Syksyn tuntua

Elossa ollaan, vaikka blogipäivitykset - tai pikemminkin niiden puute - voisivat kertoa jostain muusta. Syksy on saapunut, kun viime kirjoituksessa oli vielä kesä. Puutarhassa kukkii nyt näyttävimmin sädepäivänhattu ja komeamaksaruoho, ja vuorenkilpien lehdissäkin on kaunis syysväri.

Blogihiljaisuus on taas aiheutunut yksinkertaisesti siitä, ettei neuleita ole valmistunut puoleentoista kuukauteen. Nyt sentään sain valmiiksi keväänvihreät harppusukat: pitsipalmikkosukat, joiden mallin kesällä toiselle puolelle maapalloa muuttanut neuleharppuryhmän pitkäaikainen jäsen Ne-le suunnitteli meille muistoksi.

Pattern: Knitting hag socks by Ne-Le.  Yarn: Novita Nalle Aloe Vera, 90g.

Kokemattomana sukantekijänä jännitin kovasti sitä miten onnistun aloittamaan kantapään oikeassa kohdassa omaan jalkaani sopivaksi. Aloitin nämä siis magic-loopilla kärjestä alkaen. Ilmeisesti minulla oli aloittelijan tuuria matkassa, sillä koko osui varsin hyvin kohdilleen. Näistä tuli siis oikein käyttökelpoiset sukat, ja samalla sain tuhottua varastosta kerän Nalle Aloe Veraa. Mikään nautinto ei neulominen ollut: kun toiselle sukalle lanka juoksi kerän sisältä ja toiselle päältä, seurauksena oli kantapään tienoilla käsittämätön sekasotku. Kerä lohkeili ja hajosi. Lisäksi langasta irtosi nöyhtää, joka sai aikaan sellaisia solmuja ettei niitä ilman saksia selvitetty. Kiitos jälleen Novita: pidän juhlat kun saan viimeisenkin Novita-kerän käytettyä. Olen ilmeisesti outo ihminen, koska en osta (enää) Novitaa, vaikka viimeisimmän Yhteishyvän artikkelin mukaan sillä on hallussaan 98% Suomen lankamarkkinoista. Jep jep. Uskokoon ken tahtoo, sanon mä. Vanhakin kait jo olen, koska samaisen artikkelin mukaan nuoret tykkäävät neuloa  paksuista langoista. Minä siis en.

Syksyyn kuuluu uusien harrastusten aloitus, tai ainakin vanhojen elvyttäminen. Sohvaperunaa on nyt puraissut jumppakärpänen. Vaateompeluakin sisältyy nyt viikko-ohjelmaan marraskuulle asti. Nähtäväksi jää kauanko jumppakärpäsen tartunta kestää ja saanko ompelukoneella mitään käyttökelpoista aikaan.

Yksi lempikasvejani on muuten keltahanhikki: se jaksaa niin sinnikkäästi kukkia ihan koko kesän. Taustalla näkyvä lumikärhö puolestaan on jaksanut tänä vuonna tehdä runsaan kasvuston lisäksi vain pari nuppua, ja nekin ovat vasta aukeamaisillaan. Aurinkoista syksyn jatkoa, nauttikaa ruskasta!

Edit: Blogger teki sen taas. Jo kertaalleen pystyyn käännetty kuva näkyy edelleen vinksallaan. Älkäähän ystävät hyvät niksauttako niskojanne ;)