Uuden vuoden alkua

Enkeleitä kaikille rakkaille vuoteen 2014!

Tämä enkeli on neulottu Fritidsgarnista ja huovutettu pesukoneessa. Tarvikepaketista on kiittäminen joulupukkia.
This angel was knitted from Fritidsgarn and felted in machine wash. Thank you for this kit for Santa Claus.

Joskus on aikoja, ettei voimia riitä mihinkään ylimääräiseen, kuten blogipäivityksiin ja muiden blogien seuraamiseen saati kommentoimiseen. Loppuvuosi 2013 oli monessa mielessä hankala ja jotenkin näyttää siltä ettei alkaneesta vuodesta 2014 sen helpompi tule. Kun monta asiaa kasautuu yhteen, niistä kasvaa jonkinlainen möykky, kuin tummanvihreästä glitter-pompom-langasta muotoutunut karvapallo, joka on jossain vaiheessa pakko oksentaa ulos. Sitten toivottavasti helpottaa. Ainakin Napoleon on kovasti pirteä, leikkisä ja nälkäinen aina kun on saanut yökittyä ylimääräiset objektit ulos sisuksistaan. Siihen pyritään, mutta eipä siitä sen enempää.

Vuoden 2013 lankainventaario on tehty ja exceleiden pitäisi olla taas ajan tasalla. Inventaarioerojahan löytyy aina. Yksi niistä oli kuvassa näkyvä Napoleonin raatelema teetee elegant -jämäkerä, joka näkyi varastosaldoissa vielä käyttämättömänä ja täytenä. Syntymäpäivälahjahuivihan siitä huhtikuulla syntyi, ja jämät taisivat päätyä teräväkyntisen käsittelyn jälkeen roskiin.

Toinen ero löytyi Virpin lapsen koululuokan askarteluihin syksyllä lahjoittamistani mustista Novita-langoista, joissa oli alunperin ilmeinen taulukointivirhe. Deletoin kylmästi excelistäni kaikki sellaiset rivit joille ei lankalaatikoista löytynyt vastinetta. Ilmeisesti viemässäni nyssäkässä oli tosiaan enemmän lankaa kuin mitä olin omaan kirjanpitooni merkinnyt. (Joojoo Virpi, niinhän sinä sanoit...)

Kolmas ero oli vironvilloissa, jotka muuten ovat huvenneet mukavasti vuoden varrella. Vain rumat värit ovat jäljellä, ja niiden lisäksi yksi iso ja kaunis vyyhti, josta tulee jotain ihanaa minulle itselleni heti kun olen laihtunut 10 kg... Mutta inventaarioon palatakseni, yhtä kesästä asti kateissa ollutta kerää ruskeaoranssia Evillaa ei vieläkään löytynyt mistään. Sen on täytynyt tippua matkasta jossain vaiheessa kun olen täpötäyttä projektikassiani erinäisissä tapaamisissa kanniskellut. Poistin taulukosta ja lisään plussat saldoihin kiltisti jos se jostain taas tupsahtaa esille. Toinenkin vironvillarivi herätti ihmetystä, ja päädyin lopulta siihen että taulukossani on jossain vaiheessa yksi Aade Long-rivit muodostanut duplikaatin samalla kun olen jostain syystä täsmentänyt värikuvausta ruskeasta punaruskea-violetti-pinkiksi (mainitsinko muuten jo, että vain rumat värit ovat jäljellä...). Deleted.

Muuten punnitsin uusiksi erinäisiä vajaita keriä. Toisten paino korjaantui alaspäin ja toisten ylöspäin... joten kuten ammattilaiset tapaavat muistuttaa, vaa'an hyvä toistokyky erityisesti pienillä kuormilla on supertärkeä juttu. Ehkä tuo miehen muutama vuosi sitten joululahjaksi saama yritysmainoslahjavaaka ei ole paras mahdollinen työväline pilkun viilaukseen.

Sitten inventaarioyhteenveto lankavuodesta 2013. Aluksi kertaus siitä mitä tuli luvattua:

"Vuoden 2013 tärkein tavoite on päästä tavalla tai toisella päästä eroon heräteostosinhokkilangoista ja ikivanhoista Novita-varastoista. Myös sukkalankavarasto on päässyt pahasti paisumaan, joten tänä vuonna tavoite on neuloa sukat per kuukausi."

Huoh. Kaikenlaista sitä ihminen menee lupaamaan, ja jotain vastaavaa sukkiin liittyvää taisin mennä höläyttämään jo eilen ennen kuin muistutin itseäni vuoden takaisista päätöksistä. En ole vieläkään sen innokkaampi sukanneuloja kuin ennenkään. Sain v. 2013 aikaan kolmet (3) sukat. Hukun siis edelleenkin erityisesti ohuisiin sukkalankoihin. Villavyyhdin neulekerhon kautta nuo taisivat jopa lisääntyä entisestään.

Heräteostosinhokkilangat. Mitäpä tähän voisi sanoa muuta kuin että kyllä näitä vielä riittää. Lisää ei onneksi ole tullut.

What have I been thinking???

Miten niin ylimitoitetut tavoitteet? Ehkäpä pitääkin ottaa vuoden 2014 projektiksi aikuistuneen ja laiskistuneen Napoleonin aktivointi. Toiset käyttävät lankojen tuhoamisessa lapsityövoimaa, minä kissatyövoimaa. Ei hullumpi idea.

Novita-varasto on kylläkin pienentynyt. Se on jo alle 10 kiloa eli punnitustarkkuuden sallimissa rajoissa ilmoitettuna 9,1 kg. Aika hyvin jo verrattuna lähtötilanteeseen, joka tosin jäi viime vuonna kirjaamatta ylös. Tietysti olen taas näidenkin vähentämisen aloittanut väärästä päästä, mikä tarkoittaa sitä, että Nallet ovat vähentyneet mutta kaikki pahimmat ovat jäljellä. Mistä tulikin mieleeni..  ...se yksi inventaarioero. Täysi ylimääräinen kerä Puro Batikia, jonka löysin jo kesällä, mutten viitsinyt lisätä taulukkoon vaan suunnittelin neulovani sen hetikohta pois. Enpä sitten neulonut. Päivitin nyt kiltisti excelin.

Lankavarasto pieneni kuitenkin hienosti ja alle kolmenkymmenen kilon mentiin heittämällä. Katso ja ihaile. Saldo on nyt 29,0 kg.

Year-end inventory of my yarn stock in kilograms

Varasto ei sentään pienentynyt pelkästään inventaarioeroja korjaamalla ja kissaa hyödyntämällä. Neulotussa lankamäärässä pääsin takaisin vuoden 2011 tasolle eli kulutin n. 50% enemmän lankagrammoja vuoteen 2012 verrattuna. Neuleita ja tänä vuonna jopa virkkuuksia valmistui 5,88 kg verran.

Lankaostojenkin suhteen tilanne on hyvin hallinnassa. Lankaostot tippuivat alle puoleen sekä euroissa että kiloissa laskettuna. V. 2013 ostin vain 2,4 kg lankaa. Hyvä minä!!!

Blue bars: my yarn purchases in kg.
Red bars: kilograms of yarn consumed.
Green: Yarn purchases in EUR.

Uudenvuodenlupaukseni on tänä vuonna se, etten lupaa mitään. Paitsi jatkaa samaa rataa. Ehkä neuloa enemmän sukkia. Tai sitten ei.

Lankaisaa Uutta Vuotta jokaiselle!

Fantti ja Bert kesävierailulla

Meillä kävi iloinen pariskunta Fantti ja Bert. Molemmat näyttävät olevan vähän kuten vierailun emäntänsä: peräpäällä on suhteessa leveyttä melkein kuin Miss Peppu Brasilia-kisassa, mutta niin muoto kuin sisältökin ovat vähän enemmän luomua.

Oli meillä muitakin vieraita: mm. Bertin päätön salasuhde Bertta, Fantin ja Bertin emäntä ja kymmenen muuta harppua. Ohjelmassa oli grilliruokaa, muuten vaan herkkuja sekä tottakai neulomista, virkkausta ja jollakin jopa ristipistoilua.

Paella oli mukaanottamansa lankamäärän perusteella varautunut pidempäänkin vierailuun.

Kaikki hyvä loppuu aikanaan, ja niin tämäkin hilpeä ilta. Perheen huoneeseensa linnoittautunut juniori toipuu järkytyksestä vieläkin, mutta kissa toipui nopeammin. Napoleonin harharetki kesti vain pari tuntia ja kisuliini palasi kuin palasikin kiltisti yöksi kotiin.

Keittiö on vielä ei nyt aivan kuin pommin jäljiltä mutta ainakin kuin kahdentoista harpun jäljiltä. Onneksi tuli vastikään neulottua nippu uusia tiskirättejä, joten työkalut eivät heti lopu siivoojalta kesken.

Pattern: eLoomanator´s Diagonal Dishcloth (Ravelry). Yarn: Schoppelwolle Chat (100% cotton). 50g/cloth.

 Malli on aiemmin hyväksi havaittu ja edellinen diagonaalirätti puhki kulutettu. Neljäs valmistuneista räteistä sai heti valmistuttuaan uuden kodin anoppilasta. Toivottavasti osoittautuu toimivaksi sielläkin.

Yksi bambulangan jämistä neulottu sytomyssy on aiemmin jäänyt raportoimatta.

Pattern: The Boy Hat. Yarn: Sublime Bamboo & Pearl, 53 g/100m.

Tästä tuli kertakaikkisen onnistunut. Tykkään tuosta simppelistä mutta kavennukseltaan oikein kauniista mallista. Pitäisi pikaisesti päättää teenkö sytostaattihoitoja käyvälle apelle tuon vai jonkun muun mallin.

Olenkos koskaan muistanut kertoa, että tuolla meidän karkailevalla kissaherralla on meidän perheessä poikkeuksellinen maku autojen suhteen.

Ehkä sekin vielä oppii ekoilemaan ja ajattelemaan muutenkin käytännöllisesti ja vähemmän ökyilevästi. Vai onkohan tuo katse sittenkin ihailevan sijaan ylenkatseisen paheksuva..?

Poroja ja poron värisiä sukkia

Luvassa on nyt niitä mitäänsanomattoman näköisiä tekeleitä, jotka vaativat seurakseen jotain näyttävää, kuten maisemakuvia alkukesän lomajakson kotimaankiertomatkalta. Kyllä Suomi vaan on kaunis maa, ja kun kohdalle osuu helleviikko, mikä on reissatessa.

Mieheni on lapsuudessaan viettänyt paljonkin aikaa Kajaanin mummolassaan. Sittemmin sinne suuntaan ei ole ollut juurikaan asiaa: viimeksi käväistiin 17 vuotta sitten, jolloin meidän teinimme kiikkui masuasukkina mukana matkassa. Nyt ei nuori mies suostunut enää mukaan vaan jäi kotiin hoitamaan Napoleon-kisulia. Harmi, olisihan teinikin voinut nähdä kun isukki fiilisteli. Kajaanin torilla syötiin lohikukkoa...

Market Square in Kajaani, Finland.

...ja tietenkin piti käydä Kajaaninlinnan raunioilla, jotka varmaankin ovat olleet jännä leikkipaikka pienille pojille.

Ruins of the Kajaani Castle, built in the 17th century in order to secure the north-eastern part of the  Swedish empire. The castle lost its military significance when Finland became a part of Russian empire in 1809 and was abandoned.

Eniten aikaa meni Kajaanissa hautausmaalla, jossa jouduttiinkin tovi hakemaan oikeaa hautaa. Ystävällinen maahanmuuttajataustainen puutarhatyöntekijä tarjoutui avuksi, soitti esimiehensä hautakarttoineen paikalle ja niin pääsimme laskemaan kukkakimpun mummon ja tädin haudalle. Kyllä oli ystävällistä palvelua: näkivät tosissaan vaivaa meidän etelän immeisten takia. Hatunnosto ja isot kiitokset sinne suuntaan. Pitäisi oikeastaan etsiä sikäläisen seurakunnan sivut ja laittaa kiitosta menemään niin että varmasti tavoittaa oikeat henkilöt.

Kajaanista jatkettiin matkaa pohjoiseen. Suomussalmella pysähdyttiin Suomen talvisodan sankaritarinoista tutulle Raatteentielle, jossa on varsin vaikuttava Talvisodan monumentti. Kun oma isäni oli koko ikänsä nuoruutensa sotavuosista painajaisia nähnyt veteraani ja miehen isä sotaorpo joka ei koskaan omaa isäänsä ehtinyt nähdä, paikka veti hiljaiseksi. Muistomerkin huipulla on talvisodan jokaiselle 105 päivälle pieni vaskikello, jota tuuli hiljaa helisyttää. Valtavalla aukiolla muistomerkin ympärillä on kivilohkareita n. 17000, lähes vastaava määrä kuin oli n. 18 km pitkällä Raatteentiellä kaatuneita yhteensä. Valtava määrä. Symboloivat sodan uhria ja hulluutta.

The Winter War monument in Suomussalmi, Finland. Very impressive.

Suomussalmelta ajelimme poroja väistellen Kuusamoon, jossa on matkamme pääkohde: Pieni Karhunkierros. Jopa Pienen Karhunkierroksen vain 12 km patikointireitille (Ison Karhunkierroksen 80 kilometristä puhumattakaan) mahtuu niin kuohuvia koskia ja notkuvia siltoja.

PIeni Karhunkierros - 12 km hiking route in Kuusamo, Finland. Foaming rapids...

Jylhiä kallioita ja jyrkkiä portaita...

..steep rockies...

...a lot of steps...

...rauhallisia suoaukioita ja metsälampia...

...peaceful and calm forest ponds...

...ja vähemmän rauhallisia vesiputouksia ja koskenlaskupaikkoja.

...and not so calm rapids and waterfalls. 

Emme olleet reitillä aivan yksin. Jossakin vaiheessa edellämme tietä näytti pitkän matkaa erinomaisen paikallistuntemuksen omannut opas: hienotunteisen hiljainen sellainen.

Our guide in the mid-part of the route. Rudolph the red-nosed reindeer.

Emme kuitenkaan malttaneet odottaa että oppaan lakisääteinen ruokatauko loppuu, vaan siinä vaiheessa kiitimme ja jatkoimme matkaa omin avuin.

Nelijalkainen oppaamme tulee mieleen värisävyistä sukissa, jotka aloitin jo toukokuulla, jatkoin lomamatkalla ja viimeistelin kun päädyin uudelleen poronhoitoalueelle, tällä kerralla töiden merkeissä. Langan ostin v. 2010 työmatkalta Sveitsistä - keskivertomarinoitumisaika ennen käyttöönottoa. Ohje on Suuresta sukkakirjasta ja kulkee nimellä Helpot pitsisukat.

Pattern: Easy Lace Socks (Published in The Big Book of Socks by Kathleen Taylor).
Yarn: Regia  Eskimo color 4-fädig. Needles 3 mm. Yardage 69 g/280 m. Size 40.

.Pätkärääkätty lanka näyttää ihan hauskalta tuossa pitsineuleessa, joka sopivasti rikkoo värikuvion säännöllisyyttä. Näistä tuli hyvät.

Pohjoisin paikka reissullamme oli Sodankylä. Puolenyön aikaan käytiin vielä kävelyllä ja keskiyön aurinkoa ihailemassa. Tuon alemmaksi ei enää aurinko laskenutkaan ennen kuin lähti pyrkimään ylöspäin.

Midnight Sun in Sodankylä, Finland.

Muistona matkalta oli kotiintuomisina paitsi yksi melkein valmis huivi ja vähän enemmän vajaat sukat, myös muita Lapin-muistoja.

Some memories from Finnish Lapland. 

Positiivinen yllätys oli se, että ötökät eivät juurikaan vaivanneet. Pahinta olivat yhdessä reitin kohdassa Karhunkierroksella pyörineet paarmat. Kiitos siitä kuumalle säälle ja kuivalle kesälle.

Diipadaapaa

Tämähän on käsityöblogi. Tai ainakin pitäisi olla. Vaan kun ei mitään valmistu, pitänee heittää täydellisen turhanpäiväinen diipadaapapäivitys ihan vaan sen takia, ettei kaikki lukijat kaikkoa. Voi tietysti olla että hyvä tarkoitus karkoittaa loputkin.

Yleisön toivomuksesta postauksen pääaiheena on Napoleon. Hupia löytyy pienelle pienistä asioista, kuten pahvilaatikoista ja paperipusseista. Paperipusseilla tosin on kummallinen taipumus pudota tuolilta lattialle, jos niissä on jotain liikkuvaa sisällä. Ja niissähän on.

Napoleon the Cat loves carton boxes and paper bags. This time our hide and seek game ended unexpectedly when the whole bag - containing the cat of course - fell down from the chair.

Kevät. Se oli tänä vuonna lyhyt muttei kylläkään kovin vähäluminen. Näköjään olemme palanneet takaisin helmikuulle, jos nyt säästä voi jotain päätellä. Onneksi takana on sentään pari aurinkoista maaliskuista päivää, jolloin ehdittiin ottaa aurinkoa verannalla.

One of the sunny spring days that we had before it started to snow again.

Eikö se lumi siis ikinä sula?

According to my best knowledge, the snow should have melted already.

Palmusunnuntaina meillä oli vieraita; Napoleonkin sai oman vieraan. Australianterrieri Myrskyllä ei pitänyt olla mitään syytä näyttää näin alakuloiselta, sillä kissaisäntä oli tällä kertaa suorastaan suopea vierastaan kohtaan. Ei näyttänyt edes kynsiään, ja jopa ylimielisesti nuuhkaisi koirulin turkkia. Kieltämättä kissaisäntä oli silti jokseenkin halveksuvan välinpitämätön asenteeltaan. Ehkäpä se laittoi masentumaan.

Napoleon had a guest. His name is Storm. What a non-appropriate name for such a quiet and calm dog.

Kun talossa on vieraita, täytyy olla jotain tarjottavaa. Pitkämatkalaisille laitettu lounas sai oman perheen miesväeltä murskatuomion. Vieraat kehuivat - kuinkas muutenkaan, harvemmin kehtaavat moittiakaan. Jälkiruokakahvipöytä sen sijaan oli maistuva, vaikka itse sanonkin. Tarjolla oli mustikkajuustokakkua Pirkan ohjeella. Oli hyvää, suosittelen. Ulkonäöstä en tosin saanut yhtä kaunista kuin lehden mallikuvassa. Kuinkas muutenkaan.

When there are visitors in the house, something sweet needs to be available. Like this blueberrycheesecake. Yummy!

Epämääräinen ruskea möykky mustikkakakun takana ei ole mämmiä eikä mitään muutakaan kertaalleen syötyä. Se on Tupperwaren ohjeella tehty mikro-omenakakku. Ulkonäössä ei ollut kehumista, mutta maku oli erinomainen, eikä valmistukseen mennyt aikaa juurikaan muuta kuin mitä muutaman omenan raastamiseen saa tuhrattua. Niin ja tietysti muutama minuutti mikrossa kypsentämiseen.

Sometimes we have a tendency to exaggerate a bit. Like now, when three cakes in the table were not enough and I had to do one more.

Koolla ollut naisväki rakastaa suklaata. Koska en ole keittiöihmisiä, mutakakku valmistui myös Tupperwaren  ylihelpolla mikroreseptillä, ja herkun valmistuminen vei aikaa ehkäpä noin 10 minuuttia. Aino-lakkajäätelö maistui sen kanssa mainiosti. 

Leipomuksistani jäi reseptikansio pöydälle. Tai jotain. Joka tapauksessa se päätyi Myrskyn emännän käsiin. Hän sitten löysi sieltä kansiosta jonkun rommitortun reseptin, jota oli kuulemma pakko kokeilla. Siispä vielä yksi kakku uuniin, jottei syötävä loppuisi kesken, eikä tämä ollutkaan mikroresepti. Eipä ollut maultaankaan noiden muiden veroinen vaan yhtä valju maultaan kuin ulkonäöltäänkin. Paitsi kakun tilaajan ja hänen kummipoikansa mielestä. Liian vähän rommia? (Ups, nyt Napoleonin isäntäpalvelija saattaa huomata että olen sosialisoinut hänen piilopullonsa...)

Vieraat toivat kukkia. Napoleon rakastaa niitä.

Napoleon loves flowers. I mean, he loves to eat them.

Pääsiäisnoidista Napoleon ei niinkään pidä vaan kiertää ne mieluummin kaukaa. Niitäkin kuitenkin kävi. Toiset kääntyivät ovelta pois, kaksi jäi kylään pidemmäksi aikaa. Suklaamunat maistuivat molemmille. Toinen yritti tosin syödä yllätysmunista muoviset sisäkuoretkin.

Palmusunnuntaivieraiden lähdettyä Napoleon nautti taas omasta rauhasta ja rentoutui. Mikäs sen mukavampaa.

Seuraavalla kerralla ehkä jotain valmistunutta. Ehkä. Tarjolla olisi projektityönä lähes valmiin neuleen saumojen ompelua. Vapaaehtoisia??? Tai sitten täytän seuraavan postauksen alkuvuoden lankaostoksilla. Niitäkin on taas tullut tehtyä... valitettavasti.

Kevätjuhlia ja erinäisiä haasteita

Onnittelut kaikille kevään ylioppilaille, valmistuneille ja koulunpäättäjille!

Congratulations for all who have finished their school today!

 Oma poikani sai peruskoulun päästötodistuksen ja sai äidin tirauttamaan parit haikeat kyyneleet. Mihin se lapsuusaika katosi...?

Yksi haaste on itsellänikin selätetty. Anniversary Mystery Shawl on valmis ja pingoittumassa. Kuvia on siis luvassa, kunhan valaistusolosuhteet ovat paremmat.

Tänään vietin koulun kevätjuhlien jälkeen aikaa Menita Outletin lankakahvilassa hyvässä seurassa. Mikäs siellä on neuloessa, kun on näin kaunis ympäristö. Onnittelut Menitalle onnistuneesta somistuksesta, alakerta on tosi viihtyisä ja tarjoaa väriterapiaa runsain mitoin! Siellä oli kyllä ihmisiäkin, vaikka moni taisi olla juhlimassa valmistuneita. Nämä kuvat nappailin jo muutama viikko sitten, kun kaupan alakerta oli vastikään avattu.

Yarn Café at Menita Outlet, Espoo. Beautiful! 

Esittelin Menitassa seuralaisilleni viikolla saamaani pitsiliinaohjekansiota, ja minut luokiteltiin masokistiksi. Aiemmin viikolla sain jo samasta syystä neulovalta työtoverilta luokituksen "Officially crazy." Näitä malleja jos mitä voinee pitää haastavina. Yksi läsnäolijoista antoi huomaamattaan minulle idean tämän ohjekansion ensimmäiseen käyttökohteeseen: suunnitteilla siis melko isokokoinen pitsiliina. Nyt pitäisi enää tietää minkälaista lankaa on "Feine Häkelkunstseide." Hienoa, ohutta silkkiä (?), mikähän voisi olla vahvuus? Ohje on, käyttötarkoitus on, aikataulukin työn haastavuus huomioiden melko tiukka, mutta lanka puuttuu. Täytynee tutkailla Ravelry projektitietokantaa. Ja kyllä, olen masokisti, haasteita olla pitää!

Olen saanut viime viikkoina parikin blogihaastetta, mutta vastaaminen on hieman viivästynyt. Neule-Kirppu haastoi minut vastaamaan 11 kysymykseen, ja taisipa Drucilla myös paiskata minulle saman kyselyn.

1. Minkä ikäisenä aloitit neulomisen/käsitöiden tekemisen? => Ala-asteella, mutta olen pitänyt välillä taukoja.

2. Minkä uuden käsityötekniikan haluaisit oppia? => Kehräyksen, ihan kunnolla. Aika ei vaan tahdo riittää.

3. Millaisia neuleita neulot eniten? => Pitsihuiveja, luulisin.
4. Unelmiesi lanka? =>Niitä on monia!
5. Suurin haaveesi? => Saada elää pitkään onnellista elämää rakkaideni kanssa ja neuloa paljon.
6. Minne haluaisit matkustaa? => Näitäkin kohteita on monia. Ensimmäisenä tulee nyt mieleen Kalifornia.
7. Kuvaile itseäsi kolmella sanalla? => Yllytyshullu, neuleaddikti, työnarkomaani.
8. Mikä ilahduttaa sinua tänään? => Poikani peruskoulun päättyminen ja hyvä todistus.
9. Hassuin paikka missä olet neulonut? => Ehkä turisteja täynnä ollut kiertoajeluvene Oslossa. Perhe ainakin häpesi. 
10. Onko sinulla muuta rakasta harrastusta käsitöiden lisäksi? => Näin kesäisin puutarhassa puuhastelu.
11. Lempivuodenaikasi ja miksi? => Kevät, kesä ja alkusyksy. Marraskuusta maaliskuun alkuun voisin nukkua talviunta.

Kiitokset Neule-Kirpulle ja Drucillalle haasteesta. Laiskuuttani en nyt laita eteenpäin, on niin vaikea keksiä 11 blogia jotka eivät tätä olisi vielä saaneet. Poimikoot haasteen kysymyksineen mukaansa ken tahtoo :)

Juurilla!

Säännöllisin väliajoin pitää käymään juurilla. Ei liian usein, muttei liian harvoinkaan. Taas oli aika päästä ruuhka-Suomesta hetkeksi maaseudun rauhaan  - sinne, mistä on pysyvästi jäänyt hippunen Satakunnan savimaata kynsien alle merkiksi maalaistaustasta. Sunnuntaiaamun kaunis kevätsää houkutteli luontokävelylle.

Seuraakin sain retkelle ihan pyytämättä: karvaisen kaverin, energiapakkauksen, jota Tessuksi kutsutaan. Retken määränpäänä oli  luonnontilainen katajainen mäki, jota koko pienen ikäni olen kutsunut Vuokkomäeksi. Täällä olen istuskellut sammaleisella kivellä monena nuoruuden kevätpäivänä, haaveillen ajasta jolloin pääsen pois metsän keskeltä: ihmisten ilmoille, niin sanotusti.

Matkalla ohitimme melkoisen muurahaispesän, josta Tessu ei tosin piitannut pätkääkään...

...sekä paljon niitä ihanuuksia, joiden mukaan tuo aurinkoinen metsikkö on saanut nimensä.

Sininen ja valkoinen, värit ovat vapauden... Tyypilliseen tapaan sinisiä vuokkoja oli hieman harvemmassa kuin valkoisia. Vaan siellä niitä oli, siellä täällä: sinisiä tähtiä vihreän sammaleen seassa, taivaan sineä heijastaen... (jestas kun olenkin runollisella tuulella)

Vuokkomäkeen kantautunut kurkien, joutsenten ja muiden lintujen metelöinti houkutti jatkamaan matkaa kauemmas, järven rantaan. Karvainen kaveri tietenkin innokkaana kaukana edellä.

Kohde havaittu - mikähän se siellä?

Kurkihan se siellä käyskenteli, rantapajukossa. Pokkarikamera ei mahdollistanut kunnon kuvaa tältä etäisyydeltä.

Karvainen kaveri ei mitenkään malttanut olla kastelematta koipiaan...

...ja oi sitä vapauden riemua kun sai kuraisena kirmata pellolla, välillä pölyisessä maassa kieriskellen!

Viis veisasin siitä, että taisin rikkoa sääntöjä käydessäni viitisentoista metriä kansallispuiston puolella, merkitsemättömällä reitillä ja kytkemättömän koiran kanssa. Puiston rajaa osoittaneen taulun paikka on nuorena ohitettu monen monituiset kerrat: tuskinpa se luonto siitä nytkään häiriintyy. Koirulikin käyttäytyi kerrassaan hienosti ja luonnon rauhaa kunnioittaen. Se hiljaisuus, mikä tuolla kotipuolessa vallitsee, on nykyään aina niin hämmentävää. Ei auton, lentokoneen, ei mopon eikä ihmisten ääniä: vain lintujen laulua ja tuulen huminaa.

Voinpa vain kuvitella isäntäväen kiitelleen kovasti, kun lainakoirani kotiutui yltä päältä märkänä ja kuraisena. (Anteeksi veliseni, itsepä kaveri lähti minua seuraamaan ;) )

Nuoruudenkodin pihan kukkapenkissä kukkivat äidin istuttamat sinivuokot, hivenen runsaammin kuin siellä sammaleen keskellä metsässä.

Niin mukava kuin tuosta rauhasta olisi ollut nauttia pidempäänkin, elämän realiteetit ja maanantain työpäivä pakottivat palaamaan tänne nykyiseen kotiin. Kevät alkaa olla sen verran pitkällä, että salaisen neuleystävän lähettämät karjalanneidot ja begoniat ovat jo saaneet varrelleen mittaa ja pääsivät muuttamaan keittiön varjoisalta ikkunalta valoisalle terassille. Toinen karjalanneidoista on vaan kovin vaatimaton varreltaan: saa nähdä tuleeko siitä mitään. Pääsiäisnarsissit odottavat vielä maahan istuttamista.

Nyt lasi kuohuvaa ja Vapun viettoon. Vastapainona viikonlopun hiljaiselle luontoretkelle huomisaamun kävelyretki suuntautuu Helsingin Ullanlinnanmäelle, ei koiran vaan muutaman kymmenen tuhannen muun valkolakkisen kanssa. Kippis ja kulaus - olkaahan kaikki fiksusti. Hauskaa Vappua!