Talven viettoa Napoleonin ja Josefinen seurassa

Onneksi alkaa taas jäädä pitkä ja pimeä talvi taakse. Se aika vuodesta, jolloin on ihan parasta kääriytyä lämpöiseen huiviin ja villasukkiin kotisohvalla yhdessä ukkokullan kanssa. Ja kun mies päättää lähteä nukkumaan kesken neulomissession, voi jatkaa iltaa katsomalla erinäisiä rikossarjoja yhdessä Herra Kissuuden kanssa. Me tykätään niistä molemmat. CSI Miami on ihan paras, mutta muutkin kelpaa.

During the cold, dark and long Finnish winter the best way to spend time is to knit on the home couch and  watch TV together with kitty. Luckily, Napoleon The Cat likes to watch crime series like CSI etc. as much as I do.

Yksi ikuisuusprojektini, kehräämisen harjoittelu nimittäin, on edennyt todella takkuisesti.  Wanha Rouwa Josefinen kesyttämisen aloitin polkuharjoitteluilla, joihin olen käyttänyt vironvillahahtuvia. Ensimmäinen rukilla aikaansaamani lanka on niistä kehrätty kaksisäikeinen efektilanka, jonka kehräämisen aloitin jo viime keväänä mutta sain loppuun vasta joulun tienoilla. No joo, eivät nämä vyyhdit vielä ulkonäöllään hurmaa. Voiko sitä edes kutsua kehräämiseksi, jos valmista hahtuvalankaa kehrää ohuemmaksi. Ei kai.

The result of my very first lessons with my spinning wheel Josefine. Not so beautiful though, but it is a beginning.

Punaoranssi efektilanka päätynee jossain vaiheessa huovutetuksi kahvipannunmyssyksi, ellen keksi sille jotain muuta käyttöä johon kaikinpuolin epämääräisesti vaihteleva lanka maastoutuu riittävän huomaamattomasti.

Selitykseni tuon yhden ainoan hahtuvakiekon kehräämisen äärimmäiselle hitaudelle on se, että kevätkesällä lähetin Josefinen ainokaisen puolan malliksi puusepälle lisäpuolia varten. Niitä odotellessa menisikin muutama kuukausi ja kesälomakin ehti mennä ohi ilman jatkoharjoituksia. Niinhän siinä aina käy, että kun asia pitkistyy, se mutkistuu. Tosimielellä jatkoin harjoituksia vasta joululomalla, eikä rohkeus riittänyt vielä silloinkaan oikean villan kehräämiseen. Hahtuvalla mentiin edelleen, mutta nyt siitä tuli jo paljon kauniimpaa ja tasaisempaa säiettä. Ja ohuempaa.

My second spinning lesson, with much better result already. I am still learning how to keep Josephine under control, so this far I have only been spinning  Estonian pre-yarn from Aade Lõng. Unfortunately I broke Josephine again, so I need to figure out who could fix it before I can continue practicing.

Polkuharjoitukset ovat kuitenkin taas tauolla. Syynä on se, ettei Wanhan Josefinen poljin tahdo kestää noviisin rääkkäystä vaan halkesi taas. Kerran viime syksynä ukkokulta sitä jo korjasi, kunnes rusautin vanhan puun kokonaan halki sen verran pahasti, ettei tämän perheen nikkarointitaidoilla sitä korjata. Taas ollaan siis puuseppää vailla, ja suosituksia otetaan vastaan: mieluusti jostain pk-seudulta, ja kohtuullisella vasteajalla. Kesäloma nimittäin lähestyy, ja kunhan kuvan hahtuvakiekon saisi kehrättyä loppuun, voisi ehkä uskaltautua villatopsien kimppuun.

Kevätaurinko paistelee onneksi nyt jo oikein mukavasti ja haittaa mokoma taas valokuvaustakin aina silloin kun on sopiva kohde näköpiirissä: kuten ylpeä Napoleon, teurastettuaan juuri lemmikkihiirensä tuosta vain kesken päiväunien.

The Big Hunter Napoleon together with his helpless prey.

Ei siis muuta kuin aurinkoista kevättä itse kullekin säädylle. Seuraavassa postauksessa näkyvissä on ehkä taas hitunen sitä kevätaurinkoa.