Sherwoodin metsässä

Yleensä en tee ns. tilaustöitä. Neulomiseen on muutenkin liian vähän aikaa. Kuitenkin silloin, kun tilaustyö on inspiroiva tai siitä on muutoin jonkinlaista hyötyä, saatan tehdä poikkeuksen.

Jokunen viikko sitten ajelin maalle ja mietiskelin matkalla loppumatonta lankavarastoani sekä kaikkia niitä neuleita, joita haluaisin tehdä, sekä niitä lankavarastoni lankoja, jotka eivät yhtään inspiroi. Jotenkin mieleen juolahti yhtäkkiä haalean sinertävänlila Drops Alpaca, jota on jo pidempään marinoitunut vaatehuoneeni perukoilla muutama kerä. Syvä huokaus. Mitähän niistäkin voisi tehdä? Muutamaa tuntia myöhemmin tapasin veljenvaimoni, joka katseli käsissäni olevaa keskeneräistä neuletta ja kertoi sitten haluavansa antaa iäkkäälle tuttavarouvalle syntymäpäivälahjaksi hartiahuivin. Voisinko mitenkään neuloa hänelle sellaisen? Alpacat palautuivat mieleeni samantien ja ennen kuin huomasinkaan, olin jo lupautunut. Olihan tuossa mahtava tilaisuus saada nuo kerät arvoiseensa hyötykäyttöön.

Tuumasta toimeen. Ravelrystä valikoitui työtä varten malliksi Journey to Sherwood. Työ valmistui kesäloman ansiosta jouhevasti ja onnistuikin aika mukavasti.

Pattern: Journey to Sherwood (Ravelry). Yarn: Drops Alpaca (100% Alpaca, 166m/50g).
Needles: 3.0 mm. Yardage: 172g/572m.

Taas kerran olisi kannattanut ennen työn aloitusta käyttää hetki aikaa Ravelryn muiden neulojien projektisivujen tutkailuun. Huivin kakkoskaavion alku meni purkamiseksi, koska en heti ymmärtänyt että toinen puolisko pitää tehdä kaaviosta peilikuvana. Tästä ei ohjeessa ollut mainintaa, mutta moni huivin tehnyt kyllä mainitsi asiasta projektimuistiinpanoissaan. Eipä tuo iso riesa ollut, mutta aiheutti yhden loma-aamun ajan turhaa päänvaivaa.

Hieman epäselväksi jäi myös se, kuinka monta  ykkös- ja kakkoskaavioiden toistoa ohjeen tekijä oli ajatellut tehtävän, sillä suomen- ja englanninkieliset ohjeet erosivat toisistaan eikä kumpikaan ollut kovin selkeä. Saadakseni huiville kokoa (ja päästäkseni eroon mahdollisimman isosta määrästä lankaa) tein kakkoskaavioon muutaman ylimääräisen mallikerran, mikä osoittautui hyväksi ratkaisuksi. Sen sijaan päättelykerros jäi hieman harmittamaan: reuna jäi taas liian kireäksi ja oli hankala pingottaa kauniisti. Pingotusraudat ovat ehdottomasti seuraava tarvikehankinta, vaikka ei niistäkään taida olla apua siihen että neulojan pipo on kireällä.

Tämä tilaustyö ei ollut huono diili ollenkaan. Rahaa en tekopalkaksi suostunut ottamaan, mutta sainpas hyvinkin rahanarvoisen hirvipaistin. Peijaiset tiedossa jahka keksin paistille arvoisensa ruoaksilaittotavan.

Meillä on muuten uusi perheenjäsen. Rukkini Justiina=Josefine sai seuraa. Ostin naapurilta neulomustarvikkeille FB-kirppiksen kautta säilytyspenkin, ja kun menin sitä noutamaan, näin heillä varaston seinustalla tämän, käsittääkseni kiikkalaisen kaunottaren. Pitihän se adoptoida, eihän Wanhoja Rouwia saa ulkosalla sään armoilla pitää. Se ei vaan ole soveliasta.

I found a "new" spinning wheel via a local flea market. This lady will need a facelift and a new foot pedal, but otherwise it is exactly what I have been dreaming of.

Kiikkalaisesta wanhasta rouwasta puuttuu poljin ja lyhdyn nahkaosat ovat hieman kovettuneet, mutta muutoin rouwa vaikuttaisi olevan ihan toimiva. Vaikka en ole kauneuskirurgian suuri kannattaja, tämä rouwa kaipaa uuden polkimen lisäksi pientä kasvojenkohotusta tai vähintäänkin uutta kampausta. Pyörän maalipinta kaipaa nimittäin pientä paikkailua ja ehkä jopa lakkakerrosta pintaansa. Hintalaatusuhde oli mielestäni ihan kohdillaan ja kestää vielä senkin, että toimitan rouwan hetkeksi osaaviin käsiin arvioitavaksi.

Samalla ratkesi Justiina/Josefinen kaksoisnimen dilemma. Aiempi rukkini on ollut hieman vikuri aloittelijan käsissä, joten se ansaitsee nimen Justiina jota on enemmän tullut käytettyä. Kiikkalaisessa on hieman enemmän ryhtiä ja arvokkuutta, olkoon se siis tästedes Napoleonin rakastama Josefine.