Reilun kerän pitsihuivi

Helmikuun alun harpputapaamisessa Sansui esitteli meille petroolinsinisiä Drops Muskat -jämäkeriään ja halusi kovasti päästä niistä eroon. Jottei ihanan värinen lanka olisi jäänyt ilman kotia, uhrauduin ja tarjouduin  uudeksi omistajaksi. Aivan kuin minulla ei olisi ennestäänkin lankaa.

Moinen heräteostos kolkutteli kuitenkin omatuntoa sen verran, että malli oli löydettävä nopeasti.  Ravelry auttoi jälleen. Petiole-huivin valmistuttua olikin mukava aloittaa pieni ja varsin joutuisa huiviprojekti.

Pattern: One-Ball Warmers: Flared warmer. Yarn: Drops Muskat (50g/100m). Needles: 3,5 mm.
I had 65 g of yarn and I wanted to use it all, so I added one repeat of each  chart for the flared part and continued the  narrow part as long as I could. The scarf could have been a few cm shorter though.

Halusin käyttää huiviin kaiken saamani langan ja tehdä siitä muutenkin hieman pidemmän kuin ohjeessa. Leveään osaan lisäsin joka mallikertaa yhden toiston verran ja jatkoin kapeaa osaa niin pitkään kuin lankaa riitti. Pingotus teki temput taas: huivista tuli ehkä hiukan liian pitkä. Toivottavasti ei enää pahasti venähdä käytössä.

Ohje oli maksullinen ja sisälsi neljä erilaista pikkuhuivia. Vaikka ihan heti en niille muille kolmelle lämmennytkään, ehkäpä niitäkin tulee vielä käytettyä. Varastoon jääville yksittäisille jämäkerille on kuitenkin hyvä olla jemmassa jotain sopivia malleja.

Myöhästynyt joululahja

Koska joulu yllätti tänäkin vuonna, pieni kummipoikamme jäi  ilman omatekoista pehmeää pakettia ja joutui tyytymään Tuomaan markkinoilta hankittuihin villahousuihin sekä ns. koviin paketteihin. Eipä tuo tainnut kolmevuotiasta haitata, vaikka kummitädin omatuntoa moinen saamattomuus kolkuttelikin. Suunnitelman asteelle jäänyt joululahjapipo valmistui lopulta jälkijunassa ja päätyi ihan tavallisiksi viemisiksi, kun kummisetä meni pikkuisen pellavapään luona kyläilemään. 

Pattern: Mimipita. Yarn: Manos del Uruguay Maxima (100% Merino, 199 m/100 g). 
Needles: 4 mm. Size: 3-5 years.  Yardage: 62 g.

Menitasta alennuksella ostamistani kahdesta Maxima-vyyhdistä tuli näin yhteensä kolme pikkupojan pipoa, joista kaksi valmistui jo aiemmin ihan ajallaan jouluksi. Raidoitus onnistui tässä viimeisessä ehkä parhaiten. Maxima on ihanaa neulottavaa, ja joudun pidättelemään itseäni etten kävisi hakemassa sitä lisää. Marraskuisista ostoksista on vielä yksi kokonainen vyyhti jäljellä, joten järkevää olisi neuloa edes se pois ennen lisäostoksia!

Kirkkoveneitä Petiole-huivissa?

Tammikuisella Sveitsin matkalla aloitin huivin viime kesänä Kaliforniasta tuomistani matkamuistolangoista. Malliksi valitsin Ravelrystä Petiolen. Jo alussa hieman epäilytti miten työ tulee onnistumaan, koska lehtikuvioksi loogisesti sopivaa vihreää lankaa oli liian vähän. Värit piti kääntää päinvastoin ja tehdä lehdyköistä siniset.

Pattern: Petiole (Ravelry). Yarn : Stonehedge Fiber Mill Shepherd's Wool Fine  (100%  Wool,  210 m/45g).
Yardage: Misty blue  96 g, Lime Green  48 g. Needles 3,5 mm.

Puolivälissä työtä näistä lehdyköistä pompahti esille outo mielleyhtymä. Kirkkoveneitä, sitähän ne ovat selvästikin.  Kun tuollaisen ajatuksen saa päähänsä, sitä ei helpolla saa pois. Saa nähdä tuleeko tätä kuinka käytettyä. Onneksi "veneiden" väri on sentään sininen eikä mikään outo punainen.

Huivin ulkoreunuksen piti mallin mukaan olla kokonaan vihreä, mutta vihreä lanka loppui sittenkin kesken ja reunus jäi kovin kapeaksi. Vastoin ystävieni neuvoja  jatkoin huivin loppuun sinisellä, eikä tästä nyt hassumpi tullut. Jälkiviisaasti tekisi mieli korjata työtä siten, että purkaisin yksivärisen vihreän pois ja tekisin tilalle lisää raitaosuutta ennen yksiväristä sinistä reunaa. Kirkkoveneiden tuijottelu alkoi kuitenkin neuloessa tympäistä pahasti, joten en pura. Lankaakin jäi onneksi vain ihan pieni nyssäkkä.

Huivi on ollut valmiina jo hetken aikaa, mutta kameran kaapeli oli taas kateissa. Perheen pää oli sen taas hamsteroinut omaan loputtomaan johto- ja kaapelivarastoonsa. Onneksi löytyi. Miehet. 

Meidän perheen miesväestä Napoleon oli muuten kovin kiinnostunut näistä kirkkoveneistä. 

Muuten neulerintamalla on nyt ollut hiljainen ajanjakso. Jotenkin ei vaan huvita. Kaikki kivat työt vaatisivat lankaa, jota omasta varastosta ei löydy. Miten ihmisellä voi olla yli 30 kg lankaa, muttei mitään neulottavaa?

Ei kannata esittää fiksumpaa kuin mitä on!

Tervehdys muilta mailta vierahilta! Kahtena viime viikkona heräilin työmatkailun merkeissä tällaisissa maisemissa.

A misty morning in a Swiss village where I stayed for the last two weeks.

Neulomiseen ei  kovin paljon ole jäänyt aikaa, koska työmatkalla Sveitsissä viettämäni päivät ovat olleet täynnä asiapitoista ohjelmaa aamusta iltaan. Voisi sanoa, että kahden viikon koulutus alkoi perusteista, jotka ilmeisesti oli suunnattu idempää tuleville osallistujille...

This sign on toilet wall made me smile on the very first morning in Switzerland...

Pakostikin tuommoinen kyltti vessan seinällä pisti hymyilyttämään.

Ennen matkaani sain valmiiksi viime kesänä aloittamani jakun, jota varten olin  ostanut Drops Cotton Viscoset lomareissulta Norjasta jo kesällä 2010. Oli siis aikakin käyttää ne pois. Tarkoitus oli tehdä tästä itselleni jakku, joten suhtauduin työhön suurella vakavuudella. Ohjeen valitsin Dropsin omista valikoimista, ja tavoistani poiketen tein jopa mallitilkun. Sen perusteella kummastelin suurta eroa ohjeen tiheyteen: mallitilkkuni perusteella minun olisi pitänyt tehdä kaksi kokoa normaalia kokoani pienempi koko. Loin kuitenkin ohjeen mukaisen määrän silmukoita, mutta kun olin neulonut pari senttiä, alkoi jakun helman leveys näyttää kummallisen leveältä. Purin koko roskan ja aloitin uudestaan,  nyt mallitilkusta laskemallani pienemmällä silmukkamäärällä. Sillä kerralla alkoikin sitten työn kapeus ihmetyttää, mutta sinnikkäästi jatkoin, luottaen insinöörin laskutaitoon ja neuleen venyvyyteen. Lopputulos tämän neulojan matematiikasta on sitten tässä.

Pattern: Drops Design 111-27. Yarn: Drops Cotton Viscose. Yardage: 390 g / 856 m. Needles: 3.5 mm. Size: S

Harmikseni jakku osoittautui kuin osoittautuikin suunnilleen kolme (ellei jopa neljä) kokoa minua pienemmäksi eikä viimeistelykastelukaan tilannetta parantanut. Niinpä jakku lähti myöhästyneenä jouluyllätyksenä sukulaistytölle Ouluun. Kokoarvioni oli sentään tällä kerralla oikea, ja saajan solakkaan vartaloon jakku istuukin kuvasta päätellen oikein mainiosti. Hyvä niin, jakku päätyi hyvään kotiin ja käsitöitä arvostavalle omistajalle. Ei harmita enää.

En silti vieläkään ymmärrä mikä siinä mallitilkussa ja neulomisen alkuvaiheen päättelyketjussa meni pieleen. Mutta mitä tästä voimme päätellä? Ei kannata kuvitella itseään todellista fiksummaksi. Jätän jatkossa suosiolla mallitilkut tekemättä ja luotan sinisilmäisesti ohjeen silmukkamääriin. Sillä tavalla todennäköisyys saada tulokseksi itselleni sopiva koko on ilmeisen paljon korkeampi kuin meikäläiselle tyypillisellä säädöllä ja sähläyksellä. Tosin joku Ravelryssä kommentoi tätä mallia muutenkin hämäävän kapeaksi verrattuna alkuperäiseen mallikuvaan.

Tässä vielä muutama tunnelmakuva Sveitsin vuoristomaisemista. Kahden viikon matkan huipennus oli viikonloppu, jolloin sain ukkokullan koti-Suomesta vieraakseni. Lauantaina matkustimme vuoriston halki junalla Montreauxiin ja Geneve-järven rantoja katseltuamme nopeammalla yhteydellä takaisin.

A mountain village somewhere in the Swiss Alps.

A foggy Saturday afternoon at Lake Genova. 

Sunnuntaina katseltiinkin varsin rauhallisesti Zurichia, koska siinä vaiheessa meikäläiseen iski flunssa. Sitä tässä podetaan vieläkin, ja poskiontelot muistuttelevat ikävästi olemassaolostaan. Saattaa olla lääkärikäynti edessä, mutta toistaiseksi yritän vielä selvitä taudista nenäkannun avulla.

Sytomyssyjä ja haaste

Operaatio lankavarastonpienennys jatkuu. Inventaario oli sikäli traumatisoiva kokemus, että aion vakaasti pienentää tänä vuonna erityisesti sellaisten lankojen varastoa, jotka eivät juuri nyt suuresti puhuttele. Päätinkin, että vain yksi aloitettava työ kolmesta saa nyt olla ns. ihqulankaa. Loput 2/3 ovat puhtaasti varastontyhjennystä. Tuumasta toimeen siis.

Pattern: Tennessee kesäpipo. Yarn: Novita Tennessee. Yardage 62 g/133m. Needles: 3,5mm. Size appr. 56 cm.

Joulun välipäivinä hätäisesti hankitun ällövärisen tiskirättilangan jämistä syntyi Tennessee-kesäpipo. Samalla ohjeella olen tehnyt myssyn myös viime kesänä. Ohje on hauska, helppo mutta sopivan simppeli tv-neuleeksi. Pintakuvio on myös minusta kaunis, varsinkin näin yksivärisestä langasta tehtynä, ja myssy on sen verran joustava, että sopii aika monenkokoiseen päähän. Ehkäpä tällaiset hailut pastellisävyt ovat tänä keväänä trendikkäitä, koskapa Novitan kevään värikartta on nyt niitä täynnä... mutta itse en tykkää.

Lankainventaarion yhteydessä löytyi pari vuotta sitten alkutekijöihinsä jäänyt keskeneräinen myssy Novita Bambusta. Tämä ufo tuli nyt viimeisteltyä nopsasti: mitenkähän aloitus silloin olikin niin takkuinen, että tekele hautautui kaappiin noin syvälle. Myssyt ovat kuitenkin nopeita ja hauskoja välitöitä pidempikestoisten projektien lomassa.

Pattern: WIll I be pretty (slightly modified). Yarn: Novita Bambu, 48g/130m. Needles 3 mm. Size appr. 56 cm.

En ole mukana varsinaisissa sytomyssykampanjoissa kerääjänä, mutta haastanpa silti vastikään täyttyneen sadan blogger-postaukseni kunniaksi blogituttavani ja ystäväni talkoisiin. Jos jokainen tekee vaikka kaksi myssyä helmikuun loppuun mennessä, voin hoitaa niiden toimituksen HUS.in syöpäklinikalle itse tekemieni ohessa. Osallistujien kesken arvotaan palkinto. Sytomyssy on hyvä tapa päästä eroon esim. puuvillaisista tai bambuisista jämälangoista!

Joululahjoja valmiina: Iines

Vuoden 2013 ensimmäinen sekä aloittamani että valmiiksi saamani neuletyö syntyi lankakauppa Villavyyhdin Suuren Suomalaisen Neulekerhon joulukuun paketin sisällöstä; Hopeasäie Merino -lankaa sekä sille suunniteltu Suvi Simolan Iines-asustesetti: kauluri ja kämmekkäät.

Pattern: Iiris by Suvi Simola. Yarn: Hopeasäie Merino. Yardage: 80g/200m. Needles: 4 mm.

Kalkkunanheltta eli kaksoisleukakin pääsi mukaan kuvaan. Milloinkahan sitä oppisi nostamaan kuvaustilanteessa leukaa ylös, tähän tapaan...

Häälahjaliinan jälkeen nelosen puikot tuntuivat tosi paksuilta ja työ joutuisalta, eikä näissä kauan mennytkään. Kerrankin sain torstain Harpputapaamisessa jotain valmiiksi, enkä joutunut edes purkamaan.

Asiaa ehkä auttoi se, että joululoman kunniaksi pidimme oikein maratonmiitin. Kutimien kokoontumisajot alkoivat tänä torstaina Jumbossa jo klo 13 aikoihin, ja iso osa harppujengistämme oli paikalla taas sulkemisaikaan asti. Pituutta neulomissessiolle tuli siis melkein 8 tuntia. Onneksi Fazerilla riittää herkkuja, jottei nälkä yllätä. Henkilokuntakin on yllättävän suvaitsevaista, kun viitsii katsella nauruamme ja joskus itkuammekin niin pitkään.

Vaikka tämä setti on väriltään niin minua kuin olla ja voi, en koe sitä omakseni. Voin siis ylpeänä todeta, että ensi joulun joululahjoista on ensimmäinen  valmiina. Tosin en vielä tiedä kenelle se päätyy.

EDIT: Setti päätyi joululahjaksi siskolleni :)

Tilinpäätös neulontavuodesta 2012

Taas jäi yksi vuosi historiaan: sentään vain yksi, vaikka viimeksi jo sekoilin numeroissa ja olin hyppäämässä kertaheitolla aikaani edelle. On se hyvä, että ystävilläni riittää hupia kustannuksellani. Vuodenvaihdetta on vietetty hyvin leppoisasti lomailun ja kotoilun merkeissä. Kai huomasitte elämänasennettani hyvin kuvaavat lainaukset jotka lisäsin uudenvuodenpäivänä blogin vasempaan palkkiin.

Winter Vacation. Everything a knitter may need is nearby. 

Viime vuoden lopulla sain vielä tuhottua pienen osan vanhoista Novita-varastoista. Isokenkäinen juniorimme kokoa 190 cm/45 sai joulupukilta uudet sukat. Malli on Novitan Sukkalehdestä, ja kas kummaa, koon 44 ohjeella sain aikaan suunnilleen koon 47-48 sukat, jotka istuvat varpaille jäänyttä ylimääräistä, täysin tarpeetonta kasvunvaraa lukuunottamatta mainiosti.

Pattern: Novita Sukkalehti. Yarn: Novita 7 veljestä. Size: 47? (in pattern 44!)
Yardage: 137 g/274 m black, 82 g/164 m orange. Needles: 4 mm.

Toisaalta sorruin pitkästä aikaa myös ostamaan kerän Novitaa: syytän hairahduksesta lapsuuden kotipaikkakunnan surkeaa valikoimaa. Kävimme ensimmäisen kerran veljeni uudessa kodissa, ja halusin viedä tuliaisiksi neulotun tiskirätin. Sopivaa lankaa tietenkään ei ollut mukana, joten jouduin ostoksille, eikä paikalliselta Tokmannilta löytynyt muuta kuin värinsä vuoksi ällölankakategoriaan luokiteltavaa Tennesseetä. Pöllörätti oli silti hauska ja pikainen neulottava häälahjapitsiliinan jälkeisenä välipalatyönä.

Pattern: Spültuch Eule (Ravelry). Yarn: Novita Tennessee. Yardage: 37 g/89 m.
Fast, easy and fun knitting despite the ugly color of yarn.

Vuodenvaihteen rutiineihin kuuluu nykyään aina lankavaraston inventaario. Tänä vuonna urakka oli erityisen pelottava, koska viime vuoden valmistuneiden neuleiden lista on ollut varsin lyhyt, ja listalle on sisältynyt useampia pieniä pitsihuiveja joiden lankakulutus on ollut mitätön. Alkuvuoden osalta lankavaraston lisäykset olivat hyvin maltillisia ja suunniteltuja, mutta loppuvuonna tuli tehtyä heräteostoksia. Lopputuloksen selvittyä tilanne ei kuitenkaan ollut niin paha kuin pelkäsin.

Lankavarastoni koko vuodenvaihteessa 2012-2013 oli 33,5 kg, joten tilanne kutakuinkin sama kuin vuosi sitten.

Year-end inventory of my yarn stock in kilograms.

Neulottujen lankojen määrä pieneni edelleen ja lankaa kului viime vuonna vain 3 980 g. (Sen siitä saa, kun tikuttelee pitsihuiveja, joihin kuluu vain 28-50 g lankaa/kpl.)

Lankaostot pysyivät myös kohtuuden rajoissa verrattuna aiempiin vuosiin. Vuonna 2012 ostin vain 5 kg lankaa. 

Ostettujen lankojen keskihinta on kuitenkin selvästi kasvussa, koska käytetty euromäärä ei ole vähentynyt ihan samassa suhteessa. 

Blue bars: my yarn purchases in kg.
Red bars: kilograms of yarn consumed.
Green: Yarn purchases in EUR.

En sitten saanut tänäkään vuonna lankavarastoa supistumaan, mutta eipä tuo merkittävästi kasvanutkaan. Vuoden 2013 tärkein tavoite on päästä tavalla tai toisella päästä eroon heräteostosinhokkilangoista ja ikivanhoista Novita-varastoista. Myös sukkalankavarasto on päässyt pahasti paisumaan, joten tänä vuonna tavoite on neuloa sukat per kuukausi. Se on aika paljon minulle, joka tuskin olen koko elämäni aikana yhteensäkään neulonut niin monia sukkapareja.

EDIT: Unohdin mainita että laskin nyt myös lankakilometrit. Varastoa oli 90 km verran...

Tämä lankainventaario olikin sitten sadas postaukseni tähän blogiin. Tästä on hyvä jatkaa uuteen vuoteen.

Vuodenvaihteen hääiloa ja Kreuztanne

Avioliitto... 

saa kahden pienen ihmisen elämän kokonaiseksi; 

se antaa kahdelle päämäärättömälle tehtävän ja kaksinkertaistaa heidän voimansa. 

Se antaa kahdelle kyselijälle tarkoituksen ja syyn elää. 

Se antaa auringonpaisteelle uuden ilon, 

kukille uuden tuoksun, 

maapallolle uuden kauneuden ja elämälle uuden salaperäisyyden. 

-Mark Twain-

 Last Saturday I had a great pleasure to participate my sister's wedding.
Congratulations A & H, I wish you many happy year's together!

Eilen oli iloinen päivä. Rakas sisareni avioitui löydettyään muutaman vuoden takaisten vaikeiden aikojen jälkeen rinnalleen aivan ihanan miehen, joka pitää häntä kuin kukkaa kämmenellä. Häät olivat morsiusparin näköiset: näyttävät, tyylikkäät, iloiset ja tunteikkaat, kaikkea samalla kertaa. Koristelu oli ihanan jouluinen, ja morsiamen viininpunainen puku täydensi kokonaisuuden. Sulhanen itketti juhlakansaa niin kertomalla pariskunnan yhteisen taipaleen alkuvaiheista kuin myös valitsemallaan laululla, jonka esitti morsiamelle hänen puolestaan morsiamen ystävä ja työtoveri. Morsiamen suloiset lapsenlapset keikistelivät meille täti-ihmisille minkä ehtivät. Satakuntalainen pitopöytä notkui herkkuruokia, ja morsian oli itse leiponut kahvipöydän sen seitsemän sorttia.

The bride had used several days for baking and filled the coffee table with her delicacies. Yummy!

Suussasulava hääkakku oli jälleen kerran osoitus sisareni kondiittorin taidoista, joita voin itse vain kadehtia.

My dear sister is such a talented confectioner. All the cakes and sweets were made by the bride herself.

Kun kahden aikuisen ihmisen kodit yhdistyvät, on tavaraa usein enemmän kuin riittävästi eikä lisää lahjatavaraa mahdu nurkkiin. Lähisukulaisena alusin kuitenkin antaa morsiusparille jotakin, joka jää muistuttamaan heitä suuresta päivästään, ja yllättäen päädyin neulomaan heille pöytäliinan. Kesällä hankkimistani Herbert Nieblingin pitsiliinaohjeista Kreuztanne oli mielestäni kaunein. Morsiusparin olohuoneen vihreään värimaailmaan sopiva lanka löytyi Fiinaneuleesta, ja neulomiseen oli siinä vaiheessa kuukausi aikaa. Kahden ensimmäisen lankakerän jälkeen minulle alkoi valjeta, ettei ostamani lankamäärä riitä koko liinaan, ja olin jo ostanut Fiinaneuleen kaikki loput kerät. Vaikka kahlasin nettikaupat läpi, en löytänyt paikkaa josta kyseistä lankaa olisi löytynyt oikean värisenä. Ei siis jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin jättää liinasta viimeinen lehtikuvio pois.

My wedding present to the happy couple!
Pattern: Kreuztanne by Herbert Niebling. Yarn: Kashmir Arts Kordonett (100% viscose, 243m/50 g).
Needles 2.5 mm. Yardage: ~1500 m. Size: appr. 90cm after blocking.
I did not have enough yarn (and time) to finish the whole pattern, so I left off the third leaf chart and casted off after row 163.

Vaikka liina jäi aiottua pienemmäksi, ilmiö nimeltä viime tinka tuli jälleen kerran tutuksi: projekti alkoi jossain vaiheessa pahasti tympiä, ja viimeiset yli tuhannen silmukan kerrokset olivat muutenkin tuskastuttavan hitaita. Pelkkään päättelyyn meni kaksi tuntia, häiden vastaisena yönä tietenkin, ja liina oli pingotuksesta vielä hivenen kostea kääräistessäni sen pakettiin. Valmista kuitenkin tuli - ajoituksen mestari kun olen ;).

I did not have enough time for photographs either :/. Grandma's rag rugs and yellowish table are not exactly the background which I would prefer for this project...

Toivottavasti liina sopii jollekin hääparin pöydälle ja päätyy käyttöön. En pistäisi myöskään pahakseni, jos saisin siitä joskus vielä paremman valokuvan siinä ympäristössä, johon se on tarkoitettu, ilman kellertävää pöytää ja mummolan räsymattoja ;).

Häävieraiden joukossa oli muuten yhteensä neljä henkilöä, joilla oli hartioillaan neulomani pitsihuivi: oli inspiroivaa nähdä, että niin vanhemmat kuin nuoremmatkin sukulaiset arvostavat antamiani lahjoja. Ei siis muuta kuin penkomaan lankavarastoa ja suunnittelemaan omatekoisia lahjoja niillekin rakkaille sukulaisille, jotka eivät vielä ole sellaisia saaneet. Huomenna vielä töihin ja sen jälkeen loppuviikoksi erittäin neulepitoiselle löhölomalle.

Hyvää Uutta Vuotta 2014 niin morsiusparille kuin kaikille blogituttavillenikin!

EDIT: Ei jätetä vuotta 2013 välistä, joten Oikein Lankaisaa Vuotta myös nyt alkavana vuonna,
t. Dementikkoharppujen pj ;D

Joulun iloa ja rauhaa!

Merry Christmas! Do not hurt your neck with this pic. Blogger did it again. Why does it turn some pictures sideways???

EDIT: I did it and managed to correct the photo. Happy Holidays!

Joulu alkaa olla ohi. Vielä riittää tähteistä syötävää muutamaksi päiväksi. Milloinkahan tämä ihminen oppii valmistelemaan joulua kohtuudella? Saati ajoissa?

I can not blame blogger for this. This was only one half of our Christmas food.
We will probably eat leftovers for the next week or so...

Oli meitä onneksi isompi porukka syömässäkin. Jouluvieraina meillä oli sekä minun että mieheni sukulaisia, yhteensä 11 ruokailijaa. Pienimmillä vierailla oli kotoaan lähtiessä ehtinyt tulla suru puseroon: joulupukki oli  tullut vastaan ja mennyt heidän naapuriinsa, joten 3,5- ja 2-vuotiaiden poikien huoli oli iso: ehtiikö pukki nyt tuoda lahjoja ollenkaan, kun he eivät ole kotona? Onneksi pukki kävi kuitenkin tuomassa pari pakettia allekirjoittaneen eli poikien ylitädittären luo (Lue: isotädin. Jostain syystä tuo ylitäditär on mukavampi nimitys.) Olipa kyläilyreissun aikana jättänyt ison kasan lahjoja pienokaisten kotiinkin, sinne kuusen alle tietenkin.

Joulupukki toi pojille tukevasta pahvista kasattavan muumitalon, ja pitihän se laittaa alustavasti pystyyn samantien. Joulupukkia avustanutta tonttua alkoi jo hirvittää pysyykö talo ehjänä poikien omaan kotiin saakka. Kuten ennakoitavissa oli, ovesta sisään ja ulos alkoi melkoinen konttausralli, vaikka seinät olivatkin vielä auki ja katto puuttui.

What the big brother is doing first...

Mitä isompi edellä, sitä pienempi perässä!

...the little one will follow.
Pattern: Mimipita. Yarn: Manos del Uruguay Maxima (100% Merino, 199 m/100 g).
Needles: 3.5 mm for the green one and 4 mm for the blue one. Size: 2-5 years.  Yardage: Roughly 55 g/hat.

Päässä pojilla oli pukin tuomat lämpöiset Mimipita-pipot: mainio ohje, ja paksusta pehmeästä merinovillasta tehtynä uskoakseni varsin käyttökelpoinen! Kiitokset Soppaa ja silmukoita -blogin Marjalle ohjevinkistä.

Tänä vuonna tämä tonttu on ehtinyt tehdä omatekoiset lahjat aika harvalle. PIkkupoikien lisäksi muutama muukin läheinen  sai kuitenkin jotain vuoden varrella valmistunutta. Epäilen, että loppuvuoden lankaostosten ansiosta tänäkin vuonna lankavaraston kehitys on kasvamaan päin. Inventaariotaulukko on kaikkea muuta kuin ajan tasalla, eikä valmistuneita paljon ole, joten ei muuta kuin suklaata syömään ja loppukiriä ottamaan!

Pitsiliina Orion

Olen suunnitellut jo pitkään kokeilevani ison pitsiliinan neulomista hankkimistani Herbert Nieblingin ohjeista. Liian isosta ei voi lähteä alkuun, joten piti ensin harjoitella pienemmällä liinalla. Harjoituskappaleeseen langaksi valikoitui omasta lankakaapista jo vuosia sitten hankittu Novitan Virkkauslanka, josta olisi jo aikakin päästä eroon.

Pattern: Doily with Spiral (link to Ravelry) by Verlag Otto Beyer Design Team.
Yarn: Novita Virkkauslanka (550m/100g). Size: 55cm. Yardage: 41 g/ 226m. Needles 2,5 mm. 

Ohjeen löysin Novitan numerosta Kesä 2008, jonka mukaan kyseessä on neulottu pitsiliinamalli Orion, Neoviuksen vanha klassikko. Kuinkahan lienee, Ravelryssä kyseisen mallin kerrotaan olevan saksalaisen Otto Beyer Verlagin julkaisema jo 1920-luvulla. Eipä ole ensimmäinen kerta, kun Novitassa on jäänyt ohjeiden alkuperäinen suunnittelija mainitsematta tai vähintäänkin taustatyö tekemättä. Päättely tuli tehtyä jälleen kerran liian tiukkaan niin ettei liina ole ihan optimaalisesti pingotettu, mutta menettelee ja päätynee joululahjaksi. Virkkauslankaa jäi vielä toisen mokoman verran jäljelle.

Karpaloita

Lankakauppa Villavyyhdin Suuren Suomalaisen Neulekerhon ensimmäinen lankapaketti on käytetty. Tuulia Salmelan suunnittelema Karpalo-myssy valmistui nopsasti huolimatta tsiljoonasta helmestä, jotka siihen piti pujottaa.

Pattern: Karpalo / Cranberry by Tuulia Salmela. Yarn: Knitlob's Lair Ilmarinen (304 m/100g).
Yardage: 75g/230m. Size 56 cm.

Lankaa jäi myssystä 25 g. Sain vinkin että kyseistä lankaa löytyy Villavyyhdistä lisää, joten kävin ostamassa toisenkin vyyhdin ja aloitin sormikkaat mallia mukaillen. Toinen vyyhti osoittautui aika lailla erisävyiseksi, ja mikä pahempaa, se oli selvästi enemmän raidoittuvaa kuin pätkittäin värjättyä. Käsinvärjätyn langan iloja, ja joskus myös suruja! Sormikkaiden sormista tuli todella ruman raitaiset verrattuna kämmenosaan.

The hat also asked for matching gloves. How I hate the stripes in the fingers and the bright yellow color in the second skein of yarn.The first one was much more beautiful. Consumed 53 g of yarn, so 75 g leftovers. Maybe for a very small shawl?

Olen sortunut taas shoppailemaan rankasti. Käyttöä odottaa ainakin joulun yli ensimmäinen tilaamani Wollmeise-erä. Pistaziet kotiutuivat pari viikkoa sitten. Värivalinta ei varmaan yllätä ketään...

Muutoin vetoan puolustuksenani lähestyvän Joulun aiheuttamaan pakkoon hankkia tarveaineita lahjoihin, joihin tosin olisi taas ideoita enemmän kuin aikaa niiden toteuttamiseen. To do- lista sen kun pitenee. Joulukaktuksetkin jo lopettelevat kukintaansa, joten joulu lienee jo lähellä...

Vironvillan muodonmuutos: ruskahuivi ja neulegraffiteja Harppujen tapaan

Uusien lankojen hamstrauksen ohessa olen saanut tuhotuksi jonkin verran vironvillaa. Pari vuotta sitten tekemästäni ruskanvärisestä vauvanhaalarista jäi muutamia jämäkeriä, jotka muotoutuivat touko-lokakuun välisenä aikana (tai siis lähinnä lokakuussa) Revontuli-huiviksi.

Pattern: Revontuli. Yarn: Evilla Artyarn 8/2. Yardage: 155 g/620m. Needles: 5,5 mm.

Lokakuun harpputapaamisessa Jumbossa yksi Fazerin kahvilan tarjoilijoista heitti harppuystävilleni vitsinä, että voisimme koristella vakiopöytäämme. Neuleharppujen seurassa kannattaa aina varoa mitä ehdottaa, sillä tämäkin vitsi otettiin todesta, ja marraskuun tapaamisessa kantapöytämme merkattiin virallisesti Harppupöydäksi värikkäin neulegraffitein.

Virpi kirjoi ompelukoneella yhteenä selkänojatyynyistä tunnustuksen siitä ketkä ovat olleet asialla.

Kuvassa keltavihreänä erottuvassa tyynynkääreessä erottuu meikäläisen kädenjälki: tosin ei keltavihreässä osassa vaan sen alta näkyvässä punavihreäkeltaisessa osassa. Tähän upposi 77 g erinäisiä vironvillanjämiä niin ruskahuivista kuin aiemmista tekeleistäkin. Koska olen tottunut optimoimaan ajankäyttöni tehokkaasti, sain oman osuuteni valmiiksi juuri ennen kuin Fazerin kahvila meni kiinni. Siinä vaiheessa muiden harppujen graffitikääreet olivat olleet paikoillaan jo pitkään.

Graffitit yllättivät kahvilatyöntekijät tulkintani mukaan iloisesti. Aika näyttää saavatko ne olla paikoillaan vai siivoaako joku yli-innokas sisustusarkkitehti ne pois!

Harppuja, hevosia ja alpakoita

Tänään oli hieman erilainen sunnuntaipäivä kuin yleensä. Neuleharppuseurapiirimme kokoontui jälleen, mutta tänään ei kahviteltu Jumbossa vaan ihan muualla. Aloitimme päivän harppuystävämme Virpin kantapaikasta, Solsikken Vuonotallilta.

Paikalla oli yhdeksän harppua, joista Drucilla pysyi paparazzin roolissa muiden tehdessä lähempää tuttavuutta vuonohevosten kanssa. Noin puolet meistä oli ensikertalaisia hevosen selässä, mutta toinen osa oli vanhoja tekijöitä, joilla oli vain ollut hevostelussa pidempi tauko. Alkeista siis lähdettiin.

Minulle sattui ratsuksi Kayla, joka ei aluksi tuntunut pitävän minusta yhtään. Myöhemmin ilmeni, ettei hepan kärsimättömässä käytöksessä ollut mitään henkilökohtaista. Kaveri olisi vaan halunnut ravata ellei jopa laukata villisti sen sijaan, että joutui lönkyttämään ympäri kenttää joku tumpelo noviisi selässään.

Yllättävää kyllä selvisin pois hepan selästä ehjin nahoin, ja huomasin että minulla ja Kaylalla oli jotain yhteistä: kärsimätön luonne. Paitsi ratsu, myös ratsastaja olisi halunnut mennä kovempaa. Tosin siinä olisi saattanut käydä niin, että ratsu olisi määrännyt tahdin eikä toisinpäin.

Tallilta siirryttiin ruokailun kautta ihailemaan toisenlaisia eläimiä: neulojille ehkä hieman läheisempiä. Ali-Ollin tilalta Klaukkalasta löytyi tämmöisiä kaunokaisia. Alpakoita siis.

Olenko suloinen vai mitä?

Ja tämä herra Ukko taas oli varsinainen naistennaurattaja, vaikkakaan naisväki ei hänen lähentelyilleen tuntunut lämpenevän vaan sylki kiukkuisesti.

Katseltuamme alpakoiden puuhastelua ratsastuksen jäljiltä viluinen harppujoukko siirtyi sisätiloihin Olivian puotiin kahville. Kahvittelun ja suklaakakun ohessa oli ihailtavana monenlaista alpakoista tehtyä...

...mutta se varsinainen tungos oli puodin lankanurkassa ja sen seurauksena luonnollisesti myös kassajonossa.

Neulekin oli mukana, mutta tällä reissulla neulomusaika jäi vähemmälle. Ostosaikaa oli liiankin kanssa, ja varasto kasvoi taas. Työn alla oleva vironvilla raapii pahasti käsiä pehmoisen alpakkalangan hiplailun jälkeen!!!

Neulottavien töiden To do -lista alkaa olla loputtoman pitkä... varsinkin kun materiaalivarastoon kertyi yhtäkkiä puoli kiloa alpakkalankaa. Viikonlopun lankaostokset taisivat ylittää tämän vuoden neulotun määrän...