Pukkilan Puikkopäivät

Takana on hyvin neulomisköyhä viikko: kotioloissa ei ole juurikaan tullut neuloskeltua. Torstai-illan Neuleharppujen lahkomeeting meni enemmän hauskanpidon puolelle ja aikaansaannokset rajoittuivat purkamiseen ja tehtyjen virheiden korjailuun. Työ ei siis juurikaan edennyt, mutta ripsivärit kyllä levisivät taas kunnolla poskille kaikesta nauramisesta. Pitäisi seuraavalla kerralla muistaa laittaa naurukyyneleet kestävää maskaraa, eikä Tena Ladykään olisi pahitteeksi mikäli homma menee yhtäänkään villimmäksi.

Eilen lauantaina ajelin neulojakaverin kanssa Pukkilan Puikkopäiville, jotka Handun Ilu oli järjestänyt. Tarjolla oli seuraksi useampi kymmenen neulojaa, paljon asiaa pitsistä, neulesuunnittelusta ja neulojan apuvälineistä, hyvää ruokaa (halloumisalaattia, nam) ja tietenkin kiusauksia. Nämä ihanuudet lähtivät kanssani kotiin.

Shopping at Pukkilan Puikkopäivät (Knitter day in Pukkila). Turquoise yarn is HarmIlu - 100g (400m) of 100% wool from Kainuu, Eastern Finland . Orange skein is 100% merinowool, also 100g/400 m. Both handdyed by Ilu amd sold at Handu. I also found nice stitch markers at Pukkila, sold also by Peikonpoika.

Tämän viikon lankaostokset siis 250 g, koska tiistaina kävin Menita Outletissä hakemassa hätävarakerän Sublime Bamboo & Pearls -lankaa tulevaa kummipojan synttärilahjaa varten. Ehtisiköhän se tälle syyskuulle, ettei ensi vuonna tarvitse käydä ostamassa taas yhtä kerää lisää?

Niistä Pukkilan puikkopäivistä vielä: tästedes tulee pitsejä tiirailtua aivan uusin silmin. Rinna Saramäki kertoili pitsin tekemisestä käsin eri tekniikoilla, ja lisäksi tuli informatiivinen tietopaketti koneellisesta pitsin valmistuksesta. Jälkimmäiseen pääsimme tutustumaan myös käytännössä: päivän päätteeksi vierailimme Suomen ainoassa toimivassa pitsitehtaassa, jossa reikäkorttiohjattu pitsinnypläyskone laittoi nypylät viuhumaan. Mielenkiintoinen paikka, sanoisin.


Lace machine at Mäntsälä.

  

Lace manufacturing is controlled by traditional punch cards. This kind of knitting engineer likes instruments like this!

A very nice book full of lace models, and inspiring box of finished lace

Beautiful examples of finished objects where these laces could be used.

Muutenkin päivän ohjelma oli mielenkiintoinen. Mari Muinonen kertoili neulojan tarpeellisista kilkkeistä saaden minut tuntemaan itseni satavuotiaaksi ja täysin teknologian kehityksen kelkasta pudonneeksi. Huono juttu huipputekniikan parissa puuhastelevalle insinööritieteilijälle. Esitys löytyy näköjään tuolta Marin blogista. Lisäksi Johanna Koski ja Kristel Nyberg esittelivät kirjojaan Punokset puikoille ja Pitsit puikoille, joita en ole vielä ostanut vaikka kovasti houkuttavatkin.

Ja sokerina pohjalla: vieruskaverilla oli Pukkilassa mukanaan kannettavat kangaspuut, mikä sai tietenkin minutkin himoitsemaan sellaisia. Heti piti etsiä nettikauppa josta niitä saa, jos vaikka Joulupukki kuulisi vienon pyynnön. Tosin sain menneellä kesälomalla hämmästykseni kuulla, että minulle on myös tulossa isoäitini jäämistöstä ihan oikeat isot kangaspuut. Niille ei kylläkään tällä hetkellä ole meillä paikkaa, joten olen ajatellut lohduttaa niillä itseäni sitten kun jälkikasvu joskus muuttaa kotoa ja tyhjentää huoneensa. Sitä odotellessa tuo syliversio auttaisi siihen tuskaan, ettei tuo perheen murrosikäinen todellakaan ole enää mikään sylilapsi. Riudun muutoin ihan kokonaan ikävään ja huoleen siitä, pärjääkö tuo 180+cm kokoinen pikkuinen varmasti tässä kylmässä maailmassa ilman äitiä. Olikohan tarpeeksi vakuuttava joulutoive ja onkohan Tonttu Torvinen kuulolla?

Kiitokset vielä Ilulle ja kumppaneille järjestelyistä sekä Annalle ja TiinuK:lle matkaseurasta. Lisää tällaista!

PS. Puuvillabatikneuleeni, jota olen jo moneen kertaan ollut purkamassa, on lopulta blokkautumassa. Saapi nähdä mitä siitä syntyy vai syntyykö. Varoitan jo etukäteen, että viimeistely saattaapi kestää.