Ajasta jäljessä... ...ja myssyilyä

Blogini on sitten jäänyt hieman ajasta jälkeen. Pari viikkoa sitten taisin lupailla huivikuvia "huomenna". No, onhan päivä vielä huomennakin (kukas se niin lauloikaan?), ja senkin jälkeisenä huomisena, ja senkin jälkeisenä....

Asiasta kukkaruukkuun: kesän Modassa ollut huivi Regian Hand-dye Effectistä päätyi puikoille varsin nopsasti, kun kerran tuota kaunista lankaakin sattui varastosta löytymään. Huivi valmistuikin aika nopsasti, eikä neulomiseen mennyt kuin viisi päivää silmukoiden luonnista. Muutakin elämää tuli elettyä siinä sivussa, totuttuun tapaan.

Pattern: Moda 04/2011 (can also been in Ravelry, named LazyKaty).
Yarn: Regia Hand-dye Effect, 74g/315m. Needles: Addi Clicks, 5mm.

Huivista tuli varsin kiva, vaikka pingotinkin sen huonosti. Katsoin nimittäin Ravelryn kuvia vasta pingotuksen jälkeen, ja vasta niistä oivalsin miten tuo olisi pitänyt tehdä. Kuinka ollakaan, tätä lankaa löytyy stashistä vielä jokunen kerä, joten ties vaikka näitä syntyisi vielä useampikin. Tämä huivikaan ei jää itselle, vaan joku tulee saamaan yllätyslahjan syksyn mittaan. Eikä takuulla osaa sitä odottaa.

Muutoin olen elänyt viime viikot aika neulomusköyhää elämää, sillä aikaa on mennyt taas kaikkeen epäolennaiseen, kuten työntekoon ;). Puikoille olen kuitenkin saanut vanhojen ufojen lisäksi kaksi taaperoneuletta, joista toisen dead-line lähestyy uhkaavasti. Lisäksi syksyn sytomyssykeräys on pyörähtänyt käyntiin. Eilen tapasimme Tikkurilan kirjastossa (siellä siis perjantai-iltaisin, vantaalaisille tiedoksi!), ja aloitin siellä Katia Bombay -paitani jämistä huivihattua. Tänään jatkoimme myssyilyä Soukan  Menita Outletissa, ja päivän tapaamisen aloitin purkamalla eilisen illan tuotokseni: siirto pyöröiltä pitkille puikoille osoitti, että tulossa oli huivihattu valtaisalla yli 60cm päänympäryksellä. Tänään tekele on edennyt paremmin ja kokokin lienee nyt jokseenkin keskivertopäähän sopiva.

Niina on sopinut hirmuisen määrän sytomyssytapaamisia pääkaupunkiseudun kirjastoihin ja lankakauppoihin, joten jos kotona seinät kaatuvat niskaan, kannattaa lähteä mukaan. Itse en ehdi enkä jaksa mukaan kuin satunnaisesti, mutta jompikumpi meistä on yleensä vähintään paikalla. Vielä tapaamisissa ei ole ollut varsinaista väkipaljoutta (liekö kesäisillä säillä osuutensa asiaan), joten mukaan mahtuu kyllä. Kuten keväällä, minulle tai keräyspisteisiin voi nytkin toimittaa myssyjä, jos ei noihin tapaamisiin pääse.

Myssykeräyksen suhteen Novitan Neulomossa ja Facebookissa on kuulunut myös epäileviä ääniä:  on löytynyt myös itse syöpähoidot läpikäyneitä, jotka eivät pidä noita myssyjä tarpeellisina tai käyttökelpoisina. Olen kuitenkin HUS:n syöpäosastojen osastonhoitajia tavattuani vakaasti eri mieltä. Varmasti potilaissa on heitä, jotka mieluummin peittävät palelevan kaljunsa perinteisesti peruukilla, mutta hoitajien kertoman mukaan myssyt ovat äärettömän suosittuja - edellyttäen toki, että ovat hyvistä, pehmeistä ja kutittamattomista langoista tehtyjä. Voin myös kuvitella, että jos tauti napsahtaisi omalle kohdalleni (mikä sukurasitteet huomioiden ei olisi hirmuinen ihme), käyttäisin sata kertaa mieluummin värikkäitä ja hauskannäköisiä myssyjä kuin teennäistä ja hiostavaa peruukkia. Kukin kuitenkin tyylillään tässäkin asiassa.

Tunnustuksia

Lankahamsteri Drucilla ja viime kevään salainen neuleystäväni, Villasilla-blogin Maija ovat muistaneet minua tunnustuksella:

 

Tunnustus edellyttää vastausta seuraaviin kysymyksiin:

1. Lempiväri

Onpas vaikea kysymys. Kyllä se taitaa löytyä akselilta vihreä-ruskea-oranssi. Jos yksi on pakko valita, sanotaan vihreä kaikkine eri sävyineen.

2. Lempiruoka

Näitäkin on niin monia... tätä nykyä pekoniaamiainen salaatin kera ;), tai mikä tahansa missä on vuohenjuustoa, esim. vuohenjuustosalaatti. Eikä hyvin paistettua naudan sisäfilettä hyvän kastikkeen kera voita mikään! Eilen selätin yhden kouluaikojen trauman: söin kaalilaatikkoa ja yllätyksekseni huomasin senkin olevan hyvää...

3. Minne haluaisin matkustaa
Tähän kuuluisi varmaan vastata jotain kaukaista ja eksoottista, kuten Thaimaa, Kiina, Australia, Etelä-Amerikka... missään niistä en ole vielä käynyt. Olen vaatimaton ja sanon Lappi. Useamman vuoden olen miettinyt vaellusretkeä Lapissa, mutta se on aina siirtynyt. Ilmeisesti liian kaukana, jotta voisi lähteä tuosta vaan, ja liian lähellä, jotta tulisi suunniteltua kunnolla pitkän kaavan mukaan.

 

Toisaalta haluaisin käydä taas Kaliforniassa, jossa asusteltiin jonkin aikaa vuosituhannen vaihteessa. Hinta ja rajallinen lomapäivien määrä on tavannut lykätä sitäkin.

 

Kiitokset molemmille tunnustuksesta! Haaste pitäisi laittaa eteenpäin. Melkein kaikki tuntuvat sen jo saaneen, mutta valitsen kolme: Kissailua ja kässäilyä, Soppaa ja silmukoita sekä Hooneule. Ensimmäisessä ihailen kissakuvia (tietysti) sekä aivan uskomattoman hienoja nypläyksiä, toisessa herahtaa vesi kielelle ja kolmas pistää aina muuten vaan hymyilyttämään.

 

 Nyt lähden viettämään iltapäivää ja iltaa ns. tyttöjen kesken. Ohjelmassa mm. elokuva Morsiusneidot. Palataan neuleaiheisiin taas huomenissa.

Vielä on kesää jäljellä

Pikkupaita alkukesän Tallinnan-matkan tuliaislangoista valmistui sopivasti, kun yllättäen elokuun alussa kovin syksyiseksi muuttunut sää kaunistui jälleen. Tänä viikonloppuna onkin ollut taas käyttöä T-paidoille.

Pattern: Kauneimmat Käsityöt 3/2011, No 15.
Yarn: Katia Bombay (100% mercerized cotton, 262g/600m).
Needles: 3,5 mm.

Tavoitteena oli tehdä neuleesta hieman alkuperäistä mallia istuvampi, mikä onnistuikin aika hyvin. Päätin myös selvitä ilman olkasaumoja ja yhdistin etu- ja takakappaleet toisiinsa neulomalla eli neuloin olat yhtenäisenä.

Paita kaipaa vieläkin pientä toimenpidettä. Käytäntö on osoittanut, ettei iso v-pääntie ole kovin mukava: paidan olkapäillä on taipumusta valahtaa alas käsivarsille. Vaikka alla käytänkin siveellisyyssyistä toppia, ei moinen vilauttelu silti tunnu kovin mukavalta. Ajattelin tuunata paitaa hieman ja kiinnittää kaula-aukkoon selkäpuolelle poikittaisnyörin pitämään paitaa paikoillaan. Ehkä sitten ensi kesäksi.

Huom. kuvakulma. Kuvausapuna toiminut Juniori ei todellakaan ole enää mikään pikkumies, vaan katselee äitiään ihan selvästi lintuperspektiivistä.

Seuraava työkin on jo valmiina, muttei makeaa mahan täydeltä eikä liikaa asiaa yhteen postaukseen. Joulukin lähestyy, joten julkaistavia kuvia täytyy ehkä alkaa jo vähän säästellä ;-).

Niin ja Drucillalle kiitokset tunnustuksesta. Vastailen siihen lähipäivinä!

Pukkilan Puikkopäivät

Takana on hyvin neulomisköyhä viikko: kotioloissa ei ole juurikaan tullut neuloskeltua. Torstai-illan Neuleharppujen lahkomeeting meni enemmän hauskanpidon puolelle ja aikaansaannokset rajoittuivat purkamiseen ja tehtyjen virheiden korjailuun. Työ ei siis juurikaan edennyt, mutta ripsivärit kyllä levisivät taas kunnolla poskille kaikesta nauramisesta. Pitäisi seuraavalla kerralla muistaa laittaa naurukyyneleet kestävää maskaraa, eikä Tena Ladykään olisi pahitteeksi mikäli homma menee yhtäänkään villimmäksi.

Eilen lauantaina ajelin neulojakaverin kanssa Pukkilan Puikkopäiville, jotka Handun Ilu oli järjestänyt. Tarjolla oli seuraksi useampi kymmenen neulojaa, paljon asiaa pitsistä, neulesuunnittelusta ja neulojan apuvälineistä, hyvää ruokaa (halloumisalaattia, nam) ja tietenkin kiusauksia. Nämä ihanuudet lähtivät kanssani kotiin.

Shopping at Pukkilan Puikkopäivät (Knitter day in Pukkila). Turquoise yarn is HarmIlu - 100g (400m) of 100% wool from Kainuu, Eastern Finland . Orange skein is 100% merinowool, also 100g/400 m. Both handdyed by Ilu amd sold at Handu. I also found nice stitch markers at Pukkila, sold also by Peikonpoika.

Tämän viikon lankaostokset siis 250 g, koska tiistaina kävin Menita Outletissä hakemassa hätävarakerän Sublime Bamboo & Pearls -lankaa tulevaa kummipojan synttärilahjaa varten. Ehtisiköhän se tälle syyskuulle, ettei ensi vuonna tarvitse käydä ostamassa taas yhtä kerää lisää?

Niistä Pukkilan puikkopäivistä vielä: tästedes tulee pitsejä tiirailtua aivan uusin silmin. Rinna Saramäki kertoili pitsin tekemisestä käsin eri tekniikoilla, ja lisäksi tuli informatiivinen tietopaketti koneellisesta pitsin valmistuksesta. Jälkimmäiseen pääsimme tutustumaan myös käytännössä: päivän päätteeksi vierailimme Suomen ainoassa toimivassa pitsitehtaassa, jossa reikäkorttiohjattu pitsinnypläyskone laittoi nypylät viuhumaan. Mielenkiintoinen paikka, sanoisin.


Lace machine at Mäntsälä.

  

Lace manufacturing is controlled by traditional punch cards. This kind of knitting engineer likes instruments like this!

A very nice book full of lace models, and inspiring box of finished lace

Beautiful examples of finished objects where these laces could be used.

Muutenkin päivän ohjelma oli mielenkiintoinen. Mari Muinonen kertoili neulojan tarpeellisista kilkkeistä saaden minut tuntemaan itseni satavuotiaaksi ja täysin teknologian kehityksen kelkasta pudonneeksi. Huono juttu huipputekniikan parissa puuhastelevalle insinööritieteilijälle. Esitys löytyy näköjään tuolta Marin blogista. Lisäksi Johanna Koski ja Kristel Nyberg esittelivät kirjojaan Punokset puikoille ja Pitsit puikoille, joita en ole vielä ostanut vaikka kovasti houkuttavatkin.

Ja sokerina pohjalla: vieruskaverilla oli Pukkilassa mukanaan kannettavat kangaspuut, mikä sai tietenkin minutkin himoitsemaan sellaisia. Heti piti etsiä nettikauppa josta niitä saa, jos vaikka Joulupukki kuulisi vienon pyynnön. Tosin sain menneellä kesälomalla hämmästykseni kuulla, että minulle on myös tulossa isoäitini jäämistöstä ihan oikeat isot kangaspuut. Niille ei kylläkään tällä hetkellä ole meillä paikkaa, joten olen ajatellut lohduttaa niillä itseäni sitten kun jälkikasvu joskus muuttaa kotoa ja tyhjentää huoneensa. Sitä odotellessa tuo syliversio auttaisi siihen tuskaan, ettei tuo perheen murrosikäinen todellakaan ole enää mikään sylilapsi. Riudun muutoin ihan kokonaan ikävään ja huoleen siitä, pärjääkö tuo 180+cm kokoinen pikkuinen varmasti tässä kylmässä maailmassa ilman äitiä. Olikohan tarpeeksi vakuuttava joulutoive ja onkohan Tonttu Torvinen kuulolla?

Kiitokset vielä Ilulle ja kumppaneille järjestelyistä sekä Annalle ja TiinuK:lle matkaseurasta. Lisää tällaista!

PS. Puuvillabatikneuleeni, jota olen jo moneen kertaan ollut purkamassa, on lopulta blokkautumassa. Saapi nähdä mitä siitä syntyy vai syntyykö. Varoitan jo etukäteen, että viimeistely saattaapi kestää.