Kalifornian auringossa, osa I: Lankamatkailua rannikolla

Varoitus: Tämä ja pari seuraavaa postausta ovat superpitkiä.

Kaksitoista vuotta on vierähtänyt siitä, kun perheemme asusti vuoden verran Kalifornian auringon alla San Franciscon lähettyvillä. Ikävä noille kauniille seuduille on ajoittain ollut kova ja lomamatkaa sinne on harkittu pitkään, mutta lähes vuorokauden matka-aika yhteen suuntaan on hivenen vähentänyt intoa. Kun tuolloin kolmevuotias Juniorimmekin on jo venynyt miehen mittoihin, oli aika pakata laukut nostalgiamatkaa varten nyt kun hänet vielä sai houkuteltua vanhempiensa mukaan. Kissaherrallekin järjestyi sopivasti seuraa lomamme ajaksi, joten mikäpä oli lähtiessä. Matkavaatteeksi pääsi mukaan pari päivää ennen lähtöä valmistunut tunika, ja tällä kertaa kuvauspaikka onkin varsin näyttävä: San Franciscon Golden Gate -silta.

Pattern: Tunika med Sari-zigzag-streger by Karen Noe.
Yarns: Karen Noe Linea hor (260m/100g), 195 g. Karen Noe Sari Soft Silke (78m/100g), 143 g.
Needles: 5 mm/4mm.

This is one of the few times when I have had a really nice background in my project photo:
The Golden Gate bridge of San Francisco. The picture was taken a couple of weeks ago during our two-week family vacation to California.

Tästä Karen Noen pellavalangasta tein pari vuotta sitten oikein onnistuneen kesäjakun. Karen Noen Sari Silk puolestaan on ollut kultaisen oranssinkeltaisena värinsä takia houkutteleva lanka, ja neuloin siitä viime vuonna Mile-a-Minute-huivin. Koska lankaa silloin vyyhdillä riitti, tein niitä vieläpä kaksin kappalein. Kun viime syyskesällä näin näistä langoista neulotun tunikamallin Menita Outletissä , langat hyppäsivät ostoskoriin kuin vahingossa. Ostoshetkellä otin tietoisen riskin, koska kullanoranssia Sari Silk -kierrätyssilkkilankaa oli kaupassa enää yksi vyyhti jäljellä ja ohjeen kulutus oli kaksi. Niinhän siinä kävikin, että toinen Mile-a-Minute-huiveistani meni purkuun ja koki uuden elämän tunikan raitoina. Kaksinkertaista kierrätystä siis! Silkkilanka oli kieltämättä hankalaa purettavaa, etenkin kun huivi oli jo hieman käytössä huopunut. Tunikassa on kuitenkin vielä leveyssuuntaista kasvunvaraa, joten käyttöiästä on odotettavissa pitkä. Ekotehokasta ;).

Vanhalla kotiseudullamme Kaliforniassa järjestin itselleni aikaa kierrellä ja katsella vanhaa kotikaupunkia. Sen 12 vuoden takaisen Kalifornian-vuotemme aikana tein käsitöitä aika vähän ja nekin lähinnä ristipistoina (vrt. ufo!). Nyt Ravelry-herännäisenä piti tutkia minkälaiset resurssit tuolla entisellä kotiseudulla nykyään käsitöihin olisi. Tutkimusmatka alkoi askartelukaupasta, josta ikuisen ristipistoufonikin olen hankkinut syksyllä 1999. Michaels myy kaikenlaisia askartelutarvikkeita laidasta laitaan: tekokukkia, helmiä, skräppäilytarvikkeita jne... vähän kuin Sinelli, mutta kooltaan moninkertaisena isoimpiinkin Sinelleihin verrattuna.

Michaels Arts&Crafts Store in San Mateo, California, the city where we lived 12 yeards ago. I used to shop there some necessities for scrapbooking and also for one very long-term cross-stitch project.

Nyt kun oikein etsin, löytyihän Michael'silta jopa neulelankoja: efektejä ja akryyliä. Eipä tarvinnut taistella ostohaluja vastaan, kun ei ollut mitään ostamisen arvoista. Sen sijaan ristipistopuoli oli kiinnostava.

How is it possible that embroidery floss is so expensive in Finland and so cheap in USA?

Harppusisareni Virpin ansiosta olen viime aikoina tullut kiinnittäneeksi huomiota DMC:n kirjontalankojen hintoihin, ja nepä olivatkin amerikanmaalla halpoja: 0,35$/tokka (verottomana, mutta alv on myös USA:ssa Suomea halvempi). Virpille lähti viesti samantien, ja tuliaisina on häntä odottamassa muutama väri varaston täydennykseksi. Itsellenikin tulin ostaneeksi kaksi pienen pientä ristipistokittiä, kun olivat niin söpöjä!

I just could not help it... I was forced to buy a couple of cute cross-stitch kits.

Special greetings for our knitting group "harput"!!!

Näköjään Michaelsilta voi tilata myös netin kautta, joskaan en sivuilta helposti ristipistotarvikkeita löytänyt.

Varsinainen aarre löytyi San Mateon keskustasta - parin korttelin päässä poikamme vanhasta preschoolista. Ilmeisesti Nine Rubies ei ollut olemassa vielä kun tuolla asuimme.

Hmm. I would say that the window is too clean at Nine Rubies Knitting in San Mateo, CA.

Henkilökunta oli oikein mukavaa ja avuliasta, ja valikoima oli ihana yllätys.

The personnel at Nine Rubies was very helpful and friendly! Too bad it was 3rd of July and the next day was Independence day... otherwise they would have had a knitting meeting in the evening. Their sofa seemed to be very soft and comfy...

 Look at these beauties...

Americans love glitter. The picture does not show it very well, but the yarns on the upper three shelves had some glitter. Too much for my Scandinavian taste. Of course they also had some frilly...

Whata great selection of Cascade yarns! And the best thing was....

...they were on SALE! -30%. Actually they had been on sale the week before my visit, but the shopkeeper had forgotten to take this sign off. And I still got the discount :-)

Kuinka ollakaan, Cascadet olivat tarjouksessa (-30%), tai siis olivat olleet edellisen viikon, mikä selvisi vasta kassalla: muistuipa mieleen parin vuoden takainen Norjan matka ja Dropsin tarjoukset! Ystävällinen myyjä kuitenkin antoi tuon alennuksen minulle vieläkin, koska oli unohtanut alennusmerkinnän hyllyn reunaan. Petrolinväristä Cascadea tarttui mukaan kolme vyyhtiä: enempää ei ollutkaan, koska vakioasiakkaat olivat käyneet apajilla jo varsinaisella tarjousviikolla. Lisäksi ostin kolme vyyhtiä ihanan pehmeää Shepherd's Woolia sekä Jane Austen Knits -lehden, johon ihastuin ensi silmäyksellä. Oli ihan pakko levittää langat San Mateon Central Parkin nurmikolle ihailtavaksi ja kuvattavaksi. Ohikulkijat eivät yhtään ihmetelleet ;D

More souvenirs for myself!

Nine Rubies myy kattavasti mm. Malabrigon lankoja, joita tosin löytyy myös Espoon Menitasta. Hintataso oli USA:ssa numeroissa suunnilleen sama, paitsi hinnat dollareina eli hivenen halvempia kuin Espoossa. Monia muitakin ihanuuksia olisi ollut. Varsinkin kaupan kallein lanka sai minut  haukkomaan henkeäni.

The most expensive yarn I have ever seen. Arctic Treasure (60% qiviut, 20% superwash merino, 20% silk), $108/~56g. Beautiful and so very soft! (And no, I did not buy it...)

Kyseessä on siis Alaskasta peräisin oleva luksuslanka Arctic Treasure, joka maksoi kokonaiset 108 $/ 56 g eli suunnilleen 86 €/ 56 g. Lanka sisältää 60% myskihärkää, 20% merinoa, 20% silkkiä  ja on unelmanpehmeää. Tätä en kuitenkaan raaskinut ostaa edes matkamuistoksi! Jos joku nyt kiinnostuu tästä langasta, Nine Rubies toimittaa tuotteitaan myös ulkomaille eli siitä vaan tilaamaan. Pakettia odotellessa voi katsella muutamia lisäkuvia tuolta Kalifornian auringosta, jonne voisin muuttaa vaikka uudelleenkin!

The foggy and rocky coastline in Carmel.

Old mission in Carmel. A must to visit due to its nice garden while driving by.



Driving on highway 1 in Big Sur.

Am I cute.. and fat. A sea lion in Monterey. This big mama also had a little one with her.

Pelicans in Monterey started a fierce fight every time when a fisherman threw some leftover fish in water.

Central Park in San Mateo. In this park we spent hours and hours with our 3-year old. Good old days...

Japanese garden in San Mateo Central Park: also one of our favorite places.

 

So calm and peaceful!

Rocky coastline between Ocean Beach and The Cliff house in San Francisco. Yes, it was sunny there, but also windy and cool as always.

The crookidiest street in the world? Lombard street in San Francisco. Built in times, when horses could not pull the wagons uphill due to a steep slope. The gray Chevrolet coming down in the middle was our rental car.

Those flowers... Bougainvilleas, I think.

Even my big bottom looks quite small, when there is something even bigger nearby! Coastal redwood forest in Muir Woods National Monument, north from San Francisco.

A chipmunk in Muir Woods <3 <3 <3

To be continued... lisää matkakertomusta seuraa, halusittepa tai ette.

Ristipistoufon tarina, vol. 1 (Neverending story?)

Vuosituhannen vaihteessa asuimme hetken aikaa Yhdysvalloissa. Sikäläisen kotipaikkakuntamme hyvin varusteltu askarteluliike myi myös ristipistotarvikkeita, ja tulin sieltä ostaneeksi Cross-Stitch Christmas -lehden. Kyseisessä lehdessä on aivan hurmaavia jouluaiheisia ristipistomalleja, ja innostuin silloin stay-at-home-mom-aikanani aloittamaan kyseisestä lehdestä joulukylätaulun. Tämmöinen siitä piti tulla...

A cross-stitch pattern which I started in 1999..

...ja tämmöinen se on nyt, melkein kolmetoista vuotta myöhemmin.

...and how the project looks today. Not quite ready yet. I may need another 13 years to finish it.

Ristipistoilijana olen aika vasta-alkaja, sillä loppuunsaattamani ristipistoprojektit ovat yhden käden sormin laskettavissa. Niinpä tämä saattoi alunperinkin olla hivenen vaativa pistely meikäläiselle. Ilmankos työ on jäänytkin ufoutumaan näin pitkäksi aikaa. Neulojaystäväni Virpi, joka on myös innokas ristipistoilija, on nyt selvästikin päättänyt tehdä parhaansa auttaakseen minua tekemään taulun loppuun. Koska yksin ollessani mieluummin neulon kuin pistelen, Virpi vienosti ehdotteli ristipistotapaamista, ja koska seura aina kelpaa, olohuoneemme muuntui iltapäiväksi ristipistotyöpajaksi.

Some friends came over with their cross-stitch projects: and simsalabim, my long-lasting project proceeded  a little bit as well!

Vierainani olivat Virpi ja Daniela, jotka ovat tässä hommassa ihan ammattilaistasoa, sekä Huopatossunen, joka on pistoilijana aivan vasta-alkaja.Hän ja minä saatamme ehkä tarvita pientä kannustusta ja potkimista jatkossakin saadaksemme jotain aikaan. Aika kuitenkin meni hyvässä seurassa kuin siivillä, ja vaikka edistystä on ufostani vaikea havaita, muutaman piston sain sentään aikaan. Ehkäpä tämä tästä joskus vielä valmistuu - ehkä muutama sata tapaamista myöhemmin???

Eiliset krookuspenkistä ottamani kuvat kirvoittivat hivenen kateellisia kommentteja. Lohdutukseksi kerrottakoon, että pihastamme valtaosa on edelleen lumen alla. Valitsemalla kuvauskohteen ja -kulman oikein, siis suunnaten kameran siihen ainoaan kukkivaan kukkapenkkiin, voi kuitenkin hämätä sopivasti. Kuvat olivat kuin olivatkin silti tältä vuodelta, ja vaikka krookukset eilen aamupäivällä olivat vielä nupulla, myöhemmin auringonpaisteessa ne avasivat kukkansa oikein upeasti!

First flowers of spring 2012 in full bloom. 

Puuhastelua puutarhassa

Kesäaika tarkoittaa minulla sitä, että neulomiseen käytettävissä oleva aika riippuu paljon paitsi arkisista työasioista, myös säästä ja siitä, mitä puutarhassa on meneillään. Viime kesänä aloittelin nykyisen kotimme takapihan rakentamista. Jostain syystä projektissa meni melkein koko kesä, eikä päästy kuin puoliväliin. Tästä aloitin:



First steps in my gardening project, in summer 2010.



Pihamme oli tähän muuttaessamme lähes pelkkää nurmikkoa, ja minä asuisin mieluiten viidakossa kasvipaljouden keskellä. Tosin pidän myös urbaanista, siististä ympäristöstä, josta kuitenkin löytyy niin kukkaloistoa kuin ikivihreääkin kasvillisuutta. Näin ollen tämä pihan nurkka pääsi ensimmäiseksi eroon nurmikosta: juniorilla oli hikinen urakka, kun pintamaa piti kärrätä yli kolmensadan metrin päähän. Reunuksia varten tilattiin pari lavallista muurikiviä. Ukkokullan selkä ei kovaa nostelua kestä, joten kivet valittiin meikäläisen käsivoimien mukaisesti keveys tärkeimpänä valintaperusteena. Kesän viime hetkillä sain istutusaltaani valmiiksi, ja keväällä sain hyvillä mielin todeta, että kasvit olivat päässeet hyvään kasvuvauhtiin. Isompien kasvien väliin lisäilin keväällä muutamia perennoja, ja vieläkin on pari aukkopaikkaa. Aika hyvältä näyttää kuitenkin, vaikka itse sanonkin! Rakastan kiviä, joten niitä olen käyttänyt katteena. Valitettavasti tämän päivän sateinen sää ei suosinut kuvaamista, mutta halusin silti ikuistaa näkymän ennen kuin tulppaanit ja norjanangervot lakkaavat kukkimasta.

Same area today, after some sweaty hours (&days&weeks). I can hardly wait until all the plants grow up!

Mies rakensi viime kesänä meille terassin, joka kaipasi kovasti ympärilleen istutuksia. Kesä loppui kuitenkin kesken ja urakka siirtyi tälle keväälle. Viime viikonloppuna meillä vietettiin juniorin rippijuhlia, joten siihen mennessä piha piti saada kuntoon. Valmistautumisemme juhliin olikin vähemmän perinteistä: vähemmän innokkaana leipurina ja siivoojana ulkoistin kaiken muun paitsi pihapuuhat, jotka ovat enemmän meikäläisen makuun. Muutama tovi siinä vierähti, että sain aiemmassa postauksessa näkyvät muurikivet ladotuksi paikoilleen terassin ympärille. Parempi myöhään kuin ei silloinkaan - viimeisenä iltana ennen juhlia päästiin istuttamaan, mutta kas, multa loppui kesken. Mistäpäs sitä olisi lauantai-iltana lisääkään saanut, joten vastaístutetut kasvit tönöttivät juhlapäivänä kyllä paikoillaan vieraiden ihailtavana, mutta niiden välissä oli vielä ammottavia monttuja odottamassa täyttöä. Viikko ja 12 isoa multasäkkiä myöhemmin allas on kuin onkin lähes täytetty mullalla, mutta joitakin kasveja pitää vielä hankkia. Puutarhabudjetti alkaa kyllä tämän kesän osalta olla käytetty, joten loput perennat hankittaneen kesän aikana sukulaisten ja tuttavien pihoilta. Keskeneräistä työtä ei sovi arvostella, joten jätetään noiden terassi-istutusten kuvaaminen myöhemmäksi.

Menin sitten taas ilmoittautumaan KYH:iin eli KesäYön Hullutukseen. Hulluja on monenlaisia ja tässä on ehdottomasti niistä yksi - pari viime vuoden KYH:in aikana aloitettua työtä on vieläkin kesken pahasti ufoutuneena. Nyt tikuttelen sormet sierettyneinä Bambu-paitaani, jotta ehtisin siinä mahdollisimman pitkälle ennen kuin kesäkuu alkaa. Sitä ja torstaista Tallinnan-matkaa odotellessa - muinaiset ristipistokukkaseni, osa 3/4!

Cross-stitching project from my past, part 3/4. Pattern (as far as I can remember) from Suuri Käsityö.

Paljastuksia

Salainen NeuleYstäväni lähetti paljastuspakettinsa, josta löytyi taas vaikka mitä:

Last package from my Secret Pal / Spring 2011. Some goodies and a lot of nice yarn!

Paketista löytyi siis hennon sinertävää 200 g Drops Alpacaa, suklaata, kahvijuomajauheita, SNY:n itse neuloma kukkaro (suloisen sinisestä Tennesseestä) sekä pieni sievä aamiaistarjotin; jälkimmäinen sai minut odottamaan innolla lämpimiä kesäaamuja, jolloin ei ole kiire mihinkään, vaan voi hipsiä ihan vaikka yöpaitasillaan takapihalle kahvikupposen ja neulomuksen kera, nautiskelemaan puutarhasta jonka rakentamisessa on vuodatettu kahtena kesänä runsaasti hikeä, ja rehellisesti sanottuna muutamia kyyneleitäkin. Mutta siitä enemmän myöhemmin!

Näyttääkö muuten suklaapaketti kuvassa hieman räjähtäneeltä??? No, voi olla etten malttanut olla avaamatta pakettia heti postin pihassa, ja voi myös olla että söin suklaaherkuista puolet jo ennen kuin ehdin kotiin asti...

Niin kuka se minulle olikaan kevään mittaan näitä ihania paketteja lähetellyt? Salainen NeuleYstäväni oli siis Marnie, jonka blogista löytyikin ainakin tutun näköinen kukkaro. Kiitoskukkina Marnielle julkaisen muinaisesta ristipistotaulusarjastani osan 2/4: Iso kiitos Marnie, saatanpa vierailla blogissasi myöhemminkin katselemassa mitä olet saanut aikaan!

Cross-stitching project from my past, part 2/4. Pattern (as far as I can remember) from Suuri Käsityö.

Hiljaiseloa neulerintamalla

Viime aikoina on ollut ylimääräinen aika vähissä. Töissä on aika haipakkaa, ja kotona tulossa on juniorin rippijuhlat. Neulomiseen ei näin ollen ole liiemmin ollut aikaa. Äitienpäiväviikonloppua aloitin kuitenkin taas uuden työn, joka onkin hieman hitaammanlaisesti edistyvää sorttia. Ufojen tuhoamisprojektissa purin viime kesänä Novitan ohjeella Novita Bambusta aloittamani paidan, joka oli varsin alkutekijöissään ja jonka malli ei enää innostanutkaan. Nyt uusimmassa Kauneimpien Käsitöiden numerossa oli paita, josta tykkäsin ja jonka laitoin sitten alulle ko. vihreästä Bambusta. Neuletiheyden takia jouduin silmukkamäärää hieman säätämään ja lisäksi päätin tehdä työn pyöröpuikoilla (ohje oli pitkille puikoille), mikä aiheutti sen, että äitienpäiväviikonloppuna meni hyvinkin yksi aamupäivä saada työ alulle:  muutamaan otteeseen purin laskettuani väärin tai huomattuani muutoin että olin mokannut, kun en ollut lukenut ohjetta tarpeeksi pitkälle. Lähtihän tuo kuitenkin sujumaan, lanka vaan on ohutta ja hitaasti etenee. Mutta kaikki aikanaan - kyllä se vielä joskus valmistuu.

Koska valmista saa vielä tovin odotella, kuvasin taas vanhoja ristipistoilujani. Portaikon koristuksena meillä on muutama vuosi sitten tekemäni kukkataulusarja, jonka jäsenet julkaistakoon yksi kerrallaan siltä varalta, ettei muuta valmista vähään aikaan ole. Tässä osa numero yksi - narsissit.

Cross-stitching project from my past, part 1/4. Pattern (as far as I can remember) from Suuri Käsityö.

Toinen aikaa vienyt projekti on pihanrakennus. Viime kesänä sitä aloiteltiin rakentamalla yksi istutusalue sekä terassi, mutta terassin ympärille suunniteltu istutusallas jäi tekemättä. Nyt päätin käyttää tulevia rippijuhlia kimmokkeena, tilasin 4 tonnia muurikiviä ja potkaisin työn käyntiin. Kivien saavuttua oli iskeä epätoivo:

My current gardening project. 4 tons of stones and one week to go before a family party. Impossible? Not quite, but quite hard work...

Tämän parissa meni viikonloppu mukavasti. Loppujen lopuksi, kunhan pohjatyö oli tehty, homma eteni varsin mukavasti. Eilen sain ladottua loput kymmenen kiveä: kivien kanniskelu oli pääosin minun vastuullani, joten koko kroppa itki ja valitti maanantaiaamulla tiiviin sunnuntain aherruksen jälkeen: tuskin pääsin sängystä! Ukkokulta puolestaan rahtasi multaa niin että sekä auto että kantajan selkä olivat hajota. Nyt puuttuu enää viimeistely eli kasvien hankinta ja istutus. Tiedustelureissulla puutarhaliikkeessä jo kävinkin, mutta ongelma on valinnanvaikeus: haluaisin kaikki maailman kasvit, mutta tila ja budjetti eivät riitä ihan kaikille. Palataan kuitenkin asiaan: kuviakin seuraa, jahka työ etenee ja juhlavalmistelut saadaan hallintaan!

Onko UFOt tuhottu? No eipä ole... mutta Olgalle kiitoksia!

Eivät ole UFO:t juurikaan edenneet, ei. Menneellä viikolla en ole ehtinyt neuloa ollenkaan, ja se yksi ristipistoufokin valmistui vasta eilen. Tämmöinen se oli, kun sen vaatehuoneen hyllystön uumenista löysin:

My unfinished cross-stitching object: purchased in 1999 when we lived in the USA. It was about a time to finish this...

Minulla ei ollut mitään muistikuvaa siitä, että tämmöistä olen koskaan aloittanutkaan, eikä myöskään siitä, kenelle pikkuiselle olen sen aikonut tehdä. Oli miten oli, todennäköinen ostoajankohta huomioiden alkuperäinen saaja ei tätä enää tarvitse.

Finally finished! I noticed that cross-stitching causes me tension in shoulders and terrible headache.
Back to knitting! 

Helppoakin helpompi, ja jossain määrin myös varsin tylsä pistely. Lopputulos on kuitenkin mielestäni varsin hauska, ja päätyi tänään pikkuiselle suloiselle hurmuripojalle. Toivottavasti Otto (tai pikemminkin Oton äiti) löytää tälle käyttöä. Hartiani huutavat kuitenkin Hallelujaata pistelyprojektin jäljiltä, mikä on minulle varsin poikkeuksellista. Ehkä meikäläisen onkin parempi pysyä vaan puikoissa. Läppärikään ei enää tunnista oikean etusormeni sormenjälkeä. Oliko minulla huono neula vai onko tämä tyypillinen ongelma ahkerilla pistelijöillä?

Joku muu kuin minä on kuitenkin ollut ahkera. Posti kuljetti paketin Savon sydämestä viime syksyn salaiselta neuleystävältäni Olgalta ja yllätys oli viime syksyn tapaan iloistakin iloisempi:

Package from Olga. 14 chemo caps for HUS area cancer patients and something for me as well...

Ihania, upeita,  värikkäitä sytomyssyjä HUS:iin toimitettavaksi ja monta! Kuvia löytyy enemmän sytomyssyblogista. Ja vieläpä minulle yllätyksenä tämä:

...a gorgeous crocheted tablecloth! Thank you Olga!

Kiitos Olga, olet kyllä ahkera ja taitava käsistäsi! Olisipa hauskaa jossain vaiheessa tavata myös kasvotusten! Liina päätynee pöydälle kunniapaikalle, kun meillä on parin viikon päästä perhejuhlat.

Mutta miten tuo Novitan Neulomon huhtikuinen UFOjen tuhoamiskampanja osaltani sitten meni? Alussa minulta löytyi 17 ufoa, joista tuhosin 10 (purkamalla 4 ja viimeistelemällä 6). Huhtikuun aikana aloitin 5 työtä, joista sain valmiiksi 3. Kokonaissaldo on siis 13/22, ja kaappiin jäi vielä 9 keskeneräistä.Väheni siis itse asiassa varsin mukavasti, tosin työläimmät ovat vieläkin kesken...

Tonttuilua!

Joulukalenterissa ei olekaan enää kovin monia luukkuja jäljellä. Jouluvalmistelut ovat silti alkutekijöissään, ja lahjat kesken. Pahasti. Vaan olen päättänyt että tänä vuonna en stressaa. Tulee se joulu vähemmälläkin hössötyksellä, eikä tänä vuonna ainakaan tarvitse jännittää sitä, onko jouluna lunta. Tuskinpa tuo määrä enää ehtii sulaa.



Cross-stiching from the past. I stiched this advent calender for my son when he was a tiny toddler. And now he is a crumpy teenager....

Tuo kuvan joulukalenteri on ristipistotekeleeni noin 13 vuoden takaa. Pojan toiseksi jouluksi sen hänelle tein, ja joka vuosi on tonttu käynyt tuomassa yllätyksiä. Hieman hajamielinen on tosin silloin tällöin. Tänään sentään muisti käydä: jätti Aku Ankan taskukirjan jouluisen teemanumeron adventtisunnuntain piristykseksi. Tuon kalenterin jälkeen hukkasinkin ristipistoinnostuksen varsin pitkäksi aikaa; seuraavaksi aloittamani  ristipistoprojekti on nimittäin vieläkin kesken.

Closer look at the Sant, and the teddy bear, which is an identical twin for my son's dearest toy.

 Muutoin olen itsekin harrastanut viime aikoina tonttuilua. Sain käytettyä 250 g kaapissa melkein 15 v marinoitunutta 7-veikkaa palmikkosukkiin, joiden ohje oli Novitassa viime talvena. Ukkokullalle lahjaksi näitä aloin tekemään, mutta muutin mieltäni kesken kaiken ja annankin nämä veljelleni. Hän tuskin tänne blogiin eksyy, joten uskallan tuon tunnustaa. Tuo lanka olikin sen verran vanhaa, että on vielä kunnon laatua eikä nuhjaannu ihan käsiin. Miehelle siitä aikanaan tein villapuseron, ja on lähes uuden veroinen vieläkin, vaikkakin paljon pidetty.

Pattern: Novita Kevät 2010. Yarn: Novita 7 veljestä. 245 g.
Christmas gift for my dear brother.

Marraskuun lopulla sain sentään tehtyä vielä sytomyssynkin HUS:n alueen keräykseen. Vielä jäi puuvillalanganjämiä kaappiin. Kaksi vaivaista myssyä, näin tärkeään kohteeseen... Sen verran harmitti saamattomuuteni, että menin sitten ilmoittautumaan apuriksi sytomyssykeräyksen jatkokampanjaan. Syöpä on koskettanut läheltä niin monesti, että koen asian mitä todennäköisimmin vaivan arvoiseksi. Siispä tänne vaan tulemaan sytomyssyjä, kaikki ystävät ja tutut, niin hoitelen niitä jatkossa eteenpäin tarvitseville!

Some chemo caps.
 Left: Pattern Twisted Raveler. Yarn: Novita Tennessee.
Right: Pattern Silopipo. Yarn: Novita Puro Batik.



Muutenkin olen ollut saamaton. Huopatossunen heitti minua haastella jo kuukausi sitten, ja minä onneton olen unohtanut siihen vastaamisen kokonaan. Parempi myöhään kuin ei silloinkaan.... Tässä siis vastaukseni haasteeseen:

1.Mitä vastasit kysymykseen pienenä, mikä sinusta tulee isona?

Ei sitten niin minkäänlaista muistikuvaa. Varmaankin opettaja. Tai kirjaston täti. Tai jotain. Yläasteella nauroin makeasti opo-tunnin atk-luokassa tehdylle ammatinvalintatestille, joka arpoi minulle ihan kärkisijalle insinöörin ammatin. Enpä silloin arvannut, että jonkin sortin insinööriksi lopulta päädyn.

   

2.Mitkä olivat sarjakuvien/piirrettyjen lemppareita?
Aku Ankassa seikkaillut Pikku Hukka, niin ja Matami Mimmi. Lisäksi fanitin inkkarilehteä Hopeanuolta.

3.Lempileikkejäsi?
Maalla kasvaneena vietin aikaani enimmäkseen yksin, ja leikin enimmäkseen kotileikkejä mielikuvituskaverieni kanssa. Siis silloin, kun en leikkinyt inkkaria.   

4.Parhaat synttärit ja miksi?
En muista varsinaisesti parhaita, mutta synttäreistä tulee entiselle alkusyksyn lapselle aina mieleen kotipihan puiden maistuvat luumut, joita juostiin kavereiden kanssa napsimaan välipalaksi kesken ladon heinäkasassa hyppimisen. Se se olikin eksoottista kavereille, jotka eivät itse olleet maatilalta.

5.Mistä urheilusta pidit/harrastit?
  Hiihdin talvisin ja liikuin metsässä, mutta en pitänyt urheilusta. Olen aina inhonnut joukkuelajeja.

6.Ensimmäinen musiikki-idolisi?
  Dingo. No sitä ennen taisi jo alkaa Duran Duran -fanitus.

7.Paras joululahjasi/muu lahja jonka olet saanut?
Olin ehkä noin 6-vuotias, kun sain tädiltäni ison ison paketin. Sen sisällä istui luonnollisen kokoinen vauvanukke puettuna punavalkoiseen joulupukin takkiin, päässä vanhemman serkkuni neuloma sinivalkoinen tupsupipo. Nuken ympärillä oli iso kasa nukenvaatteita, joita ilmeisestikin tätini ja serkkuni olivat ommelleet, neuloneet ja virkanneet.

8.Mitä olisit halunnut tehdä,jota et ole vielä tehnyt?

Ei tähän voi vastata. On niin paljon sellaista, mihin ei vielä ole ollut aikaa...

Kiitokset siis Huopatossuselle haasteesta. Heitän pallon eteenpäin Hooneule- sekä Elämää ja Neuloosia -blogeille.

Eilen eksyin pitkästä aikaa lankaostoksille, kauppareissun saldona 900 g plussaa syyssupistelujen jatkoille. Onneksi tulossa on aimo satsi miinusta tuon tonttuiluprojektin merkeissä. Siitä enemmän ensi kerralla. Mukavaa Joulun odotusta kaikille lukijoille!