Joulun salaisuuksia

Mediahiljaisuus on päättynyt! Joulun salaisuudet ovat oiva tekosyy laiskuudelle blogin päivityksessä.

Merry Christmas! - Iloista Joulua!

Jotain on kuitenkin syksyn mittaan valmistunutkin. Kummipoika sai joululahjaksi tämän hetken trendilapaset. Jatkan siis kirjoneulekammoni selättämistä.

Pattern: Horatio and Oren. Yarn: 27 g of teetee pallas (petrol blue),  20 g of Novita Wool (white). Size for a 4-5 year old. 

Oma poika sai Kontio-sukat. Ihana ja hyvin istuva malli!

Pattern: Kontio. Yarn: Novita 7 veljestä. Size 46, consumption 142g/285m. 

Joulun salaisuuksista riittänee päivitettävää vielä pariinkin postaukseen, kunhan kaikki paketit löytävät saajansa ;). Iloista Joulun jatkoa siitä huolimatta, että sää on hyvin epäjouluinen ainakin täällä eteläisessä Suomessa!

Koiranruusuja arkea odotellessa

Kävin maalla. Sieltä löytyi monenlaisia eläimiä, esimerkiksi nämä söpöläiset.

 

Voikukkia maistelevaan seurueeseen liittyi kuokkavieraskin.

Löytyi sieltä maalta yksi kyykäärmekin, muttei löydy enää. Ei siitä sen enempää.

Tämähän on edelleen neuleblogi, vaikka välillä on vähän rönsyilty. Siispä asiaan. Intouduin lähtemään mukaan Lontoon olympialaisten kunniaksi Ravelryn Ravellenic Games - varjotapahtumaan. Tapahtumahaasteeksi valitsin kammoamani kirjoneuleen, ja tavoite oli vähän kuin Suomen olympiajoukkueella: teen parhaani ja katson mihin se riittää. Ohjeen ja mallin valinta määräytyi käytettävissä olevasta langasta: viime vuonna neulomastani palmikkoliivistä jäi harmillisesti vajaan sadan gramman kerä lämpimän oranssia Heaven's Hand Wool Classicia, ja tulin jo silloin ajatelleeksi että tuo lanka näyttäisi mainiolta kirjoneulelapasissa. Taisin jopa hamstrata hätäpäissäni ja paremman vaihtoehdon puutteessa sitä varten pari (!) kerää metsänvihreää seiskaveikkaa. Kun langat olivat jo vuoden marinoituneet kaapissa ja projekti mielessä, piti valita paksuille langoille  tarkoitettu ohje. Ravelrystä valikoitui työhön malli Dog Rose Mitten, koiranruusulapaset.

Pattern: Dog Rose Mitten. Yarn: Heaven's Hand Wool Classic (orange)38 g, Novita 7 veljestä (green) 74 g.
Needles: 3,0/3,5mm.

Ohjeen silmukkamäärä tuntui hieman isolta näin paksulle langalle ja siltä se pian alkoi näyttääkin. Kirjoneule oli minunlaiselleni aloittelijalle jo yksistään sen verran iso haaste, ettei tullut mieleenkään sekoittaa samaan projektiin enää mallin muokkausta. Keskeneräistä lapasta kokeiltuaan mieheni ilmoittautui sen vapaaehtoiseksi käyttäjäksi, joten tein parin valmiiksi tarkasti ohjetta noudattaen. Miesten kokoa niistä tulikin.
Jämäkeriä harmiteltuani päädyin tekemään toiset samanlaiset lapaset, ja tällä kertaa kavensin mallia jättämällä pois mielestäni turhat ja jopa rumat kaksoisraidat sivuissa. Pienensin myös puikkokokoa neljännesmillimetrillä. Toinen kerta toden sanoi, ja näistäpä tulikin omiin kätösiini mainiosti sopivat! Jopa käsitöiden suhteen kovin kriittinen äitini totesi, että kirjoneuleeni alkaa pienen harjoituksen jälkeen näyttää ihan hyvältä.

Another pair of Dog Rose Mitten, slightly modified - only one orange stripe on the side - and  slightly smaller needles: 3,0/3,25mm.

Vielä todiste siitä, että eri lapaset ovat kuvissa.

Nyt voimme sitten ukkokullan kanssa odottaa talvea ja leppoisia kävelyretkiä lähes identtiset lapaset käsissä. Ukkokulta istuu nytkin vieressä ja katsoo Ruuskasen keihäsmitalijuhlintaa ruusulapaset kädessä. Älkää kysykö miksi. Juniori taitaa olla hieman eri mieltä siitä voiko Mies laittaa ruusulapaset käteensä, mutta antaa hänen ihmetellä ;-).

Kokeilin näissä tekniikkaa, jossa kirjoneuleen kuviolanka neulotaan oikealta kädeltä, hieman tähän tyyliin, kuitenkin niin että kuviolanka oli oikealla.En myöskään heittänyt sitä amerikkalaiseen tapaan, vaan yritin pitää oikealla enemmän eurooppalaiseen tyyliin. Langankireys oli minun tyylilläni hieman hankala säätää oikeanpuoleiselle langalle, joten sanotaanko että harjoitus jatkuu. Kirjoneulekammo on selätetty ja jatkoprojektit pyörivät mielessä.

Ensimmäinen lapanen valmistui sutjakkaasti leppoisan mökkiviikonlopun ansiosta, mutta toinen tuli tehtyä kahteen kertaan. Jälleen tuli todistettua, ettei harpputapaamisissa kannata yrittää mitään haastavaa kuten luoda silmukoita. Resori tuli purettua kertaalleen väärän silmukkamäärän takia, ja sen jälkeen sähläsin kirjoneuleessa muuten vaan. Sen siitä saa, kun harppujen kanssa on aina niin hauskaa. Paremmin sujuivat ristipistot, kun viime sunnuntaina tapasimme Huopatossusen luona ristipistotapaamisen merkeissä. Tapaaminen venähti yli kuusituntiseksi ja ufoni jopa eteni. Laskin, että parinkymmenen tällaisen iltapäivän jälkeen se saattaisi olla valmis, joten täytyisi järjestää näitä useamminkin.

Loppuun vielä ne pakolliset puutarhakuvat, nyt kun on vielä kuvattavana muutakin kuin lunta. Salkoruusut alkoivat kukkia, ja niiden väri olikin yllättävä. Myös maanpeiteruusut ovat kukassa.

Jahas, ja blogger teki sen taas. Käänsi kuvan poikittain. Plääh.

Lankaisat läksiäiset

Neuleharppuseurueemme pitkäaikainen jäsen Nele aikoo jättää meidät ja muuttaa toiselle puolelle Tellusta eli Australiaan. Vaikka yritämme vielä keksiä erinäisiä keinoja saada hänet jäämään, osallistuimme kuitenkin mieluusti hänen järjestämilleen läksiäiskutsuille.

Kun kymmenkunta Harppua kokoontuu yhteen, ei lankaa, ruokaa ja meteliä voi välttää. Kuvassa enää rippeet jälkiruokatarjoilusta kauan sen jälkeen, kun pääruoat oli jo syöty. Tai ainakin osa niistä. Nele ehkä pärjää jämillä muuttoonsa asti.

Nelen asuintalossa kaikuneet ääniefektit auttoivat merkittävästi hieman myöhemmin saapuneita löytämään oikeaan osoitteeseen. Ohjelmassa oli luonnollisesti puikkojen kilistelyä: itse sain viimeistellyksi viikon verran keskeneräisenä roikkuneet siililapaset, jotka toivottavasti vielä sopivat kummipojan kätösiin.

Pelkän neulomisen lisäksi saimme aikaan myös muuta lanka-aiheista: sekä Paella että minä saimme hyödyntää Nelen kerimislaitetta, vaikka kaverin kätösiä tarvittiin vyyhdinpuiksi.

Paellan turvonneet peukalot???

Kerimislaitteen ansiosta sain aiemmin keväällä Salaiselta Neuleystävältä saamani huivisilkkivillalangan kerälle ja huivin alulle. Kokonaista neljä kerrosta tehtynä tällä hetkellä. Siitä se lähtee, vaikka hyppäys Sylvi-takin puikkokoosta 6 mm huivilangan vaatimaan 3 mm:iin oli aikamoinen.

Kerimisen, neulomisen ja virkkaamisen ohessa leikimme kotikemistejä ja jonottelimme valkoisten lankavyyhtimme kanssa Nelen liedelle...

...jossa porisi illan aikana jos jonkinvärisiä noidanliemiä. 

Näin siis autettiin Neleä pääsemään ennen muuttoa eroon hamstraamistaan Kool-Aideista. Aika hyvää työtä siinä teimmekin, ja värjäyskattiloiden poristessa liedellä Nelen keittiö alkoi illan mittaan muistuttaa ilmastoltaan enemmän tropiikkia kuin Espoota. Tämmöinen spagettilautanen minulla oli kotiintuomisina (ja kotiinhan ei lähdetty, ennen kuin ukkokullat alkoivat soitella perään yhdelle jos toisellekin).

Lankaspagetti sai kuivua kylppärissä, ja aamulla se oli valmista vyyhditettäväksi. Näin siis kerä valkoista Schoppelwolle Admiralia sai muuntautumisleikin ansiosta aimo annoksen lisää viehätysvoimaa. Kuvan värisävyt eivät imartele vyyhtiäni, joka luonnossa on paljon kauniimpi: ihana turkoosinvihertävä sävy.

Tästä tulee ennen pitkää Nele-sukat, koska vyyhti on ihan illan emännälle tyypillisen värinen. Sopiva ohje pitää vaan päättää. Täytynee hankkia lisää Kool-Aideja omaankin varastoon, tosin enpä tiedä onko koolaus yhtä hauskaa yksin kuin seurassa. Johtaa vaan pahimmillaan valkoisen langan ylettömään hamstraukseen.

Kiitokset vaan kaikille harppusille, oli taas niin mukava tavata. Seurueen jäsenten erilaisuus ja samalla niin suuri samanlaisuus on aina niin virkistävää. Seuraava tapaaminen olisikin jo.... hetkinen... ...huomenna?! Sitä odotellessa Sylviä viimeistelemään. Jospa se lopultakin valmistuisi.

Joululahjoja

Napoleon rakastaa joulukuusta, tai oikeastaan sen koristeita joilla on kiva leikkiä.
. Napoleon The Cat loves our Christmas tree, or at least its decorations. They are fun to play with.

Löytyihän se joulumieli. Kiitos vaan hyvän joulun toivotuksista kaikille! Pari päivää ennen joulua oli sentään luntakin maassa, ihan vain parin päivän verran. Sen jälkeen sää onkin ollut taas etten sanoisi kesäinen, tai ainakin syksyinen.

Joulupukki lienee jo joka paikassa käynyt, joten tämä varsin laiska tonttu voi hieman paljastella tekemisiään. Petunia valmistui jo kaksi viikkoa sitten. Kuvaaminen sisätiloissa on meillä aina haasteellista tiettyjen häiriötekijöiden vuoksi...

Pattern: Petunia. Yarn: Some wool from Estonia, 170g. Needles: 4 mm.

...ulkona kuvaamisen saa sentään tehdä rauhassa. Huom. Kuvauspäivämäärä 11.12.2011 ja ruoho on yhä vihreää. Orvokkikin kukkii vielä taustalla.

 

What an exceptional winter we have this year. Mid-December, and still the grass is green and violets are flourishing.

Pakko myöntää että tämän huivin lanka näytti kauniimmalta kerällä kuin valmiina neuleena. Värit ovat aika... ...sähäkät. Toivottavasti saaja kuitenkin tykkää. Väriterapiaa kaamokseen?
Petunian saajan poikaselle meni siililapaset.

Pattern: Unknown? Yarn: Drops Alpaca, Järbogarn Tindra.

Toinen poikanen saanee samanlaiset pienellä viiveellä. Joulupukkihan on vanha ja hajamielinen, ja toisinaan saattaa toimittaa paketit vääriin osoitteisiin, eikös?

Meidän perheen miehet (mies, poika ja veljet) saivat tällä kertaa pipoja. Laskutaitoinen lähimmäinen hoksaa, että em. määritelmällä saajia on neljä ja kuvassa pipoja on vain kolme. Johtunee siitä, että yksi on vasta menossa puikoille... ...kaikki ovat silti jo piponsa saaneet. Ai miten? No miettikääpäs sitä.

Pattern: Bus hat. Yarn: Rowan pure wool dk, 50g/hat. Needles 4mm.

Veljenvaimo sai lämpimät lapaset. Meikäläisen käsialalla seiskaveikasta nelosen puikoilla neulottuna ovat kuin peltiä: ei mene tuuli läpi ihan herkästi.

Pattern: Novita 7v ekstra. Yarn: Novita 7 veljestä.

Aika moni sukulainen jäi vielä ilman itsetehtyä lahjaa. Nyt on onneksi täällä blogissa ylhäällä kuka sai mitä, joten ensi vuonna voisi vähän vuorotella. Suunnittelin hieman käyttäväni tulevan tammikuun ensi joulun lahjoihin, ettei taas aika loppuisi kesken.
Tänään olikin ainutlaatuinen Tapaninpäivä. Tarkoitus oli viettää sitä mummolassa koko suvun voimalla perinteiseen tapaan. Niin kävikin, mutta jotain kovin epätavallista päivässä silti oli. Nimittäin maan yli pyyhkäissyt talvimyrsky katkaisi mummolasta sähköt aamulla puoli kahdeksalta. Kynttilöitä saatiin kasaan sen verran että nähtiin sytytellä puuhella ja keitellä pannukahvit. Päivän valjettua kävi ilmi, että meidän mummola, joka siis sijaitsee niin maalla kuin vain voi ja liikenneyhteyksien kannalta varsin syrjäisessä paikassa, oli iloisesti motissa. Kaikki ihmisten ilmoille vievät tiet olivat poikki kaatuneiden puiden takia. Mummolan naapurista nuorempi sukulaiseni yritti päästä töihin lähtemään, mutta yritti kaikkia mahdollisia reittejä eikä mistään päässyt autolla läpi. Pari tuntia myöhemmin, kun hänelle sijainen oli jo löytynyt, tiet oli jo ainakin osin raivattu ja loppukin suku pääsi paikalle.
Myrskyisen yön jälkeen paistanut talviaurinko valaisi jouluruokia notkuvaa pöytäämme, mutta jälkiruokakaffeet saatiin juoda taas varsin tunnelmallisessa kynttilänvalossa ja hiukan alkoi jo pimeys harmittaa. Sähköt sentään palasivat vastikään oltuaan kymmenisen tuntia poissa. Mieleenpainuva tapaninpäivä siis kertakaikkiaan. Nyt ei muuta kuin uutta vuotta kohti!

Kaamosväsymystä?

Viime bloggauksesta onkin kulunut aikaa. Osasyy on ollut työstressi, joka yhdistettynä  tähän vuodenaikaan ja jonkinasteiseen kaamosväsymykseen pusertaa pienestä ihmisestä viimeisetkin energiahiukkaset. Toinen syy on Elisan pätkänettiyhteys, jolla on nykyään tapana mennä hermoja kiristävällä tavalla poikki aina kun saan kotikoneeni auki. Mutta selityksistä itse asiaan: viime postauksessa suunnittelin tekeväni kämmekkäät Traveling womanin jäännöslangoista, vaan ei niistä sitten tullutkaan kämmekkäitä. Tuli lapaset.

Yarn: Manos del Uruguay Silk Blend (Color 2220), 50g/137m. Needles 4 mm.
Pattern: my own; modified from Traveling woman shawl.

Malli näihin kehittyi omasta päästä sitä mukaa kuin työ eteni, mutta sormiosan kuvio on lainattu Traveling womanin mallikerrasta. Tätä lankaa jäi sitten vieläkin kämmekkäiden verran.

Marraskuun pimeä ei näköjään rasita amazoninliljaani, joka kiduttuaan huonossa hoidossani  monta vuotta melkein kuolemankielissä intoutui nyt ensimmäisen kerran kukkimaan.

On se vaan niin kaunis, ja tuoksuukin hyvältä! Vielä kun vähän tuuheutuisi ja kasvattaisi lisää komeita lehtiä. Ilmeisesti kannatti investoida viime talvena altakasteluruukkuihin, sillä tänä vuonna myös kliiviani kukki ensimmäisen kerran. Muutkin huonekasvini näyttävän nauttivan siitä, ettei mullan kosteus koko ajan vaihtele aavikko-olosuhteiden ja rämeikön välillä.

Äidilläni on ollut koko ikäni komea amazoninlilja, ja hän väittää, että tuo kasvi kukkii aina juhla- tai merkkipäivinä. Tiedä häntä, mutta tämän nykyisen liljani edeltäjä kukki minulla sekin vain kerran: palatessamme ukkokullan kanssa häämatkaltamme kotona odotti yllätys, sillä lilja oli täydessä kukassa. En kyllä vielä tiedä mitä tämä yksilö nyt juhlii. Olisiko kyseessä rakkaan kummityttöni tulevan pienokaisen tuleva syntymä??? Tosin liljankukinto on jo lakastumassa, eikä vauvauutisia vielä ole kuulunut, joten ehkä kyseessä on sittenkin Isänpäivä. Niin tai näin, tämänhetkinen neuleprojektini on haalari tulevalle suvun nuorimmaiselle äitinsä valitsemasta vironvillasta. Pian pääsenkin testailemaan tuo sellaisenaan karhean villan pehmittämistä. Kiitos jo etukäteen vinkeistä kaikille niitä lähettäneille - konstit on näköjään monet, ihan valinnanvaikeus iskee.

Last, but not least: olipas taas mukavaa saada paketti Salaiselta Neuleystävältä. Mietinkin, kuínka paljon oikein paljastankaan itsestäni täällä netissä, kun näköjään on noin helppo löytää minua miellyttäviä lahjoja. Paketissa oli ensinnäkin kolme hienoa auringonkukkanappia, ja auringonkukka on siis yksi monista lempikukistani. Pandan suklaakonvehtirasian kansiteksti ilahdutti erityisesti - Elämä on kuin suklaarasia. Tämä suosikkileffani Forrest Gumpin unohtumaton mietelmä on lempiaforismejani (Life is like a box of chocolates: you never know what you're gonna get). Ja suklaa nyt on kuin lanka - sitä ei voi koskaan olla liikaa.

 

November gift from my Secret Pal.



Paketissa oli myös Kool-Aideja ja 100 g vyyhti Lankakauppa Kujeen bambumohairsukkalankaa. Nyt on ilmeisesti ihan pakko lähteä kokeilemaan koolausta. Olen sitä jo pitkään suunnitellut ja jopa hankkinut pari Kool-Aid-pussia sen jälkeen, kun Hesarissa oli alkusyksyllä artikkeli aiheesta. Näiden uusimpien lisäysten myötä minulla onkin jo varsin hyvä väriskaala mehuvärejä valittavissa. Epäilen silti, että värjäyskokeilu ajoittuu vuodenvaihdevapaisiin, ellei peräti ensi kesään: minulla on ikävä taipumus rimakauhuun uusien työtapojen kokeilussa. Kiitos jälleen SNY:lle!