Syyskattaus ja Herra Etana

Se on vaan kumma juttu miten joillakin projekteilla on taipumusta jäädä kesken. Kesällä 2010 osallistuin KesäYön Hullutukseen. Siis siihen masokismiin taipuvaisen neulojaporukan tempaukseen, jossa kesäkuun 1. päivästä Juhannukseen aloitetaan joka päivä uusi työ ja yritetään epätoivoisesti saada ne heinäkuun loppuun mennessä valmiiksi. Ei ihan onnistunut. Parempi myöhään kuin... eilen ja tänään valmistui kuusi noista KYHäelmistä.

Neuloin tuolloin kuusi simppeliä pöytätablettia ruskeasta Novita Huopanen Mixistä. Huovutinkin ne jopa. Tarkoitus oli koristella tekeleet Novita-lehdessä olleella auringonkukkahuovutuksella. Totesin kuitenkin että huovutus ei ole meikäläisen juttu, ja auringonkukkakausikin meni ohi, ensin kerran, sitten toisen ja vielä kolmannenkin, ja huopapalaset vaan lojuivat kassissa vaatehuoneen perukoilla. Koko auringonkukkaideakin oli jo alkanut tökkiä, mutta korvaava oivallus antoi odottaa itseään.

Kesällä se löytyi, Ravelrystä tietenkin: Luba Daviesin ihana irlantilaisella virkkauksella toteutettu vaahteranlehti (linkki Ravelryyn). Vielä pari kuukautta asiaa piti haudutella, ennen kuin jämälangat päätyivät käsittelyyn.

Pattern: Maple leaves (Ravelry). Yarn: Evilla Artyarn 8/2, Handu Merinosukka, Novita Polku Porkkana. Yarn consumption appr. 5g each. Crochet hook 2.5 mm.

These placemats were knit with 8 mm needles from Novita Huopanen Mix and felted in washing machine.

Niin ihania kuin nämä lehdet tällaisen syysihmisen mielestä ovatkin, kolmannen kohdalla alkoi tökkiä. Sopivat langatkin alkoivat loppua, kun yksi Evilla-kerä oli mystisesti kadonnut eikä suostunut tulemaan esille. Tuo Porkkana-lehti on jo aika vängän värinen: homeestako lienee noin jännä sinivihreä peräisin? Päädyin siihen ettei kaikissa kuudessa tabletissa tarvita vaahteranlehteä. Siispä Lesley Stanfieldin kirja "Virkkaa kukkia, perhosia ja korentoja: 75viehättävää virkkaus- ja neuleideaa" käteen ja lisää ideoita etsimään.

 

Rakastan pihlajanmarjoja. Niihin liittyy nimittäin rakkaita muistoja. Pihlajanmarjoille ei löytynyt ohjetta, mutta muokkasin sen Stanfieldin oliivinlehdestä. Hmm no... sinne päin. Marjat näyttävät jokseenkin mehukkailta, ja lehtiäkin olisi pitänyt viitsiä tehdä pari lisää jotta pihlajanoksa näyttäisi enemmän pihlajanoksalta.

Rowanberries? Modified from Olive tree branch pattern, from Lesley Stanfield's book "75 birds, butterflies and little beasts to knit and crochet."

Samaisen kirjan tammenterho ja -lehti  ovat mielestäni mittasuhteiltaan hieman pielessä, tai en ole varma, pitää ehkä lähteä luontoretkelle tutkimaan minkä kokoisia tammenterhot ovat...

Oak leave and Acorn, from Lesley Stanfield's book "75 birds, butterflies and little beasts to knit and crochet."

Viimeistä tablettia varten alkoivat ideat ja niihin sopivat jämälangat olla vähissä. Virkkasin ensin pari lehteä Stanfieldin ohjeilla, mutta ne eivät jotenkin sointuneet yhteen noin vain. Lopulta niiden seuraksi syntyi Novita Polku Porkkanan ja Aade lõngin jämistä Herra Etana.

Snail, from Lesley Stanfield's book "75 birds, butterflies and little beasts to knit and crochet."

Parasta Herra Etanassa on ehdottomasti se, että hän syö minua vainoavaa Puro Batikia. Tarkasti katsottaessa on nähtävissä että Herra Etanalla on sitä massu pullollaan.

Nyt pitänee kutsua kahvivieraita kun on näin hieno kattaus. Ötökkäkammoiset voivat istua vastakkaiseen päähän pöytää, jos ei Herra Etanan sulous aukene. Ja auta armias sitä joka läikyttää kermakahvinsa hänen päälleen.

Felted placemats from Novita Huopanen Mix, 100 g skein per placemat.

Taas pieneni meikäläisen Novita-varasto, nyt kun nuo 600g Huopasta ovat virallisesti valmiiden kirjoissa. Laskin, että tämän vuoden tahdilla Novitaa löytyy silti neulottavaksi vielä 3,5 vuodeksi vaikka yhtään en ostaisi. Huoh. Milloinkahan sitä pääsisi siihen onnelliseen tilanteesen, että voisi ostaa suunnitellusti ihanuuslankoja kaikkiin projekteihin ilman että kaikki laatikot ovat jotain muuta täynnä?

Mummonneliöitä

Kun varastossa on yli 11 kg vanhoja Novita-lankoja, iskee välillä epätoivo. Löydettyäni vanhan neuleharrastukseni uudelleen olin kevättalvella 2010 onnistunut hankkimaan mm. villatakillisen verran Nalle Kukkaketo Kieloa ja lisäksi pari kerää niin Kukkaketo Orvokkia kuin Syreeniäkin. Samana keväänä osuin Anttilan alennusmyyntiin, jossa kaupattiin kauniin lilaa Nallea 150g kerissä. No pitihän sitäkin pari kerää ostaa, kun halvalla sai. Sillä lailla.

Harmi vaan ettei tuo Kukkaketo Kielo enää villatakkilankana kiehtonutkaan yhtään, päinvastoin. Viime keväänä jo myin yhden viidestä kerästäni harppuystävälleni Nelelle joka sattui sitä tarvitsemaan. Kuinka ollakaan, pian tämän jälkeen mielessä alkoi muotoutua suunnitelma, ehkäpä siksi, että juuri Nele oli aiemmin tehnyt aivan upean mummonneliöpeiton. Meillekin tarvittiin uusi torkkupeitto. Niinpä kaivoin kesäloman lopulla Kukkakedot esiin ja aloin virkata niistä mummonneliöitä. Kieloilla aloitin, Syreeneillä jatkoin. Levittelin paloja lattialle ja sommittelin.

Pattern: Traditional (instructions available from Novita).  Yarn: Nalle Kukkaketo Kielo 420g,
Nalle Kukkaketo Syreeni 200g, Nalle 220g. Crochet hook 3 mm / 2 mm for the border.

Ja kuinkas siinä sitten kävikään? Peittohan niistä tuli, mutta kun suunnitelma oli tarkentunut, oli helppo laskea että Kielo loppuisi kesken, siis sen myymäni yhden kerän verran. Nele oli sen tietenkin ehtinyt käyttää, mutta sain sentään takaisin jäljellä olleet n. 10 g. Sen lisäksi tarvitsemani n. 40 lisägramman metsästäminen olikin oma tarinansa se. Aika hyvin on tuo lanka lähipiiristä kulutettu, jos sitä ylipäätään on kenelläkään koskaan ollutkaan. Ja taas iski epätoivo - ei siksi, että vaatehuoneen perukoilta löytyy 11 kg Novitaa, vaan siksi, että sieltä ei löytynyt juuri sitä oikeaa...

8 x 11=88 granny squares, total size 96x125cm.

Epätoivoinen Novita-vonkaukseni (harppuystävä Hoon sanoja lainatakseni) tuotti lopulta tulosta ja danjuskan Kielot pelastivat tilanteen. Peitto valmistui ja pienensi omaa Novita-varastoani n. 790 g verran. Oh yes. Lisäksi peitosta tuli varsin kaunis, tykkään väreistä. Tarkkasilmäinen katsoja tosin huomaa että loppua kohti yhdistelyssä alkoi sattua huolimattomuusvihreitä ja sommittelu ontuu, mutta who cares, hyvin tuon alla nukuttaa. Tuli todettua perjantaina, kun työviikon jälkeen tarvittiin kolmen tunnin päiväunet. Perheraukka jäi ilman päivällistä, kun mami otti "pikaiset" torkut. Onneksi on einekset.

Mummonneliöihin voi selvästikin jäädä koukkuun. Voisin jopa harkita seuraavaksi projektiksi afrikkalaisia kukkia. Paitsi että ensin pitäisi tehdä sitä varten suunniteltuja lankaostoksia... minähän en enää tee  lankaostoksia suunnittelematta tilapäisen mielenhäiriön vallassa. Nih. Olen oppinut läksyni. Vielä pitäisi keksiä käyttöä viimeiselle Orvokki-kerälle.

Läppärin uumenista löytyi ennenjulkaisemattomia kuvia aiheesta Napoleon ja formula.

Hmm. Quite well from Kimi Räikkönen.

Hmm. I think this result list sucks. The decimals are not correct.

Sateenkaariviikonloppu

Kyseessä ei otsikosta huolimatta ole mikään erityinen kannanotto mihinkään suuntaan. Kunhan vaan ajelin maaseudulla lapsuuden kotiseudulla ja ihailin maisemia.

Jos sateenkaaren päässä on aarre kuten väitetään, Suomenmaalla oli paljon aarteita tänä viikonloppuna. Eilen vielä pysäytin auton parikin kertaa kuvaamista varten, mutta tänään ei enää kehdannut.

Näistä kuvista voisin olla oikein ylpeä. Muutama muu meni pieleen kameran linssissä olleen tahran takia...

...eikä elokuun ainoa valmistunut neulekaan ole mikään mestaritekele. Liinan ohje on parin vuoden takaisesta Novitasta ja kulkee nimellä Lehmuksenvihreä pitsiliina. No, tämä ei ole lehmuksenvihreä, eikä lankakaan ole Virkkauslankaa kuten ohjeessa vaan pykälää paksumpaa Kotiväkeä.

Pattern: Green lace doily, from Novita Summer 2011. Yarn: Novita Kotiväki.
Needles: 2.5mm, Crochet hook 2 mm. Yardage: 125g/414m. Size: 62x62cm.

Malli on ihan kaunis mutta tavattoman hankala pingotettava. Reunojen runsaat langankierrot ja sisäosan sileällä tehdyt lehdykät saavat reunan aaltoilemaan rumasti. Taas kerran kaipasin pingotusrautoja. Kotiväki oli kyllä paitsi ikävää neulottavaa, myös liian paksua tällaiseen liinaan. Better luck next time. Liina hautautunee satunnaisesti tarvittavien lahjatavaroiden hätävaralaatikkoon.

Sherwoodin metsässä

Yleensä en tee ns. tilaustöitä. Neulomiseen on muutenkin liian vähän aikaa. Kuitenkin silloin, kun tilaustyö on inspiroiva tai siitä on muutoin jonkinlaista hyötyä, saatan tehdä poikkeuksen.

Jokunen viikko sitten ajelin maalle ja mietiskelin matkalla loppumatonta lankavarastoani sekä kaikkia niitä neuleita, joita haluaisin tehdä, sekä niitä lankavarastoni lankoja, jotka eivät yhtään inspiroi. Jotenkin mieleen juolahti yhtäkkiä haalean sinertävänlila Drops Alpaca, jota on jo pidempään marinoitunut vaatehuoneeni perukoilla muutama kerä. Syvä huokaus. Mitähän niistäkin voisi tehdä? Muutamaa tuntia myöhemmin tapasin veljenvaimoni, joka katseli käsissäni olevaa keskeneräistä neuletta ja kertoi sitten haluavansa antaa iäkkäälle tuttavarouvalle syntymäpäivälahjaksi hartiahuivin. Voisinko mitenkään neuloa hänelle sellaisen? Alpacat palautuivat mieleeni samantien ja ennen kuin huomasinkaan, olin jo lupautunut. Olihan tuossa mahtava tilaisuus saada nuo kerät arvoiseensa hyötykäyttöön.

Tuumasta toimeen. Ravelrystä valikoitui työtä varten malliksi Journey to Sherwood. Työ valmistui kesäloman ansiosta jouhevasti ja onnistuikin aika mukavasti.

Pattern: Journey to Sherwood (Ravelry). Yarn: Drops Alpaca (100% Alpaca, 166m/50g).
Needles: 3.0 mm. Yardage: 172g/572m.

Taas kerran olisi kannattanut ennen työn aloitusta käyttää hetki aikaa Ravelryn muiden neulojien projektisivujen tutkailuun. Huivin kakkoskaavion alku meni purkamiseksi, koska en heti ymmärtänyt että toinen puolisko pitää tehdä kaaviosta peilikuvana. Tästä ei ohjeessa ollut mainintaa, mutta moni huivin tehnyt kyllä mainitsi asiasta projektimuistiinpanoissaan. Eipä tuo iso riesa ollut, mutta aiheutti yhden loma-aamun ajan turhaa päänvaivaa.

Hieman epäselväksi jäi myös se, kuinka monta  ykkös- ja kakkoskaavioiden toistoa ohjeen tekijä oli ajatellut tehtävän, sillä suomen- ja englanninkieliset ohjeet erosivat toisistaan eikä kumpikaan ollut kovin selkeä. Saadakseni huiville kokoa (ja päästäkseni eroon mahdollisimman isosta määrästä lankaa) tein kakkoskaavioon muutaman ylimääräisen mallikerran, mikä osoittautui hyväksi ratkaisuksi. Sen sijaan päättelykerros jäi hieman harmittamaan: reuna jäi taas liian kireäksi ja oli hankala pingottaa kauniisti. Pingotusraudat ovat ehdottomasti seuraava tarvikehankinta, vaikka ei niistäkään taida olla apua siihen että neulojan pipo on kireällä.

Tämä tilaustyö ei ollut huono diili ollenkaan. Rahaa en tekopalkaksi suostunut ottamaan, mutta sainpas hyvinkin rahanarvoisen hirvipaistin. Peijaiset tiedossa jahka keksin paistille arvoisensa ruoaksilaittotavan.

Meillä on muuten uusi perheenjäsen. Rukkini Justiina=Josefine sai seuraa. Ostin naapurilta neulomustarvikkeille FB-kirppiksen kautta säilytyspenkin, ja kun menin sitä noutamaan, näin heillä varaston seinustalla tämän, käsittääkseni kiikkalaisen kaunottaren. Pitihän se adoptoida, eihän Wanhoja Rouwia saa ulkosalla sään armoilla pitää. Se ei vaan ole soveliasta.

I found a "new" spinning wheel via a local flea market. This lady will need a facelift and a new foot pedal, but otherwise it is exactly what I have been dreaming of.

Kiikkalaisesta wanhasta rouwasta puuttuu poljin ja lyhdyn nahkaosat ovat hieman kovettuneet, mutta muutoin rouwa vaikuttaisi olevan ihan toimiva. Vaikka en ole kauneuskirurgian suuri kannattaja, tämä rouwa kaipaa uuden polkimen lisäksi pientä kasvojenkohotusta tai vähintäänkin uutta kampausta. Pyörän maalipinta kaipaa nimittäin pientä paikkailua ja ehkä jopa lakkakerrosta pintaansa. Hintalaatusuhde oli mielestäni ihan kohdillaan ja kestää vielä senkin, että toimitan rouwan hetkeksi osaaviin käsiin arvioitavaksi.

Samalla ratkesi Justiina/Josefinen kaksoisnimen dilemma. Aiempi rukkini on ollut hieman vikuri aloittelijan käsissä, joten se ansaitsee nimen Justiina jota on enemmän tullut käytettyä. Kiikkalaisessa on hieman enemmän ryhtiä ja arvokkuutta, olkoon se siis tästedes Napoleonin rakastama Josefine.

Fantti ja Bert kesävierailulla

Meillä kävi iloinen pariskunta Fantti ja Bert. Molemmat näyttävät olevan vähän kuten vierailun emäntänsä: peräpäällä on suhteessa leveyttä melkein kuin Miss Peppu Brasilia-kisassa, mutta niin muoto kuin sisältökin ovat vähän enemmän luomua.

Oli meillä muitakin vieraita: mm. Bertin päätön salasuhde Bertta, Fantin ja Bertin emäntä ja kymmenen muuta harppua. Ohjelmassa oli grilliruokaa, muuten vaan herkkuja sekä tottakai neulomista, virkkausta ja jollakin jopa ristipistoilua.

Paella oli mukaanottamansa lankamäärän perusteella varautunut pidempäänkin vierailuun.

Kaikki hyvä loppuu aikanaan, ja niin tämäkin hilpeä ilta. Perheen huoneeseensa linnoittautunut juniori toipuu järkytyksestä vieläkin, mutta kissa toipui nopeammin. Napoleonin harharetki kesti vain pari tuntia ja kisuliini palasi kuin palasikin kiltisti yöksi kotiin.

Keittiö on vielä ei nyt aivan kuin pommin jäljiltä mutta ainakin kuin kahdentoista harpun jäljiltä. Onneksi tuli vastikään neulottua nippu uusia tiskirättejä, joten työkalut eivät heti lopu siivoojalta kesken.

Pattern: eLoomanator´s Diagonal Dishcloth (Ravelry). Yarn: Schoppelwolle Chat (100% cotton). 50g/cloth.

 Malli on aiemmin hyväksi havaittu ja edellinen diagonaalirätti puhki kulutettu. Neljäs valmistuneista räteistä sai heti valmistuttuaan uuden kodin anoppilasta. Toivottavasti osoittautuu toimivaksi sielläkin.

Yksi bambulangan jämistä neulottu sytomyssy on aiemmin jäänyt raportoimatta.

Pattern: The Boy Hat. Yarn: Sublime Bamboo & Pearl, 53 g/100m.

Tästä tuli kertakaikkisen onnistunut. Tykkään tuosta simppelistä mutta kavennukseltaan oikein kauniista mallista. Pitäisi pikaisesti päättää teenkö sytostaattihoitoja käyvälle apelle tuon vai jonkun muun mallin.

Olenkos koskaan muistanut kertoa, että tuolla meidän karkailevalla kissaherralla on meidän perheessä poikkeuksellinen maku autojen suhteen.

Ehkä sekin vielä oppii ekoilemaan ja ajattelemaan muutenkin käytännöllisesti ja vähemmän ökyilevästi. Vai onkohan tuo katse sittenkin ihailevan sijaan ylenkatseisen paheksuva..?

Poroja ja poron värisiä sukkia

Luvassa on nyt niitä mitäänsanomattoman näköisiä tekeleitä, jotka vaativat seurakseen jotain näyttävää, kuten maisemakuvia alkukesän lomajakson kotimaankiertomatkalta. Kyllä Suomi vaan on kaunis maa, ja kun kohdalle osuu helleviikko, mikä on reissatessa.

Mieheni on lapsuudessaan viettänyt paljonkin aikaa Kajaanin mummolassaan. Sittemmin sinne suuntaan ei ole ollut juurikaan asiaa: viimeksi käväistiin 17 vuotta sitten, jolloin meidän teinimme kiikkui masuasukkina mukana matkassa. Nyt ei nuori mies suostunut enää mukaan vaan jäi kotiin hoitamaan Napoleon-kisulia. Harmi, olisihan teinikin voinut nähdä kun isukki fiilisteli. Kajaanin torilla syötiin lohikukkoa...

Market Square in Kajaani, Finland.

...ja tietenkin piti käydä Kajaaninlinnan raunioilla, jotka varmaankin ovat olleet jännä leikkipaikka pienille pojille.

Ruins of the Kajaani Castle, built in the 17th century in order to secure the north-eastern part of the  Swedish empire. The castle lost its military significance when Finland became a part of Russian empire in 1809 and was abandoned.

Eniten aikaa meni Kajaanissa hautausmaalla, jossa jouduttiinkin tovi hakemaan oikeaa hautaa. Ystävällinen maahanmuuttajataustainen puutarhatyöntekijä tarjoutui avuksi, soitti esimiehensä hautakarttoineen paikalle ja niin pääsimme laskemaan kukkakimpun mummon ja tädin haudalle. Kyllä oli ystävällistä palvelua: näkivät tosissaan vaivaa meidän etelän immeisten takia. Hatunnosto ja isot kiitokset sinne suuntaan. Pitäisi oikeastaan etsiä sikäläisen seurakunnan sivut ja laittaa kiitosta menemään niin että varmasti tavoittaa oikeat henkilöt.

Kajaanista jatkettiin matkaa pohjoiseen. Suomussalmella pysähdyttiin Suomen talvisodan sankaritarinoista tutulle Raatteentielle, jossa on varsin vaikuttava Talvisodan monumentti. Kun oma isäni oli koko ikänsä nuoruutensa sotavuosista painajaisia nähnyt veteraani ja miehen isä sotaorpo joka ei koskaan omaa isäänsä ehtinyt nähdä, paikka veti hiljaiseksi. Muistomerkin huipulla on talvisodan jokaiselle 105 päivälle pieni vaskikello, jota tuuli hiljaa helisyttää. Valtavalla aukiolla muistomerkin ympärillä on kivilohkareita n. 17000, lähes vastaava määrä kuin oli n. 18 km pitkällä Raatteentiellä kaatuneita yhteensä. Valtava määrä. Symboloivat sodan uhria ja hulluutta.

The Winter War monument in Suomussalmi, Finland. Very impressive.

Suomussalmelta ajelimme poroja väistellen Kuusamoon, jossa on matkamme pääkohde: Pieni Karhunkierros. Jopa Pienen Karhunkierroksen vain 12 km patikointireitille (Ison Karhunkierroksen 80 kilometristä puhumattakaan) mahtuu niin kuohuvia koskia ja notkuvia siltoja.

PIeni Karhunkierros - 12 km hiking route in Kuusamo, Finland. Foaming rapids...

Jylhiä kallioita ja jyrkkiä portaita...

..steep rockies...

...a lot of steps...

...rauhallisia suoaukioita ja metsälampia...

...peaceful and calm forest ponds...

...ja vähemmän rauhallisia vesiputouksia ja koskenlaskupaikkoja.

...and not so calm rapids and waterfalls. 

Emme olleet reitillä aivan yksin. Jossakin vaiheessa edellämme tietä näytti pitkän matkaa erinomaisen paikallistuntemuksen omannut opas: hienotunteisen hiljainen sellainen.

Our guide in the mid-part of the route. Rudolph the red-nosed reindeer.

Emme kuitenkaan malttaneet odottaa että oppaan lakisääteinen ruokatauko loppuu, vaan siinä vaiheessa kiitimme ja jatkoimme matkaa omin avuin.

Nelijalkainen oppaamme tulee mieleen värisävyistä sukissa, jotka aloitin jo toukokuulla, jatkoin lomamatkalla ja viimeistelin kun päädyin uudelleen poronhoitoalueelle, tällä kerralla töiden merkeissä. Langan ostin v. 2010 työmatkalta Sveitsistä - keskivertomarinoitumisaika ennen käyttöönottoa. Ohje on Suuresta sukkakirjasta ja kulkee nimellä Helpot pitsisukat.

Pattern: Easy Lace Socks (Published in The Big Book of Socks by Kathleen Taylor).
Yarn: Regia  Eskimo color 4-fädig. Needles 3 mm. Yardage 69 g/280 m. Size 40.

.Pätkärääkätty lanka näyttää ihan hauskalta tuossa pitsineuleessa, joka sopivasti rikkoo värikuvion säännöllisyyttä. Näistä tuli hyvät.

Pohjoisin paikka reissullamme oli Sodankylä. Puolenyön aikaan käytiin vielä kävelyllä ja keskiyön aurinkoa ihailemassa. Tuon alemmaksi ei enää aurinko laskenutkaan ennen kuin lähti pyrkimään ylöspäin.

Midnight Sun in Sodankylä, Finland.

Muistona matkalta oli kotiintuomisina paitsi yksi melkein valmis huivi ja vähän enemmän vajaat sukat, myös muita Lapin-muistoja.

Some memories from Finnish Lapland. 

Positiivinen yllätys oli se, että ötökät eivät juurikaan vaivanneet. Pahinta olivat yhdessä reitin kohdassa Karhunkierroksella pyörineet paarmat. Kiitos siitä kuumalle säälle ja kuivalle kesälle.

Riikinkukkoprinsessa Lapissa

Tämän vuoden kesäkuussa sää suosi. Onneksi tuli otettua juhannuksen jälkeinen viikko lomaa. Ukkokullan kanssa autoiltiin puoli Suomea ympäri. Emme olleet ihan ainoat tiellä liikkujat.

On the road in Finnish Lapland.
We were not lucky enough to see Santa Claus this time (you know, in real life he lives in Lapland even though some people claim that he lives in the North Pole...) but at least we saw his reindeer.  Actually a few of them.

Matkakuvia pitää säästellä mitäänsanomattomien neuleiden esittelyn oheen, mutta se mikä noiden ukkokullan ajamien 2500 km aikana puikoilla syntyi ei ole mitäänsanomaton ollenkaan. Ainakaan omasta mielestäni. Mustan pitsin jälkeen piti saada väriä elämään, joten puikoille hyppäsi vuoden takaisen harppumatkan pitkään Sitä Täydellistä Ohjetta odottanut Tallinnantuliainen. Ohje löytyi jälleen kerran Ravelrystä.

Pattern: Peacock Princess Shawl. Yarn: Aade Lõng 8/1. Yardage: 93 g / 744 m. Needles: 3 mm. 

Jonkun makuun tämä huivi saattaa olla räikeän värinen, mutta minä tykkään. Vaikka neuloessa välillä epäilyttikin. Ei kaiken tarvitse olla mustaa, ruskeaa tai harmaata. Jos olen ihan rehellinen, ei tähän 2500 km ajomatka riittänyt: huivi oli hyvällä alulla lähtiessä ja pahasti kesken vielä kotiutuessa. Jos tässä joku harmittaa niin ainakin se että iso työ kulutti ehtymättömästä lankavarastostani vaivaiset 93 g.

Tätä Riikinkukkoprinsessaa voi kuvailla sanoilla vaikeuksien kautta voittoon. Kuvio oli luonteeltaan sen verran epäsäännöllinen, ettei se mennyt ainakaan meikäläisen logiikkaan suoraan vaan kaaviota piti seurata tarkasti koko ajan. Ilman harppuystävä Sansuin tekemiä ihania silmukkamerkkejä, joiden värit vastasivat suoraan kaavion värikoodattuja kuvioiden keskisilmukoita, olisin ollut vielä enemmän pulassa.

+

Eniten työtä hankaloittivat kuitenkin kaavioiden lukuisat virheet. Varsinkin viimeisessä kaaviossa oli kardinaalivirheitä, joiden kanssa taistelin viettäessäni lauantaipäivää muutamien muiden neulovien harppujen seurassa. Silmukkalukumäärät eri kerroksilla eivät täsmänneet, eivät sitten millään. Kotiin päästyä tarkistin ohjeen Ravelrystä ja kas, juuri noita kerroksia koskeva korjauspäivitys oli ilmestynyt juuri hetki aiemmin. Koska omat korjausjärkeilyni eivät ihan osuneet yksiin sinänsä loogisen oikean version kanssa, korjausten korjauksiin vierähti lauantai-ilta. Mielestäni korjattuunkin ohjeeseen oli vielä jäänyt muutama pikkuvirhe, muttei enää mitään niin fataalia mitä ei pystyisi pienellä päänvaivalla neuloessa korjaamaan.

Kova homma mutta kyllä kannatti. Nyt on kyllä pakko neuloa pari nopeasti valmistuvaa ja paljon lankagrammoja kuluttavaa tiskirättiä.

Valon juhlaa ja mustaa pitsiä

Our Midsummer bonfire was a bit bigger than normally this time. Also the tree on  the right suffered quite a lot.

Mikä onkaan parempi aika neuloa mustaa pitsiä kuin vuoden valoisin viikko?

Pattern: Anniversary Mystery Shawl 2013.  Yarn: teetee elegant (70% wool, 30% silk). Yardade: 55 g / 550m. Needles 3.0 mm

Ajoittain elämässä tulee vastaan tilanteita, jolloin on tapana pukeutua mustaan, usein yllättäen ja lyhyellä varoitusajalla. Viime syksynä mieheni rakas isoäiti nukkui pois, jolloin purin omaa suruani hakemalla lankakaupasta mustaa teetee elegantia ja aloitin siitä huivin isoäidin hautajaisia varten tiukalla aikataululla. Luin kaaviota jossain vaiheessa kännykästä enkä huomannut, että oikean puolen kerrosten joukkoon oli kaaviossa upotettuna muutama nurjankin puolen kerros. Neuloin kaikki kaavion kerrokset oikean puolen kerroksina ja nurjalla nurjaa... no pilallehan se huivi meni ja purkuun, vaikka melkein kolmannes oli jo tehtynä.

The shawl contains appr. 360 beads, purchased from Villihelmi. 

Aika ei riittänyt enää kokonaisen huivin tekoon ennen hautajaisia, ja into mustan neulomiseen meni muutenkin syksyn lisääntyvän pimeyden myötä. Ikääntymisen huomaa nimittäin hyvin silmien rasitusasteesta mustaa lankaa neulottaessa, vaikka vanhaksi en vielä tunnustaudukaan.

Kaapissa odottanut musta lanka jäi kuitenkin mieltä vaivaamaan. Päätin suosiolla vaihtaa alkuperäisen mallin yksinkertaisempaan ja jossain vaiheessa neuloa "surulangan" pois ilman aikataulupaineita. Tilaisuus tarjoutui tänä keväänä Renee Leveringtonin Anniversary Mystery Shawlin muodossa. Reneen pitsikuvio ja Villihelmestä hankkimani helmet saivat aikaan aika käyttökelpoisen lopputuloksen, jota voi  hyvin hyödyntää juhlahuivina muulloinkin kuin niinä elämän surullisimpina hetkinä.

Tällaisia mietteitä tällä kerralla: oikein mukavaa Juhannusviikonloppua. Nautitaan valosta, nyt kun sitä on.