Kalifornian auringossa, osa II: Sierra Nevadan vuoristoon

Rakkaalle miehelleni terveiset: älä edes yritä lukea tätä, katso vain kuvat. Sisältää aika paljon tekstiä ;). Joulupukki sen sijaan saa lukea.

Arvatkaapas mikä oli San Franciscon pahimman turistirysän, Fisherman's Wharfin myyntikojujen hittituote itsenäisyyspäivänä eli 4.7., kun kylmä tuuli puhalsi koko ei niin kovin Tyynen Valtameren leveydeltä kaupunkiin ja tunki luihin ja ytimiin asti?

Top sellers in San Francisco Fisherman's Wharf on windy evening of 4th of July. Knitted and crocheted animal figure hats - Angry Birds being most common characters.

Se oli siis käsin virkattu tai neulottu pipo, joita myytiin kymmenissä eri kojuissa. Yleisimmät mallit erinäisten eläinmallien joukossa olivat Angry Birds -hahmot. Kyllä meidän suomalaisten aikaansaannokset sentään näkyvät maailmalla, kun tarkasti katsoo. Olen valmis uskomaan että nämä olivat käsin tehtyjä, koska parissa kojussa paleleva myyjä itse virkkasi niitä.

 Meksikolaistaustaisella kiertoajelubussin kuljettajalla oli muuten hauskaa, kun me kylmään tottumattomat suomalaiset ja yksi ruotsalaisperhe vaihtelimme kierroksen aikana avomallisessa bussissa istumapaikkaa löytääksemme mahdollisimman paljon tuulensuojaa, ja tärisimme kylmästä niin että hampaiden kalina varmasti kuului moottorimelun yli. Jostain syystä hän vertasi meidän maitamme Alaskaan ja nauroi katketakseen. Miksiköhän? Tässä ilmainen ystävän neuvo, jos olet menossa joskus San Franciscoon: muista varata lämmintä ja tuulenpitävää vaatetta vuodenajasta riippumatta. Olin sen ehtinyt 12 vuodessa unohtaa, mutta nyt muistan taas hetken aikaa. Älkää ymmärtäkö väärin: kaupunki on ihana, mutta sää siellä on arvaamaton.

Ja mainitsinko jo että piipahdimme myös Kiinassa?

Chinatown in San Francisco.

Vitsi vitsi... San Franciscon China Town on maailman kolmanneksi suurin kiinalaisyhdyskunta itse Kiinan ulkopuolella. Muistaakseni.

Haikein mielin loimme heinäkuun neljännen eli paikallisen itsenäisyyspäivän jälkeisenä kauniimpana ja huomattavasti lämpimämpänä aamuna viimeiset silmäykset San Franciscon kaupunkiin Golden Gate -sillalta käsin.

Sen jälkeen otimme suunnan itään, sisämaahan, pois kylmän valtameren vaikutuspiiristä kohti Sierra Nevadan vuoristoa ja sen luonnonihmeitä. Matkalla tuli ylitettyä Kalifornian Napa Valleyn viininviljelyalueet ja Central Valley, joka on täysin keinokasteltua maanviljelysaluetta. Kuivaa oli niillä seuduin joilla karja laidunsi. Heinäkin säilyy ilmeisesti tuolla pellolla paalattuna ilman muovikääreitä.

Ajoimme Lake Tahoen suuntaan, ja matkan varrella tuli nälkä sekä jaloittelutarve. Pysähdyspaikaksi valikoitui sattumalta pikkukaupunki nimeltä Placerville, joka on mitä ilmeisimmin elänyt kukoistuskautensa Kalifornian 1800-luvun puolivälin kultaryntäyksen aikoina. Idylliä on kuitenkin vieläkin jäljellä, eikä tätä paikkaa voi parhaalla tahdollakaan syyttää turistirysäksi.

On our way from SFO to Sierra Nevada we stopped for dinner in an idyllic old gold rush town called Placerville.

Miehen pysäköidessä autoa Pleasantvillen, ei kun siis Placervillen, pääkadun Main Streetin varteen katseeni osui kadun vierellä olleeseen kylttiin:
 

Lofty Lou's Yarn Shop in Placerville. Fully incidentally we happened to park our car in front of it. For my BIG disappointment it turned out that he shop had closed only 20 minutes earlier :-(

This place was so idyllic and cute! I did some window shopping - because that was all I could - and was almost crying because I could not get in...

Mikä ihanan idyllinen lankakauppa, ja me osuimme sinne ihan sattumalta: tietysti myöhästyimme sulkemisajasta 20 minuuttia! Itku meinasi päästä, kun tiirailin ikkunasta valikoimaa eikä matkaohjelmaa voinut tässä kohtaa muuttaa niin että olisi voinut jäädä lähistölle yöksi. Täältä olisi saattanut löytyä myös yksi haaveistani, Knitter's Loom, jonka olisin hyvinkin voinut ostaa ja toimittaa kotiosoitteeseen postipakettina. Ei vaan sattunut kohdalle. Täytyy toivoa joulupukilta.

Sen sijaan kylästä löytyi vielä auki oleva ristipistokauppa, joka olisi ollut muutamien pistoilevien tuttavieni unelma.

Another shop in Placerville. And this one was still open.

Thanks to my family, I only walked through and checked the selection. I could have stayed hours though... and spend a few dollars. I am glad I did not have time - stitching is such a pain for me.

Koska olin jo alkumatkasta kartuttanut ristipistotyövarastoani nykytahdilla seuraavien 20 vuoden tarpeiksi ja koska miehet odottivat kärsimättöminä kadunkulmassa, kävelin kaupan läpi ihan pikaisesti sortumatta ostoksiin. Sen verran ehdin katsastaa hintatasoa, että DMC-kirjontalankojen hintataso oli selkeästi kalliimpi kuin isommassa askartelumarketissa: 0,65 $ +vero.

Ei auttanut itku ei vaikka lankakauppa jäi käymättä. Saatuamme murua rinnan alle jatkoimme matkaa vuoriston yli. Maisemat olivat paikoin niin huikeita ja pudotukset tien reunalla niin jyrkkiä, että piti laittaa silmät kiinni ja toppuutella miestä ajamasta liian kovaa.

Road-side creek somewhere on our way east towards Sierra Nevada.

Approaching Lake Tahoe.

Sunset at Lake Tahoe.

To the other side of Sierra Nevada mountain range: to Nevada.

Somewhere close to Carson City, Nevada, where we stayed overnight.

Seuraavat pari päivää kiertelimme vuoristoalueella ja teimme muutaman kilometrin kävelylenkkejä kansallispuistoissa. Myönnettäköön, että varsinaiseen erämaahan uskaltautuneet: retkeilyvarusteet olisi ollut jokseenkin hankala mahduttaa matkatavaroihin (selityksen makua?). Pysyimme siis autoteiden lähellä, valmiilla kävelyreiteillä kymmenien ellei peräti satojen muiden turistien joukossa, mutta niitäkin pitkin päästiin huikean kauniille paikoille!

Sierra Nevada Mountains: a view from Nevada side

Cows <3 <3 <3

Native American Craftmanship

 

It is amazing what some people can do with beads!

After driving a couple of hundred miles on Nevada side, we crossed the mountains again to Yosemite National Park. Elevation at the gate of the park 9945 ft = appr. 3 km.

Puiston puolella pysähdyimme ensimmäisen kerran kuvauskävelylle jossain 2-3 km korkeudella merenpinnasta paikassa nimeltä Olmsted Point.

The first glimpse of the famous Half Dome in Yosemite.

My  No 1 favorite of all 1000 photos taken during this trip!

Someone was hiding under a big rock...

..and he was fast. A marmot.

Ison kiven alla piileksi siis murmeli. Olmsted Pointista tuli ajomatkaa jyrkkään alamäkeen aika pitkälti, ennen kuin oltiin Yosemiten laaksossa. Yosemite Valley on hämmästyttävä U:n muotoinen kilometrin korkuisten graniittiseinämien reunustama laakso, jonka keskellä virtaa Merced River -joki. Laaksossa jalkauduimme uudelleen kävelyretkelle, joka kylläkin oli hiukan tuskaista kuuman sään (n. 30C) ja kiukuttelevan polveni takia.

Varsinkin keväisin Yosemite on mahtava näky, kun vuoriston lumet tulevat vesiputoksina rinteiltä alas. Nyt oli aika kuivaa, joten vesiputouksetkin olivat aika vaatimattomia.

Pitkän kärkkymisen jälkeen onnistuin nappaamaan järjellisen kuvan tästä kaunokaisesta, jonka nimestä minulla ei ole aavistustakaan. Kaunis lintu, ja näitä oli Yosemitessa paljon!

EDIT 22.7.2012: The Google Champion Drucilla identified this bird as Steller's jay - "Samettinärhi" in Finnish.