tervetuloa kaikki mukaan! Valmiita myssyjä on kertynyt jo nelisensataa, joten eiköhän toukokuun loppuun mennessä yritetä saada tonni rikki?