Poroja ja poron värisiä sukkia

Luvassa on nyt niitä mitäänsanomattoman näköisiä tekeleitä, jotka vaativat seurakseen jotain näyttävää, kuten maisemakuvia alkukesän lomajakson kotimaankiertomatkalta. Kyllä Suomi vaan on kaunis maa, ja kun kohdalle osuu helleviikko, mikä on reissatessa.

Mieheni on lapsuudessaan viettänyt paljonkin aikaa Kajaanin mummolassaan. Sittemmin sinne suuntaan ei ole ollut juurikaan asiaa: viimeksi käväistiin 17 vuotta sitten, jolloin meidän teinimme kiikkui masuasukkina mukana matkassa. Nyt ei nuori mies suostunut enää mukaan vaan jäi kotiin hoitamaan Napoleon-kisulia. Harmi, olisihan teinikin voinut nähdä kun isukki fiilisteli. Kajaanin torilla syötiin lohikukkoa...

Market Square in Kajaani, Finland.

...ja tietenkin piti käydä Kajaaninlinnan raunioilla, jotka varmaankin ovat olleet jännä leikkipaikka pienille pojille.

Ruins of the Kajaani Castle, built in the 17th century in order to secure the north-eastern part of the  Swedish empire. The castle lost its military significance when Finland became a part of Russian empire in 1809 and was abandoned.

Eniten aikaa meni Kajaanissa hautausmaalla, jossa jouduttiinkin tovi hakemaan oikeaa hautaa. Ystävällinen maahanmuuttajataustainen puutarhatyöntekijä tarjoutui avuksi, soitti esimiehensä hautakarttoineen paikalle ja niin pääsimme laskemaan kukkakimpun mummon ja tädin haudalle. Kyllä oli ystävällistä palvelua: näkivät tosissaan vaivaa meidän etelän immeisten takia. Hatunnosto ja isot kiitokset sinne suuntaan. Pitäisi oikeastaan etsiä sikäläisen seurakunnan sivut ja laittaa kiitosta menemään niin että varmasti tavoittaa oikeat henkilöt.

Kajaanista jatkettiin matkaa pohjoiseen. Suomussalmella pysähdyttiin Suomen talvisodan sankaritarinoista tutulle Raatteentielle, jossa on varsin vaikuttava Talvisodan monumentti. Kun oma isäni oli koko ikänsä nuoruutensa sotavuosista painajaisia nähnyt veteraani ja miehen isä sotaorpo joka ei koskaan omaa isäänsä ehtinyt nähdä, paikka veti hiljaiseksi. Muistomerkin huipulla on talvisodan jokaiselle 105 päivälle pieni vaskikello, jota tuuli hiljaa helisyttää. Valtavalla aukiolla muistomerkin ympärillä on kivilohkareita n. 17000, lähes vastaava määrä kuin oli n. 18 km pitkällä Raatteentiellä kaatuneita yhteensä. Valtava määrä. Symboloivat sodan uhria ja hulluutta.

The Winter War monument in Suomussalmi, Finland. Very impressive.

Suomussalmelta ajelimme poroja väistellen Kuusamoon, jossa on matkamme pääkohde: Pieni Karhunkierros. Jopa Pienen Karhunkierroksen vain 12 km patikointireitille (Ison Karhunkierroksen 80 kilometristä puhumattakaan) mahtuu niin kuohuvia koskia ja notkuvia siltoja.

PIeni Karhunkierros - 12 km hiking route in Kuusamo, Finland. Foaming rapids...

Jylhiä kallioita ja jyrkkiä portaita...

..steep rockies...

...a lot of steps...

...rauhallisia suoaukioita ja metsälampia...

...peaceful and calm forest ponds...

...ja vähemmän rauhallisia vesiputouksia ja koskenlaskupaikkoja.

...and not so calm rapids and waterfalls. 

Emme olleet reitillä aivan yksin. Jossakin vaiheessa edellämme tietä näytti pitkän matkaa erinomaisen paikallistuntemuksen omannut opas: hienotunteisen hiljainen sellainen.

Our guide in the mid-part of the route. Rudolph the red-nosed reindeer.

Emme kuitenkaan malttaneet odottaa että oppaan lakisääteinen ruokatauko loppuu, vaan siinä vaiheessa kiitimme ja jatkoimme matkaa omin avuin.

Nelijalkainen oppaamme tulee mieleen värisävyistä sukissa, jotka aloitin jo toukokuulla, jatkoin lomamatkalla ja viimeistelin kun päädyin uudelleen poronhoitoalueelle, tällä kerralla töiden merkeissä. Langan ostin v. 2010 työmatkalta Sveitsistä - keskivertomarinoitumisaika ennen käyttöönottoa. Ohje on Suuresta sukkakirjasta ja kulkee nimellä Helpot pitsisukat.

Pattern: Easy Lace Socks (Published in The Big Book of Socks by Kathleen Taylor).
Yarn: Regia  Eskimo color 4-fädig. Needles 3 mm. Yardage 69 g/280 m. Size 40.

.Pätkärääkätty lanka näyttää ihan hauskalta tuossa pitsineuleessa, joka sopivasti rikkoo värikuvion säännöllisyyttä. Näistä tuli hyvät.

Pohjoisin paikka reissullamme oli Sodankylä. Puolenyön aikaan käytiin vielä kävelyllä ja keskiyön aurinkoa ihailemassa. Tuon alemmaksi ei enää aurinko laskenutkaan ennen kuin lähti pyrkimään ylöspäin.

Midnight Sun in Sodankylä, Finland.

Muistona matkalta oli kotiintuomisina paitsi yksi melkein valmis huivi ja vähän enemmän vajaat sukat, myös muita Lapin-muistoja.

Some memories from Finnish Lapland. 

Positiivinen yllätys oli se, että ötökät eivät juurikaan vaivanneet. Pahinta olivat yhdessä reitin kohdassa Karhunkierroksella pyörineet paarmat. Kiitos siitä kuumalle säälle ja kuivalle kesälle.