Kalifornian auringossa, osa V. Kanjoni-ihmeitä, hulabalooelämää ja kotiinpaluu.

Kotiinpaluusta jo kaksi viikkoa. Olisiko aika saada matkakertomus loppuun?

Hollywoodin kuumuudesta ajoimme yhtäjaksoisen pidemmän pätkän Arizonaan: muutama sata kilometriä silkkaa autiomaata...

Desert view somewhere in Arizona.

...ihan vain näitä maisemia varten.

Grand Canyon, Arizona.

Anteeksi kuvaspämmäys, en millään osannut valita minkä laittaisin ja minkä jättäisin pois!

Grand Canyon on näkemisen arvoinen paikka. Helteestä huolimatta kävelimme muutaman kilometrin polun kanjoninrinnettä päästäksemme taas hieman rauhallisemmille paikoilla ja vähän kauemmas turistilaumoista. Itse kanjoniin emme kuitenkaan laskeutuneet; se olisikin heinäkuun helteessä hullun hommaa. Jos kanjonin reunalla lämpötila oli luokkaa +28C, syvällä kanjonissa se saattaa olla välillä +40-+50C.

Kanjonilta lähdettyämme pysähdyimme iltapalalle pikkukaupunkiin nimeltä Williams, joka sijaitsee kuuluisan Route 66 -maantien varrella.

Kaupat olivat enimmäkseen kiinni - jälleen kerran. Harmi, sillä olisi ollut hauska pistäytyä tässä tilkkutyöpuodissa.

 

Sekin jäi siis haaveeksi, joten meidän oli tyytyminen katselemaan villin lännen showta Williamsin kadulla. Enkä raaskinut toteuttaa haavettani cowgirl-bootseista ja stetsonistakaan, vaikka niitä myyvä putiikki olisi vielä ollut auki... nyt kaduttaa.

 

Wild West show in Williams, Arizona.

Matkasukkien hidas eteneminen alkoi tässä vaiheessa matkaa tympiä. Ajaessamme Grand Canyonilta kohti Las Vegasia ja matkan varrella sijaitsevaa Hooverin patoa piti jo kaivaa matkalaukusta Puro Batikit esille ja tehdä pari sytomyssyä.

Hoover Dam at Colorado River, on Arizona-Nevada border.

Padolle saapuessamme lämpötila ulkona oli reilusti yli 40 astetta Celsiusta. Minä tuskastun jo elohopean noustessa yli 25 C:n, joten en todellakaan halunnut kierrellä ulkona jo aiemmin näkemääni patoa katselemassa. Ei sinänsä, onhan tuo valtava, puolelle Kalifornialle energiaa tuottava insinöörien aikaansaannos sinänsä aika mykistävä. Tutustumiskierroksen sijaan suunnittelin istuvani mukavasti ilmastoidussa kahvilassa neulomassa. Se ainokainen kahvila vaan olikin täpötäynnä turisteja, eikä sinne voinut jäädä pöytää varaamaan ruokailematta. Niinpä löysin itseni ulkoa istumasta portailla, +40C lämmössä, neuloen 100% polyakryyliä sormet hikisenä. Ai ihanuutta.

Myssy kuitenkin valmistui juuri sopivasti siinä vaiheessa, kun miesväki palasi parin tunnin kierrokseltaan. Olipa mukava kuulla, että lähes koko kierros oli ollut ilmastoiduissa tiloissa.

Pattern: Butterfly hat (Ravelry). Yarn: Novita Puro Batik (199m/100g). Yardage: 61g/121 m. Needles: 4,5 mm.

Hooverin padolta matkasimme Las Vegasiin, joka oli n. 2200 mailia pitkän automatkamme päätepiste. Rauhaa rakastavana ihmisenä olisin mieluusti jättänyt tämän paikan kokonaan väliin: etenkin, kun Vegasiin saavuttaessa auton lämpömittari näytti huikeita lukemia.

Ulkona oli siis tuossa vaiheessa kuumaa 118 Fahrenheit-asteen eli noin 47 Celsius-asteen verran. Sinänsä mukavaa, jos ei tarvitse liikkua mihinkään eikä tehdä yhtään mitään. Perheen kanssa piti kuitenkin lähteä kävelemään Vegasin kuuluisalle hälisevälle Stripille ja illalla musiikkiteatteriin.

Las Vegas Boulevard (The Strip).

Ei nähty sentään Freddie Mercurya lavalla, vaikka Michael Jackson ja Elvis olivatkin edelleen elossa. Yksi hikinen iltapäivä Stripillä riitti minulle, ja matkan viimeiseksi päiväksi sain järjestettyä miesväen kaupungille keskenään ja itseni lankakauppaan - minnekäs muuallekaan.

Yarn Shop in Las Vegas: Gail Knits.

 Ravelryn tietokannasta löytyi kaksi lankakauppaa muutaman mailin säteeltä hotellista: Gail Knits sekä Wooly Wonders. Molemmissa näytti olevan mahdollista tavata torstaipäivänä muitakin neulojia. Päädyin lähtemään taksilla Gail Knitsiin: kymmenkunta kilometriä noissa lämpötiloissa olisi kävellen ollut hieman liikaa. Taksi maksoi ennakoitua enemmän, mikä vähän harmitti, varsinkin hoksattuani liian myöhään että puolen kilometrin kävelyllä olisin päässyt suoraan bussireitin varteen ja päivälippukin oli voimassa. Kaupassa istuskeli kauppias Gail itse sekä neljä vanhempaa rouvashenkilöä neulomassa. Kiersin valikoiman läpi ja petyin: paljon efektilankoja ja keinokuituja. Cascadea löytyi erivahvuisina laatuina, mutta ei mitään kiehtovaa väriä. Joitain eurooppalaisia lankoja oli myös: kalleinta Marks & Kattensia mitä olen nähnyt. Ei siis ollut tarvetta ostaa lankaa. Ostin kuitenkin Great American Afghan -kirjasen. Vaikka en osaa kuvitella itseäni virkkaamaan miljoonaa samanlaista isoäidinneliötä tilkkupeittoon, voin hyvin kuvitella hyödyntäväni erinäisiä jämäkeriä hieman vaihtelevampaan peittomalliin. Siis vähän pidemmällä aikavälillä.

The nice booklet which I found at Gail Knits. And another chemo cap - pattern Dusty Hill.

Gail Knitsin lanka- ja lehtivalikoiman katsastettuani istahdin rouvien seuraan neulomaan ja aloitin uuden sytomyssyn viime kesän t-paidan ylijäämä-Katiasta. Keskustelun kuluessa kuulin, että Gail Knits on Las Vegasin paras lankakauppa, "koska siellä toisessa, Woolly Wondersissa on niin paljon villaisempia lankoja." Jep. Väärässä paikassa jälleen kerran, olisi sittenkin pitänyt mennä Woolly Wondersiin. Sinne en enää ehtinytkään ennen illan stand up -komiikkashown alkamista. Palasin siis bussilla hotellille pakkaamaan tavaroita paluumatkaa varten sekä viettämään iltaa miesteni kanssa.

Koska Dusty Hill-myssyssä minulla on metallipuikot, en voinut sitä ottaa lentokoneeseen vaan jätin sen odottamaan aikaa parempaa. Paluulentoa odotellessamme Las Vegasin kentällä loin silmukat uuteen myssyyn ja tikuttelin ensimmäisen lennon aikana Puro Batikista vielä poikamaisen myssyn.

Pattern: The Boy Hat (Ravelry). Yarn: Novita Puro Batik (199m/100g). Yardage: 47 g/ 93m. Needles: 4,5 mm.

Tämä oli ihanan simppeli ja nopea projekti, joskin hetken aikaa pyörittelin noita päälakikavennuksia ennen kuin sain ahaa-elämyksen ja silmukkaluvut täsmäämään. Projekti olisi ollut todella helppo, jos mukana olisi ollut muutama silmukkamerkki. Nytkin myssy kuitenkin valmistui konetta vaihtaessa Denverissä ja pitkälle Euroopan-lennolle jäi vain sukkaprojektin jatkaminen.

Borta bra men hemma bäst. Kotona odotti kissa, joka ei tiennyt miten päin olisi ollut palveluskunnan kotiutuessa, vaikka hänellä olikin ollut hyvät hoitajat: kotiamme poissaollessamme lainanneet naapurimme tanskalaiset sukulaiset olivat jättäneet kiitokseksi paitsi suklaata ja muita herkkuja, myös jotain itsetehtyä. Saimme kauniit virkatut patalaput ja -kintaat. Vaikka matka oli mukava, vielä mukavampaa oli päästä kotiin, ja ah miten ihanalta tuntui vilpoinen <20C sää verrattuna Nevadan >45 C lämpötiloihin!

A nice gift from a danish couple who loaned our house and took care of our cat while we were travelling.

Hiljaisuutta käsityörintamalla ja keskikesän juhlaa

Long time, no see! Kesäkuulle on mahtunut niin työmatkailua kuin sosiaalista seuraelämääkin: pitkästä aikaa on tavattu ystäviä lähes joka viikonloppu ja kestitty vieraita. Vaikka en tietyistä syistä pidä leivontablogia, kummipojan perheelle tehty valkosuklaamustikkakakku oli niin onnistunut sekä ulkonäön että maun puolesta, että teen poikkeuksen ja ikuistan sen tänne blogistaniaan. Todistetusti olen siis harrastanut myös leivontaa.

A white chocolate cake with blueberries.

Juhannusta vietimme perinteiseen tapaan ihanan ystäväperheemme luona itäisellä Uudellamaalla, kuten olemme tehneet lähes joka vuosi jo kymmenkunta vuotta.

Midsummer Night 2005 in Askola.

Tarkkasilmäinen lukija huomaa, että tämä juhannuskokko ei ole tältä vuodelta: koska kuvat jäivät jälleen kerran ottamatta, piti kaivella arkiston kätköistä esiin samalta paikalta otettu kuva vuodelta 2005. Tänä vuonna järvi oli peilityyni ja taivas pilvetön, ja ilman noin kymmentä miljoonaa kokolla vieraillutta hyttystä kesäilta olisi ollut täydellinen. Jos oikein muistan, vuonna 2005 kokko ei aluksi ottanut syttyäkseen, koska oli niin märkä.

Niin neulomiseen käytettävissä oleva aika kuin siihen tarvittava energiakin on ollut viime viikkoina vähissä, ja jopa jonkinlaista neulomisähkyä on ollut havaittavissa. Tilanne korjaantunee pikkuhiljaa, toivottavasti. Se ei kuitenkaan ole estänyt shoppailua. Pitkästä aikaa ostin lankaakin: vyyhdillisen Wollmeisea Drucillalta. Posti on kuitenkin kantanut kotiin enemmänkin muuta käsityöaiheista.

Shopping for books, again...

Pitihän näin innokkaan sukkientekijän hankkia Cookie A:n uusinkin sukkakirja: johan siitä edellisestä on yksi sukkapari syntynyt.

Ja koska olen tunnettu myös supertehokkaana ja -taidokkaana virkkaajana, Myös Lesley Stanfieldin uusin kukka- ja perhoskirja piti tilata. Edellisestä on tehty yksi porkkana ja yksi rupsahtanut kielonkukka. Puolustuksekseni todettakoon, että kannen sinitiainen, kuten myös horsman vartta kiipeävä söpö toukka, ei ole virkattu vaan neulottu ja saattaa ehkä joskus päätyä oikeasti puikoille.

Uusia taitoja on mukava opetella, joten samoilla hiirenklikkailuilla valmistauduin tuleviin eläkepäiviin tilaamalla kirjan käpypitsistä.

Kehrääminen on myös ollut viime aikoina hieman jäissä: Justiinan / Josefiinan ainokainen puola on viettänyt jo muutaman viikon puusepällä, jotta se saisi arvoistaan seuraa. Sitä odotellessa ehdin jo tovin odotella tätäkin: Tuulia Salmelan uutta Kehrääjän käsikirjaa, joka näyttäisi sisältävän lähestulkoon kaiken tietämisen arvoisen kehräämisestä. Lomareissulle maalle saatan napata mukaan värttinän ja kuituja.

Puutarhassa on tällä välin tapahtunut tapahtunut niin paljon ettei perässä tahdo pysyä, ja moni kasvi on ehtinyt lopettaakin kukintansa ilman että kamera on ehtinyt paikalle. Viimeinenkin kukkapenkki (kuvassa takana vasemmalla) sai kivireunat, ja rumat kestopuurimanauhat joutivat roskiin. Lumikärhön vieressä elintilasta taistelee Huopatossuselta saatu peurankello, siskolta saatu siperiankurjenmiekka sekä ensimmäistä kertaa upeasti kukkiva harjaneilikka. Viime vuonna istutettu pioni ei näytä kukkivan vielä tänä vuonna, vaikka näyttää jääneen henkiin.

Harjaneilikka - Dianthus Barbatus (?).

Siperian kurjenmiekka. 

 Niin ikään viime vuonna istutettu kummitytön puutarhasta saatu perinteinen keltapäivänlilja vasta aloittelee kasvuaan, ja yksi kukkavarsi on tänä vuonna noussut esille.Kaunis kukinto jää riippupihlajan lehtien sekaan, joten sijoituspaikka pihlajan juurella ei ole oikein hyvä. Parempi on mietinnässä ensi kesää ajatellen.

Keltapäivänlilja.

 Tämä kukkapenkki näkyy on olohuoneen ikkunan alla ja näkyy sisälle oikein kauniisti. Kelpaa tätä katsella, vielä kun nuoret kasvit saavat vähän rehevyyttä. Keijunkukat ja pikkusydämet kukkivat kauniisti, jaloangervot ja -ritarinkannukset odottavat kiltisti vuoroaan. Rungollinen punaherukka, niin pieni kuin onkin vielä, on aivan täynnä raakileita.

Alppiruusuista pienemmän kukkiminen ehti jo loppuakin, mutta isompi jatkaa vielä, samoin kuin taustalla näkyvä lupiini ja etualalla se viime kesältä talvehtinut ihana orvokki.

Kesäntulo oli selkeästi myöhässä, koska unkarinsyreenit ja perinteiset maatiaissyreenitkin ovat vasta nyt parhaimmillaan.

Ei niin hyvää ettei jotain huonoakin: norjanangervopensasaitoihimme iskivät tuholaiset. Kerrassaan rumaa jälkeä saivat aikaan, vaikka olen ruiskutellut niitä niin tolulla kuin tuhdimmillakin myrkyillä. Eikä tämä vielä mitään, mutta näkisitte puutarhan suhteen hitusen huolettomamman naapurin pensaat...

Nyt alkaa tuntua siltä, että harppuenergia olisi tarpeen: tämä Saksasta työmatkalta ostamani kortti on omistettu teille kaikille Harpuille ja muille neuloville ystäville.

Kevät ohi?

Ilmeisesti kevät on takana ja kesä virallisesti alkanut, koska kevään SNY-kierros jo loppui. Posti kuljetti alkuviikolla Salaisen Neuleystäväni toukokuun paketin.

The last package from my Secret Pal (Spring 2012):  Some silk/merino fiber, bamboo/cotton yarn, flower & vegetable seeds and of course some dark chocolate <3.

Paketista löytyi vaihteeksi kehrättävää: Nauravan Lampaan merinosilkkikuitua. Väri on herkullinen, mutta laitan kuidun toistaiseksi odottamaan: olen ollut ymmärtävinäni, että merino ja silkki ovat molemmat hieman haastavia kehrättäviä. Näin ollen yritän löytää hieman aikaa taitojeni kartuttamiseen ennen kuin edes yritän niitä selättää.

Lisäksi paketissa oli kolme kerää (150 g) Cheval Blanc Ambre -bambupuuvillalankaa. Mietinpä vielä tekisinkö niistä tiskirättejä (nyt kun olen lopultakin tottunut käyttämään muita kuin Chifonetteja) vaiko jotain muuta. Noista väreistä tulisi oikein kiva myssykin! Paketissa olleet runsaat siemenpussit taidan säästää ensi vuodeksi silläkin uhalla että itävyysprosentti laskee, mutta ihana Lindtin tumma karpalomantelisuklaa meni jo ;). Kiitos, maku oli minulle uusi mutta erinomainen!

Paketin Nalle Puh -kortti paljasti Salaisen Neuleystäväni olleen Mirnyj blogista Kehräten. Kiitokset Mirnyjlle, paketit olivat mieluisia ja runsaita! Kyllä minä vielä ne Miamitkin virkkaan hyötykäyttöön... joskus ;).

Muutoin harppuystäväisten kanssa vietetty taannoinen chatti-ilta sai minut hurahtamaan nettiostoksille. Äitini kanssa keskustelin taannoin aiheesta virkkaus vs. neulominen, ja hän oli kovasti sitä mieltä että virkkaamalla saa kauniimpaa pitsiä. Otin tuon haasteena ja lupasin näyttää mitä neulomalla saa aikaan. Ravelryssä osui sitten sopivan pian silmääni tämmöinen kirjanen tai oikeastaan ohjekansio:

The latest addition to my knitting library: Kunstricken, Bände 408/760, by Herbert Niebling.

Heitinpä siitä paikasta tilauksen kustantamoon eli Saksanmaalle yritykseen nimeltä BuchVerlag für die Frau. Pari viikkoa meni siihen, että ennakkomaksu ehti siirtyä heidän tililleen ja Iteljooni polkea Saksasta Suomeen. Eilen tuli paketti, ja voi taivas sen sisältöä....

Inside view from folder Kunststricken: two booklets with pictures of stunning tablecloths  and three  folded  posters including all the pattern charts.

Kaksi vihkosta täynnä upeita ja vielä upeampia kuvia erikokoisista neulotuista pöytäliinoista. Löytyipä joukosta pari tyynynpäällistä (niistä lienee hyvä aloittaa). Kauankohan menisi neuloa sängynpeite kokoa 3,2m x 1,9m? En uskalla edes ajatella...

Mysteerihuivi edistyy ja kerroksia on enää muutama jäljellä (silmukoita ja helmiä vielä senkin edestä). Toukokuun lankavaraston miinukset jäivät kuitenkin varsin pieniksi: yksi epäonnistunut Annis ja yksi sitäkin ihanampi Peacock-huivi.

Puutarhassa on taas tapahtunut. Joka päivää putkahtelee esiin kaikenlaista kivaa ja yllättävää. Tässäpä tämän kerran kuvakavalkadia: koska olen viime päivinä ollut vähän laiska blogin päivittäjä, osa kuvista on otettu jo viime viikolla.

Some tulips, grape hyacints (Muscari armeniacum) and some perennials. And grass too long...
Tulppaaneja, helmihyasintteja ja perennan alkuja. Ja liian pitkä nurmikko.

In the back: Japanese Spurge (Pachysandra terminalis). In the front: Dwarf Periwinkle (Vinca Minor). And a few weeds (dandelions).
Takana: Varjoyrtti. Edessä: Pikkutalvio, ja monta rikkaruohoa. Vihaan voikukkia.

Some more tulips. Why didn't I save the info of the species? I love these...
Ja lisää tulppaaneja. Miksi en säästänyt lajiketietoa? Nämä ovat suosikkini...

...and they still look good, even though their petals are starting to fall already.
Näyttävät vieläkin hyvältä, vaikka alkavat jo lakastua.

Huomioikaahan kuvan terassi ja sen istutukset. Terassirakennus oli kesän 2010 projekti, josta bloggailin vielä Novitassa (postaus 22.6.). Viime kevään hikinen urakka oli istutusaltaiden pystytys. I'm so proud of the result! Mutta jotta kuva ei olisi täydellinen, huomatkaa sen oikeassa reunassa lojuva saha, jota en tietenkään kuvaushetkellä huomannut. Ukkokulta saa syyttää itseään, jos sahanterä ruostuu tylsäksi lojuessaan tuolla tavalla pitkin pihaa.

Raparperit kasvavat hurjasti ja kuukausimansikatkin ovat jo kukassa, kuten myös omenapuut ja norjanangervot.

Rhubarbs are growing fast. And strawberries, apple trees and  hybrid spireas are flourishing.

Kun puutarhaa rakentaa, välillä tulee väkisinkin tehtyä virheitä. Yksi harrastelijapuutarhurin aivonyrjähdys on tässä.

Why in the world have I planted tulips below the rhubarbs? Poor little ones... only one found space to blossom...

Yksi poloinen tulppaani yrittää löytää tilaa kukkia raparperinlehtien välistä. Lajitoverinsa ovat tukahtuneet valon ja tilan puutteeseen voimakaskasvuisen naapurin alle. Olisikohan nuo tulppaanisipulit kannattanut istuttaa jonnekin muualle.

Olipa kerran klemmari...

Olipa kerran ihan tuikitavallinen klemmari...

...vaan sen varalle olikin varattu tavanomaista toimistotyötä suurempia suunnitelmia. Se koki nimittäin muodonmuutoksen Tärkeäksi Työkaluksi.

Ja mihin sitä sitten käytettiinkään? Moni Harppuystävä jo sen tietää katseltuaan näpertelyäni torstai-iltana useamman tunnin ajan, mutta niille jotka eivät vielä tiedä, jännitys jatkukoon. Kaikkien hyvien satujen tavoin tämäkin tarina jatkuu ensi kerralla. Toisin sanoen lankavaraston supistusprojektin ensimmäiset miinukset antavat vielä hetken odottaa itseään.

Langat eivät ole ainoa hamstrauskohteeni. Kirjat ovat toinen. Satuja olen aina lukenut, mutta nykyisessä elämäntilanteessa en niinkään kerää satukirjoja. Koska klemmarin tarinan jälkimmäinen osa ei ole vielä julkaisukelpoisessa muodossa, tyydyn esittelemään loppuvuoden kirjahankintojani.

Jonkun nettikirjakaupan pitäjä rikastui taas muutamalla eurolla löydettyäni tämän lelukirjan ja samalla kirjan perinteisestä villakirjonnasta.

Tässä villakirjontakirjassa on toinen toistaan houkuttelevampia kirjontamalleja! Sitäpaitsi sikäli kun jotain muistan muinaisilta kouluajoiltani, valinnaiskässässä tätäkin lajia tuli kokeiltua ja se oli kivaa. Hmm, pitänee laittaa tarvikkeita hankintalistalle.

Kuten arvata saattaa, nämä kirjat ovat hautuneet kaapissa nyt muutaman kuukauden, mutta mitään en niistä ole vielä tehnyt. Vaan on niitä niin kiva selata!

Joulun alla Menitan lankakahvilassa eräällä kanssaneulojalla oli mukanaan tällainen ihanuus...

...ja minä siitä paikasta kotiin päästyäni nettiin ja tilailemaan. Jospa vaikka tulisi lähipiirin pikkuisille väkerrettyä jotain inhan suloista, vaikka hämähäkkejä tai hepokatteja... tai kastemato???! Ihana kirja.

Loppiaisviikon ohjelmassa oli lankavaraston siivous, ja jotta aarteilleni järjestyi kipeästi tarvittua tilaa, piti siivota vaatehuoneen perukoille sedimentoitunutta tarpeetonta tavaraa hus pois kirppiskuormaan. Samalla tuli tehtyä nostalgiamatkoja menneisyyteen niille ihanille vuosille, jolloin nyt 186-senttinen vauvani oli hieman pienempi. Nämä n. 16 vuotta sitten neulomani ihanuudet eivät tule koskaan päätymään kirppiskuormaan.

Tämä n. 62 cm setti oli vauvelin päällä, kun aikanaan kotiuduttiin synnytyslaitokselta. Katsokaa näitä ihania pikku sukkasia, ei uskoisi että olivat joskus liian isot kaverille, jonka kengännumero on nyt vaatimaton 46.

Nämä oli siis hyvissä ajoin pakattu sairaalaan mukaan otettavaan tarvikekassiin. Mukana oli varmuuden vuoksi sekä vaaleanpunaiset että -siniset rusettinauhat. Mummo neuloi poikaselle vielä samalla mallineuleella peiton. Sitäkin hypistelin keskiviikkona tippa linssissä, ennen kuin pakkasin uudelleen vaatehuoneen ylähyllyn aarrelaatikkoon.

 Tätä 74 cm pukua käytettiin sitten vähän myöhemmin.

Oi niitä aikoja. Sitä kultaista 90-lukua.