Cowasockyt

Yksi nuorista kummitytöistäni omistaa maitotilan ihan yksinään. Kova mimmi, nostan hattua rohkeudesta. Häneltä eivät jää raskaatkaan työt tekemättä. Kun näin Ravelryssä Cowasocky-sukkamallin, tiesin että haluan tehdä nuo sukat hänelle joululahjaksi.

Enpä lankoja ostaessani vielä uhrannut ajatustakaan sille, miten intarsianeuletta tehdään pyörönä. Olisi kannattanut. Oli nimittäin kohtuullisen työläät sukat. Sain tuhrattua kokonaiset kaksi kuukautta aikaa silmukoiden luonnista sukkien valmistumiseen, joka sentään tapahtui tällä kertaa hyvissä ajoin eli joulupäivänä. Ei edes koko yötä tarvinnut neuloa. Tunnustan kyllä, että muutama muu projekti valmistui sillä välin kun otin näistä hermolepoa. Mutta siis varoituksen sana: sukkapuikot, kolme työssä olevaa lankaa ja edestakaisneule ei ole hyvä yhdistelmä (ehkä Magic loop olisi helpottanut, mutta epäilen kyllä että  pitkien kaapelien kanssa olisin saanut  langat vain entistäkin enemmän solmuun...) Siihen vielä päälle viisinänniset (!) utareet ja sata langanpäätä pääteltäväksi. Ei ihan suosikkiprojektejani.

Pattern: Cowasocky (Ravelry). Size: 41-42.
Yarn: Schoeller+Stahl Fortissima socka (black & white), Svarta Fårets Baby (pink).
Needles 2.75 mm.Yardage: 59g/249m of black, 31g/130m of white, 10g/40m of pink.

Sukista tuli lopulta ihan kivat, vaikka ukkokulta nöyrästi aneli etten vaan tekisi hänelle samanlaisia. Voin vakuuttaa ihan näin kirjallisesti, ettei tulisi pieneen mieleenkään! Kuten tarkkasilmäinen voi kuvasta huomata, varsinkin utareen keskimmäiset vetimet olivat hieman liian pitkät minun kuvassa oleviin varpaisiini. Saajan isompaan jalkaan nämä sukat sopivat onneksi varsin mukavasti.

Mustat ja valkoiset langat tuli hankittua Tallinnan Karnaluksista lintukotomme ompeluseuran reissulta. Fiksusti ajattelin, että yksi 50g kerä kumpaakin riittää. Eipä riittänyt, vaan Tallinnassa piti käväistä ennen joulua vielä uudemman kerran tuon mustan langan takia. Säästin siis taas todella paljon rahaa verrattuna siihen että olisin käynyt ostoksilla lähilankakaupassa. Toisaalta tulihan samalla ostettua pari valmistakin joululahjaa, nautittua ukkokullan kanssa glögit Tallinnan joulutorilla ja vietettyä muutenkin mukava päivä.

Christmas market in Tallinn, Estonia.

Pinkkiä lankaa en suostunut edes ostamaan. Arvelin että joltakulta tuttavalta voisi löytyä utareisiin riittävä jämäkerä, ja löytyi myös. Utareet tulivat siis tehdyksi harpputoveri Sansuin ennätyskokoisesta lankavarastosta löytyneestä 25 g pinkistä akryylikerästä. Väri oli muuten jotensakin täydellinen tähän projektiin, joten kiitos siitä!

Fantti ja Bert kesävierailulla

Meillä kävi iloinen pariskunta Fantti ja Bert. Molemmat näyttävät olevan vähän kuten vierailun emäntänsä: peräpäällä on suhteessa leveyttä melkein kuin Miss Peppu Brasilia-kisassa, mutta niin muoto kuin sisältökin ovat vähän enemmän luomua.

Oli meillä muitakin vieraita: mm. Bertin päätön salasuhde Bertta, Fantin ja Bertin emäntä ja kymmenen muuta harppua. Ohjelmassa oli grilliruokaa, muuten vaan herkkuja sekä tottakai neulomista, virkkausta ja jollakin jopa ristipistoilua.

Paella oli mukaanottamansa lankamäärän perusteella varautunut pidempäänkin vierailuun.

Kaikki hyvä loppuu aikanaan, ja niin tämäkin hilpeä ilta. Perheen huoneeseensa linnoittautunut juniori toipuu järkytyksestä vieläkin, mutta kissa toipui nopeammin. Napoleonin harharetki kesti vain pari tuntia ja kisuliini palasi kuin palasikin kiltisti yöksi kotiin.

Keittiö on vielä ei nyt aivan kuin pommin jäljiltä mutta ainakin kuin kahdentoista harpun jäljiltä. Onneksi tuli vastikään neulottua nippu uusia tiskirättejä, joten työkalut eivät heti lopu siivoojalta kesken.

Pattern: eLoomanator´s Diagonal Dishcloth (Ravelry). Yarn: Schoppelwolle Chat (100% cotton). 50g/cloth.

 Malli on aiemmin hyväksi havaittu ja edellinen diagonaalirätti puhki kulutettu. Neljäs valmistuneista räteistä sai heti valmistuttuaan uuden kodin anoppilasta. Toivottavasti osoittautuu toimivaksi sielläkin.

Yksi bambulangan jämistä neulottu sytomyssy on aiemmin jäänyt raportoimatta.

Pattern: The Boy Hat. Yarn: Sublime Bamboo & Pearl, 53 g/100m.

Tästä tuli kertakaikkisen onnistunut. Tykkään tuosta simppelistä mutta kavennukseltaan oikein kauniista mallista. Pitäisi pikaisesti päättää teenkö sytostaattihoitoja käyvälle apelle tuon vai jonkun muun mallin.

Olenkos koskaan muistanut kertoa, että tuolla meidän karkailevalla kissaherralla on meidän perheessä poikkeuksellinen maku autojen suhteen.

Ehkä sekin vielä oppii ekoilemaan ja ajattelemaan muutenkin käytännöllisesti ja vähemmän ökyilevästi. Vai onkohan tuo katse sittenkin ihailevan sijaan ylenkatseisen paheksuva..?

Riikinkukkoprinsessa Lapissa

Tämän vuoden kesäkuussa sää suosi. Onneksi tuli otettua juhannuksen jälkeinen viikko lomaa. Ukkokullan kanssa autoiltiin puoli Suomea ympäri. Emme olleet ihan ainoat tiellä liikkujat.

On the road in Finnish Lapland.
We were not lucky enough to see Santa Claus this time (you know, in real life he lives in Lapland even though some people claim that he lives in the North Pole...) but at least we saw his reindeer.  Actually a few of them.

Matkakuvia pitää säästellä mitäänsanomattomien neuleiden esittelyn oheen, mutta se mikä noiden ukkokullan ajamien 2500 km aikana puikoilla syntyi ei ole mitäänsanomaton ollenkaan. Ainakaan omasta mielestäni. Mustan pitsin jälkeen piti saada väriä elämään, joten puikoille hyppäsi vuoden takaisen harppumatkan pitkään Sitä Täydellistä Ohjetta odottanut Tallinnantuliainen. Ohje löytyi jälleen kerran Ravelrystä.

Pattern: Peacock Princess Shawl. Yarn: Aade Lõng 8/1. Yardage: 93 g / 744 m. Needles: 3 mm. 

Jonkun makuun tämä huivi saattaa olla räikeän värinen, mutta minä tykkään. Vaikka neuloessa välillä epäilyttikin. Ei kaiken tarvitse olla mustaa, ruskeaa tai harmaata. Jos olen ihan rehellinen, ei tähän 2500 km ajomatka riittänyt: huivi oli hyvällä alulla lähtiessä ja pahasti kesken vielä kotiutuessa. Jos tässä joku harmittaa niin ainakin se että iso työ kulutti ehtymättömästä lankavarastostani vaivaiset 93 g.

Tätä Riikinkukkoprinsessaa voi kuvailla sanoilla vaikeuksien kautta voittoon. Kuvio oli luonteeltaan sen verran epäsäännöllinen, ettei se mennyt ainakaan meikäläisen logiikkaan suoraan vaan kaaviota piti seurata tarkasti koko ajan. Ilman harppuystävä Sansuin tekemiä ihania silmukkamerkkejä, joiden värit vastasivat suoraan kaavion värikoodattuja kuvioiden keskisilmukoita, olisin ollut vielä enemmän pulassa.

+

Eniten työtä hankaloittivat kuitenkin kaavioiden lukuisat virheet. Varsinkin viimeisessä kaaviossa oli kardinaalivirheitä, joiden kanssa taistelin viettäessäni lauantaipäivää muutamien muiden neulovien harppujen seurassa. Silmukkalukumäärät eri kerroksilla eivät täsmänneet, eivät sitten millään. Kotiin päästyä tarkistin ohjeen Ravelrystä ja kas, juuri noita kerroksia koskeva korjauspäivitys oli ilmestynyt juuri hetki aiemmin. Koska omat korjausjärkeilyni eivät ihan osuneet yksiin sinänsä loogisen oikean version kanssa, korjausten korjauksiin vierähti lauantai-ilta. Mielestäni korjattuunkin ohjeeseen oli vielä jäänyt muutama pikkuvirhe, muttei enää mitään niin fataalia mitä ei pystyisi pienellä päänvaivalla neuloessa korjaamaan.

Kova homma mutta kyllä kannatti. Nyt on kyllä pakko neuloa pari nopeasti valmistuvaa ja paljon lankagrammoja kuluttavaa tiskirättiä.

Reilun kerän pitsihuivi

Helmikuun alun harpputapaamisessa Sansui esitteli meille petroolinsinisiä Drops Muskat -jämäkeriään ja halusi kovasti päästä niistä eroon. Jottei ihanan värinen lanka olisi jäänyt ilman kotia, uhrauduin ja tarjouduin  uudeksi omistajaksi. Aivan kuin minulla ei olisi ennestäänkin lankaa.

Moinen heräteostos kolkutteli kuitenkin omatuntoa sen verran, että malli oli löydettävä nopeasti.  Ravelry auttoi jälleen. Petiole-huivin valmistuttua olikin mukava aloittaa pieni ja varsin joutuisa huiviprojekti.

Pattern: One-Ball Warmers: Flared warmer. Yarn: Drops Muskat (50g/100m). Needles: 3,5 mm.
I had 65 g of yarn and I wanted to use it all, so I added one repeat of each  chart for the flared part and continued the  narrow part as long as I could. The scarf could have been a few cm shorter though.

Halusin käyttää huiviin kaiken saamani langan ja tehdä siitä muutenkin hieman pidemmän kuin ohjeessa. Leveään osaan lisäsin joka mallikertaa yhden toiston verran ja jatkoin kapeaa osaa niin pitkään kuin lankaa riitti. Pingotus teki temput taas: huivista tuli ehkä hiukan liian pitkä. Toivottavasti ei enää pahasti venähdä käytössä.

Ohje oli maksullinen ja sisälsi neljä erilaista pikkuhuivia. Vaikka ihan heti en niille muille kolmelle lämmennytkään, ehkäpä niitäkin tulee vielä käytettyä. Varastoon jääville yksittäisille jämäkerille on kuitenkin hyvä olla jemmassa jotain sopivia malleja.

Joululahjoja valmiina: Iines

Vuoden 2013 ensimmäinen sekä aloittamani että valmiiksi saamani neuletyö syntyi lankakauppa Villavyyhdin Suuren Suomalaisen Neulekerhon joulukuun paketin sisällöstä; Hopeasäie Merino -lankaa sekä sille suunniteltu Suvi Simolan Iines-asustesetti: kauluri ja kämmekkäät.

Pattern: Iiris by Suvi Simola. Yarn: Hopeasäie Merino. Yardage: 80g/200m. Needles: 4 mm.

Kalkkunanheltta eli kaksoisleukakin pääsi mukaan kuvaan. Milloinkahan sitä oppisi nostamaan kuvaustilanteessa leukaa ylös, tähän tapaan...

Häälahjaliinan jälkeen nelosen puikot tuntuivat tosi paksuilta ja työ joutuisalta, eikä näissä kauan mennytkään. Kerrankin sain torstain Harpputapaamisessa jotain valmiiksi, enkä joutunut edes purkamaan.

Asiaa ehkä auttoi se, että joululoman kunniaksi pidimme oikein maratonmiitin. Kutimien kokoontumisajot alkoivat tänä torstaina Jumbossa jo klo 13 aikoihin, ja iso osa harppujengistämme oli paikalla taas sulkemisaikaan asti. Pituutta neulomissessiolle tuli siis melkein 8 tuntia. Onneksi Fazerilla riittää herkkuja, jottei nälkä yllätä. Henkilokuntakin on yllättävän suvaitsevaista, kun viitsii katsella nauruamme ja joskus itkuammekin niin pitkään.

Vaikka tämä setti on väriltään niin minua kuin olla ja voi, en koe sitä omakseni. Voin siis ylpeänä todeta, että ensi joulun joululahjoista on ensimmäinen  valmiina. Tosin en vielä tiedä kenelle se päätyy.

EDIT: Setti päätyi joululahjaksi siskolleni :)

Vironvillan muodonmuutos: ruskahuivi ja neulegraffiteja Harppujen tapaan

Uusien lankojen hamstrauksen ohessa olen saanut tuhotuksi jonkin verran vironvillaa. Pari vuotta sitten tekemästäni ruskanvärisestä vauvanhaalarista jäi muutamia jämäkeriä, jotka muotoutuivat touko-lokakuun välisenä aikana (tai siis lähinnä lokakuussa) Revontuli-huiviksi.

Pattern: Revontuli. Yarn: Evilla Artyarn 8/2. Yardage: 155 g/620m. Needles: 5,5 mm.

Lokakuun harpputapaamisessa Jumbossa yksi Fazerin kahvilan tarjoilijoista heitti harppuystävilleni vitsinä, että voisimme koristella vakiopöytäämme. Neuleharppujen seurassa kannattaa aina varoa mitä ehdottaa, sillä tämäkin vitsi otettiin todesta, ja marraskuun tapaamisessa kantapöytämme merkattiin virallisesti Harppupöydäksi värikkäin neulegraffitein.

Virpi kirjoi ompelukoneella yhteenä selkänojatyynyistä tunnustuksen siitä ketkä ovat olleet asialla.

Kuvassa keltavihreänä erottuvassa tyynynkääreessä erottuu meikäläisen kädenjälki: tosin ei keltavihreässä osassa vaan sen alta näkyvässä punavihreäkeltaisessa osassa. Tähän upposi 77 g erinäisiä vironvillanjämiä niin ruskahuivista kuin aiemmista tekeleistäkin. Koska olen tottunut optimoimaan ajankäyttöni tehokkaasti, sain oman osuuteni valmiiksi juuri ennen kuin Fazerin kahvila meni kiinni. Siinä vaiheessa muiden harppujen graffitikääreet olivat olleet paikoillaan jo pitkään.

Graffitit yllättivät kahvilatyöntekijät tulkintani mukaan iloisesti. Aika näyttää saavatko ne olla paikoillaan vai siivoaako joku yli-innokas sisustusarkkitehti ne pois!

Harppuja, hevosia ja alpakoita

Tänään oli hieman erilainen sunnuntaipäivä kuin yleensä. Neuleharppuseurapiirimme kokoontui jälleen, mutta tänään ei kahviteltu Jumbossa vaan ihan muualla. Aloitimme päivän harppuystävämme Virpin kantapaikasta, Solsikken Vuonotallilta.

Paikalla oli yhdeksän harppua, joista Drucilla pysyi paparazzin roolissa muiden tehdessä lähempää tuttavuutta vuonohevosten kanssa. Noin puolet meistä oli ensikertalaisia hevosen selässä, mutta toinen osa oli vanhoja tekijöitä, joilla oli vain ollut hevostelussa pidempi tauko. Alkeista siis lähdettiin.

Minulle sattui ratsuksi Kayla, joka ei aluksi tuntunut pitävän minusta yhtään. Myöhemmin ilmeni, ettei hepan kärsimättömässä käytöksessä ollut mitään henkilökohtaista. Kaveri olisi vaan halunnut ravata ellei jopa laukata villisti sen sijaan, että joutui lönkyttämään ympäri kenttää joku tumpelo noviisi selässään.

Yllättävää kyllä selvisin pois hepan selästä ehjin nahoin, ja huomasin että minulla ja Kaylalla oli jotain yhteistä: kärsimätön luonne. Paitsi ratsu, myös ratsastaja olisi halunnut mennä kovempaa. Tosin siinä olisi saattanut käydä niin, että ratsu olisi määrännyt tahdin eikä toisinpäin.

Tallilta siirryttiin ruokailun kautta ihailemaan toisenlaisia eläimiä: neulojille ehkä hieman läheisempiä. Ali-Ollin tilalta Klaukkalasta löytyi tämmöisiä kaunokaisia. Alpakoita siis.

Olenko suloinen vai mitä?

Ja tämä herra Ukko taas oli varsinainen naistennaurattaja, vaikkakaan naisväki ei hänen lähentelyilleen tuntunut lämpenevän vaan sylki kiukkuisesti.

Katseltuamme alpakoiden puuhastelua ratsastuksen jäljiltä viluinen harppujoukko siirtyi sisätiloihin Olivian puotiin kahville. Kahvittelun ja suklaakakun ohessa oli ihailtavana monenlaista alpakoista tehtyä...

...mutta se varsinainen tungos oli puodin lankanurkassa ja sen seurauksena luonnollisesti myös kassajonossa.

Neulekin oli mukana, mutta tällä reissulla neulomusaika jäi vähemmälle. Ostosaikaa oli liiankin kanssa, ja varasto kasvoi taas. Työn alla oleva vironvilla raapii pahasti käsiä pehmoisen alpakkalangan hiplailun jälkeen!!!

Neulottavien töiden To do -lista alkaa olla loputtoman pitkä... varsinkin kun materiaalivarastoon kertyi yhtäkkiä puoli kiloa alpakkalankaa. Viikonlopun lankaostokset taisivat ylittää tämän vuoden neulotun määrän...

Syksyn tuntua

Elossa ollaan, vaikka blogipäivitykset - tai pikemminkin niiden puute - voisivat kertoa jostain muusta. Syksy on saapunut, kun viime kirjoituksessa oli vielä kesä. Puutarhassa kukkii nyt näyttävimmin sädepäivänhattu ja komeamaksaruoho, ja vuorenkilpien lehdissäkin on kaunis syysväri.

Blogihiljaisuus on taas aiheutunut yksinkertaisesti siitä, ettei neuleita ole valmistunut puoleentoista kuukauteen. Nyt sentään sain valmiiksi keväänvihreät harppusukat: pitsipalmikkosukat, joiden mallin kesällä toiselle puolelle maapalloa muuttanut neuleharppuryhmän pitkäaikainen jäsen Ne-le suunnitteli meille muistoksi.

Pattern: Knitting hag socks by Ne-Le.  Yarn: Novita Nalle Aloe Vera, 90g.

Kokemattomana sukantekijänä jännitin kovasti sitä miten onnistun aloittamaan kantapään oikeassa kohdassa omaan jalkaani sopivaksi. Aloitin nämä siis magic-loopilla kärjestä alkaen. Ilmeisesti minulla oli aloittelijan tuuria matkassa, sillä koko osui varsin hyvin kohdilleen. Näistä tuli siis oikein käyttökelpoiset sukat, ja samalla sain tuhottua varastosta kerän Nalle Aloe Veraa. Mikään nautinto ei neulominen ollut: kun toiselle sukalle lanka juoksi kerän sisältä ja toiselle päältä, seurauksena oli kantapään tienoilla käsittämätön sekasotku. Kerä lohkeili ja hajosi. Lisäksi langasta irtosi nöyhtää, joka sai aikaan sellaisia solmuja ettei niitä ilman saksia selvitetty. Kiitos jälleen Novita: pidän juhlat kun saan viimeisenkin Novita-kerän käytettyä. Olen ilmeisesti outo ihminen, koska en osta (enää) Novitaa, vaikka viimeisimmän Yhteishyvän artikkelin mukaan sillä on hallussaan 98% Suomen lankamarkkinoista. Jep jep. Uskokoon ken tahtoo, sanon mä. Vanhakin kait jo olen, koska samaisen artikkelin mukaan nuoret tykkäävät neuloa  paksuista langoista. Minä siis en.

Syksyyn kuuluu uusien harrastusten aloitus, tai ainakin vanhojen elvyttäminen. Sohvaperunaa on nyt puraissut jumppakärpänen. Vaateompeluakin sisältyy nyt viikko-ohjelmaan marraskuulle asti. Nähtäväksi jää kauanko jumppakärpäsen tartunta kestää ja saanko ompelukoneella mitään käyttökelpoista aikaan.

Yksi lempikasvejani on muuten keltahanhikki: se jaksaa niin sinnikkäästi kukkia ihan koko kesän. Taustalla näkyvä lumikärhö puolestaan on jaksanut tänä vuonna tehdä runsaan kasvuston lisäksi vain pari nuppua, ja nekin ovat vasta aukeamaisillaan. Aurinkoista syksyn jatkoa, nauttikaa ruskasta!

Edit: Blogger teki sen taas. Jo kertaalleen pystyyn käännetty kuva näkyy edelleen vinksallaan. Älkäähän ystävät hyvät niksauttako niskojanne ;)

Lankaisat läksiäiset

Neuleharppuseurueemme pitkäaikainen jäsen Nele aikoo jättää meidät ja muuttaa toiselle puolelle Tellusta eli Australiaan. Vaikka yritämme vielä keksiä erinäisiä keinoja saada hänet jäämään, osallistuimme kuitenkin mieluusti hänen järjestämilleen läksiäiskutsuille.

Kun kymmenkunta Harppua kokoontuu yhteen, ei lankaa, ruokaa ja meteliä voi välttää. Kuvassa enää rippeet jälkiruokatarjoilusta kauan sen jälkeen, kun pääruoat oli jo syöty. Tai ainakin osa niistä. Nele ehkä pärjää jämillä muuttoonsa asti.

Nelen asuintalossa kaikuneet ääniefektit auttoivat merkittävästi hieman myöhemmin saapuneita löytämään oikeaan osoitteeseen. Ohjelmassa oli luonnollisesti puikkojen kilistelyä: itse sain viimeistellyksi viikon verran keskeneräisenä roikkuneet siililapaset, jotka toivottavasti vielä sopivat kummipojan kätösiin.

Pelkän neulomisen lisäksi saimme aikaan myös muuta lanka-aiheista: sekä Paella että minä saimme hyödyntää Nelen kerimislaitetta, vaikka kaverin kätösiä tarvittiin vyyhdinpuiksi.

Paellan turvonneet peukalot???

Kerimislaitteen ansiosta sain aiemmin keväällä Salaiselta Neuleystävältä saamani huivisilkkivillalangan kerälle ja huivin alulle. Kokonaista neljä kerrosta tehtynä tällä hetkellä. Siitä se lähtee, vaikka hyppäys Sylvi-takin puikkokoosta 6 mm huivilangan vaatimaan 3 mm:iin oli aikamoinen.

Kerimisen, neulomisen ja virkkaamisen ohessa leikimme kotikemistejä ja jonottelimme valkoisten lankavyyhtimme kanssa Nelen liedelle...

...jossa porisi illan aikana jos jonkinvärisiä noidanliemiä. 

Näin siis autettiin Neleä pääsemään ennen muuttoa eroon hamstraamistaan Kool-Aideista. Aika hyvää työtä siinä teimmekin, ja värjäyskattiloiden poristessa liedellä Nelen keittiö alkoi illan mittaan muistuttaa ilmastoltaan enemmän tropiikkia kuin Espoota. Tämmöinen spagettilautanen minulla oli kotiintuomisina (ja kotiinhan ei lähdetty, ennen kuin ukkokullat alkoivat soitella perään yhdelle jos toisellekin).

Lankaspagetti sai kuivua kylppärissä, ja aamulla se oli valmista vyyhditettäväksi. Näin siis kerä valkoista Schoppelwolle Admiralia sai muuntautumisleikin ansiosta aimo annoksen lisää viehätysvoimaa. Kuvan värisävyt eivät imartele vyyhtiäni, joka luonnossa on paljon kauniimpi: ihana turkoosinvihertävä sävy.

Tästä tulee ennen pitkää Nele-sukat, koska vyyhti on ihan illan emännälle tyypillisen värinen. Sopiva ohje pitää vaan päättää. Täytynee hankkia lisää Kool-Aideja omaankin varastoon, tosin enpä tiedä onko koolaus yhtä hauskaa yksin kuin seurassa. Johtaa vaan pahimmillaan valkoisen langan ylettömään hamstraukseen.

Kiitokset vaan kaikille harppusille, oli taas niin mukava tavata. Seurueen jäsenten erilaisuus ja samalla niin suuri samanlaisuus on aina niin virkistävää. Seuraava tapaaminen olisikin jo.... hetkinen... ...huomenna?! Sitä odotellessa Sylviä viimeistelemään. Jospa se lopultakin valmistuisi.

Ostoksia, ompeluksia ja historian huumorihavinaa

Virvon varvon tuoreeks terveeks... pikkunoitia on käynyt ovella tiuhaan tahtiin ja blogikissa Napoleonilla riittää ihmettelemistä.

Ihmeteltävää on ollut tässä viikonlopussa muutenkin. Ompelukärpänen tuntuu puraisseen yhtä jos toistakin näin kevään korvalla. Perjantaina tulin poikenneeksi Eurokankaaseen, vinonauhaa oli tarvis ja palakorista löytyi vähän muutakin:

Jostain syystä puuvillakankaat kiinnostivat kovasti, ja haaveissa siintää jonkinlaisen tilkkutyötekniikan opettelu. Ompelukoneeni tuli siis lopultakin kuntoon, ja viime viikolla virittelin vanhoja taitoja aloittaen helpoista. Ensin syntyi meille uudet lakanat (miehen 2,5 m peittoon ei niitä valmiina löydy)...

...ja sitten ompelin arpajaispalkinnoiksi pari puikkopussia.

Toinen meni blogiarvontapalkinnoksi Huopatossuselle ja toinen meni eiliseen arvontaan Neuleharppujen juhlamatkalle. Käväisimme siis Neuleharppujen vahvistetun kokoonpanon kanssa Tallinnassa ostosreissulla. Menomatkan arvonnassa sain itseTiitulta näin ihanan pussukan:

Itseommellun Unikko-pussukan mukana tuli keväisiä servettejä, nappeja (oi mitä värejä!) ja silmukkamerkkejä: niitähän aina tarvitaan. Kiitos Tiitu!

Tallinnaan saavuttuamme suuntasimme alkajaiseksi Karnaluksiin - tietenkin. Viime kesänä olin lankamatkailun ensikertalainen, minkä takia noviisin sekoaminen näkyi 5,5 kg ostoksina. Nyt olin jo kokenut konkari, ja vakaasti päättänyt lankaostosten pysyvän kohtuuden rajoissa. Lähinnä muita tarvikkeita lähdin hakemaan. Yllätin sitten itsenikin. Tässä tämän kerran ostokset!

The result of our knitting group's shopping trip to Tallinn yesterday.  All kinds of accessories for knitting and sewing.

Nappeja, neuloja, kaavionlukuapu, vinonauhoja... kaikkea pientä kivaa. Hieman erilainen saalis kuin viime vuonna. En siis todellakaan ostanut tällä kerralla viittä kiloa lankaa kuten viimeksi, mutta pitihän sitä vähän herkkuja saada:

The one and only - only one skein of Estonian wool purchased! And some candies, of course. Not to mention Vana Tallinn Cream Liquor.

Todellakin, ostin itselleni vain 140 g vyyhdin vironvillaa, tällä kertaa huivilankana ja uutuusvärin innoittamana. Ei paha! Parisen sataa grammaa lahjalankoja tuli myös mukana kotiin, mutta niitä ei sovi vielä täällä esitellä ;).

Kiitokset Virpille matkajärjestelyistä! Kovin maltillisilla lankaostoksilla muutkin selvisivät viime vuoteen verrattuna. Hauska oli reissu silti ja seura hilpeää kuten aina.

Muutamat jo kaipailivatkin huumoripläjäystä, josta annoin ennakkovaroituksia jokin aika sitten. Päivällispöydässä intouduimme muistelemaan kultaista 80-lukua, joten muistellaanpa lisää. Tästä alkoi meikäläisen neuleharrastus: ensimmäinen neulepuseroni omaa käsialaa, katsokaa ja ihailkaa!

My first knitted piece - I honestly do not know how to call it.

 Eikö olekin hienoa, että noin viidestätoista lisäkilosta huolimatta mahdun vieläkin seiskaluokalla tekemääni neuleeseen? Eikä siinä vielä kaikki. Olin yläasteaikana kovasti innostunut ompelemisesta, ja tätä takkia en ole koskaan ajatellut hävittää. Jos joku joskus pitää kasaribileet, arvatkaapa mitä laitan päälle?

Straight from the 80s! I sewed this coat in 1985, or possibly 1986, at the age of 15.  

Eikös olekin hieno takki, ja kovin erilaista värimaailmaa kuin mitä minun päälläni nykyään näkee? Arvatkaapa mikä tuolloin pastellien kultakaudella oli lempivärini... Niin siinä takissa on muuten tamppikin.

Söpö kuin sika pienenä, vai mitä. Oi niitä aikoja. Toivottavasti kukaan harppuystäväni ei tässä vaiheessa kuollut nauruun. Haluaisin kovasti matkailla heidän kanssaan vielä jatkossakin.

Eipä muuta kuin kultaista kevättä, jatkan ompeluksia!