Harmautta ja olympiatunnelmaa

Voi kamala mikä talvi takana! Viime keväänä hankitut pitopohjasukset ovat saaneet lojua varastossa ihan käyttämättöminä, kun lumesta ei ole ollut tietoakaan. Pelkkää harmautta koko talvi. Yleiseen tunnelmaan sopii siis jatkaa viime jouluksi suunniteltujen miesväristen joululahjojen viimeistelyä.

Ukkokulta esitti alkusyksyllä yhden joululahjatoiveen: itse neulotun kaulaliinan. Miehiseen sävymaailmaan sopivat toiveen mukaiset harmaat langat hankin täsmäostoksena Tallinnan Karnaluksista, mutta toteutusaikataulu ei aivan pitänyt. Juniorin joululahjojen valmistuessa tämä vuosi oli jo pitkällä, ja vasta sitten pääsin näiden kimppuun. Mies saikin uuden kaulaliinan ja pipon hiihtolomaviikon kunniaksi. Joulu on joka vuosi, mutta niitä lukuisia arkipäiviäkin on hyvä jollain tavalla juhlistaa.

Christmas present for my husband:  hat and scarf knitted from a luxurious alpaca silk.
Finished only two months after Christmas...

Ravelryn huivimalleja selaillessa huomio kiinnittyi Cerukseen, jonka neulepinta muistuttaa hämäävästi kangaspuilla kudottua. Pieni yllätys oli se, että "kääntöpuoli" muistuttikin enemmän helmineuletta. 

Pattern for the scarf: Cerus. Yarn: Austermann Alpaca Silk (80% alpaca, 20% silk).
Needles: 4,5mm. Yardage: 185g/370m.
Size: 18x150cm, after adding some 20 stitches to the length: this scarf is knitted sideways with Linen stitch, so it is not the fastest thing to finish. This patten would look great when using self-striping yarn!

Malli on suunniteltu suhteellisen pitkäliukuiselle raidoittuvalle Rowanin langalle, ja sellaisen kanssa mallineule ehdottomasti pääsisi parhaiten oikeuksiinsa. Yksivärisenä nostetuin silmukoin tehty mallineule pitkittäin neulotussa huivissa oli jokseenkin hitaasti etenevää, ettei jopa varsin tylsää. Lisäsin työhön parikymmentä silmukkaa varmistaakseni että huiville tulee riittävästi pituutta, muttei olisi tarvinnut: parempi olisi ollut käyttää lisäpituuteen kulunut lanka leveyteen. Huivi on kuitenkin varsin tiivis ja alpakkaisena erittäin lämmin. Jään tylsyydestä huolimatta harkitsemaan toista huivia samalla mallilla mutta hieman mielenkiintoisemmasta langasta.

Kun oli varmaa että langasta riittää myös pipoksi, jätin huivin lepäämään siksi aikaa että pipo valmistui ja käytin sen jälkeen loput langat huiviin. Kerrankin ei jäänyt langanjämiä: päättelyn jälkeen jäi nimittäin puolen metrin pätkä jäljelle. Pipon ohje on Knittystä: kaunis, nopea ja palmikkofriikin mielestä myös hauska tehdä. 

Pattern for the hat: Knotty but nice. Yarn: Austermann Alpaca Silk (80% alpaca, 20% silk).
Needles: 5 mm. Yardage: 65 g/130 m.

Vielä tuosta ensimmäisestä kuvasta: ei meillä normaalisti istuta sisällä pipo päässä ja kaulaliina kaulassa, mutta silloin kun telkkarista tulee olympialätkää, on kuvat pakko napata siellä missä ne herättävät vähiten vastalauseita. Töllöttimen eteen on nimittäin liimautuneena niin mies kuin kissakin.

Napoleon is the biggest fan of olympic hockey.

Lämpimiä ribbineuleita

Juniori tulee isäänsä. Palelee aina. Silti pipojen yms. asusteiden käyttö on vaan niiiiin noloa. Ja jos 17-vuotiaat ovat yleensäkin jokseenkin valikoivia, meidän juniorimme on kyllä ihan omaa luokkaansa. Ensinnäkin värivalinta. Juniori tykkää kyllä värikkäistä vaatteista, mutta harmaa on silti aina takuuvarma. Muista ei aina tiedä. Tai oikeastaan harmaakaan ei ole takuuvarma: edellinen neulomani harmaa pipo jäi käyttämättä. Ai miksi? Siksi, että meillä yksinkertaisinkin kuvioneule tulkitaan pitsiksi, ja pitsithän ovat tyttömäisiä. Niitä ei siis voi käyttää. Langankin on oltava superpehmeää jottei kutita. Mitä siis neulottavaksi moiselle herkkikselle?

Siis edellisen "pitsipipon" tilalle tarvittiin uusi. Ilman pitsiä. Syksyllä ostin Tallinnasta tätä projektia varten neljä kerää harmaata Drops Baby Merinoa, jolle tarvittiin sopiva ohje. The Boy Hat on ollut suosikkini, mutta ohje on aika paksulle langalle. Kavennuksista muodostuu kuitenkin hauska kuvio, jota yritin jotenkin soveltaa Baby Merinolle. Silmukkamäärien laskenta ja kuvion suunnittelu harjaannutti ruostunutta matematiikkapäätäni, ja vaikka lopulta osasin laskea oikein, ohuen langan neuletiheys hukutti kavennusosan kuvion aika lahjakkaasti. Turhaa työtä siis, perinteinen ribbipipo ilman kommervenkkejä olisi kelvannut yhtä hyvin. Piposta tein sen verran korkean, että sen voi taittaa joko kaksinkerroin korville tai yksinkertaisena jättää päälaelta roikkumaan hieman löysänä.

Pattern: The Boy Hat (Ravelry), modified heavily for the gauge. Yarn: Drops Baby Merino.
Needles: 3 mm. Size: Adult. Yardage: 56g/198 m.

Toiseksi, poitsun aina kylmiin sormiin tarvittiin kämmekkäät. Selailin erinäisiä malleja Ravelrystä enkä löytänyt mitään sopivaa, paitsi perusperusribbisormettomat, joihin ei oikeastaan mitään ohjetta tarvittaisikaan. Arvelin ettei noita ehkä parhaalla tahdollakaan voi sanoa tyttömäisiksi. Siispä tuumasta toimeen. Sormettomien peukaloreiästä tuli liian iso, joten pelkän reiän sijasta päädyin tekemään peukalot. Koska lankaa oli reilusti, jatkoin kämmenosaa niin että sen voi joko taittaa tai vaihtoehtoisesti halutessaan pitää suorana ja lähes koko käden lämpimänä.

Pattern: Ribbed Hand Warmers (Ravelry). Yarn: Drops Baby Merino.
Needles: 3 mm. Size: Adult. Yardage: 56g/198 m.

Paitsi että juniori kulkee aina ilman pipoa ja valittaa kylmiä sormia sisätiloissakin, kaula on hänellä myös aina paljaana. Ullaneuleesta löytyi peruskauluri nimellä Hugo. Hugo syntyi sopivasti lopusta langasta ja täydensi setin.

Pattern: Hugo. Yarn: Drops Baby Merino.
Needles: 3 mm. Size: Adult. Yardage: 78g/271 m.

Nyt vain odotellaan sitä päivää jolloin pojalle kelpaa pipo päähän ja kauluri kaulaan.

Ja arvatkaapas muuten miksi en yleensä käytä pinkkejä vaatteita? 5 pisteen vihje: Junioria ei saa mannekiiniksi vaan äiti joutuu uhrautumaan. 3 pisteen vihje: ks. kämmekäskuva. 1 pisteen vihje: huomioi siinä sormien väri. Röh röh.

Muistoksi elämänmuutoksiin

Vanha äitini on lopultakin muuttamassa kotoaan vanhustenasuntoon. Halua asua omillaan olisi, mutta kunto ei sitä enää oikein mahdollista. Mielikin on ollut välillä maassa ja ajatus oman kodin jättämisestä on ollut hankala hyväksyä. Äiti on viime aikoina valitellut jalkojensa paitsi särkevän myös palelevan, joten neuloin hänelle uuteen asuntoon vietäväksi säärystimet lankana Nalle Four Seasons Syksy.

Pattern: Nalle Putkisukat, Novita magazine Kevät 2009.
Yarn: Novita Nalle Four Seasons Syksy.
Yardage: 90g/234m. Needles 3 mm.

Pätkävärjätyille langoille on aina hankala löytää sopivaa mallia. Selailin vanhoja Novita-lehtiä ajalta jolloin Nallen Four Seasons -versio oli myynnissä, ja löysin putkisukat sopivan yksinkertaisella mutta riittävän mielenkiintoisella ns. kiertävällä ribbineuleella. Niistä soveltaen neuloin jättäen vain kärkikavennukset pois. Silmukkamäärää piti hieman hakea: lopulta lisäsin ohjeen 60 silmukkaan kolme mallikertaa eli neuloin 78 silmukalla. Jälkikäteen ajatellen 12 silmukkaa lisää ei olisi ollut pohkeita ajatellen liikaa: lankaa olisi riittänyt pidempiinkin lämmittimiin, mutta neule oli ehkä hiukan kapea säären yläosaa ajatellen. 

Yksi kollegoistamme vaihtoi työpaikkaa vuodenvaihteessa. Hän on innostunut viime aikoina käsitöistä ja neuleista, joten annoimme muistolahjaksi tällä kertaa hieman erilaisen kukkakimpun. 

Slightly different remembrance flowers for a colleague who decided to proceed to next challenges in her career.

Työporukan keräys tuotti valuuttaa sen verran, että kimpun raaka-aineiksi valikoitui muutama kerä laadukasta lankaa sekä parit puiset puikot ja koristenapit. Koossapitävänä voimana oli pätkä askarteluhopealankaa. Kimpun vihreät olivat peräisin meidän kylppärissämme majailevasta silkki/muovisaniaisesta, josta karsin pari ylimääräistä oksaa, sekä viimeisiään vetelevän jouluasetelman muratista.

This bunch of flowers was made of three different yarns: Karen Noe Japonica Rainbow, Manos del Uruguay Silk Blend and some kidmohair (already forgot the brand...). The bouquet was held together by wooden straight needles, silver wire and a few buttons. The greens were artificial - the fern in our bathroom suffered a loss of a few branches...

Kiva idea, jota en kylläkään kehtaa väittää omakseni mutta jota saatan hyödyntää toistekin.  Ehkä en kuitenkaan harkitse siirtyväni floristin uralle. Otti nimittäin koville tuon kasaaminen.

Pom pom!

Vuodenvaihteen lankainventaario jätti traumat. Päätin, etten enää yhtään kertaa laske montako pompula- eli tamponilankakerää vaatehuoneestani löytyy, joten niistä piti päästä jotenkin eroon. Tuumasta toimeen siis ennen kuin vuodenvaihteen ketutus pääsee unohtumaan.

Hjertegarn Pompomista tein itselleni huivin. Mukava yhden illan projekti, lämmin, ja tykkään väreistä, jotka tosin tässä henkeä salpaavan laadukkaassa kuvassa eivät toistu kunnolla. Kokonaiset 200g miinusta lankavarastoon.

It was time to get rid of the pompom yarns which were so trendy a few years ago. One more scarf for myself.
But what to do of green glitter pompoms?

Fiinaneuleesta tilapäisessä mielenhäiriössä ostetut vihreät glitterpompulat aiheuttivat enemmän päänvaivaa. No, Napoleon on koko syksyn rääkännyt vappuna askartelemaani pompulatyynyä (neulomiseksi kun tuota pompulointia ei oikein voi sanoa).

Well, our cat loves the pillow that I made in May last year.

Kattiherra tykkää myös katsella pihan eläimistöä olohuoneen ikkunalta, sohvan selkänojalta. Kesällä heitin roskiin sohvan suojana pitkään olleen vanhan torkkupeiton, joka oli jo kynsitty tuhansille lankalenksuille. Siitä asti tuota kynsisuojan virkaa on hoitanut vanha pussilakana, josta myös oli aika päästä eroon. Jopa perheen isäntä oli jo noteerannut, että taiteltu lakana sohvan selkänojalla on hieman liian boheemi sisustus jopa meidän kovin epätrendikkääseen kotiimme. Päätin siis tehdä glitterpompulasta kissakeisarille nukkuma-alustan sohvan selkänojalle. Miinuksia lankavarastoon tuli näin taas 150 g, ja hallelujaa, pompulat on käytetty.

Viikon Napoleon kyräili tuota uutta glitteralustaansa ja kiersi sen kaukaa. Sunnuntaina tekele ilmeisesti hyväksyttiin jollain tasolla, koska glitterit saivat jo kyytiä.

So, Napoleon got a new soft sleeping pillow/blanket/whatever.
A certain level of acceptance has been reached after one and a half weeks...

Hyväksyntä jäi ilmeisen vajaaksi, koska nukkuma-alustaksi nämä pompulat eivät kelpaa vieläkään.

But still: the pompom blanket can be scratched and clawed but it is simply not good enough to sleep on!

Epäilen että alusta ei nyt oikein täytä tehtäväänsä sohvan suojana. Päinvastoin, houkutus kynsiä on ns. suojan takia isompi kuin ikinä ja kynnet taitavat mennä näistä höttöpompuloista liiankin hyvin läpi.

Sitäpaitsi, jos ihminen ostaa tummanvihreää glitterpompulaa, ostaisi edes tarpeeksi. Pieni tuo on kissankin  nukkuma-alustaksi. Ja taas Mr Murphy osui muutenkin kohdalle: samana päivänä jona päättelin tuon kissanalustankuvatuksen, sisko soitti ja kyseli sattuisiko minulla olemaan pompom-lankaa. Hänen anoppinsa haluaisi sellaisesta huivin. Liian myöhäistä...

...vaikka sekä minä että Napsukka olisimme tainneet olla aika tyytyväisiä, jos ainakin tuo glittersellainen olisi päätynyt johonkin ihan toiseen kotiin.

En ny och snygga mössan

Rakkaalla aviomiehelläni on ollut pipopulma. Vuosi sitten jouluksi tekemäni pipo, hänen ainoa hyvännäköinen piponsa, on ollut hivenen liian pieni eikä oikein ole riittänyt suojaamaan korvia. Menitan alennuskorista tuli joulun alla hankittua pipolangaksi erityisen hyvin sopivaa Manos del Uruguay Maximaa, ja pienten poikien joululahja-Mimipitojen jälkeen oli nyt aika kuluttaa viimeinen kerä. Pipoa neulottaessa tulevasta käyttäjästä ei vielä ollut varmuutta, mutta koko ratkaisi ja myssy päätyi ukkokullalle.

Pattern: Rikke. Yarn: Manos del Uruguay Maxima. Needles:  3,5/4,5mm. Yarn consumption:  100g/199m.

Myssy on ilmeisen hyvin hyväksytty käyttöön, koskapa Tanskassa oleva työmatkalainen latasi juuri naamakirjaan kuvan  pipopäisestä itsestään varustettuna tekstillä "...har en ny och snygga mössan." Tekijän mieltä lämmittää se ettei saajan päätä palella, eikä enää edes niitä korvalehtiä.

Kevätaurinko on hellinyt meitä viime päivinä. Vielä kun nuo kamalat pakkaset loppuisivat ja lumi sulaisi. Odotan jo kevään puutarhatöitä ja kesän neulontahetkiä puutarhassa!

Sytomyssyjä taas

Lankavarastossani on melkoinen määrä lankoja, joiden ainoa hankkimismotiivi on ollut sytomyssykeräykseen osallistuminen. Itse toteutus on vaan jäänyt puolitiehen, mutta nyt yritän tosissani pienentää lankavarastoani näiden osalta. Helmikuun aikana valmistui kolme myssyä. Novita Puro Batikista tein taas perhosmyssyn, joka on minusta todella hauska neulottava ja sopii hyvin tuolle langalle.

Pattern: Butterfly hat (Ravelry). Yarn: Novita Puro Batik (100% polyacryl, 199 m /100 g).
Needles: 3,5mm/4,5mm. Yardage:  61g/122m. 

Kuvaajalle sattui tuona päivänä känkkäränkkäpäivä, ja kuva piti rajata hivenen liian kaukaa otetetusta sinnepäinroiskaisusta. Pahoittelut siis surkeasta kuvanlaadusta joka ei juuri imartele lankaa eikä mallia ;).

Novita Bambua tuli aikanaan ostettua tähän tarkoitukseen muutamia keriä - hölmösti yksi kerä per väri. Suurin osa niistä on tullut neulottua jo aiemmin. Pinkkiä Bambu-myssyä aloin neuloa joululomalla, mutta kun langan riittävyys alkoi epäilyttää, se joutui tauolle. Tauon jälkeen muisti pätki: luulin tekeväni Will I be pretty -myssyä ja aloitin sen mukaisen kohoneulekuvion. Sovitus osoitti myssyn hieman väljäksi, jolloin muistin tehneeni myssyn aloituksen Tuulia Salmelan Karpalo-myssyn ohjeella (löytyy Ravelrystä). Tuossa vaiheessa myös pinkki Bambu otti ja loppui. Huhuilu Neuleharppupiirissä tuotti tuloksen ja Virpi lahjoitti minulle sinisiä ja valkoisia Bambu-jämiään. Näiden avulla sain tehtyä Karpalo-myssyn kuvioreunan, jonka ohjeesta poiketen tein raidalliseksi ja jätin helmet pois.

Pattern: Karpalo-myssy (Ravelry). Yarn: Novita Bambu (270m/100g).
Needles: 3 mm. Yardage: 72g.

Karpalo-myssyn aloituskohtaan keskelle pyrkii jäämään reikä, jonka päätin tällä kertaa peittää valkoisella koristenapilla. Muuten myssystä tuli langanriittävyyssyistä alkuperäistä Karpaloa matalampi versio, muodoltaan ehkä pykälän verran enemmän baskeri kuin pipo. Loppujen lopuksi pieni säätäminen mallin ja lankojen kanssa tuotti aika hauskannäköisen lopputuloksen. Ainakin jos tykkää pinkistä. Sinivalkoinen reunus tasoittaa ainakin omasta mielestäni mukavasti voimakkaan pinkkiä väriä ja tekee sen  minun silmääni paremmin sopivammaksi kuin mitä yksivärinen pinkki olisi.

Kun sanoin tarvitsevani n. 15-20 g Bambu-lankaa saadakseni Karpalon valmiiksi, Virpi ujutti minulle ovelasti reilut 70 g jämälankojaan. Niitähän siis jäi vielä toisenkin myssyn verran - tai melkein. Tein niistä reunasta aloitettavan Spiraalimyssyn, ja kuinka ollakaan, Virpin jämät ottivat ja loppuivat juuri päälaella pari senttiä ennen päättelyä. Tästä uhkasi siis tulla neulojan ikiliikkuja, sillä ehdin jo kysellä Virpiltä lisää kyseistä valkoista Bambua. Onneksi kuitenkin kaivelin myös omaa jämälankalaatikkoani, ja löysinkin n. 4 g nysän samaa sinistä Bambua, jolla sain myssyn valmiiksi. 

Pattern: Spiraalimyssy. Yarn: Novita Bambu (270m/100g). Yardage: 52 g/ 140 m. Needles: 3,0 mm.

Viime aikoina olen kerännyt Harppulahkossamme osakseni sekä kiitosta että vahingoniloista naurua neuloessani enemmän kavereiden langanjämiä kuin omiani. Lankavaraston pienentäminen sujuu hieman nihkeästi, vielä kun sorruin ostamaan Kristalta lisää petroolinsinistä Drops Muskatia. Sorry kaverit kuitenkin, kamalan morkkiksen ansiosta aion parantaa tapani ja keskittyä tämän jälkeen omiin lankoihini. Aikuisten oikeasti.

Reilun kerän pitsihuivi

Helmikuun alun harpputapaamisessa Sansui esitteli meille petroolinsinisiä Drops Muskat -jämäkeriään ja halusi kovasti päästä niistä eroon. Jottei ihanan värinen lanka olisi jäänyt ilman kotia, uhrauduin ja tarjouduin  uudeksi omistajaksi. Aivan kuin minulla ei olisi ennestäänkin lankaa.

Moinen heräteostos kolkutteli kuitenkin omatuntoa sen verran, että malli oli löydettävä nopeasti.  Ravelry auttoi jälleen. Petiole-huivin valmistuttua olikin mukava aloittaa pieni ja varsin joutuisa huiviprojekti.

Pattern: One-Ball Warmers: Flared warmer. Yarn: Drops Muskat (50g/100m). Needles: 3,5 mm.
I had 65 g of yarn and I wanted to use it all, so I added one repeat of each  chart for the flared part and continued the  narrow part as long as I could. The scarf could have been a few cm shorter though.

Halusin käyttää huiviin kaiken saamani langan ja tehdä siitä muutenkin hieman pidemmän kuin ohjeessa. Leveään osaan lisäsin joka mallikertaa yhden toiston verran ja jatkoin kapeaa osaa niin pitkään kuin lankaa riitti. Pingotus teki temput taas: huivista tuli ehkä hiukan liian pitkä. Toivottavasti ei enää pahasti venähdä käytössä.

Ohje oli maksullinen ja sisälsi neljä erilaista pikkuhuivia. Vaikka ihan heti en niille muille kolmelle lämmennytkään, ehkäpä niitäkin tulee vielä käytettyä. Varastoon jääville yksittäisille jämäkerille on kuitenkin hyvä olla jemmassa jotain sopivia malleja.

Myöhästynyt joululahja

Koska joulu yllätti tänäkin vuonna, pieni kummipoikamme jäi  ilman omatekoista pehmeää pakettia ja joutui tyytymään Tuomaan markkinoilta hankittuihin villahousuihin sekä ns. koviin paketteihin. Eipä tuo tainnut kolmevuotiasta haitata, vaikka kummitädin omatuntoa moinen saamattomuus kolkuttelikin. Suunnitelman asteelle jäänyt joululahjapipo valmistui lopulta jälkijunassa ja päätyi ihan tavallisiksi viemisiksi, kun kummisetä meni pikkuisen pellavapään luona kyläilemään. 

Pattern: Mimipita. Yarn: Manos del Uruguay Maxima (100% Merino, 199 m/100 g). 
Needles: 4 mm. Size: 3-5 years.  Yardage: 62 g.

Menitasta alennuksella ostamistani kahdesta Maxima-vyyhdistä tuli näin yhteensä kolme pikkupojan pipoa, joista kaksi valmistui jo aiemmin ihan ajallaan jouluksi. Raidoitus onnistui tässä viimeisessä ehkä parhaiten. Maxima on ihanaa neulottavaa, ja joudun pidättelemään itseäni etten kävisi hakemassa sitä lisää. Marraskuisista ostoksista on vielä yksi kokonainen vyyhti jäljellä, joten järkevää olisi neuloa edes se pois ennen lisäostoksia!

Joululahjoja valmiina: Iines

Vuoden 2013 ensimmäinen sekä aloittamani että valmiiksi saamani neuletyö syntyi lankakauppa Villavyyhdin Suuren Suomalaisen Neulekerhon joulukuun paketin sisällöstä; Hopeasäie Merino -lankaa sekä sille suunniteltu Suvi Simolan Iines-asustesetti: kauluri ja kämmekkäät.

Pattern: Iiris by Suvi Simola. Yarn: Hopeasäie Merino. Yardage: 80g/200m. Needles: 4 mm.

Kalkkunanheltta eli kaksoisleukakin pääsi mukaan kuvaan. Milloinkahan sitä oppisi nostamaan kuvaustilanteessa leukaa ylös, tähän tapaan...

Häälahjaliinan jälkeen nelosen puikot tuntuivat tosi paksuilta ja työ joutuisalta, eikä näissä kauan mennytkään. Kerrankin sain torstain Harpputapaamisessa jotain valmiiksi, enkä joutunut edes purkamaan.

Asiaa ehkä auttoi se, että joululoman kunniaksi pidimme oikein maratonmiitin. Kutimien kokoontumisajot alkoivat tänä torstaina Jumbossa jo klo 13 aikoihin, ja iso osa harppujengistämme oli paikalla taas sulkemisaikaan asti. Pituutta neulomissessiolle tuli siis melkein 8 tuntia. Onneksi Fazerilla riittää herkkuja, jottei nälkä yllätä. Henkilokuntakin on yllättävän suvaitsevaista, kun viitsii katsella nauruamme ja joskus itkuammekin niin pitkään.

Vaikka tämä setti on väriltään niin minua kuin olla ja voi, en koe sitä omakseni. Voin siis ylpeänä todeta, että ensi joulun joululahjoista on ensimmäinen  valmiina. Tosin en vielä tiedä kenelle se päätyy.

EDIT: Setti päätyi joululahjaksi siskolleni :)

Joulun iloa ja rauhaa!

Merry Christmas! Do not hurt your neck with this pic. Blogger did it again. Why does it turn some pictures sideways???

EDIT: I did it and managed to correct the photo. Happy Holidays!

Joulu alkaa olla ohi. Vielä riittää tähteistä syötävää muutamaksi päiväksi. Milloinkahan tämä ihminen oppii valmistelemaan joulua kohtuudella? Saati ajoissa?

I can not blame blogger for this. This was only one half of our Christmas food.
We will probably eat leftovers for the next week or so...

Oli meitä onneksi isompi porukka syömässäkin. Jouluvieraina meillä oli sekä minun että mieheni sukulaisia, yhteensä 11 ruokailijaa. Pienimmillä vierailla oli kotoaan lähtiessä ehtinyt tulla suru puseroon: joulupukki oli  tullut vastaan ja mennyt heidän naapuriinsa, joten 3,5- ja 2-vuotiaiden poikien huoli oli iso: ehtiikö pukki nyt tuoda lahjoja ollenkaan, kun he eivät ole kotona? Onneksi pukki kävi kuitenkin tuomassa pari pakettia allekirjoittaneen eli poikien ylitädittären luo (Lue: isotädin. Jostain syystä tuo ylitäditär on mukavampi nimitys.) Olipa kyläilyreissun aikana jättänyt ison kasan lahjoja pienokaisten kotiinkin, sinne kuusen alle tietenkin.

Joulupukki toi pojille tukevasta pahvista kasattavan muumitalon, ja pitihän se laittaa alustavasti pystyyn samantien. Joulupukkia avustanutta tonttua alkoi jo hirvittää pysyykö talo ehjänä poikien omaan kotiin saakka. Kuten ennakoitavissa oli, ovesta sisään ja ulos alkoi melkoinen konttausralli, vaikka seinät olivatkin vielä auki ja katto puuttui.

What the big brother is doing first...

Mitä isompi edellä, sitä pienempi perässä!

...the little one will follow.
Pattern: Mimipita. Yarn: Manos del Uruguay Maxima (100% Merino, 199 m/100 g).
Needles: 3.5 mm for the green one and 4 mm for the blue one. Size: 2-5 years.  Yardage: Roughly 55 g/hat.

Päässä pojilla oli pukin tuomat lämpöiset Mimipita-pipot: mainio ohje, ja paksusta pehmeästä merinovillasta tehtynä uskoakseni varsin käyttökelpoinen! Kiitokset Soppaa ja silmukoita -blogin Marjalle ohjevinkistä.

Tänä vuonna tämä tonttu on ehtinyt tehdä omatekoiset lahjat aika harvalle. PIkkupoikien lisäksi muutama muukin läheinen  sai kuitenkin jotain vuoden varrella valmistunutta. Epäilen, että loppuvuoden lankaostosten ansiosta tänäkin vuonna lankavaraston kehitys on kasvamaan päin. Inventaariotaulukko on kaikkea muuta kuin ajan tasalla, eikä valmistuneita paljon ole, joten ei muuta kuin suklaata syömään ja loppukiriä ottamaan!

Karpaloita

Lankakauppa Villavyyhdin Suuren Suomalaisen Neulekerhon ensimmäinen lankapaketti on käytetty. Tuulia Salmelan suunnittelema Karpalo-myssy valmistui nopsasti huolimatta tsiljoonasta helmestä, jotka siihen piti pujottaa.

Pattern: Karpalo / Cranberry by Tuulia Salmela. Yarn: Knitlob's Lair Ilmarinen (304 m/100g).
Yardage: 75g/230m. Size 56 cm.

Lankaa jäi myssystä 25 g. Sain vinkin että kyseistä lankaa löytyy Villavyyhdistä lisää, joten kävin ostamassa toisenkin vyyhdin ja aloitin sormikkaat mallia mukaillen. Toinen vyyhti osoittautui aika lailla erisävyiseksi, ja mikä pahempaa, se oli selvästi enemmän raidoittuvaa kuin pätkittäin värjättyä. Käsinvärjätyn langan iloja, ja joskus myös suruja! Sormikkaiden sormista tuli todella ruman raitaiset verrattuna kämmenosaan.

The hat also asked for matching gloves. How I hate the stripes in the fingers and the bright yellow color in the second skein of yarn.The first one was much more beautiful. Consumed 53 g of yarn, so 75 g leftovers. Maybe for a very small shawl?

Olen sortunut taas shoppailemaan rankasti. Käyttöä odottaa ainakin joulun yli ensimmäinen tilaamani Wollmeise-erä. Pistaziet kotiutuivat pari viikkoa sitten. Värivalinta ei varmaan yllätä ketään...

Muutoin vetoan puolustuksenani lähestyvän Joulun aiheuttamaan pakkoon hankkia tarveaineita lahjoihin, joihin tosin olisi taas ideoita enemmän kuin aikaa niiden toteuttamiseen. To do- lista sen kun pitenee. Joulukaktuksetkin jo lopettelevat kukintaansa, joten joulu lienee jo lähellä...

Riikinkukkoilua

Varma kevään merkki on se, että huivien tekeminen alkaa kummasti kiinnostaa ja pitsilangat hyppäävät puikoille. Ostin jo aikoja sitten Nancy Bushin kirjan Pitsihuivit neuloen, mutta olen keskittynyt lähinnä ihailemaan sitä. Muutama viikonloppu sitten olin lähdössä kaverin läksiäisiin ja joku aloitettava työ piti kiireessä napata mukaan: muistin, että illan emännällä on kerimislaite, joten otin  hätäpäissäni mukaan  kyseisen kirjan sekä vastikään Salaiselta Neuleystävältäni saadun Nauravan lampaan huivilangan. Lace-vahvuisten lankojen neulomisen ensimmäinen merkittävä kynnys on nimittäin yleensä ylitetty siinä vaiheessa, kun lanka on kerällä. 

Niin päätyi puolisattumalta puikoille kyseisestä kirjasta Riikinkukkolehtihuivi. Joskus sattumankauppa on ihan kiva juttu.

Pattern: Peacock Tale and Leaf Shawl (Nancy Bush: Pitsihuivit neuloen / Knitted lace of Estonia).
Yarn: Naurava Lammas Huivisilkki+villa ( 70% wool, 30% silk, 50g ~500m. Color: Luumupuu/Plum tree).
Needles: 3 mm.

Nimittäin: ai että mä tykkään tästä! Ihan rehellisesti sanottuna tuo lanka näytti vyyhdillä hieman hailakalta minun makuuni, mutta yllätysten aika ei ole ohi: tämä olikin niitä harvinaisia lankoja, jotka näyttävät paremmalta valmiina neuleena kuin vyyhtinä, ja hyvä niin! Huivissa tulee kauniisti silkin kiilto esille ja Peacock oli täydellinen mallivalinta tälle langalle.  Pätkärääkätyille langoille kun ei mikä tahansa malli sovi, minkä viime kesänä opin karvaasti kantapään kautta. Tämä huivi on väritykseltään juuri sopivan hillitty olematta tylsä: kerrassaan toimistokelpoinen asuste, jota ehkä tulee käytettyä pääasiassa jakun kanssa kaulaan solmittuna. Sopisihan tuo toki myös hartioille juhlamekon kanssa.

Terveiset SNY:lleni, ja isot kiitokset tuosta langasta: itse en ehkä olisi sitä tullut ostaneeksi, mutta silloin olisi jäänyt onnistunut huivi tekemättä! Lanka oli sitäpaitsi aivan ihanaa neulottavaa. Kiitokset myös kuvausavusta Huopatossuselle, jolta kävin hakemassa peurankelloja ja joka auttoi kuvaamisessa sen jälkeen kun pinnani oli palanut totaalisesti ukkokullan hätäisiin sinnepäin tapahtuneisiin kuvausyrityksiin...

Sunnuntaipäivän pakersin taas puutarhassa jatkaen viime kesänä kesken jääneitä puuhia. Puutarhassa tapahtuukin kaikenlaista tähän aikaan vuodesta. Näyttävin kukkija on meillä tällä hetkellä palloesikko.

Palloesikko - Primula Denticulata.

Palloesikon välittömässä läheisyydessä kukkii valkoinen jouluruusu...

Jouluruusu - Helleborus

...ja sen takana ei ehkä näyttävin, mutta läheltä katsottuna minun mielestäni ehkä kaunein kukka - toinen jouluruusu.

Toisessa kukkapenkissä tulppaanit availevat nuppujaan.

Ja vaikka ukkokultaa aamulla kovasti moitin, enpä ole mikään täydellinen kuvaaja minäkään. Nyt vasta huomasin nuo rumat perennatuet jotka tönöttävät tuolla tulppaanien takana.

Huivivillitys jatkuu, vaikka tarkoitus oli aloittaa joku käyttöneule. Viime torstain harpputapaamisessa aloitin kovan onnen Anniksen, eikä siinä kaikki. Neulovat ystäväiseni saivat minut houkuteltua mukaan Goddess Knitsin Anniversary Mystery Shawl - knit along-projektiin. Kun kerran alkuun pääsin, ilmoittauduin samantien myös Summer Mystery Shawl -KAL:iin. Tarkoittanee sitä, että joudun pian lankaostoksille, koska pitsilankoja ei varastossani kovin paljon ole. Ehkä päädyn jopa sinne Nauravan lampaan verkkokauppaan, nyt kun sen olen löytänyt.

Lankaisat läksiäiset

Neuleharppuseurueemme pitkäaikainen jäsen Nele aikoo jättää meidät ja muuttaa toiselle puolelle Tellusta eli Australiaan. Vaikka yritämme vielä keksiä erinäisiä keinoja saada hänet jäämään, osallistuimme kuitenkin mieluusti hänen järjestämilleen läksiäiskutsuille.

Kun kymmenkunta Harppua kokoontuu yhteen, ei lankaa, ruokaa ja meteliä voi välttää. Kuvassa enää rippeet jälkiruokatarjoilusta kauan sen jälkeen, kun pääruoat oli jo syöty. Tai ainakin osa niistä. Nele ehkä pärjää jämillä muuttoonsa asti.

Nelen asuintalossa kaikuneet ääniefektit auttoivat merkittävästi hieman myöhemmin saapuneita löytämään oikeaan osoitteeseen. Ohjelmassa oli luonnollisesti puikkojen kilistelyä: itse sain viimeistellyksi viikon verran keskeneräisenä roikkuneet siililapaset, jotka toivottavasti vielä sopivat kummipojan kätösiin.

Pelkän neulomisen lisäksi saimme aikaan myös muuta lanka-aiheista: sekä Paella että minä saimme hyödyntää Nelen kerimislaitetta, vaikka kaverin kätösiä tarvittiin vyyhdinpuiksi.

Paellan turvonneet peukalot???

Kerimislaitteen ansiosta sain aiemmin keväällä Salaiselta Neuleystävältä saamani huivisilkkivillalangan kerälle ja huivin alulle. Kokonaista neljä kerrosta tehtynä tällä hetkellä. Siitä se lähtee, vaikka hyppäys Sylvi-takin puikkokoosta 6 mm huivilangan vaatimaan 3 mm:iin oli aikamoinen.

Kerimisen, neulomisen ja virkkaamisen ohessa leikimme kotikemistejä ja jonottelimme valkoisten lankavyyhtimme kanssa Nelen liedelle...

...jossa porisi illan aikana jos jonkinvärisiä noidanliemiä. 

Näin siis autettiin Neleä pääsemään ennen muuttoa eroon hamstraamistaan Kool-Aideista. Aika hyvää työtä siinä teimmekin, ja värjäyskattiloiden poristessa liedellä Nelen keittiö alkoi illan mittaan muistuttaa ilmastoltaan enemmän tropiikkia kuin Espoota. Tämmöinen spagettilautanen minulla oli kotiintuomisina (ja kotiinhan ei lähdetty, ennen kuin ukkokullat alkoivat soitella perään yhdelle jos toisellekin).

Lankaspagetti sai kuivua kylppärissä, ja aamulla se oli valmista vyyhditettäväksi. Näin siis kerä valkoista Schoppelwolle Admiralia sai muuntautumisleikin ansiosta aimo annoksen lisää viehätysvoimaa. Kuvan värisävyt eivät imartele vyyhtiäni, joka luonnossa on paljon kauniimpi: ihana turkoosinvihertävä sävy.

Tästä tulee ennen pitkää Nele-sukat, koska vyyhti on ihan illan emännälle tyypillisen värinen. Sopiva ohje pitää vaan päättää. Täytynee hankkia lisää Kool-Aideja omaankin varastoon, tosin enpä tiedä onko koolaus yhtä hauskaa yksin kuin seurassa. Johtaa vaan pahimmillaan valkoisen langan ylettömään hamstraukseen.

Kiitokset vaan kaikille harppusille, oli taas niin mukava tavata. Seurueen jäsenten erilaisuus ja samalla niin suuri samanlaisuus on aina niin virkistävää. Seuraava tapaaminen olisikin jo.... hetkinen... ...huomenna?! Sitä odotellessa Sylviä viimeistelemään. Jospa se lopultakin valmistuisi.

Talven viime rutistuksia ja arvontatuloksia

Hui kauhistus miten saamattomaksi olen bloggailun osalta heittäytynyt! Kevätväsymystä ilmeisesti ilmassa. Sain sentään ostettua itselleni ihanan keväisen kimpun tulppaaneja...

...ja sain sitten jälkikasvun suusta kuulla  olevani todella säälittävä. Siis koska ostan ITSELLENI kukkia. Minä nyt vaan satun pitämään tulppaaneista, ja koska miesväkeni harvemmin kukkia ostelee, miksi en itse piristäisi itseäni. Varsinkin, kun oman pihan tulppaaneja saa vielä vähän aikaa odotella. Lunta on nimittäin vieläkin paljon, vaikka ukkokulta innostuikin grillaamaan ulkona jo parisen viikkoa sitten.

Teräväkielisellä jälkikasvullamme oli sanansa sanottavana tuostakin touhusta, ja kieltämättä tästä olin hänen kanssaan samaa mieltä ;). Tänään kotiin tullessani ulkolämpötila olikin jopa +8C, joten toivoa  lumen sulamisesta on.

Ihan laiskana en sentään ole ollut. Jo viime viikolla viimeistelin asustesetin Permin Safirasta: pitkävartiset sormikkaat, kaulurin ja baskerin. Olen suunnitellut ottavani näistä tyylikkäät kuvat ulkosalla kevätauringossa, mutta enpä jaksa enää kärkkyä sopivaa kuvaamispäivää. Sitäpaitsi 80-luvun teini ei vieläkään tunne oloaan kotoiseksi minkään sortin pipossa tai hatussa. Tämä setti ei siis missään nimessä tule jäämään itselleni, vaikka loppusijoituspaikka onkin vielä päättämättä.

Pattern:  From a Permin leaflet. Yarn: Permin Safira, 300g. Needles: 5 mm. 

Kaulurista ja baskerista en sano mitään, mutta sormikkaat ovat mielestäni onnistuneet ja lämpöiset. Lankakin on ihanan pehmeää. Ohjeen mukaan kauluriin pitäisi vielä pujottaa nyöri, mutta päätin jättää sen pois.

Kehräysharjoitukset eivät ole edistyneet, koska olemme taas olleet enemmän tai vähemmän liikekannalla. Viikonlopulla lienee aikaa jatkaa harjoituksia. Olisiko nyt kuitenkin aika julkaista arvontatulokset Wanhan Rouwani nimeämiskisasta? Pitihän se arvata, että nimiehdotuksina tulee esiin parempiakin vaihtoehtoja kuin alkuperäinen oma ajatukseni. Todettakoon heti alkuunsa, että kukaan ei sitä arvannut. Jouduin kuitenkin miettimään nimivalintaa pidemmän kaavan kautta poissulkemistekniikkaa hyödyntäen.

Ensimmäiseksi listalta karsiutuivat Kerttu, Reetta ja Wilhelmiina. Näistä varsinkin jälkimmäisessä on tyyliä, mutta koska kaikki kolme nimeä löytyvät lähisuvusta, hylkäsin ne. Koska ajatuksenani oli antaa rukille persoonallinen hienostelunimi, hylkäsin liian tavanomaisina myös Rosan ja Old Ladyn. Jäljelle jäi näin seitsemän hyvää vaihtoehtoa, ja oma alkuperäinen ajatukseni kahdeksantena:

• Huopatossunen ehti ensimmäisenä ehdottamaan Josefineä, ja kieltämättä viittaus Napoleoniin sekä nimi itsessään on tyyliltään houkutteleva! 
• Seuraava ehdotus oli Vilijonkka. Ei paha sekään - eikös hän olekin aika oikukas hahmo? Kuvastaa siten hyvin minun ja Wanhan Rouwani toistaiseksi kovin ailahtelevaa suhdetta. 
• Lilan ehdottamassa Ruustinnassa taas on vanhan ajan arvokkuutta.
• Neulekirpun ehdottama Hieno Allgreen sai aikaan hyvät naurut, ja vaikka tuo hahmo ei ollut putouksessa sen enempää ykkös- kuin kakkossuosikkinikaan, huumori puri. 
• Justiina, Pekan & Pätkän kipakka emäntä, sopisi myös enemmän kuin hyvin. Tosin Justiina taisi jotenkin olla kovin arkinen hahmo eikä niinkään mikään hienostelija. 
• Pirenan ehdotus Aurora herätti pientä mietintää, ennen kuin hoksasin yhteyden Auroran nimipäivään. Tämä sievistelevä prinsessanimi jos mikä olisi rukilleni erinomainen. 
• Fredrika taas olisi paitsi kaikin puolin arvokas nimi, myös hieno kunnianosoitus Fredrika Wetterhofille.

Tasapuolisuuden vuoksi laitoin kaikki ehdotukset lapuille ja pakotin 15-vuotiaamme onnettareksi. Kulhosta nousi lappu, jossa ehdotuksena oli Hieno Allgreen. Onnittelut voitosta Neule-Kirpulle ja kiitokset mainioista ehdotuksista kaikille osallistujille!

Oma ajatukseni rukin nimeksi oli Matilda. Siis oli. Kun miettii liikaa, valinta menee vaikeaksi. Kaikki edellä mainitut ehdotukset alkoivat tuntua houkuttelevilta, ja mieli teki laittaa paremmaksi läntisen naapurimaan prinsessoiden pitkistä nimilitanioista. Jossain vaiheessa viikon varrella muistui sitten mieleen lapsuuden lempikirjani Vaahteramäen Eemeli ja siitä tarina, jossa pahansisuinen ja ahne Komentoora putosi sudenkuoppaan. Komentoora. Siinäpä mainio nimi rukille, joka ei tunnu kesyyntyvän ihan helposti. Tyylisuuntakin vaihtui hienostelusta huumoripuolelle. Päädyin lopulta siihen, että rukki on yhteistyöhön suostuessaan nimeltään Napoleonin rakas Josefine ja oikutellessaan Komentoora. Näin ollen myös Huopatossunen voi odottaa arvontapalkintoa.

Nyt on puikoilla hieman työläämpi neuleprojekti, joten valmiiden neuleiden sijasta seuraavassa bloggauksessa on tulossa huumoripläjäys: muistumia kultaiselta 80-luvulta. Ainakin harppuystäväisten kannattaa varautua - Tena Ladyt saattavat olla tarpeen ;D