Muistoksi elämänmuutoksiin

Vanha äitini on lopultakin muuttamassa kotoaan vanhustenasuntoon. Halua asua omillaan olisi, mutta kunto ei sitä enää oikein mahdollista. Mielikin on ollut välillä maassa ja ajatus oman kodin jättämisestä on ollut hankala hyväksyä. Äiti on viime aikoina valitellut jalkojensa paitsi särkevän myös palelevan, joten neuloin hänelle uuteen asuntoon vietäväksi säärystimet lankana Nalle Four Seasons Syksy.

Pattern: Nalle Putkisukat, Novita magazine Kevät 2009.
Yarn: Novita Nalle Four Seasons Syksy.
Yardage: 90g/234m. Needles 3 mm.

Pätkävärjätyille langoille on aina hankala löytää sopivaa mallia. Selailin vanhoja Novita-lehtiä ajalta jolloin Nallen Four Seasons -versio oli myynnissä, ja löysin putkisukat sopivan yksinkertaisella mutta riittävän mielenkiintoisella ns. kiertävällä ribbineuleella. Niistä soveltaen neuloin jättäen vain kärkikavennukset pois. Silmukkamäärää piti hieman hakea: lopulta lisäsin ohjeen 60 silmukkaan kolme mallikertaa eli neuloin 78 silmukalla. Jälkikäteen ajatellen 12 silmukkaa lisää ei olisi ollut pohkeita ajatellen liikaa: lankaa olisi riittänyt pidempiinkin lämmittimiin, mutta neule oli ehkä hiukan kapea säären yläosaa ajatellen. 

Yksi kollegoistamme vaihtoi työpaikkaa vuodenvaihteessa. Hän on innostunut viime aikoina käsitöistä ja neuleista, joten annoimme muistolahjaksi tällä kertaa hieman erilaisen kukkakimpun. 

Slightly different remembrance flowers for a colleague who decided to proceed to next challenges in her career.

Työporukan keräys tuotti valuuttaa sen verran, että kimpun raaka-aineiksi valikoitui muutama kerä laadukasta lankaa sekä parit puiset puikot ja koristenapit. Koossapitävänä voimana oli pätkä askarteluhopealankaa. Kimpun vihreät olivat peräisin meidän kylppärissämme majailevasta silkki/muovisaniaisesta, josta karsin pari ylimääräistä oksaa, sekä viimeisiään vetelevän jouluasetelman muratista.

This bunch of flowers was made of three different yarns: Karen Noe Japonica Rainbow, Manos del Uruguay Silk Blend and some kidmohair (already forgot the brand...). The bouquet was held together by wooden straight needles, silver wire and a few buttons. The greens were artificial - the fern in our bathroom suffered a loss of a few branches...

Kiva idea, jota en kylläkään kehtaa väittää omakseni mutta jota saatan hyödyntää toistekin.  Ehkä en kuitenkaan harkitse siirtyväni floristin uralle. Otti nimittäin koville tuon kasaaminen.

Mummonneliöitä

Kun varastossa on yli 11 kg vanhoja Novita-lankoja, iskee välillä epätoivo. Löydettyäni vanhan neuleharrastukseni uudelleen olin kevättalvella 2010 onnistunut hankkimaan mm. villatakillisen verran Nalle Kukkaketo Kieloa ja lisäksi pari kerää niin Kukkaketo Orvokkia kuin Syreeniäkin. Samana keväänä osuin Anttilan alennusmyyntiin, jossa kaupattiin kauniin lilaa Nallea 150g kerissä. No pitihän sitäkin pari kerää ostaa, kun halvalla sai. Sillä lailla.

Harmi vaan ettei tuo Kukkaketo Kielo enää villatakkilankana kiehtonutkaan yhtään, päinvastoin. Viime keväänä jo myin yhden viidestä kerästäni harppuystävälleni Nelelle joka sattui sitä tarvitsemaan. Kuinka ollakaan, pian tämän jälkeen mielessä alkoi muotoutua suunnitelma, ehkäpä siksi, että juuri Nele oli aiemmin tehnyt aivan upean mummonneliöpeiton. Meillekin tarvittiin uusi torkkupeitto. Niinpä kaivoin kesäloman lopulla Kukkakedot esiin ja aloin virkata niistä mummonneliöitä. Kieloilla aloitin, Syreeneillä jatkoin. Levittelin paloja lattialle ja sommittelin.

Pattern: Traditional (instructions available from Novita).  Yarn: Nalle Kukkaketo Kielo 420g,
Nalle Kukkaketo Syreeni 200g, Nalle 220g. Crochet hook 3 mm / 2 mm for the border.

Ja kuinkas siinä sitten kävikään? Peittohan niistä tuli, mutta kun suunnitelma oli tarkentunut, oli helppo laskea että Kielo loppuisi kesken, siis sen myymäni yhden kerän verran. Nele oli sen tietenkin ehtinyt käyttää, mutta sain sentään takaisin jäljellä olleet n. 10 g. Sen lisäksi tarvitsemani n. 40 lisägramman metsästäminen olikin oma tarinansa se. Aika hyvin on tuo lanka lähipiiristä kulutettu, jos sitä ylipäätään on kenelläkään koskaan ollutkaan. Ja taas iski epätoivo - ei siksi, että vaatehuoneen perukoilta löytyy 11 kg Novitaa, vaan siksi, että sieltä ei löytynyt juuri sitä oikeaa...

8 x 11=88 granny squares, total size 96x125cm.

Epätoivoinen Novita-vonkaukseni (harppuystävä Hoon sanoja lainatakseni) tuotti lopulta tulosta ja danjuskan Kielot pelastivat tilanteen. Peitto valmistui ja pienensi omaa Novita-varastoani n. 790 g verran. Oh yes. Lisäksi peitosta tuli varsin kaunis, tykkään väreistä. Tarkkasilmäinen katsoja tosin huomaa että loppua kohti yhdistelyssä alkoi sattua huolimattomuusvihreitä ja sommittelu ontuu, mutta who cares, hyvin tuon alla nukuttaa. Tuli todettua perjantaina, kun työviikon jälkeen tarvittiin kolmen tunnin päiväunet. Perheraukka jäi ilman päivällistä, kun mami otti "pikaiset" torkut. Onneksi on einekset.

Mummonneliöihin voi selvästikin jäädä koukkuun. Voisin jopa harkita seuraavaksi projektiksi afrikkalaisia kukkia. Paitsi että ensin pitäisi tehdä sitä varten suunniteltuja lankaostoksia... minähän en enää tee  lankaostoksia suunnittelematta tilapäisen mielenhäiriön vallassa. Nih. Olen oppinut läksyni. Vielä pitäisi keksiä käyttöä viimeiselle Orvokki-kerälle.

Läppärin uumenista löytyi ennenjulkaisemattomia kuvia aiheesta Napoleon ja formula.

Hmm. Quite well from Kimi Räikkönen.

Hmm. I think this result list sucks. The decimals are not correct.

Projekti lankojen tuhoaminen, osa I: eroon Puro Batikeista

Jostain oli lankavarastoon siunaantunut keräkaupalla Novita Puro Batikia. Tein siitä muutama kesä sitten tunikan, mutta totesin hyvin pian etten voi sitä käyttää: kainalot ovat tuollaisessa muovikuoressa hiestä märkänä alta viiden minuutin. Tulin siihen tulokseen, ettei noille langoille ole muuta käyttöä kuin sytomyssyt. Viime kesänä teinkin niitä pari, mutta syksyllä aika kului ihan muuhun ja tammikuun alun lankainventaariossa kyseisen langan määrä alkoikin masentaa. Niinpä keräsin Batikit yhteen laatikkoon helposti saataville ja varsinkin hyvin näkyville ettei totuus unohtuisi. Päätin tehdä kaksi myssyä kuukaudessa päästäkseni noista joskus eroon. Ja hyvinhän se homma eteni (vaikka välillä näytti pahalta, kun homma olikin kääntymässä harpputoveri Virpin Bambuvaraston tuhoamiseksi)

Chemo Caps made of Novita Puro Batik.
Patterns available via Ravelry: Quest for a Man (upper row)
Boy Hat, Butterfly hat & another Boy Hat (from left to right).
Needles mostly 4,5 mm, yarn consumptiln 48-82 g / hat.

Nyt on Puro Batikit käytetty. Tosin lankainventaariotaulukkoni väittää että jossain olisi vielä 40 g jämäkerä, mutten heti keksi missä se voisi olla, paitsi korkeintaan siellä kuuluisassa hukassa. Epäilen vahvasti kirjausvirhettä.

Onhan näitä tullut tehtyä: tässä myssyjen perhekuva. Tänä vuonna tehdyt 10 kpl saivat viime kesäiset 4 kpl seurakseen. Olen kuluvan vuoden osalta jopa edellä myssytavoitteestani. Nyt pitäisi tehdä tilaa kaappeihin ja toimittaa nämä eteenpäin sekä etsiä vaatehuoneen lankavarastosta seuraavat myssylangat. Ja niitähän riittää: jos jonkinlaista puuvillaa tuli hamstrattua yhdellä taannoisella harppumatkalla jolloin Tallinnan Karnaluksissa mopo karkasi  pahasti käsistä.

I have finished a few chemo caps since last summer, 14 in total. The project continues on "two hats per month" basis. 

Napoleon on taas ollut suureksi avuksi näissä neulomistuokioissa, tai seuraksi ainakin. Muutenkin kissaherra on kuin emäntänsä - välillä hyvinkin skarppina ja terävänä...

...ja välillä ei voisi vähempää kiinnostaa.

Että alkoi Puro Batik tympiä: älkää luulkokaan että ostan sitä lisää, enkä myöskään aio käyttää kovin monta minuuttia sen mahdollisesti jossain piileksivän jämäkerän etsintään. Mieluummin puuhastelen puutarhassa, jossa sinivuokot kukkivat parhaillaan ihanasti.

Sisällä olohuoneessa kukkivat kliiviat:  tällä kerralla jopa odotettuun vuodenaikaan ja jopa molemmat yhtäaikaa. Ihanaiset, lempikukkani!

Toisessa kliiviassa kukinto on niin suuri, että sen paino on vääntänyt koko kasvin vinoon. Mietinkin pitäisikö tuo katkaista maljakkoon ennen kuin koko ruukku rämähtää lattialle. Nämä ovat siitä ihania kasveja, että mitä huonommin niitä hoitaa, sitä paremmin ne tuntuvat viihtyvän!

Sytomyssyjä ja haaste

Operaatio lankavarastonpienennys jatkuu. Inventaario oli sikäli traumatisoiva kokemus, että aion vakaasti pienentää tänä vuonna erityisesti sellaisten lankojen varastoa, jotka eivät juuri nyt suuresti puhuttele. Päätinkin, että vain yksi aloitettava työ kolmesta saa nyt olla ns. ihqulankaa. Loput 2/3 ovat puhtaasti varastontyhjennystä. Tuumasta toimeen siis.

Pattern: Tennessee kesäpipo. Yarn: Novita Tennessee. Yardage 62 g/133m. Needles: 3,5mm. Size appr. 56 cm.

Joulun välipäivinä hätäisesti hankitun ällövärisen tiskirättilangan jämistä syntyi Tennessee-kesäpipo. Samalla ohjeella olen tehnyt myssyn myös viime kesänä. Ohje on hauska, helppo mutta sopivan simppeli tv-neuleeksi. Pintakuvio on myös minusta kaunis, varsinkin näin yksivärisestä langasta tehtynä, ja myssy on sen verran joustava, että sopii aika monenkokoiseen päähän. Ehkäpä tällaiset hailut pastellisävyt ovat tänä keväänä trendikkäitä, koskapa Novitan kevään värikartta on nyt niitä täynnä... mutta itse en tykkää.

Lankainventaarion yhteydessä löytyi pari vuotta sitten alkutekijöihinsä jäänyt keskeneräinen myssy Novita Bambusta. Tämä ufo tuli nyt viimeisteltyä nopsasti: mitenkähän aloitus silloin olikin niin takkuinen, että tekele hautautui kaappiin noin syvälle. Myssyt ovat kuitenkin nopeita ja hauskoja välitöitä pidempikestoisten projektien lomassa.

Pattern: WIll I be pretty (slightly modified). Yarn: Novita Bambu, 48g/130m. Needles 3 mm. Size appr. 56 cm.

En ole mukana varsinaisissa sytomyssykampanjoissa kerääjänä, mutta haastanpa silti vastikään täyttyneen sadan blogger-postaukseni kunniaksi blogituttavani ja ystäväni talkoisiin. Jos jokainen tekee vaikka kaksi myssyä helmikuun loppuun mennessä, voin hoitaa niiden toimituksen HUS.in syöpäklinikalle itse tekemieni ohessa. Osallistujien kesken arvotaan palkinto. Sytomyssy on hyvä tapa päästä eroon esim. puuvillaisista tai bambuisista jämälangoista!

Vanha Rouva kotona

Bloggailu sen kun harvenee. Voi voi. Tarkoitus ei kuitenkaan ole sitä kokonaan unohtaa: ei vaan ole valmistunut mitään uutta, joten ei ole myöskään ollut mitään pakottavaa tarvetta kuvien jakamiseen. Niinhän se vaan on, että kehuvien kommenttien toivossa kait näitä blogeja pidetään. Eräänlaista itsetunnon kohotusta ja pyrkimystä itsensä esille tuomiseen, mutta kivaa silti. Ihminen on aika outo eläin. Olettekos muuten nähneet näin hienon värisiä ruusuja? Me likes.

Nämä ruusut sain siskoltani viime viikonloppuna, kun lopulta sain järjestymään synttäritarjoilut sukulaisilleni. Parempi myöhään kuin ei... Mutta kuka raaskii ikinä sytyttää noin hienoa kissakynttilää? Uskonpa, että hetken päästä näyttäisi aika irvokkaalta. Lienee siis parempi siis säilyttää sellaisenaan, kuitenkin hienoa kotimaista käsityötä.

Samalla se kaikkein hienoin lahjanikin kotiutui. Eli äidin antama rukki. Ihana. Veljeni oli tämän äidin pyynnöstä hankkinut kirpparilta. Ainoa mikä hieman kaivelee, on se, että tähän on joku mennyt jälkeenpäin laittamaan tumman maalin pintaan. Kuinkahan hieno onkaan ollut alunperin?

My birthday present from my mom: traditional spinning wheel . I still need to collects some courage before I try it...

Aiheeseen perehtyminen piti aloittaa nollasta. Siis teoriaopintoihin, kirjaston suosiollisella avustuksella. Tämmöinen on selailtu pariin kertaan läpi, ja odottaa tarkempaa perehtymistä paremmalla ajalla. Ehkäpä huomenna?

Some theory of spinning already waits on my living room table.

Ensimmäinen asia, mikä tästä kirjasta osui silmään, oli lause, jonka mukaan perinteinen "mummon rukki" on hidassormiselle noviisille erittäin haastava. Jep. Juuri sellaista kannustusta kaipasinkin. Pitääköhän nyt hankkia ensin sellainen helpompi moderni rukki (jotka mielestäni ovat myös varsin rumia), voidakseni todeta ettei meikäläisestä ole tuohon puuhaan ollenkaan? Enpä taida viitsiä. Kun en yleensäkään ole päästänyt itseäni helpolla, miksi tekisin niin nytkään?  Yleensä en ole mennyt yli siitä missä aita on matalin, vaan pikemminkin etsinyt korkeimman mahdollisen kohdan. Minä masokisti. Vakaa aikomus on siis selättää tuo haaste ja oppia kehräämisen jalo taito. Ennemmin tai myöhemmin.

Seuraava pohdinnan aihe olikin sitten kehräämiseen tarvittavan raaka-aineen hankinta, vaan joskus ongelmat ratkeavat itsestään. Aamupäivän itämaisen tanssin tunnilla sain nimittäin vinkin, että Kirkkonummen torilla on Lammasmarkkinat. Sinne siis. Käteen jäi kaksi ihanasti aidolta lampaanvillalta tuoksuvaa isoa vyyhtiä suomenlampaan villasta kehrättyä lankaa joululahjoja varten sekä kyseisten lankojen tuottajan yhteystiedot. Tuo lammastila löytyykin varsin läheltä, ihan muutaman kilometrin päästä, ja kertoivat, että juuri nyt on villaakin saatavilla. Pitää käväistä jonakin iltana. Markkinoilta jäi käteen myös suppilovahveroita, karpaloita ja ihania marinoituja valkosipulinkynsiä, neljää eri makua. Namskis.

My shopping day. Two skeins of Finnsheep wool, almost 400 g, what a nice scent of lamb! I also felt that our living room couch needs some decoration and purchased a cross stitch pillow package, with my favorite colors and gorgeous autumn patterns!

Markkinoilta suuntasin Espoon Menitan lankakahvilaan, enkä sieltäkään selvinnyt ilman ostoksia. Ruskahulluna syysihmisenä tulin ostaneeksi ristipistotyynypakkauksen, jota olen ihaillut jo muutamaan kertaan. Ettei vaan tekeminen loppuisi.

Enää ei muuten tarvitse miettiä onko Novita Polku ihana lanka vai ei. Ei ole. Olen viime päivinä kironnut sen alimpaan Manalaan. Pitäisi kyllä reklamoida Novitalle, mutta kun tuo keskeneräinen työ pitäisi saada valmiiksi! Jotta voisi sekundakerän lähettää Novitalle, pitäisi ensin ostaa yksi uusi tilalle, enkä kyllä laita euron euroa enää tuohon höttöön. Laitan siis reklamaation menemään vasta jälkeenpäin, valokuvat saatteeksi, riittää se sitten korvauksiin tai ei. Jos ei muuten niin valitan vaan valittamisen ilosta. Viimeisin Novita-lehtikin oli niin onneton, että taitaa tilaus pian päättyä. Hyvä puoli oli se, että se ei ainakaan pidentänyt odottavaa työjonoa.

Päivä oli muuten varsin mukava ja olin hilpeällä mielellä aina siihen asti, kunnes sisko soitti. Äiti on viety ambulanssilla sairaalaan, varsin huonossa kunnossa. Huoli on suuri. Enkeleitä siis sinnepäin.

Kukkia, myttyjä ja suuria suunnitelmia!

Rakkaat blogiystävät, on aika jakaa kanssanne tuon toisen Manos Lace -huivin tähänastinen tarina. Sitä ennen, tässä hieman kesäistä kukkaloistoa kotipuutarhastamme.


To my disappointmet, I have forgotten the name of this beautiful perennial which I planted last year. Help, anyone?
(The morning sun playd some tricks with me when taking the photo. Anyway, I like it this way. Mysterious light, I would say.)

 

Mustasilmäsusanna - Thunbergia alata. Self-grown from seeds and dedicated for my dear goddaughter. 

Miniature roses planted earlier this summer. Rosa Swany in the front and Rosa Sommerwind in the background.



Salvia. unfortunately I have lost the exact name. I have completely fallen in love with this beautiful blue flower, which also seems to be a very tough one: our cat has  tried to destroy it several times (completely unintentionally), but still it is flourishing.

 

Päivänsini - Ipomoea Tricolor I think. Also cultivated from seeds. A couple of flowers and a lot of green leaves. 

Tuoksuherne - Lathyrus odoratus. One of my favorite annuals. When I was a little girl, I grew this every year below my grandma's window. I also had some in my bridal bouquet.

Minulla näyttää olevan aika paljon sinistä puutarhassani tällä hetkellä, ja kunhan lomareissut on tehty, onkin aika hankkia ensi vuotta varten uusia keskikesän kukkijoita hieman laajemmalla väriskaalalla. Meikäläinen ei vaan osaa suunnitella puutarhaa kerralla ja kokonaisuutena,  vaan tunnepohjalla mennään, ja kestää aina vuosia ennen kuin saan jonkun kukkapenkin mieleisekseni.

Tavoitteena oli siis saada Etherial triangular shawl -huivi valmiiksi viimelauantaisiin rippijuhliin. Työ eteni tiistaihin asti mainiosti, ja koska halusin huivista reilunkokoisen, lankaakin oli varattuna kokonaista kaksi vyyhtiä eli yli 800 metriä, ja näistä ensimmäinen alkoi olla lopuillaan.

Viime viikon tiistai-iltana vaihdoin loman kunniaksi maisemaa ja ajelin jälkikasvun kanssa kotoa parisataa kilometriä pohjoisemmas lapsuuskotiini, jossa oli tarkoitus tikutella huivi valmiiksi, leppoisasti vanhan äitini kanssa jutustellen, sekä jatkaa sitten lauantaiaamuna valmis huivi hartioilla varhain matkaa vielä pohjoisemmas juhlimaan. No, perille päästyäni aika pian kävi ilmi, että se toinen vyyhti tätä ihanaista lankaa jäi kuitenkin kotiin. Rakkaalle aviomiehelle kotipuoleen lähti öinen tekstiviesti:

"Perillä oltu n. tunti. Palvelusta tarvitaan: olohuoneen kaapissa on valkoinen kenkälaatikko jossa mm. lankaa. Siellä violetti lankavyyhti Manos Lace. Ota aamulla mukaan ja lähetä tänne ykköspostissa niin pian kuin voit. Tarvitaan viimeistään perjantaina että saan juhlahuivini valmiiksi. Soita jos ei löydy. Thanks...."

Keskiviikko eteni eikä miehestä kuulunut mitään. Iltapäivällä lähti toinen tekstari: "Saitkos viestini?" ja siihen tuli lyhykäinen kuittaus - "Sain - öisen." Illalla soitellessamme kävi ilmi, etteihän tuo ukkokulta ollut viitsinyt lukea viestiä edes loppuun asti. Anelin, painostin ja vannotin että hoitaa asian torstaina. Pitkin hampain tuo lupasi yrittää. Torstai-iltana sain kuulla, ettei ko. vyyhtiä löytynyt. Mietin pääni puhki mihin olin sen oikein työntänyt, mutta myöhäistähän tuo jo tavoitteena olleiden juhlien kannalta oli. Yhtäkkiä ihanaisen huivini loppuun saattaminen alkoikin maistua puulta. No, eräänlainen onni  (?)onnettomuudessa oli, että hame jonka kanssa tuota huivia piti käyttää, olikin käynyt hivenen ahtaaksi (kuinka ollakaan...) eikä sitä olisi kuitenkaan voinut juhliin laittaa. Onneksi mukana oli toinenkin kolttu, ja röyhkeästi lainasin äidiltä tuon toisen hamosen kanssa paremmin sopivaa, viime syksynä hänelle neulomaani syntymäpäivälahja-Harunia: pääsipä sekin pois sellofaanin sisältä, äitikulta kun ei ikinä raaski mitään  uutta ottaa käyttöön. Lupasin sen kyllä palauttaa.

Juhlat tuli siis juhlittua, ja kaikesta huolimatta omatekoinen huivi harteilla. Nyt on kuitenkin menossa pitsihuiviähky, ja Etherial triangular shawl on jämähtänyt tilaan Epämääräinen Mytty. Hoo oli siis oikeassa aiemmassa kommentissaan siitä, että olen koukussa aikarajatavoitteisiin. Ilman niitä ei tule mistään mitään. Iso kynnys jatkamiseen on sekin, että siihen tarvittava pahuksen vyyhti pitäisi ensin keriä.

My Etheral Triangular Shawl, which starts to look like an UFO. Why? Well, it is a long story to translate. If you want to know and do not undestand Finnish, please try the Google Translator.

Niin ja missä se vyyhti sitten lymyili? No, sehän löytyi kotoa kyseisen valkoisen kenkälaatikon puolikkaan vierestä, siis ihan vierestä, samaisen kenkälaatikon mustasta puoliskosta ja oli vielä ihan päällimmäisenä. Eihän sitä voinut sieltä löytää. (Huoh. Miehet. Ne rakkaat putkiaivot.)

Neulomisähkyä lievitti pitkästä aikaa moneen otteeseen moittimani ja haukkumani Novita. Post it -lappujen suurkuluttajana minulla on tapana laputtaa käsityölehdistä ne sivut, joista löytyy kiinnostavia ja houkuttavia ohjeita. Ja tässäpä on uusin Novita käsittelyni jäljiltä:



The latest Novita Magazine after a couple of reading times. I have a bad habit to mark interesting patterns with sticky notes. Looks like I found quite many of them this time - for my own surprise, I must say. Anyway, well done Novita!



...eli tästä lehdestä löytyikin poikkeuksellisen paljon tekemistä. Startiitti nostelee siis päätään (tottakai, kun KYH on ohi ja KYJY:yn en edes ilmoittautunut). Myös Novitan syksyn värikarttaa tavasin poikkeuksellisen pitkään, joten vaara on iso että kaikista vannomisista huolimatta tulee taas hankittua pari kerää seiskaveikkaa ja ehkä jotain muutakin.

Joten huhuu harppuystävä Virpi, jokos olisi kokemuksia testisukkien kestosta? Uskaltaakos sen perusteella tuota seiskaveikkaa vielä ostaa, eli ovatko aiemmat huonot kokemukseni olleet sattuman sanelema juttu? Ja hei, samalla kaipailisin sinulta hieman vinkkejä, miten miehiä oikein pitäisi kouluttaa. Minulla on nimittäin selvästi se projekti hieman vielä hakoteillä. (Muille tiedoksi, tämä on taas harppujen inside-juttu. Virpin mies on nimittäin osoittautunut ihan poikkeuksellisen hyvin koulutetuksi, nöyräksi ja tottelevaiseksi ;D)

Massapsykoosia lahden takana

Tulipa käytyä Neulomolaisten lankamatkalla Tallinnassa. Mukaan lähdin optimistisesti mukana keskeneräinen Bambu-paitani, muutama kerä lankaa hyväntekeväisyyspaitaan etiopialaisvauvalle (tämän vielä kuvittelin saavani laivamatkojen aikana valmiiksi Näkkärille luovutettavaksi) sekä olkalaukun lisäksi yksi pieni kangaskassi mahdollisia lankaostoksia varten. Hehee...

Laivalla järjestettiin ensinnä arvonta. Arvontaan en tietenkään ollut vartavasten ehtinyt neuloa mitään, joten kaivelin vanhoja varastojani ja löysin nämä:



Some knitted tablecloths - finished some years ago:
my contribution to a raffle organized yesterday during our super-hyper fun yarn shopping trip to Tallinn, Estonia.
This great event was organized by Virpi and participants were mostly enthusiasted knitters from Novita Neulomo. 

...siis luovuin pienenpienistä pitsiliinoista, joista en edes muista milloin olen ne tehnyt. Todennäköisesti ovat ensimmäiset neulomani pitsiliinat (ja jälki sen näköistä), joten eivät ehkä ole ihan pro-tasoa. Käyttökelpoisemmaksi lisukkeeksi arvontapalkintoon sisällytin näin ollen avaimenperä-ristipistopakkauksen.

Itse voitin arvonnasta tällaisen ihanuuden:

One lovely skein of Opal sock yarn: I was lucky enough to win this from the raffle.
Some buttons were included in the package as well.

Voihan vautsi minkälaista sukkalankaa! Tästä se alkoi. Lankahulluus. Siis ei muuta kuin satamaan päästyä taksiin ja Karnaluksiin.... jossa ensikertalaisena olin kuin Liisa Ihmemaassa. Ensin silmät selällään, ja asenteella "voi höh, eihän täältä voi löytää mitään..." Muiden mukana, kun ensimmäinen kierros kaupan ympäri alkoi olla lopuillaan, aloin seota. Siinä vaiheessa, kun Bambu-paitaan valitsemieni nappien kappalehinnaksi ilmeni 0,07 € (!!!), olin jo melkein valmis ostamaan hyllyt tyhjäksi. Minut pelasti todennäköisesti ruostunut päässälaskutaito ja pelko siitä, ettei käteinen riitä: ostokseni maksoivat kuitenkin "vain" noin 90 EUR. Vaan oli siinä lankaakin, enemmän kuin siihen yhteen kangaskassiin mahtui... eli kangaskassi taskuun ja muovipussit kouraan.

Matka jatkui kävellen Liann Lõngad -lankakauppaan, josta jäi kouraan mm. ihanan turkoosinsinistä huivilankaa sekä kasa ihania Katian puuvillalankoja. Eikä siinä vielä kaikki... seuraavaksi Pronksi Lõngapoodiin. Jostain syystä tässä vaiheessa myyjätär jo säntäsi ovelle vastaan ja pyysi jättämään aiemmat ostoskassit heidän sivuhuoneeseensa ennen kuin päästi peremmälle - olihan tuolla myös kaikenlaista viehättävää keramiikkaa.  Ilmeisesti pussukoideni kanssa näytin siltä kuuluisalta norsulta posliinikaupassa???

Pronksista mukaan tarttui yksi muovikassillinen vironvilloja ja hahtuvakiekkoja. Ainoa lankakauppa, josta selvisin ilman ostoksia, oli viimeinen etappi eli Sadamarketin yläkerta. Sieltä tosin jäi mieleen hieman vinkkejä tuleviin Kyhäilyihin: hihkumisemme Möhkiksen kanssa meni melkein teinilinjalle, kun näimme SULOISIA vironvilloista huovutettuja lapasia.

Laivassa levitimme koko porukan ostokset pöydälle ja suoritimme alustavan laskennan. Muistaakseni minulla oli lankaa 5550 g (arpajaispalkinto mukaanlukien, tarkistuslaskenta suorittamatta) ja koko kekoni on tässä: katsokaa ja ihailkaa!!!

My personal prey from our yarn hunting tour.
5,5 kgs of yarn, purchased from three different yarn shops in Tallinn:
 Karnaluks, Pronksi Lõngapood and Liann Lõngad. Me likes <3

Koko seurueen yhteenlaskettu lankaostosmäärä taisi ylittää 80 kg, ja Eckerön neuvotteluhuoneen pöytä kävi niille pieneksi. Minun saaliini oli sitten sieltä suurimmasta päästä, joskin Paella vei voiton. Itse asiassa ehdin jo niin tottua kanniskelemaan ostoksiani muovipusseissa, että olin vähällä lähteä tänään töihin roskapussi kourassa! En kuitenkaan valita, enkä varsinkaan tunnusta minkäänlaista lankakrapulaa: oli niin hauska päivä että vielä tänään aamullakin töihin ajellessa hymyilytti. Nauruterapiaa tuli taas ja runsain mitoin, ja auringonpaistekin helli meitä. Kiitokset siis kaikille matkaseuralaisille, ja etenkin organisaattorillemme Virpille!

Niin ja ne KYHäilyt. Ensimmäisen päivän aloitus jäi rästiin, ja toisen päivän aloitus oli tämä etiopialaisvauvannuttu vanhoista, hyvin mummolan kaapissa marinoituneista villalangoista.

Summernight Madness, Project No 1: Charity project for an Ethiopean baby.
I tried hard to finish this during boat ride to and from Tallinn, but unsucceeded sadly...

Pitkälle pääsin laivamatkalla mutta kesken jäi silti. Näkkäri saa tämän sitten myöhemmin postissa eteenpäin välitettäväksi, ja ehkäpä laitan vielä alulle vielä toisen samanlaisen. Niin ja se myös matkaan päässyt Bambu-paita... siihen en ehtinyt koskeakaan. Tiedossa neulomistäyteinen viikonloppu.

Ai niin, sytomyssyilyäkin olen harrastanut. Keskiviikkoiltana kävin viemässä 318 myssyä Lastenklinikan K10:lle sekä hakemassa lisää myssyjä kevään keräyspisteistä. Keräys on sujunut hienosti - kesän jälkeen jatkuu aikuisten syöpäosastot pääkohteena.

Tuhoa ufosi vol.1 &2: purkamista ja viimeistelyä

IHANAA KEVÄTTÄ YSTÄVÄISET!
The spring is finally here and snow started to melt, as hopeless as it seemed one week ago!
My subject for this post is destroying some UFOs... 

Novitan Neulomo-palstoilla on huhtikuun ajan käynnissä Tuhoa ufosi -kampanja. Tiedoksi niille, joille sana ufo vielä tarkoittaa jotain avaruudesta peräisin olevaa lentävää esinettä (jonka joku siskon serkun kummin kaima on ehkä joskus ehkä jossain havainnut): oikeasti lyhenne ufo tulee sanoista UnFinished Object, mikä voitaneen vapaasti kääntää esimerkiksi sanoilla keskeneräinen tekele. Harva innokas käsityöihminen kiistää näiden olemassaoloa, ja heidän perheenjäsenensäkin ovat niitä tiheästi havainneet. Ainakin meillä. Olin aiemmin kiltin tytön perikuva siinä mielessä, että työn alla oli yksi neule kerrallaan ennen kuin aloitin uutta, kunnes jouduin pahoille teille. Viimekesäinen KesäYön Hullutus totutti minut siihen, että keskeneräisiä töitä voi ollakin useampia yhtäaikaa. Sen jäljiltä kaapissani on vieläkin monta ufoa, joista osa kaipaa vain pientä loppuhiomista ja osa on vasta alulla, ja saattaa jopa joutua puretuksi. 

Ufotilanteeni räjähti käsiin pari viikkoa sitten, kun mummolareissulla tuli kaiveltua nuoruudenkotini komeroita. Palasin kotiin mukanani yhteensä kolme muovikassillista jämälankoja, ufoja (joista suurta osaa en muistanut olevan olemassakaan) ja ihan iskemättömiä, jopa laadukkaita 1980/90-lukujen lankakeriä. Huoh. Mikähän pakko minua ajoi nuo jämänyssäkätkin tänne pelastamaan - ei niillä mummolassakaan näyttänyt mitään hätää olevan.

Summa summarum: ufoinventaario löysi näitä kaappien kätköiltä jopa 17, enkä takaa että lukumäärä on lopullinen. Lisääkin voi vielä putkahtaa esiin. (Ja tähän tempaukseen piti sitten laskea mukaan myös huhtikuun aikana aloitetut tulevat potentiaaliset ufot, joten lukumäärä ei jää tuohon seitsemääntoista...) Siispä tuumasta toimeen.

Viime sunnuntaina aloitin helpoimmista. Ensimmäisen käsittelyn kohteeksi joutui virkkuutyö, jonka tarkoitus ja koko olemassaolokin oli jo unohtunut. Tämä oli siis näitä mummolan kaappien kyseenalaisia aarteita. Oletettavasti alulla on joskus ollut kesäpaita itselle. Materiaali oli kokenut jonkinlaisen muodonmuutoksen virkatessa: ilmeisesti puuvilla muuttuu käsissäni pelliksi. Lieneekö joku alkemian alahaara tämäkin?

Destroy your UFOS, part 1: Crocheted project from 1980s, was forgotten already, unknown, origin in my high school days 1988-90 (I think?).  Hard as metal. Transformed from cotton to iron in my hands???

Päätös tämän osalta oli helppo: purkuun. Koska noita jämälankoja riittää meillä muutenkin, lahjoitin nämä puuvillat sytomyssykeräyksen tarveaineiksi.

Transformed from metal back to cotton!
I gave these skeins to charity - they would suit well for knitting or crocheting chemo caps.

 Ufo No 2 oli myös jo päässyt unohtumaan, samoin se, kenelle tätä pikkuista hihaa (kokoarvio 90cm) olen alkanut tekemään. Jälleen kyse on projektista, joka lienee alkanut 1980-90-luvuilla ja on nukkunut siitä asti Ruususen unta mummolan kaapin kätköillä. Taitaa olla ensimmäinen kirjoneuleharjoitelmani, ja sen kyllä huomaa...

Destroy your ufos, part 2: also started in end of 1980s, or in 1990s.Who can remember?
Probably my first trial of coloured knitting.

 Eli purkuun meni sekin. Näistä langoista oli jo vaikeampi luopua, mutta silti luovutin lopulta (ihan pienimpiä nysäkeriä lukuun ottamatta) myssyihin nämäkin.


I also decided to destroy this one, and again gave away the yarn (surprise, for chemo caps!).

Seuraava projekti oli siinä ja siinä oliko edes ufo. Joskus tammikuulla olin kaivanut esiin kerään vanhaa Novita Jamaicaa ja aloittanut sytomyssyvirkkauksen - ohje oli Ravelrystä ja saattoi olla nimeltään Envy. Virkkaustaitoni yhdistettynä englanninkieliseen ohjeeseen ei kuitenkaan ollut hyvä yhdistelmä, eikä tästäkään mitään myssyä muistuttavaa alkanut muotoutua. Siis purkuun. Keskiosa oli erillinen kukkanen, jonka päätin pitää ja koristella sillä vielä jonkun myssykän. Tämän langan jätin vielä itselle.

UFO no 3: Was this really supposed to become a chemo cap? I don't think so...

...it will become only a decoration for a cap, at most... THIRD UFO DESTROYED!

Mummolan aarteita oli myös seuraava. Tämän olemassaolon olen jopa muistanut, valitettavasti. Tästä piti tulla kesäpaita yhdelle kummitytöistäni joskus v. 1998, mutta neitokainen on jo hieman kasvanut tästä ulos... Palat olivat valmiina, mutta viimeistely silloin jäi, koska silmääni häiritsi (ja kyseisen tytön äidin silmää olisi todennäköisesti häirinnyt vielä enemmän) tuo väriraja etukappaleessa: yksi kerä oli hieman eri sävyä.

UFO No 4: A hibernating project from end of 1990s: a nice, lacy & cabled sweater for my goddaugher (size appr. 90cm?). Only MAJOR problem was the difference in yarn color in front part. Well, she can not quite wear this anymore.

Tämän työn osalta kaipasin konsultaatioapua ja nappasin palat mukaani novitalaisten Jumbon neuletapaamiseen torstaina. Yllätyksekseni paidasta syntyi melkein huutoäänestys, jossa voiton nappasi Paella. Viimeistelin työn eilen ja Paella saa paidan tyttärelleen vietäväksi seuraavalla tapaamiskerralla. (Toivottavasti tytön pää menee kauluksesta läpi, olin silloin nuorena päätellyt tuon hieman tiukkaan...)

UFO No 4 turned out to be a nice shirt anyway, and I found a new owner for it from our knitting group.
Again, this colour seems to be quite fashionable ;D

Kaksi seuraavaa eivät vielä kovin pahasti olleet ufoutuneet. Kyse oli helmi-maaliskuulla aloitetuista sytomyssyistä, joissa vain viimeistely oli kesken.

UFO No 5: Pattern: Minttu-myssy. Yarn unknown. Women's size.

Ollakseni ihan rehellinen, äskeisestä Minttumyssystä viimeinen kiinteillä silmukoilla virkattu reunakerros on vieläkin hieman kesken ja odottaa sitä, että löytäisin jostain (Pukinmäen sytotapaamisesta?) pienen nyssäkän sopivaa lankaa. Jos ei löydy, virkkaan siihen vaaleanpunaisen reunuksen. 

UFO No 5. Pattern: Spiraalimyssy. Yarn: Novita Bambu. Decoration from the book "100 flowers to knit and crochet".
Warning: there seems to be a mistake in the pattern, and the size will be huge, unless you reduce the number of stitches!
I used 140 stitches and size is suitable for myself. I admit, this decoration requires some sense of humor from the user...

Ullaneuleen spiraalimyssy oli sellaisenaan jotenkin niin kovin tylsä, että heitin siihen koristeeksi kirjasta "Anna kaikkien kukkien kukkia" löytämäni porkkanan. Tämä on minun mielestäni aika hauska, eri asia on löytyykö myssylle riittävän huumorintajuista käyttäjää? Oma teinini oli ainakin tuosta kauhuissaan. Saatteeksi menevään lappuun kyllä kirjoitin, että koriste on helppo irrottaa jollei tykkää...

Viikko sitten lauantaina Menita Outletin neuletapaamisessa hiplasin Dalegarn Lerke -lankaa, joka oli vasta saapunut valikoimiin. Ja niinhän siinä kävi, että siitä kerästä syntyi huivihattu sytomyssykeräykseen. Samalla kokeilin magnoliapuisia kantikkaita pitkiä puikkoja, jotka eivät kylläkään oikein sopineet minun tiukkiskäsialalleni. Koristeet ovat omasta jämälankavalikoimasta.

Pattern: Huivihattu. Yarn: Dalegarn Lerke, 50 g. Size for a small girl.

Tämmöistä tänään. Huivihattu ei varsinaisesti ehtinyt ufoksi asti, mutta tempauksen sääntöihin kuului, että myös huhtikuun aikana aloitetut työt lasketaan. Koska minua vaivaa tätä nykyä kaamea startiitti, luon näköjään uusia ufoja samaan tahtiin kuin lopettelen vanhoja. Niinpä kesken on eilisen jälkeen jo kaksi muuta huhtikuussa aloitettua työtä. Vaan kyllä tämä tästä. Pääasia että saa edes osan noista vanhoista pois. Projekti jatkuu.

SNY:n kevätterveisiä ja villasukkia

Salainen Neuleystäväni muisti minua vihreällä paketilla. Paketissa oli tietenkin lankaa, Drops Delightia (samasta väristä syksyinen SNY:ni oli neulonut minulle sukat) sekä vyyhti aivan minun väristäni villalankaa (olisiko vironvillaa???). Lisukkeena oli suklaanaamio, lautasliinoja ja 2,5 mm pyöröpuikot.


March package from my Secret Pal. Some yarn, chocolate face mask, napkins and round needles (Drops 2.5mm/50cm).

 Vihreää on myös ollut puikoilla. Sain lopultakin valmiiksi palmikkosukat, joita aloittelin tammikuisella lomareissulla. Hyvin ehtivätkin jo puikoilla marinoitua. Samalla tuli supistettua vanhoja varastoja Novitan 7 veljestä -langan osalta.

Pattern: Novita Syksy 2007 ekstra. Yarn: Novita 7 veljestä (170 g).
Size: 39. 

Tätä lankaa jäi vieläkin, joten nyt on työn alla lapaset samasta langasta ja samaan tyyliin. Pian pitää varmaan ostaa lisää seiskaveikkaa, jotta saa vielä myssyn ja kaulaliinan...  No ei vaineskaan. Positiivinen yllätys oli se, ettei lanka ainakaan vielä neuloessa nöyhtääntynyt - saa nähdä miten käytössä käy. Tosin nämä sukat taitavat päätyä joululahjoiksi, joten käyttöön eivät joudu vielä pitkään aikaan. Kerta se on ensimmäinenkin, kun minulla on ensimmäinen joululahjan valmiina jo maaliskuussa!

Kesätunnelmia syksyn keskellä

Kävin tänään Soukan Menitassa, jossa vierailijana oli Sharon Brant Rowanilta. Sharon veti workshopin, jossa virkattiin Rowan Kidsilk Hazesta rintakoru:



Kiva siitä tulikin. Tähän olisi voinut vielä virkata piilosilmukoilla helmiä, mutta siinä vaiheessa sormiani jo syyhytti päästä ihan muun työn pariin. Virkkaaminen ei siis vieläkään ole lempilajini. Kidsilk Haze on kyllä ihana lanka, ei ollenkaan niin takkuinen kuin monet halvemmat mohairit!

Kuluneella viikolla valmistui myös yksi KYHäelmä eli KesäYön Hullutuksen aikana aloitettu, jo pahasti ufoutumassa ollut tekele.



Pattern: Novita Kesä 2007. Size: M. Yarn: Novita Malibu (509 g: 100g=132m)

Tämä auttoi mukavasti lankavaraston supistamisessa: sain monta sataa grammaa vähennystä vanhoihin varastoihin, vaikka jouduin yhden kerän ostamaan lisää. Kaikki vanhat jämänysäkerätkin tulivat käytettyä, sillä viimeiset kymmenen kerrosta on todella neulottu pätkistä. Lankaa jäi n. 60 cm pätkä, sen jälkeen kun pariin kertaan olin purkanut kaarroketta saadakseni langan riittämään päättelykerrokselle!

Muuten tämä oli taas tyypillinen Novitan ohje. Koska viime aikoina koko S on ollut minulle hieman tiukahko, tein nyt koon M, jonka mittataulukon ja kaavion mukaan piti olla oikea. Toisin kävi: tästä tuli minulle sittenkin hieman liian väljä, ja varsinkin kainaloaukoissa on toivomisen varaa! Uutta kesää odotellessa on vielä hyvä tuumailla pidänkö tämän itse vai laitanko suoraan Joulupukin pussiin.... (Ärrin murrin...!)

Muuten puikoilla on nyt aktiivisessa työvaiheessa sukkaa Novitassa bloggaavan Kristan sukkahaasteeseen (hyväntekeväisyyteen Libanonin pakolaislapsille). Koska sukkien teko pelkästään tahtoo tympiä, aloitin Menitassa lisäksi Travelling woman -huivin Salaisen neuleystäväni lähettämästä ihanasta Manos del Uruguay Silk Blend -langasta. Nyt siis niitä jatkamaan!