Diipadaapaa

Tämähän on käsityöblogi. Tai ainakin pitäisi olla. Vaan kun ei mitään valmistu, pitänee heittää täydellisen turhanpäiväinen diipadaapapäivitys ihan vaan sen takia, ettei kaikki lukijat kaikkoa. Voi tietysti olla että hyvä tarkoitus karkoittaa loputkin.

Yleisön toivomuksesta postauksen pääaiheena on Napoleon. Hupia löytyy pienelle pienistä asioista, kuten pahvilaatikoista ja paperipusseista. Paperipusseilla tosin on kummallinen taipumus pudota tuolilta lattialle, jos niissä on jotain liikkuvaa sisällä. Ja niissähän on.

Napoleon the Cat loves carton boxes and paper bags. This time our hide and seek game ended unexpectedly when the whole bag - containing the cat of course - fell down from the chair.

Kevät. Se oli tänä vuonna lyhyt muttei kylläkään kovin vähäluminen. Näköjään olemme palanneet takaisin helmikuulle, jos nyt säästä voi jotain päätellä. Onneksi takana on sentään pari aurinkoista maaliskuista päivää, jolloin ehdittiin ottaa aurinkoa verannalla.

One of the sunny spring days that we had before it started to snow again.

Eikö se lumi siis ikinä sula?

According to my best knowledge, the snow should have melted already.

Palmusunnuntaina meillä oli vieraita; Napoleonkin sai oman vieraan. Australianterrieri Myrskyllä ei pitänyt olla mitään syytä näyttää näin alakuloiselta, sillä kissaisäntä oli tällä kertaa suorastaan suopea vierastaan kohtaan. Ei näyttänyt edes kynsiään, ja jopa ylimielisesti nuuhkaisi koirulin turkkia. Kieltämättä kissaisäntä oli silti jokseenkin halveksuvan välinpitämätön asenteeltaan. Ehkäpä se laittoi masentumaan.

Napoleon had a guest. His name is Storm. What a non-appropriate name for such a quiet and calm dog.

Kun talossa on vieraita, täytyy olla jotain tarjottavaa. Pitkämatkalaisille laitettu lounas sai oman perheen miesväeltä murskatuomion. Vieraat kehuivat - kuinkas muutenkaan, harvemmin kehtaavat moittiakaan. Jälkiruokakahvipöytä sen sijaan oli maistuva, vaikka itse sanonkin. Tarjolla oli mustikkajuustokakkua Pirkan ohjeella. Oli hyvää, suosittelen. Ulkonäöstä en tosin saanut yhtä kaunista kuin lehden mallikuvassa. Kuinkas muutenkaan.

When there are visitors in the house, something sweet needs to be available. Like this blueberrycheesecake. Yummy!

Epämääräinen ruskea möykky mustikkakakun takana ei ole mämmiä eikä mitään muutakaan kertaalleen syötyä. Se on Tupperwaren ohjeella tehty mikro-omenakakku. Ulkonäössä ei ollut kehumista, mutta maku oli erinomainen, eikä valmistukseen mennyt aikaa juurikaan muuta kuin mitä muutaman omenan raastamiseen saa tuhrattua. Niin ja tietysti muutama minuutti mikrossa kypsentämiseen.

Sometimes we have a tendency to exaggerate a bit. Like now, when three cakes in the table were not enough and I had to do one more.

Koolla ollut naisväki rakastaa suklaata. Koska en ole keittiöihmisiä, mutakakku valmistui myös Tupperwaren  ylihelpolla mikroreseptillä, ja herkun valmistuminen vei aikaa ehkäpä noin 10 minuuttia. Aino-lakkajäätelö maistui sen kanssa mainiosti. 

Leipomuksistani jäi reseptikansio pöydälle. Tai jotain. Joka tapauksessa se päätyi Myrskyn emännän käsiin. Hän sitten löysi sieltä kansiosta jonkun rommitortun reseptin, jota oli kuulemma pakko kokeilla. Siispä vielä yksi kakku uuniin, jottei syötävä loppuisi kesken, eikä tämä ollutkaan mikroresepti. Eipä ollut maultaankaan noiden muiden veroinen vaan yhtä valju maultaan kuin ulkonäöltäänkin. Paitsi kakun tilaajan ja hänen kummipoikansa mielestä. Liian vähän rommia? (Ups, nyt Napoleonin isäntäpalvelija saattaa huomata että olen sosialisoinut hänen piilopullonsa...)

Vieraat toivat kukkia. Napoleon rakastaa niitä.

Napoleon loves flowers. I mean, he loves to eat them.

Pääsiäisnoidista Napoleon ei niinkään pidä vaan kiertää ne mieluummin kaukaa. Niitäkin kuitenkin kävi. Toiset kääntyivät ovelta pois, kaksi jäi kylään pidemmäksi aikaa. Suklaamunat maistuivat molemmille. Toinen yritti tosin syödä yllätysmunista muoviset sisäkuoretkin.

Palmusunnuntaivieraiden lähdettyä Napoleon nautti taas omasta rauhasta ja rentoutui. Mikäs sen mukavampaa.

Seuraavalla kerralla ehkä jotain valmistunutta. Ehkä. Tarjolla olisi projektityönä lähes valmiin neuleen saumojen ompelua. Vapaaehtoisia??? Tai sitten täytän seuraavan postauksen alkuvuoden lankaostoksilla. Niitäkin on taas tullut tehtyä... valitettavasti.