Kalifornian auringossa, osa V. Kanjoni-ihmeitä, hulabalooelämää ja kotiinpaluu.

Kotiinpaluusta jo kaksi viikkoa. Olisiko aika saada matkakertomus loppuun?

Hollywoodin kuumuudesta ajoimme yhtäjaksoisen pidemmän pätkän Arizonaan: muutama sata kilometriä silkkaa autiomaata...

Desert view somewhere in Arizona.

...ihan vain näitä maisemia varten.

Grand Canyon, Arizona.

Anteeksi kuvaspämmäys, en millään osannut valita minkä laittaisin ja minkä jättäisin pois!

Grand Canyon on näkemisen arvoinen paikka. Helteestä huolimatta kävelimme muutaman kilometrin polun kanjoninrinnettä päästäksemme taas hieman rauhallisemmille paikoilla ja vähän kauemmas turistilaumoista. Itse kanjoniin emme kuitenkaan laskeutuneet; se olisikin heinäkuun helteessä hullun hommaa. Jos kanjonin reunalla lämpötila oli luokkaa +28C, syvällä kanjonissa se saattaa olla välillä +40-+50C.

Kanjonilta lähdettyämme pysähdyimme iltapalalle pikkukaupunkiin nimeltä Williams, joka sijaitsee kuuluisan Route 66 -maantien varrella.

Kaupat olivat enimmäkseen kiinni - jälleen kerran. Harmi, sillä olisi ollut hauska pistäytyä tässä tilkkutyöpuodissa.

 

Sekin jäi siis haaveeksi, joten meidän oli tyytyminen katselemaan villin lännen showta Williamsin kadulla. Enkä raaskinut toteuttaa haavettani cowgirl-bootseista ja stetsonistakaan, vaikka niitä myyvä putiikki olisi vielä ollut auki... nyt kaduttaa.

 

Wild West show in Williams, Arizona.

Matkasukkien hidas eteneminen alkoi tässä vaiheessa matkaa tympiä. Ajaessamme Grand Canyonilta kohti Las Vegasia ja matkan varrella sijaitsevaa Hooverin patoa piti jo kaivaa matkalaukusta Puro Batikit esille ja tehdä pari sytomyssyä.

Hoover Dam at Colorado River, on Arizona-Nevada border.

Padolle saapuessamme lämpötila ulkona oli reilusti yli 40 astetta Celsiusta. Minä tuskastun jo elohopean noustessa yli 25 C:n, joten en todellakaan halunnut kierrellä ulkona jo aiemmin näkemääni patoa katselemassa. Ei sinänsä, onhan tuo valtava, puolelle Kalifornialle energiaa tuottava insinöörien aikaansaannos sinänsä aika mykistävä. Tutustumiskierroksen sijaan suunnittelin istuvani mukavasti ilmastoidussa kahvilassa neulomassa. Se ainokainen kahvila vaan olikin täpötäynnä turisteja, eikä sinne voinut jäädä pöytää varaamaan ruokailematta. Niinpä löysin itseni ulkoa istumasta portailla, +40C lämmössä, neuloen 100% polyakryyliä sormet hikisenä. Ai ihanuutta.

Myssy kuitenkin valmistui juuri sopivasti siinä vaiheessa, kun miesväki palasi parin tunnin kierrokseltaan. Olipa mukava kuulla, että lähes koko kierros oli ollut ilmastoiduissa tiloissa.

Pattern: Butterfly hat (Ravelry). Yarn: Novita Puro Batik (199m/100g). Yardage: 61g/121 m. Needles: 4,5 mm.

Hooverin padolta matkasimme Las Vegasiin, joka oli n. 2200 mailia pitkän automatkamme päätepiste. Rauhaa rakastavana ihmisenä olisin mieluusti jättänyt tämän paikan kokonaan väliin: etenkin, kun Vegasiin saavuttaessa auton lämpömittari näytti huikeita lukemia.

Ulkona oli siis tuossa vaiheessa kuumaa 118 Fahrenheit-asteen eli noin 47 Celsius-asteen verran. Sinänsä mukavaa, jos ei tarvitse liikkua mihinkään eikä tehdä yhtään mitään. Perheen kanssa piti kuitenkin lähteä kävelemään Vegasin kuuluisalle hälisevälle Stripille ja illalla musiikkiteatteriin.

Las Vegas Boulevard (The Strip).

Ei nähty sentään Freddie Mercurya lavalla, vaikka Michael Jackson ja Elvis olivatkin edelleen elossa. Yksi hikinen iltapäivä Stripillä riitti minulle, ja matkan viimeiseksi päiväksi sain järjestettyä miesväen kaupungille keskenään ja itseni lankakauppaan - minnekäs muuallekaan.

Yarn Shop in Las Vegas: Gail Knits.

 Ravelryn tietokannasta löytyi kaksi lankakauppaa muutaman mailin säteeltä hotellista: Gail Knits sekä Wooly Wonders. Molemmissa näytti olevan mahdollista tavata torstaipäivänä muitakin neulojia. Päädyin lähtemään taksilla Gail Knitsiin: kymmenkunta kilometriä noissa lämpötiloissa olisi kävellen ollut hieman liikaa. Taksi maksoi ennakoitua enemmän, mikä vähän harmitti, varsinkin hoksattuani liian myöhään että puolen kilometrin kävelyllä olisin päässyt suoraan bussireitin varteen ja päivälippukin oli voimassa. Kaupassa istuskeli kauppias Gail itse sekä neljä vanhempaa rouvashenkilöä neulomassa. Kiersin valikoiman läpi ja petyin: paljon efektilankoja ja keinokuituja. Cascadea löytyi erivahvuisina laatuina, mutta ei mitään kiehtovaa väriä. Joitain eurooppalaisia lankoja oli myös: kalleinta Marks & Kattensia mitä olen nähnyt. Ei siis ollut tarvetta ostaa lankaa. Ostin kuitenkin Great American Afghan -kirjasen. Vaikka en osaa kuvitella itseäni virkkaamaan miljoonaa samanlaista isoäidinneliötä tilkkupeittoon, voin hyvin kuvitella hyödyntäväni erinäisiä jämäkeriä hieman vaihtelevampaan peittomalliin. Siis vähän pidemmällä aikavälillä.

The nice booklet which I found at Gail Knits. And another chemo cap - pattern Dusty Hill.

Gail Knitsin lanka- ja lehtivalikoiman katsastettuani istahdin rouvien seuraan neulomaan ja aloitin uuden sytomyssyn viime kesän t-paidan ylijäämä-Katiasta. Keskustelun kuluessa kuulin, että Gail Knits on Las Vegasin paras lankakauppa, "koska siellä toisessa, Woolly Wondersissa on niin paljon villaisempia lankoja." Jep. Väärässä paikassa jälleen kerran, olisi sittenkin pitänyt mennä Woolly Wondersiin. Sinne en enää ehtinytkään ennen illan stand up -komiikkashown alkamista. Palasin siis bussilla hotellille pakkaamaan tavaroita paluumatkaa varten sekä viettämään iltaa miesteni kanssa.

Koska Dusty Hill-myssyssä minulla on metallipuikot, en voinut sitä ottaa lentokoneeseen vaan jätin sen odottamaan aikaa parempaa. Paluulentoa odotellessamme Las Vegasin kentällä loin silmukat uuteen myssyyn ja tikuttelin ensimmäisen lennon aikana Puro Batikista vielä poikamaisen myssyn.

Pattern: The Boy Hat (Ravelry). Yarn: Novita Puro Batik (199m/100g). Yardage: 47 g/ 93m. Needles: 4,5 mm.

Tämä oli ihanan simppeli ja nopea projekti, joskin hetken aikaa pyörittelin noita päälakikavennuksia ennen kuin sain ahaa-elämyksen ja silmukkaluvut täsmäämään. Projekti olisi ollut todella helppo, jos mukana olisi ollut muutama silmukkamerkki. Nytkin myssy kuitenkin valmistui konetta vaihtaessa Denverissä ja pitkälle Euroopan-lennolle jäi vain sukkaprojektin jatkaminen.

Borta bra men hemma bäst. Kotona odotti kissa, joka ei tiennyt miten päin olisi ollut palveluskunnan kotiutuessa, vaikka hänellä olikin ollut hyvät hoitajat: kotiamme poissaollessamme lainanneet naapurimme tanskalaiset sukulaiset olivat jättäneet kiitokseksi paitsi suklaata ja muita herkkuja, myös jotain itsetehtyä. Saimme kauniit virkatut patalaput ja -kintaat. Vaikka matka oli mukava, vielä mukavampaa oli päästä kotiin, ja ah miten ihanalta tuntui vilpoinen <20C sää verrattuna Nevadan >45 C lämpötiloihin!

A nice gift from a danish couple who loaned our house and took care of our cat while we were travelling.