Kevätjuhlia ja erinäisiä haasteita

Onnittelut kaikille kevään ylioppilaille, valmistuneille ja koulunpäättäjille!

Congratulations for all who have finished their school today!

 Oma poikani sai peruskoulun päästötodistuksen ja sai äidin tirauttamaan parit haikeat kyyneleet. Mihin se lapsuusaika katosi...?

Yksi haaste on itsellänikin selätetty. Anniversary Mystery Shawl on valmis ja pingoittumassa. Kuvia on siis luvassa, kunhan valaistusolosuhteet ovat paremmat.

Tänään vietin koulun kevätjuhlien jälkeen aikaa Menita Outletin lankakahvilassa hyvässä seurassa. Mikäs siellä on neuloessa, kun on näin kaunis ympäristö. Onnittelut Menitalle onnistuneesta somistuksesta, alakerta on tosi viihtyisä ja tarjoaa väriterapiaa runsain mitoin! Siellä oli kyllä ihmisiäkin, vaikka moni taisi olla juhlimassa valmistuneita. Nämä kuvat nappailin jo muutama viikko sitten, kun kaupan alakerta oli vastikään avattu.

Yarn Café at Menita Outlet, Espoo. Beautiful! 

Esittelin Menitassa seuralaisilleni viikolla saamaani pitsiliinaohjekansiota, ja minut luokiteltiin masokistiksi. Aiemmin viikolla sain jo samasta syystä neulovalta työtoverilta luokituksen "Officially crazy." Näitä malleja jos mitä voinee pitää haastavina. Yksi läsnäolijoista antoi huomaamattaan minulle idean tämän ohjekansion ensimmäiseen käyttökohteeseen: suunnitteilla siis melko isokokoinen pitsiliina. Nyt pitäisi enää tietää minkälaista lankaa on "Feine Häkelkunstseide." Hienoa, ohutta silkkiä (?), mikähän voisi olla vahvuus? Ohje on, käyttötarkoitus on, aikataulukin työn haastavuus huomioiden melko tiukka, mutta lanka puuttuu. Täytynee tutkailla Ravelry projektitietokantaa. Ja kyllä, olen masokisti, haasteita olla pitää!

Olen saanut viime viikkoina parikin blogihaastetta, mutta vastaaminen on hieman viivästynyt. Neule-Kirppu haastoi minut vastaamaan 11 kysymykseen, ja taisipa Drucilla myös paiskata minulle saman kyselyn.

1. Minkä ikäisenä aloitit neulomisen/käsitöiden tekemisen? => Ala-asteella, mutta olen pitänyt välillä taukoja.

2. Minkä uuden käsityötekniikan haluaisit oppia? => Kehräyksen, ihan kunnolla. Aika ei vaan tahdo riittää.

3. Millaisia neuleita neulot eniten? => Pitsihuiveja, luulisin.
4. Unelmiesi lanka? =>Niitä on monia!
5. Suurin haaveesi? => Saada elää pitkään onnellista elämää rakkaideni kanssa ja neuloa paljon.
6. Minne haluaisit matkustaa? => Näitäkin kohteita on monia. Ensimmäisenä tulee nyt mieleen Kalifornia.
7. Kuvaile itseäsi kolmella sanalla? => Yllytyshullu, neuleaddikti, työnarkomaani.
8. Mikä ilahduttaa sinua tänään? => Poikani peruskoulun päättyminen ja hyvä todistus.
9. Hassuin paikka missä olet neulonut? => Ehkä turisteja täynnä ollut kiertoajeluvene Oslossa. Perhe ainakin häpesi. 
10. Onko sinulla muuta rakasta harrastusta käsitöiden lisäksi? => Näin kesäisin puutarhassa puuhastelu.
11. Lempivuodenaikasi ja miksi? => Kevät, kesä ja alkusyksy. Marraskuusta maaliskuun alkuun voisin nukkua talviunta.

Kiitokset Neule-Kirpulle ja Drucillalle haasteesta. Laiskuuttani en nyt laita eteenpäin, on niin vaikea keksiä 11 blogia jotka eivät tätä olisi vielä saaneet. Poimikoot haasteen kysymyksineen mukaansa ken tahtoo :)

Kevätyllätyksiä ja tunnustus

Postilaatikossa odotti Salaisen Neuleystävän lähettämä yllätyspaketti:

Paketista löytyi keväisen vihreitä tiskirättejä (yksi virkattu ja yksi neulottu), kerä Novita Miami-lankaa ja sille sopiva virkkuukoukku sekä kannustuskortti, jossa SNY-ystäväiseni kannusti minua edes jotain pientä virkkuutyötä kokeilemaan. Kiitokset kovasti, saatanpa tuota kokeillakin, nimittäin tuo Miamin väri on oikein houkutteleva, ja tuosta kerästä saattaisi syntyä vaikkapa virkattu sytomyssy. Kahvijuomakin syntyy virkkaustuokion viihdykkeeksi paketin lisukkeista. Kiitokset kovasti!

Toinen yllätys odotti aamulla täällä nettimaailman uumenissa. Huopatossunen antoi minulle tunnustuksen:

 

Tämä tunnustus tulee jakaa pitkäaikaisille blogituttavuuksille. Virpi sen jo saikin (hän olisi muuten itse oikeutetusti kuulunut saajien joukkoon), joten laitanpa tunnustuksen näin ollen eteenpäin seuraaville, joiden kanssa on tullut blogeja seurailtua ristiin ja rastiin:

Krista / Valkeat langat
Neule-Kirppu / Neule-Kirpun neuleet
Drucilla / Lankahamsterin tunnustukset
Hilima / Hiliman hääräykset
Olga / Olgan puuhat

Nyt uskaltaa jo luottaa siihen että kesä tulee: pihalla pilkistelee jo sipulikasvien nuppuja sieltä missä lämpö on jo voittanut lumen ja jään. Mukavaa kevättä!

Taikajakun saaga: osa III. Happy end, pikkujoulun merkeissä!

Kaikesta vastaanrimpuilustaan huolimatta taikajakku joutui nöyrtymään ja on siis valmis! Vaikka väri on hieman, hmm, sanoisinko haastava (muun asustuksen kannalta), lopputulos on sittenkin kohtalaisen onnistunut.



Pattern: Novita Syksy 2009. Yarn: Novita Rose Mohair, 260g. Needles: Addi 5mm.

Pitkän pähkäilyn jälkeen vaatekaapista löytyi paitsi taikajakkuuni sopivat tummanruskeat housut, myös ruskea puolihame, johon yhdistettynä jakku pääsi jo kanssani työpaikalle osoittautuen kerrassaan toimistokelpoiseksi. Useampikin kollega noteerasi ja kommentoi positiivisesti: väittipä joku jopa, että on ihan minun värisenikin! Ja toinen totesi, että jakku istuu hyvin selkäpuolelta. Kerrankin en jaksanut inttää vastaan vaan kiitin kauniisti tavanomaisen elisamaisen "no emmä ny tiiä, tää ny on vaan tällanen" -jargonin sijasta.

Tavallisesti kovin tylsä työvaihe, eli viimeisten saumojen ompelu, sujui tällä kertaa hilpeissä tunnelmissa. Homma nimittäin hoitui Neuleharppujen keskustelukerhon Jumbo-tapaamisessa, jossa tällä kerralla vietettiin pikkujoulua. Perinteiseen pikkujouluuun kuuluu tottakai kasa lahjoja!

Viimeisenä paikalle saapunut harppuystävä sai kunnian olla tonttuna, ja minulle osui näin hieno paketti!

Sisältönä ihan minun väriseni muistikirja, kuitukärkikyniä sekä Niiskuneiti-rasia täynnänsä lapsuusmuistoja useammallekin Harpulle mieleen palauttaneita kettukarkkeja. Namskis! Huomatkaa iloinen neulova tonttu kortissa, josta lahjan antajaksi paljastui Nele. Kiitos!!!

Itse paketoin lahjaksi kerän valkoista sukkalankaa ja pari Kool Aid-pussia höystettynä suklaakonvehdeilla. Koska halusin mukaan myös jotain ns. henkilökohtaisempaa, väkersin tapani mukaan viimeisenä mahdollisena iltana mukaan neulotun/virkatun tontun, joka päätyi Sansuin laukun somisteeksi. Tonttu tiesi mitä teki, uskonpa että KoolAid-pussini sattuivat kuin sattuivatkin osumaan hänen suosimaansa värimaailmaan!



 A Christmas elf that I made for our knitter groups Little Christmas meeting. This elf is now decorating Sansui's purse.

Tonttuun minulla ei ollut ohjetta, vain malli, jonka sain muutama vuosi sitten rakkaalta vanhemmalta sukulaiselta. Mallissa oli valkoiset tupsut myös tontun käsissä ja jaloissa, mutta jätin ne pois: a) väsymys voitti viime tingan näpertäjän ja b) minusta tonttu oli ihan kiva näinkin, ilman massiivisia valkoisia pompuloita.

Kuluneella viikolla sain myös Neule-Kirpulta tunnustuksen. Kiitos siitä Neule-Kirpulle ja mukavaa joulunodotusaikaa kaikille!

Juhlintaa

Meillä on juhlittu synttäreitä. Itse täytin reilu viikko sitten pyöreitä, kummipoikamme täytti kuluneella viikolla 2v, äitini tänä viikonloppuna 81v, ja pian pääsee poikakultakin mopoikään. Näin hienon kukkakimpun sain tänään sisareni perheeltä. Juuri minun makuuni, paljon lehtevää ja rehevää vihreää sekä syksyn sävyjä.

Viime bloggauksesta onkin jo kuukauden päivät. Varoitan jo etukäteen, että valmistuneita neulomuksia tällä kertaa on turha odottaa - poikkeuksena yksi huivihattu sytomyssykeräykseen.

Pattern: Scarf hat.  Yarn: Katia Bombay (Leftovers from my t-shirt), 82g/.
Needles; 3,5 mm. For our chemo cap charity project.

Synttärijuhlaputki alkoi viime viikolla Jumbon Neuleharppujen lahkotapaamisesta. Harppuystävät eivät olleet kelpuuttaa minua seuraansa tunnustettuani, etten ollut ehtinyt neuloa puoleentoista viikkoon. Jouduin siis lahjomaan heidät kakulla, joka kyllä kelpasi ;) . Sainpa vielä yllätyslahjankin!

My birthday cake in our latest knitter's meeting. And a surprise present from Virpi!

Harppuystäväni Virpi antoi siis minulle sakset: mistä hän oli arvannutkin, että kaikki pikkusakseni olivat kateissa? Taitavana ristipistoilijana Virpi oli pistellyt saksikoristeen nimikirjaimellani varustettuna muliinilangasta, joka on paitsi lempiväriäni, myös sävynimeltään Angelique. Saksien värikin on ihan kuin minua varten, ja tyynyn toinen puoli on kauniin hempeää ruusukangasta. Kiitos Kaunis Virpille! 

My knitter friend Virpi is also a very talented cross-stitcher. She gave me a new pair of scissors, decorated with a self-stitched little pillow. Yarn was selected especially for me - the name of this yarn color at Atalie is Angelique! A better picture can be found from Virpi's own blog.

Synttärijuhlinnan ohessa neuloin Jumbossa kummipojan synttärilahjapuseroa, jonka olin aloittanut jo hyvissä ajoin elokuulla. Álunperin olin jopa liikkeellä niin hyvissä ajoin, että tulin aloittaneeksi myös yhden pikkuhaalarin sekä edellä esittämäni huivihatun ajattelematta ollenkaan, että elo-syyskuun vaihteessa olen niin paljon työreissuja siellä sun täällä, etten ehdi (enkä varsinkaan jaksa) neuloa yhtään! Siispä harpputapaamisessa pusero oli vielä pahasti kesken ja kummipojan synttäreihin  enää kaksi päivää: pyörönä tehty etu- ja takakappale olivat sentään jossain kainaloiden paremmalla puolella ja pääntie lähestyi. Koska toinen ja kolmas nimeni ovat Viime Tinka, olin tuossa vaiheessa vielä sitä mieltä, että pusero vielä valmistuisi ennen naperokullan synttärijuhlia. Jos ei muuten, niin autossa matkalla juhliin Pohjanmaalle.

Toisin kävi. Ukkokulta sentään suostui ajamaan. Matkan aluksi mittailin puseroa siinä toivossa, että pääsisin aloittamaan jo pääntien. Kas kehveliä: ohjetta ja mittanauhaa hetken pyöriteltyäni totesin, että sisälukutaitoni oli hieman ontunut (taas kerran) ja olin aloittanut kainalot 3 cm liian aikaisin. Siis purkamaa - eihän kannata tehdä valmiiksi liian lyhyttä paitaa. Purin n. 10 cm puserosta, ja perille päästyämme olin suunnilleen samassa pisteessä kuin lähtiessämme. Jossain vaiheessa tuli mieleen, että harpputapaamisessa joku oli maininnut tekeleeni näyttävän hieman pieneltä 2-vuotiaalle. Kannattaisi kait kuunnella tarkemmin harppukavereiden puheita. No, totesin siis sisälukutaitoni kaipaavan lisäharjoitusta, ja menin mukaan kansalaisopiston kirjallisuuspiiriin, enkä ottanut edes neuletta mukaan. Jouduin siis ensimmäisessä tapaamisessa istumaan  paikoillani kokonaista kaksi tuntia keskustelemassa Baudelairen runoudesta ilman että käsillä oli mitään tekemistä, ja olin hyppiä seinille. Ei sillä, että aihe olisi ollut tylsä - päinvastoin - mutta sormeni vaan kaipasivat jotakin näprättävää. Ensi kerralla on varmasti neule mukana. Onkohan tämä joku ADHD:n alalaji? Levottomat kädet -oireyhtymä?

Juhlinta jatkui nyt viikonloppuna lapsuudenkodissani. Tarkoitus oli juhlistaa äitikullan 81-vuotispäivää. Suku tuntui kuitenkin luulevan, että minun jo viidettätoista kertaa vietetty 25-vuotispäiväni olisi jotenkin merkittävämpi tapahtuma. Velikulta esimerkiksi kantoi minulle tällaisen lahjakorin:

Birthday present from my dear brother & his family.

Kori sisälsi vaikka mitä. Kuvassa ei oikein erotu korissa istuva puusta veistetty, tervattu Kurre Orava, joka päätynee sopivaan paikkaan puutarhaamme koristamaan. Muita lisukkeita olivat pullo kuohujuomaa, ammumällejä eli kermatoffeita, kissapatsas ja ihanan iso kasa kukkasipuleita: joukossa pari todella ihanaa ja erikoista tulppaanilajiketta. Mukana oli vieläpä uudet puutarhakäsineet istutuspuuhia varten. Maltan tuskin odottaa ensi kevättä ja sitä, kun nämä kukkivat takapihallamme!

Veljen perhe tuntee siis mieltymykseni: puutarha, kissat ja namuset. Käsityötkään eivät unohtuneet, sillä mukana olivat vielä nämä:

Kummityttöni oli löytänyt kirppikseltä ihanan kirjotun kaitaliinan, joka tulee näyttämään älyttömän hyvältä ruokailuhuoneemme pöydällä yksivärisen ison liinan päällä. Lisäksi mukana oli sukkapuikot ja niille kätevä pidike, jossa voi säilyttää joko puikkoja tai keskeneräistä työtä silmukoiden karkaamatta (minullako muka ufoja kaapeissa...?!).

Siskokulta perheineen sekä toisen kummityttöni perhe toivat minulle kukkien lisäksi myös lahjan. Sain uuden kassin, joka todennäköisesti tulee pääsemään kanssani muutamaan neuletapaamiseen:

Birthday present from my sister & my goddaughter & their families.

Lahjapakkauksen virkaa toimitti siis Virkkuukoukkusen kassi, jossa teksti:

Kyl miul on tää neuloosi nää!

Sisareni taitaa pelätä että minulta loppuu lanka kesken, tai sitten hän tekee tämän ihan tahallaan: paisuttaa lisää jo ennestään pullistelevaa lankavarastoani. Pullistelevassa kassissa oli siis asiaankuuluvat namut (viinipullo ja tummaa 75% suklaata) sekä kaksi vyyhtiä vironvillaa, yksi kerä vihreää Nallea ja kaksi kerää minulle ennestään tuntematonta ruskeasävyistä mohairlankaa. Eipä siinä mitään, kyllä lankaa on aina hyvä olla varastossa! Lisänä oli pitkät ruusupuiset puikot (oikein käyttökelpoisen tuntuiset) sekä Virkkuukoukkusen pikku pussukka täynnä kaikenlaista tarpeellista:

Puikkoja, neuloja, virkkuukoukku, mittanauha... kiitosta vaan, juuri eilen manasin että silmäneulat ovat nekin taas hukan teillä! On meillä ihana perhe. Ja äänekäs, kun ollaan koolla parinkymmenen hengen voimin, kuten tänään. Hässäkästä huolimatta kummipojan puserokin on taas pari askelta lähempänä valmistumista.

Eikä siinä vielä kaikki. Äitikullan minulle hankkima lahja se vasta onkin huomionarvoinen. Kuvat antavat vielä odottaa itseään, sillä kyseinen lahja ei mahtunut tällä reissulla autoomme. Sain nimittäin rukin. Pitäneekin lähteä kirjastoon opiskelemaan kehräämisen teoriaa. Vinkkejä otetaankin vastaan, paitsi kehräämisen aloittamiseen, myös raaka-ainehankintoihin! Epäilen kyllä hieman riittääkö meikäläisellä a) hermot, b) hienomotoriikka tuohon puuhaan, mutta kaikkeahan pitää kokeilla, eikös?! Ja vaikka kehräys ei olisikaan meikäläisen laji, rukki on hieno sisustuselementti. Sormia syyhyttää jo laittaa yläaula uuteen uskoon, jotta rukki saisi sieltä arvoisensa sijoituspaikan.

Kun tässä nyt on ollut kaikenlaisia lahjomuksia, lisätään vielä yksi. Jo monta viikkoa sitten, vielä elokuun puolella, Hilima Neulomosta antoi minulle blogissaan tunnustuksen:

Aiheena oli tunnustaa omat suosikkinsa ja jakaa sitten tunnustus 10:lle bloggaajalle eteenpäin. En jaa tunnustusta enää eteenpäin, koska niin moni sen ansaitseva on sen jo saanut, mutta tunnustan seuraavat asiat:

1. VÄRI: Vihreän ja ruskean sävyt.
2. ELÄIN: Kissa, ehdottomasti!
3. NUMERO: 40  (myönnän, tämän kopioin suoran Hilimalta, oli niin osuva, kengännumeroni siis ;))
4. ALKOHOLITON JUOMA: Kivennäisvesi. Ja Cappuccino.
5. FACEBOOK VAI TWITTER: Facebook. Olen niin kalkkis, etten ole tutustunut Twitteriin vielä ollenkaan.
6. INTOHIMO: Käsityöt (niin ja muuten vaan työt...)
7. LAHJAN SAAMINEN VAI ANTAMINEN: Antaminen. Mutta saaminenkin on vielä kivempaa, ainakin jos lahja osuu niin nappiin kuin nämä synttärilahjat.
8. KUVIO: Öö? Empiretyylinen kirjonta?
9. PÄIVÄ: Lauantai
10. KUKKA: Tulppaani

Kiitokset Hilimalle tunnustuksesta sekä sukulaisille & Virpille lahjuksista! Anopin lahjan laitan näytille sitten, kun äidin antama rukkikin on kotiutunut. Kiitos kimaltelevista lahjoista myös ukkokullalle ja kummipojalle, näiden Positiivarit.fi -sivustolta löytämieni säkeiden myötä!

Minäkö keski-ikäne?
Kuule sie heitukka.
Mie oon mahti-ikäne.

Mahti-ikäne on sellane,
ko ei tartte enää äiteelt kysyvä neuvoa läty paistos
tai ees häräfile marinoimises'

Ko ei tartte välittä,
mitä naapurin lanko mun uuest jakauksest mietti.

Ko viisaut ja kokemust on enempi
ko kaheskymmenes teinis yhteens.

Ko osaa olla ittes kans
pystyp'päin.

Sillee komiast.

Tunnustuksia

Lankahamsteri Drucilla ja viime kevään salainen neuleystäväni, Villasilla-blogin Maija ovat muistaneet minua tunnustuksella:

 

Tunnustus edellyttää vastausta seuraaviin kysymyksiin:

1. Lempiväri

Onpas vaikea kysymys. Kyllä se taitaa löytyä akselilta vihreä-ruskea-oranssi. Jos yksi on pakko valita, sanotaan vihreä kaikkine eri sävyineen.

2. Lempiruoka

Näitäkin on niin monia... tätä nykyä pekoniaamiainen salaatin kera ;), tai mikä tahansa missä on vuohenjuustoa, esim. vuohenjuustosalaatti. Eikä hyvin paistettua naudan sisäfilettä hyvän kastikkeen kera voita mikään! Eilen selätin yhden kouluaikojen trauman: söin kaalilaatikkoa ja yllätyksekseni huomasin senkin olevan hyvää...

3. Minne haluaisin matkustaa
Tähän kuuluisi varmaan vastata jotain kaukaista ja eksoottista, kuten Thaimaa, Kiina, Australia, Etelä-Amerikka... missään niistä en ole vielä käynyt. Olen vaatimaton ja sanon Lappi. Useamman vuoden olen miettinyt vaellusretkeä Lapissa, mutta se on aina siirtynyt. Ilmeisesti liian kaukana, jotta voisi lähteä tuosta vaan, ja liian lähellä, jotta tulisi suunniteltua kunnolla pitkän kaavan mukaan.

 

Toisaalta haluaisin käydä taas Kaliforniassa, jossa asusteltiin jonkin aikaa vuosituhannen vaihteessa. Hinta ja rajallinen lomapäivien määrä on tavannut lykätä sitäkin.

 

Kiitokset molemmille tunnustuksesta! Haaste pitäisi laittaa eteenpäin. Melkein kaikki tuntuvat sen jo saaneen, mutta valitsen kolme: Kissailua ja kässäilyä, Soppaa ja silmukoita sekä Hooneule. Ensimmäisessä ihailen kissakuvia (tietysti) sekä aivan uskomattoman hienoja nypläyksiä, toisessa herahtaa vesi kielelle ja kolmas pistää aina muuten vaan hymyilyttämään.

 

 Nyt lähden viettämään iltapäivää ja iltaa ns. tyttöjen kesken. Ohjelmassa mm. elokuva Morsiusneidot. Palataan neuleaiheisiin taas huomenissa.