lauantai 16. heinäkuuta 2011

Kukkia, myttyjä ja suuria suunnitelmia!

Rakkaat blogiystävät, on aika jakaa kanssanne tuon toisen Manos Lace -huivin tähänastinen tarina. Sitä ennen, tässä hieman kesäistä kukkaloistoa kotipuutarhastamme.

To my disappointmet, I have forgotten the name of this beautiful perennial which I planted last year. Help, anyone?
(The morning sun playd some tricks with me when taking the photo. Anyway, I like it this way. Mysterious light, I would say.)
 
Mustasilmäsusanna - Thunbergia alata. Self-grown from seeds and dedicated for my dear goddaughter. 

Miniature roses planted earlier this summer. Rosa Swany in the front and Rosa Sommerwind in the background.

Salvia. unfortunately I have lost the exact name. I have completely fallen in love with this beautiful blue flower, which also seems to be a very tough one: our cat has  tried to destroy it several times (completely unintentionally), but still it is flourishing.
 
Päivänsini - Ipomoea Tricolor I think. Also cultivated from seeds. A couple of flowers and a lot of green leaves. 


Tuoksuherne - Lathyrus odoratus. One of my favorite annuals. When I was a little girl, I grew this every year below my grandma's window. I also had some in my bridal bouquet.

Minulla näyttää olevan aika paljon sinistä puutarhassani tällä hetkellä, ja kunhan lomareissut on tehty, onkin aika hankkia ensi vuotta varten uusia keskikesän kukkijoita hieman laajemmalla väriskaalalla. Meikäläinen ei vaan osaa suunnitella puutarhaa kerralla ja kokonaisuutena,  vaan tunnepohjalla mennään, ja kestää aina vuosia ennen kuin saan jonkun kukkapenkin mieleisekseni.

Tavoitteena oli siis saada Etherial triangular shawl -huivi valmiiksi viimelauantaisiin rippijuhliin. Työ eteni tiistaihin asti mainiosti, ja koska halusin huivista reilunkokoisen, lankaakin oli varattuna kokonaista kaksi vyyhtiä eli yli 800 metriä, ja näistä ensimmäinen alkoi olla lopuillaan.

Viime viikon tiistai-iltana vaihdoin loman kunniaksi maisemaa ja ajelin jälkikasvun kanssa kotoa parisataa kilometriä pohjoisemmas lapsuuskotiini, jossa oli tarkoitus tikutella huivi valmiiksi, leppoisasti vanhan äitini kanssa jutustellen, sekä jatkaa sitten lauantaiaamuna valmis huivi hartioilla varhain matkaa vielä pohjoisemmas juhlimaan. No, perille päästyäni aika pian kävi ilmi, että se toinen vyyhti tätä ihanaista lankaa jäi kuitenkin kotiin. Rakkaalle aviomiehelle kotipuoleen lähti öinen tekstiviesti:

"Perillä oltu n. tunti. Palvelusta tarvitaan: olohuoneen kaapissa on valkoinen kenkälaatikko jossa mm. lankaa. Siellä violetti lankavyyhti Manos Lace. Ota aamulla mukaan ja lähetä tänne ykköspostissa niin pian kuin voit. Tarvitaan viimeistään perjantaina että saan juhlahuivini valmiiksi. Soita jos ei löydy. Thanks...."

Keskiviikko eteni eikä miehestä kuulunut mitään. Iltapäivällä lähti toinen tekstari: "Saitkos viestini?" ja siihen tuli lyhykäinen kuittaus - "Sain - öisen." Illalla soitellessamme kävi ilmi, etteihän tuo ukkokulta ollut viitsinyt lukea viestiä edes loppuun asti. Anelin, painostin ja vannotin että hoitaa asian torstaina. Pitkin hampain tuo lupasi yrittää. Torstai-iltana sain kuulla, ettei ko. vyyhtiä löytynyt. Mietin pääni puhki mihin olin sen oikein työntänyt, mutta myöhäistähän tuo jo tavoitteena olleiden juhlien kannalta oli. Yhtäkkiä ihanaisen huivini loppuun saattaminen alkoikin maistua puulta. No, eräänlainen onni  (?)onnettomuudessa oli, että hame jonka kanssa tuota huivia piti käyttää, olikin käynyt hivenen ahtaaksi (kuinka ollakaan...) eikä sitä olisi kuitenkaan voinut juhliin laittaa. Onneksi mukana oli toinenkin kolttu, ja röyhkeästi lainasin äidiltä tuon toisen hamosen kanssa paremmin sopivaa, viime syksynä hänelle neulomaani syntymäpäivälahja-Harunia: pääsipä sekin pois sellofaanin sisältä, äitikulta kun ei ikinä raaski mitään  uutta ottaa käyttöön. Lupasin sen kyllä palauttaa.

Juhlat tuli siis juhlittua, ja kaikesta huolimatta omatekoinen huivi harteilla. Nyt on kuitenkin menossa pitsihuiviähky, ja Etherial triangular shawl on jämähtänyt tilaan Epämääräinen Mytty. Hoo oli siis oikeassa aiemmassa kommentissaan siitä, että olen koukussa aikarajatavoitteisiin. Ilman niitä ei tule mistään mitään. Iso kynnys jatkamiseen on sekin, että siihen tarvittava pahuksen vyyhti pitäisi ensin keriä.

My Etheral Triangular Shawl, which starts to look like an UFO. Why? Well, it is a long story to translate. If you want to know and do not undestand Finnish, please try the Google Translator.

Niin ja missä se vyyhti sitten lymyili? No, sehän löytyi kotoa kyseisen valkoisen kenkälaatikon puolikkaan vierestä, siis ihan vierestä, samaisen kenkälaatikon mustasta puoliskosta ja oli vielä ihan päällimmäisenä. Eihän sitä voinut sieltä löytää. (Huoh. Miehet. Ne rakkaat putkiaivot.)

Neulomisähkyä lievitti pitkästä aikaa moneen otteeseen moittimani ja haukkumani Novita. Post it -lappujen suurkuluttajana minulla on tapana laputtaa käsityölehdistä ne sivut, joista löytyy kiinnostavia ja houkuttavia ohjeita. Ja tässäpä on uusin Novita käsittelyni jäljiltä:

The latest Novita Magazine after a couple of reading times. I have a bad habit to mark interesting patterns with sticky notes. Looks like I found quite many of them this time - for my own surprise, I must say. Anyway, well done Novita!

...eli tästä lehdestä löytyikin poikkeuksellisen paljon tekemistä. Startiitti nostelee siis päätään (tottakai, kun KYH on ohi ja KYJY:yn en edes ilmoittautunut). Myös Novitan syksyn värikarttaa tavasin poikkeuksellisen pitkään, joten vaara on iso että kaikista vannomisista huolimatta tulee taas hankittua pari kerää seiskaveikkaa ja ehkä jotain muutakin.

Joten huhuu harppuystävä Virpi, jokos olisi kokemuksia testisukkien kestosta? Uskaltaakos sen perusteella tuota seiskaveikkaa vielä ostaa, eli ovatko aiemmat huonot kokemukseni olleet sattuman sanelema juttu? Ja hei, samalla kaipailisin sinulta hieman vinkkejä, miten miehiä oikein pitäisi kouluttaa. Minulla on nimittäin selvästi se projekti hieman vielä hakoteillä. (Muille tiedoksi, tämä on taas harppujen inside-juttu. Virpin mies on nimittäin osoittautunut ihan poikkeuksellisen hyvin koulutetuksi, nöyräksi ja tottelevaiseksi ;D)

6 kommenttia:

  1. Jopas kävi harmillisesti huivin kanssa, kuullostaa pahasti siltä että ufoutunee. :/ Minäkin innostuin uudesta Novitasta eilen ensilukemalta ja laputin lehdestä ties mitä, mutta tänään reaktio toisella lukukerralla oli lähinnä: what was I thinking?!?
    Ja pakko todeta vielä miehen kouluttamisesta, ettei ainakaan omalta osin ole 12 vuoden koulutus tuottanut juuri tulosta, pitäis kait kysyä kans Virpiltä koottuja vinkkejä...

    VastaaPoista
  2. Olipas se tarina. Onneksi sait sitten huivin harteillesi. Sinutkin on sitten huivit koukuttaneet, mullakin on huivivaihde päällä. Tosin nyt yritän neuloa puseroa. Novitankin kävin läpi ja siellä oli yllättävän paljon kivoja juttuja, toinen asia on tuleeko mitä toteutettavaksi.
    Jaa-a, hankalia koulutettavia nuo miehet.

    VastaaPoista
  3. Juttua lukiessa olin hetken ihan varma, että miehesi lähettää väärän langan. Miehet kun eivät tunnetustikaan ole kovin hyviä tunnistamaan värejä :D

    VastaaPoista
  4. Meillä on ihan sama juttu ainakin miehen ja esikoisen kanssa: mitään ei löydy jollei se ole silmien korkeudella etummaisena, ja mielellään ihan omalla hyllyllään tai laatikossaan :D No, ehkäpä äitisi tämän episodin seurauksena uskaltautuu käyttämään Haruniaan kun se ei ole enää käyttämätön :)

    Siemenestä kasvattamasi susanna kukkii jo komeasti vaikka epäilit ettei siitä tule mitään.

    Kiitos arpajaispalkinnosta, ehdin saada sen sitten kun tavataan. Käytkö samalla katsomassa niitä peurankelloja?

    VastaaPoista
  5. Voi harmi! Toivottavasti jaksat tikutella huivin valmiiksi vaikka aikarajaa ei enää olekaan! Sukkia en ole juurikaan käyttänyt, koska on ollut niin kuuma, että olen lähinnä tallustanut paljain jaloin... Melontareissullakaan niitä en vetäissyt kertakaan jalkoihini.

    Ja se miehen koulutus..... Mulla on 12 vuotta takana tämän yksilön kanssa ja voin sanoa teille, että koulutusaspekti on otettava huomioon jo alkuvaiheessa yksilöä valittaessa. 8 vuoden kokemuksella voin kertoa, ettei miestä saa koulutettua riittävästi, jos siihen ei ole kapasiteettia alkujaan. Saa kadehtia yksilöä, jonka olen köytänyt!

    VastaaPoista
  6. Kiitokset vaan kommenteista! Miksei näissä kommenteissa muuten ole sellaisia tykkää-nappeja kuten FB:ssä? Tuosta Virpin kommentista on pakko tykätä, vaikka ilmeisesti tilanteeni onkin siis toivoton. Vaan voisi se pahempikin olla ;).

    Niin ja se huivi: päättelykerros uupuu. Sormet syyhyää jo päästä seuraavaan työhön käsiksi.

    VastaaPoista