Kevät ohi?

Ilmeisesti kevät on takana ja kesä virallisesti alkanut, koska kevään SNY-kierros jo loppui. Posti kuljetti alkuviikolla Salaisen Neuleystäväni toukokuun paketin.

The last package from my Secret Pal (Spring 2012):  Some silk/merino fiber, bamboo/cotton yarn, flower & vegetable seeds and of course some dark chocolate <3.

Paketista löytyi vaihteeksi kehrättävää: Nauravan Lampaan merinosilkkikuitua. Väri on herkullinen, mutta laitan kuidun toistaiseksi odottamaan: olen ollut ymmärtävinäni, että merino ja silkki ovat molemmat hieman haastavia kehrättäviä. Näin ollen yritän löytää hieman aikaa taitojeni kartuttamiseen ennen kuin edes yritän niitä selättää.

Lisäksi paketissa oli kolme kerää (150 g) Cheval Blanc Ambre -bambupuuvillalankaa. Mietinpä vielä tekisinkö niistä tiskirättejä (nyt kun olen lopultakin tottunut käyttämään muita kuin Chifonetteja) vaiko jotain muuta. Noista väreistä tulisi oikein kiva myssykin! Paketissa olleet runsaat siemenpussit taidan säästää ensi vuodeksi silläkin uhalla että itävyysprosentti laskee, mutta ihana Lindtin tumma karpalomantelisuklaa meni jo ;). Kiitos, maku oli minulle uusi mutta erinomainen!

Paketin Nalle Puh -kortti paljasti Salaisen Neuleystäväni olleen Mirnyj blogista Kehräten. Kiitokset Mirnyjlle, paketit olivat mieluisia ja runsaita! Kyllä minä vielä ne Miamitkin virkkaan hyötykäyttöön... joskus ;).

Muutoin harppuystäväisten kanssa vietetty taannoinen chatti-ilta sai minut hurahtamaan nettiostoksille. Äitini kanssa keskustelin taannoin aiheesta virkkaus vs. neulominen, ja hän oli kovasti sitä mieltä että virkkaamalla saa kauniimpaa pitsiä. Otin tuon haasteena ja lupasin näyttää mitä neulomalla saa aikaan. Ravelryssä osui sitten sopivan pian silmääni tämmöinen kirjanen tai oikeastaan ohjekansio:

The latest addition to my knitting library: Kunstricken, Bände 408/760, by Herbert Niebling.

Heitinpä siitä paikasta tilauksen kustantamoon eli Saksanmaalle yritykseen nimeltä BuchVerlag für die Frau. Pari viikkoa meni siihen, että ennakkomaksu ehti siirtyä heidän tililleen ja Iteljooni polkea Saksasta Suomeen. Eilen tuli paketti, ja voi taivas sen sisältöä....

Inside view from folder Kunststricken: two booklets with pictures of stunning tablecloths  and three  folded  posters including all the pattern charts.

Kaksi vihkosta täynnä upeita ja vielä upeampia kuvia erikokoisista neulotuista pöytäliinoista. Löytyipä joukosta pari tyynynpäällistä (niistä lienee hyvä aloittaa). Kauankohan menisi neuloa sängynpeite kokoa 3,2m x 1,9m? En uskalla edes ajatella...

Mysteerihuivi edistyy ja kerroksia on enää muutama jäljellä (silmukoita ja helmiä vielä senkin edestä). Toukokuun lankavaraston miinukset jäivät kuitenkin varsin pieniksi: yksi epäonnistunut Annis ja yksi sitäkin ihanampi Peacock-huivi.

Puutarhassa on taas tapahtunut. Joka päivää putkahtelee esiin kaikenlaista kivaa ja yllättävää. Tässäpä tämän kerran kuvakavalkadia: koska olen viime päivinä ollut vähän laiska blogin päivittäjä, osa kuvista on otettu jo viime viikolla.

Some tulips, grape hyacints (Muscari armeniacum) and some perennials. And grass too long...
Tulppaaneja, helmihyasintteja ja perennan alkuja. Ja liian pitkä nurmikko.

In the back: Japanese Spurge (Pachysandra terminalis). In the front: Dwarf Periwinkle (Vinca Minor). And a few weeds (dandelions).
Takana: Varjoyrtti. Edessä: Pikkutalvio, ja monta rikkaruohoa. Vihaan voikukkia.

Some more tulips. Why didn't I save the info of the species? I love these...
Ja lisää tulppaaneja. Miksi en säästänyt lajiketietoa? Nämä ovat suosikkini...

...and they still look good, even though their petals are starting to fall already.
Näyttävät vieläkin hyvältä, vaikka alkavat jo lakastua.

Huomioikaahan kuvan terassi ja sen istutukset. Terassirakennus oli kesän 2010 projekti, josta bloggailin vielä Novitassa (postaus 22.6.). Viime kevään hikinen urakka oli istutusaltaiden pystytys. I'm so proud of the result! Mutta jotta kuva ei olisi täydellinen, huomatkaa sen oikeassa reunassa lojuva saha, jota en tietenkään kuvaushetkellä huomannut. Ukkokulta saa syyttää itseään, jos sahanterä ruostuu tylsäksi lojuessaan tuolla tavalla pitkin pihaa.

Raparperit kasvavat hurjasti ja kuukausimansikatkin ovat jo kukassa, kuten myös omenapuut ja norjanangervot.

Rhubarbs are growing fast. And strawberries, apple trees and  hybrid spireas are flourishing.

Kun puutarhaa rakentaa, välillä tulee väkisinkin tehtyä virheitä. Yksi harrastelijapuutarhurin aivonyrjähdys on tässä.

Why in the world have I planted tulips below the rhubarbs? Poor little ones... only one found space to blossom...

Yksi poloinen tulppaani yrittää löytää tilaa kukkia raparperinlehtien välistä. Lajitoverinsa ovat tukahtuneet valon ja tilan puutteeseen voimakaskasvuisen naapurin alle. Olisikohan nuo tulppaanisipulit kannattanut istuttaa jonnekin muualle.

Huivi homeessa? Maailman Rumin Annis.

Äitienpäivä oli ja meni. Myöhästyneet onnittelut kaikille äideille!

Takana on taas varsin neulomisköyhä viikko, johon sisältyi jonkin verran työmatkailua ja paljon väsymystä. Ainoa mitä olen saanut aikaan on maailman rumin huivi.

Pattern: Annis. Yarn: Noro Sekku . Yardage: 28g/240m. Needles: 3.5mm/3.0mm.

Tutustuin ensimmäistä kertaa himottuihin Noroihin: käsiini sattui Lankatalo Priimasta hankittu kerä Noro Sekkua. Priimassa oli esillä siitä neulottu huivi, Annis, joten sen minäkin päädyin tekemään. Loin silmukat 1,5 viikkoa sitten Harpputapaamisessa, vaikka tiesin että kyseisessä seurueessa on varsin hankala laskea 365:een. Tapaamisen lopussa, päästessäni lopulta huivin riville 3, löysin fataalin virheen mallikerrassa. Kotiin päästyä purin koko huivin ja aloitin alusta, mutta enpä arvannut kuinka paljon tuo lanka haurastuu käytössä: kertaalleen purettu lanka katkeili jopa neuloessa, ja onnistuin uudelleen aloittaessani kolmelle ensimmäiselle kerrokselle saamaan aikaan kokonaiset neljä jatkoskohtaa. Alkoi hieman tympiä koko työ, mutten viitsinyt enää purkaa. Silkalla sisulla jatkoin neulomista. Pyörö-Addeilla neulominen oli yhtä tuskaa: valitsemani koko 3,5 oli liian iso, ja silmukoita luiskahteli puikoilta jatkuvasti. Kun vaihdoin puikot kolmosen knittareihin, alkoi sujua vähän paremmin. Niiden kanssa jälki oli parempaa eivätkä silmukat tippuilleet, mutta hermo meni auki kiertyvien kaapeleiden kanssa. Lanka ei sentään enää katkeillut, kun kertaalleen purettu alku oli ohitettu.

Kun sileä osuus ja lyhennetyt kerrokset pääsivät alkuun, kävi ilmi että huivista on tulossa superruma. Vaaleanvihreän värin vaihtuminen siniseksi tapahtui kaikkea muuta kuin kauniisti, ja tuo kohta huivista muistuttaakin erehdyttävästi sinihometta. Niin paljon kuin sinihomeesta juustossa pidänkin, ei sitä huivissa tarvittaisi. Yäk. Katsokaa nyt tätä.

What an ugly shawlette. Especially the green-blue color change in the middle is terrible.

Langankulutus oli (pienen kikkailun jälkeen) ruhtinaalliset 28 g, eikä kuvauskaan onnistunut: todellinen väri on jotain näiden kahden väliltä. Johtopäätös: tähän huusholliin ei tule enää yhtään kerää Noro Sekkua eikä yhtään paria knittarin irtokärkiä. Piste. Pysyn Addi Clickseissä, ja vaihtoehtona pidän kiinteäkaapeliset knittarit silloin, kun metallipuikot eivät syystä tai toisesta langalle sovi. Ai niin, unohtuipas mainita että tämä huivi on myös liian pieni juuri mihinkään. Lasten kokoa melkein.

Puutarha sentään pitää tähän aikaan vuodesta mielen pirteänä. Nyt on ollut narsissien viikko.

Hämmästyttävintä tänä keväänä olivat viime kesän orvokit, jotka talvehtivat vihreinä lumen alla ja jatkoivat kukkimista samantien siitä mihin joulukuun poikkeuksellisen lämpimillä säillä jäivät.

Eipä ole edellisvuotinen orvokki koskaan tällä lailla kukkinut: korkeintaan siemenistä on noussut pienen pieniä villiversoja.

Myös Anniversary Mystery Shawl, jonka lopultakin sain alulle, on varsinainen ilopilleri. Ykkösvihje on melkein selätetty: olen pari kaaviota muista osallistujista jäljessä, mutta tästä huivista tulee upea. Kuvaustaitoni ei tee tälle ihanuudelle oikeutta. Nyt sitä jatkamaan että valmistuisikin joskus!

My Anniversary Mystery Shawl 2012: Clue 1 almost finished. I love it!

Riikinkukkoilua

Varma kevään merkki on se, että huivien tekeminen alkaa kummasti kiinnostaa ja pitsilangat hyppäävät puikoille. Ostin jo aikoja sitten Nancy Bushin kirjan Pitsihuivit neuloen, mutta olen keskittynyt lähinnä ihailemaan sitä. Muutama viikonloppu sitten olin lähdössä kaverin läksiäisiin ja joku aloitettava työ piti kiireessä napata mukaan: muistin, että illan emännällä on kerimislaite, joten otin  hätäpäissäni mukaan  kyseisen kirjan sekä vastikään Salaiselta Neuleystävältäni saadun Nauravan lampaan huivilangan. Lace-vahvuisten lankojen neulomisen ensimmäinen merkittävä kynnys on nimittäin yleensä ylitetty siinä vaiheessa, kun lanka on kerällä. 

Niin päätyi puolisattumalta puikoille kyseisestä kirjasta Riikinkukkolehtihuivi. Joskus sattumankauppa on ihan kiva juttu.

Pattern: Peacock Tale and Leaf Shawl (Nancy Bush: Pitsihuivit neuloen / Knitted lace of Estonia).
Yarn: Naurava Lammas Huivisilkki+villa ( 70% wool, 30% silk, 50g ~500m. Color: Luumupuu/Plum tree).
Needles: 3 mm.

Nimittäin: ai että mä tykkään tästä! Ihan rehellisesti sanottuna tuo lanka näytti vyyhdillä hieman hailakalta minun makuuni, mutta yllätysten aika ei ole ohi: tämä olikin niitä harvinaisia lankoja, jotka näyttävät paremmalta valmiina neuleena kuin vyyhtinä, ja hyvä niin! Huivissa tulee kauniisti silkin kiilto esille ja Peacock oli täydellinen mallivalinta tälle langalle.  Pätkärääkätyille langoille kun ei mikä tahansa malli sovi, minkä viime kesänä opin karvaasti kantapään kautta. Tämä huivi on väritykseltään juuri sopivan hillitty olematta tylsä: kerrassaan toimistokelpoinen asuste, jota ehkä tulee käytettyä pääasiassa jakun kanssa kaulaan solmittuna. Sopisihan tuo toki myös hartioille juhlamekon kanssa.

Terveiset SNY:lleni, ja isot kiitokset tuosta langasta: itse en ehkä olisi sitä tullut ostaneeksi, mutta silloin olisi jäänyt onnistunut huivi tekemättä! Lanka oli sitäpaitsi aivan ihanaa neulottavaa. Kiitokset myös kuvausavusta Huopatossuselle, jolta kävin hakemassa peurankelloja ja joka auttoi kuvaamisessa sen jälkeen kun pinnani oli palanut totaalisesti ukkokullan hätäisiin sinnepäin tapahtuneisiin kuvausyrityksiin...

Sunnuntaipäivän pakersin taas puutarhassa jatkaen viime kesänä kesken jääneitä puuhia. Puutarhassa tapahtuukin kaikenlaista tähän aikaan vuodesta. Näyttävin kukkija on meillä tällä hetkellä palloesikko.

Palloesikko - Primula Denticulata.

Palloesikon välittömässä läheisyydessä kukkii valkoinen jouluruusu...

Jouluruusu - Helleborus

...ja sen takana ei ehkä näyttävin, mutta läheltä katsottuna minun mielestäni ehkä kaunein kukka - toinen jouluruusu.

Toisessa kukkapenkissä tulppaanit availevat nuppujaan.

Ja vaikka ukkokultaa aamulla kovasti moitin, enpä ole mikään täydellinen kuvaaja minäkään. Nyt vasta huomasin nuo rumat perennatuet jotka tönöttävät tuolla tulppaanien takana.

Huivivillitys jatkuu, vaikka tarkoitus oli aloittaa joku käyttöneule. Viime torstain harpputapaamisessa aloitin kovan onnen Anniksen, eikä siinä kaikki. Neulovat ystäväiseni saivat minut houkuteltua mukaan Goddess Knitsin Anniversary Mystery Shawl - knit along-projektiin. Kun kerran alkuun pääsin, ilmoittauduin samantien myös Summer Mystery Shawl -KAL:iin. Tarkoittanee sitä, että joudun pian lankaostoksille, koska pitsilankoja ei varastossani kovin paljon ole. Ehkä päädyn jopa sinne Nauravan lampaan verkkokauppaan, nyt kun sen olen löytänyt.

Juurilla!

Säännöllisin väliajoin pitää käymään juurilla. Ei liian usein, muttei liian harvoinkaan. Taas oli aika päästä ruuhka-Suomesta hetkeksi maaseudun rauhaan  - sinne, mistä on pysyvästi jäänyt hippunen Satakunnan savimaata kynsien alle merkiksi maalaistaustasta. Sunnuntaiaamun kaunis kevätsää houkutteli luontokävelylle.

Seuraakin sain retkelle ihan pyytämättä: karvaisen kaverin, energiapakkauksen, jota Tessuksi kutsutaan. Retken määränpäänä oli  luonnontilainen katajainen mäki, jota koko pienen ikäni olen kutsunut Vuokkomäeksi. Täällä olen istuskellut sammaleisella kivellä monena nuoruuden kevätpäivänä, haaveillen ajasta jolloin pääsen pois metsän keskeltä: ihmisten ilmoille, niin sanotusti.

Matkalla ohitimme melkoisen muurahaispesän, josta Tessu ei tosin piitannut pätkääkään...

...sekä paljon niitä ihanuuksia, joiden mukaan tuo aurinkoinen metsikkö on saanut nimensä.

Sininen ja valkoinen, värit ovat vapauden... Tyypilliseen tapaan sinisiä vuokkoja oli hieman harvemmassa kuin valkoisia. Vaan siellä niitä oli, siellä täällä: sinisiä tähtiä vihreän sammaleen seassa, taivaan sineä heijastaen... (jestas kun olenkin runollisella tuulella)

Vuokkomäkeen kantautunut kurkien, joutsenten ja muiden lintujen metelöinti houkutti jatkamaan matkaa kauemmas, järven rantaan. Karvainen kaveri tietenkin innokkaana kaukana edellä.

Kohde havaittu - mikähän se siellä?

Kurkihan se siellä käyskenteli, rantapajukossa. Pokkarikamera ei mahdollistanut kunnon kuvaa tältä etäisyydeltä.

Karvainen kaveri ei mitenkään malttanut olla kastelematta koipiaan...

...ja oi sitä vapauden riemua kun sai kuraisena kirmata pellolla, välillä pölyisessä maassa kieriskellen!

Viis veisasin siitä, että taisin rikkoa sääntöjä käydessäni viitisentoista metriä kansallispuiston puolella, merkitsemättömällä reitillä ja kytkemättömän koiran kanssa. Puiston rajaa osoittaneen taulun paikka on nuorena ohitettu monen monituiset kerrat: tuskinpa se luonto siitä nytkään häiriintyy. Koirulikin käyttäytyi kerrassaan hienosti ja luonnon rauhaa kunnioittaen. Se hiljaisuus, mikä tuolla kotipuolessa vallitsee, on nykyään aina niin hämmentävää. Ei auton, lentokoneen, ei mopon eikä ihmisten ääniä: vain lintujen laulua ja tuulen huminaa.

Voinpa vain kuvitella isäntäväen kiitelleen kovasti, kun lainakoirani kotiutui yltä päältä märkänä ja kuraisena. (Anteeksi veliseni, itsepä kaveri lähti minua seuraamaan ;) )

Nuoruudenkodin pihan kukkapenkissä kukkivat äidin istuttamat sinivuokot, hivenen runsaammin kuin siellä sammaleen keskellä metsässä.

Niin mukava kuin tuosta rauhasta olisi ollut nauttia pidempäänkin, elämän realiteetit ja maanantain työpäivä pakottivat palaamaan tänne nykyiseen kotiin. Kevät alkaa olla sen verran pitkällä, että salaisen neuleystävän lähettämät karjalanneidot ja begoniat ovat jo saaneet varrelleen mittaa ja pääsivät muuttamaan keittiön varjoisalta ikkunalta valoisalle terassille. Toinen karjalanneidoista on vaan kovin vaatimaton varreltaan: saa nähdä tuleeko siitä mitään. Pääsiäisnarsissit odottavat vielä maahan istuttamista.

Nyt lasi kuohuvaa ja Vapun viettoon. Vastapainona viikonlopun hiljaiselle luontoretkelle huomisaamun kävelyretki suuntautuu Helsingin Ullanlinnanmäelle, ei koiran vaan muutaman kymmenen tuhannen muun valkolakkisen kanssa. Kippis ja kulaus - olkaahan kaikki fiksusti. Hauskaa Vappua!

Olen sanaton!

Postilaatikosta löytyi toissapäivänä saapumisilmoitus, joka olikin leimattu saapuneeksi jo perjantaina. Ei ollut meidän perheestä taaskaan kukaan vaivautunut maanantaina postilaatikolle, eikä ilmoitus ollut perjantaina vielä ehtinyt jakeluun. Eilen menin suoraan töistä konserttiin (Sibeliuksen toinen sinfonia Musiikkitalolla HKO:n toimesta ja Olari Eltsin johtamana, upea kerrassaan!), joten sitäkin malttamattomampi olin tänään.

Eikä ollut postireissu todellakaan turha. Salaisen neuleystäväni lähettämä paketti oli ISO ja PAINAVA.

Maltoin sentään mieleni kotiin asti, mutta kotiin päästyäni olin kuin lapsi jouluaattona. Jätskiostokset lämpenivät kauppakassissa, kun revin pakettia auki. Sisältö oli kerrassaan mykistävä.

Siellä oli siis ihan vaikka mitä: upea helmenharmaa Vlad-huivi Rose Mohairista neulottuna...

...herkkupaloina neljä kerää Puro Batikia, monen monta pussia valkoista teetä sekä herkullisen hedelmäinen peltirasia sisältäen marmeladeja, jotka myös maistuivat hyvältä: halusin rasian heti käyttöön nappirasiaksi, joten päätin tyhjentää sen heti ;D

Karvainen perheenjäsenemmekin sai osansa - pari virkattua hiirulaista ja gourmet-ruokaa: kengurua ja strutsia. Oho, enpä tiennyt että kissoille on tarjolla noinkin eksoottisia herkkuja!

Paketin paino selittyi muumimuistikirjalla sekä Lesley Stanfieldin kirjalla Kauneimmat Neulemallit, joka mukavasti täydentää kirjahyllyäni (siis keittiön yläkaappia, koska varsinainen kirjahylly pursuaa yli, joten arvokkaimmat kirjat ovat muualla).

Aivojumppaakin oli mukana. Ensin ihmettelin, kun paketissa ei näkynyt korttia. Sittenpä löytyikin tarkasti ja tiukasti kiinni liimattu kirjekuori. Sieltä löytyi tämmöinen yllätys...

...eli palapelikortti, joka minun piti ensin koota saadakseni sen kääntöpuolen luettua. Insinöörin järjestelmällisyydellä siitä selvittiin, ja kuva olikin suloinen!

Voi hyvät hyssykät, mikä paketti. Mielenkiinnolla odotan sitä viimeistä! Kiitos!

Neulerintamalta ei olekaan kuulumisia. Riikinkukkohuivi Nauravan lampaan huivisilkkivillasta on vähän yli puolen välin eli sen parissa menee vielä varmaankin pari CSI Miamin jaksoa.

Sylvi kevätretkellä!

Eilinen sateinen ja harmaa päivä selkeni ihanasti iltaa kohden ja houkutteli iltakävelylle merenrantaan.

April evening at the seaside. Finally all the snow is gone!

Mahtavaa kun on taas kevät, ja kaikkien säätöjen ja sähläilyjen jälkeen Sylvikin on valmis. Tallinnasta ostetut napit olivat täydellisen epäonnistunut valinta: ne jo kertaalleen paikoilleen ommeltuani revin kaikki irti, ja jätin maanantaina neuletapaamisenkin väliin metsästäessäni kaupoista sopivia kiinnityshakasia. Kun sitten pääsin valitsemieni hakasten kanssa kotiin, yksi niistä katkesi ennen kuin sain sitä edes kiinnitettyä. Siispä kauppaan uudelleen, seuraavana iltana. Takkiin neulotut napinlävetkin piti tietenkin silmukoida umpeen, kun kiinnitystapa vaihtui kokonaan.

N

Pattern: Sylvi. Yarn: Lovegarn Cosy wool (100% wool, 100g/125m), yardage  1000g. Size L. Needles: 6 mm. I am so sorry about the strange colors in the photo: still trying to learn how to use the new camera...

Kuka varasti luonnosta värit?  Että voikin kameran käyttäminen olla hankalaa. Kuvausapulaiseni käytti kahta kameraa: omalla pokkarillani otetuissa kuvissa turkoosinsininen takki näyttää enemmänkin sähkönsiniseltä. Juniorin omalla digijärkkärillä otetuissa kuvissa taas tähtäys oli pielessä, helma katkesi kesken lähes kaikissa ja muutenkin kuvien laadussa on toivomisen varaa. Kameroiden säädöissä lienee meillä kummallakin vielä opettelemista.

Toinen suurempi kommellus tässä työssä oli se, että unohdin selkäosan ylimmän kukan keskustan nypyt ja huomasin puutteen vasta, kun olin jo ommellut raglansaumat kiinni ja aloittanut huppua. Hätä keinot keksii: tein nuo unohtuneet nypyt jälkikäteen yksi kerrallaan ja ompelin ne paikoilleen. Itse asiassa niistä tulikin siistimmät kuin jo oikeaan kohtaan ja oikeaan aikaan suoraan paikalleen neulotuista nypyistä.

Kolmas harmillinen juttu on se, että takki jäi toivottua lyhyemmäksi, vaikka yritin ennakoida tilannetta ja lisäsin selkäkappaleeseen useitakin kerroksia köynnöksiä häiritsemättömiin kohtiin. Vaikka neuletiheys likipitäen täsmäsi leveyssuuntaan, kerroksia minulla meni kymmenelle sentille selvästi enemmän kuin ohjeessa. Lankaa jäi vielä 270 g, joten varaa olisi ollut tehdä työstä vielä pidempi.

Lisää epäonnistuneita Sylvi-kuvia löytyy Ravelrystä. Tässä vielä varoituksen sana niille, jotka tässä vaiheessa lukemista ovat kateudesta vihreitä tai muuten vaan suunnittelevat Sylvin neulomista. Kannattaa muistaa, että jossain vaiheessa työ näyttää tältä:

Kun kaikkien työhön jälkikäteen neulottavien neljän kukan kaikki 4x5=20 terälehteä on neulottu ja vielä ompelematta kiinni, on työssä 20x2=40 langanpäätä pääteltäväksi, sekä tässä tapauksessa vielä  kymmeneen lankakerään mahtuneen yhden ainoan solmun aiheuttamat kaksi ylimääräistä. En siis suosittele tätä mallia niille, joille jo parin sauman ompelu tekee tiukkaa ja aiheuttaa töiden ufoutumista. Jos joku olisi varoittanut (tai olisin edes itse tullut ajatelleeksi asiaa ajoissa, mikä lienee kohtuutonta kuvitella tällä tahattoman masokismin tasolla), olisi takkimalli saattanut vaihtua. Koko sunnuntai-iltapäivän vieneen viimeistelyn aiheuttamaa henkistä tuskaa lievitti aurinko, jonka lämpö mahdollisti jo neulomisen terassilla, sekä auringosta kanssani nauttinut karvainen kaveri.

Muuten, eilisillan merenrantatuulessa pelkkä  neuletakki osoittautui hyisen kylmäksi vaatekappaleeksi, ja iltalenkki jäi tosi lyhyeksi. Harkitsen vielä Sylvini vuorittamista, mutta pelkään pilavani työn sillä lopullisesti. Ehkäpä sään pitää lämmitä hieman eilistä lämpimämmäksi ennen kuin Sylviä voi oikeasti käyttää. Sitä odotellessani hörpin kuumaa juotavaa kotisohvalla ja jatkan pitsihuivini neulomista. Vaikka Sylvistä pamahti huhtikuulle lankavarastoon kilo miinuksia, taitaa toukokuun langankulutussaldo jäädä 50 g:aan...