Lomaa-ajan aktiviteetteja

Hohhoijaa, huomenaamulla soi taas herätyskello töihinlähtöä varten. Odotettavissa lienee jonkinlaisia käynnistysvaikeuksia. Taakse on siis jäämässä ihana loma. Kulunut viikko vietettiin ystäväperheen seurassa - siis ihanaisen, melkein 2-vuotiaan kummipoikamme kanssa. Tuossa seurueessa riittää vauhtia ja vaarallisia tilanteita, joten aika ei käy pitkäksi, muttei neulomiselle myöskään jää paljonkaan aikaa. Leikimme lähinnä turistia pääkaupunkiseudulla, mutta käväisimmepä Tallinnassakin. Ja tokihan sieltä löytyi jotain käsityöaiheista. Ystäväperheemme isä tiesi suklaa-addikteille sopivan taukopaikan, jota suosittelen ehdottomasti makeanhimoisille Tallinnankävijöille:



Chocolaterie de Pierre, Tallinn. Nice place to visit. There were a lot of customers sitting here, until it started to rain... Good chocolate, drinks, cakes and other sweets.

 Samalla Mestarinpihalla oli valokuvausliike, jonka ovella oli tämä kaunokainen.

I have never seen a more beautiful bike!

Crocheted and knitted decorations. I wonder if it gets dirty when a car drives by???

Innostaisikohan pyöräily kuntoilumuotona nykyistä enemmän, jos tuunaisi vanhaa ruostekasaansa vähän?

Niin ja mitään en tietenkään Tallinnasta ostanut... paitsi ihan vähän. Ja meikäläisen tuntevat voivat arvata, että se ihan vähän ei monen mielestä ehkä ole ihan vähän. Tästä se alkoi, vanhankaupungin sydämestä pellavaliikkeestä löytyi lankahylly, josta jäivät käteen nämä vironvillaihanuudet, ja vieläpä valmiiksi kerittynä!

My yarn purchases from Tallinn, part 1. This turned out to be just the start.

Tarkempi tarkastelu paluumatkalla osoitti, että nämä ovatkin ilmeisesti samaa lankaa, kerä vain alkaa hieman eri kohdasta. Aina parempi, antaa enemmän mahdollisuuksia käyttöön. Sormia syyhyttää opetella kirjoneuletta, joten sitä varten piti hankkia ihkulankaa. Mutta eihän se tähän jäänyt. Ihan pikaisesti vain piti käväistä Sadamamarketissa. Sielläpä olikin hyvä valikoima värejä. Ja näin kasa kasvoi...



...and this is how it ended. How do I ever learn? It takes me forever to knit all these.



Mukana on aika tyypillisiä meikäläisen värisävyjä, mutta myös aika yllättäviä valintoja, kuten nuo pinkit ja marjapuuronpunaiset. Perheelle ja matkaseuralaisille perustelin, että joululahjatarpeita tässä vaan hankitaan. Tosin mille vuodelle - se jää nähtäväksi. Tarkistuslaskentaa varten piti kerätä rohkeutta kaksi päivää, ja tulos oli, että lankaa saapui kotimaahan taas 1765 g. Syvä huokaus. Vasta kotona noita kasseja penkoessani muistin, miten pölyäviä ja karheita nuo vironvillat ovat neuloa. Mutta ne värit...

Tallinna on muutenkin ihana kaupunki, ja tähän aikaan vuodesta tulvillaan kukkia.

Old Tallinn - what a beautiful place to be. Flowers everywhere at this time of year.

Tallinnasta palattua tuli käväistyä alkuperäisellä kotiseudulla, jossa osuimme paikalliseen kesätapahtumaan (Kauvatsa-päivät). Yleisen markkinameiningin ohella oli järjestetty essunäyttely, ja niitä olikin monenlaisia.

Apron exhibition at a small local summer event in southwest Finland.

Lace...

 

...and cross-stitches. And all kinds of aprons.

Kaikenlaisia kesätapahtumia on tämäkin maa pullollaan, jos vaan ehtisi ja jaksaisi kiertää. Samalla tuli käytyä uimassa lapsuusmaisemien Kokemäenjoessa. Kiva kuitenkin olla taas kotonakin, jossa syysleimut olivat kunnolla puhjennut kukkaan. Niiden myötä mukavaa loppukesää niille onnellisille, joilla on lomaa vielä jäljellä, ja tsemppiä niille ystäville, joilla on taas edessä töihinpaluu. Vielä on kesää jäljellä, kuitenkin.

Greetings from our own yard to everybody!

Eteeristä kauneutta

Ethereal Triangular Shawl ei sittenkään jäänyt ufoksi. Siitä tuli varsin kaunis, vaikka itse sanonkin. Harmi että aurinko ehti mennä pilveen ennen kuin sain värvättyä kuvausapua.



Pattern: Ethereal Triangular Shawl. Yarn: Manos Lace, 62 g/490m (70% baby alpaca, 25% silk, 5% cashmere).
Needles: Knit Pro 3 mm. Size (after blocking): 140 cm x 60 cm.





Someone once said that only God's creations are perfect. Compare with the original pattern and you will see the error. I only noticed this while blocking.



Viimeinen kuva paljastaa isoimman tämän työn kootuista mokista. Kukas se sanoikaan, että jos melkein seuraa ohjetta, saa melkein ohjeen mukaisen huivin. Virhe ei tietenkään osunut silmään ennen kuin viimeistelyvaiheessa, eikä kertaalleen pääteltyä työtä tämän takia enää pureta. Tosin huivin kulmassa "liian pitkä" reunapitsi aaltoilee hiukan hassusti. Ei kuitenkaan liian pahasti.

Mikäpäs oli neuloessa viimeisiä kerroksia, kun ympäristönä oli taas vähän aikaa idyllinen merenranta Turun saaristossa! Nyt riittää kuitenkin pitsihuivien neulominen vähäksi aikaa.



A perfect environment for finishing this shawl: a summer cottage in Turku Archipelago.



...glittering shoreline of the Baltic Sea...

On meidän perheessämme sellainenkin perheenjäsen, joka ei yhtään pidä mökkeilystä.



Napoleon The Cat still does not like seashores. He is so afraid of the sound of waves, that he hides in the most remote corner of the cottage. Preferably below a pillow, or even a mattress. 



Mukana oli kahdet langat uutta työtä varten, mutta niinhän siinä kävi, että vaikka huivi tuli valmiiksi, uudet jäivät aloittamatta. Aika hurahti muissa mökkipuuhissa ja kyläilemään tulleen ihanan ystäväperheen seurassa. Nyt ollaan taas kotosalla ja puikoilla on taas Tallinnantuliaisia. Voipi mennä tovi ennen kuin valmistuu.

Kukkia, myttyjä ja suuria suunnitelmia!

Rakkaat blogiystävät, on aika jakaa kanssanne tuon toisen Manos Lace -huivin tähänastinen tarina. Sitä ennen, tässä hieman kesäistä kukkaloistoa kotipuutarhastamme.


To my disappointmet, I have forgotten the name of this beautiful perennial which I planted last year. Help, anyone?
(The morning sun playd some tricks with me when taking the photo. Anyway, I like it this way. Mysterious light, I would say.)

 

Mustasilmäsusanna - Thunbergia alata. Self-grown from seeds and dedicated for my dear goddaughter. 

Miniature roses planted earlier this summer. Rosa Swany in the front and Rosa Sommerwind in the background.



Salvia. unfortunately I have lost the exact name. I have completely fallen in love with this beautiful blue flower, which also seems to be a very tough one: our cat has  tried to destroy it several times (completely unintentionally), but still it is flourishing.

 

Päivänsini - Ipomoea Tricolor I think. Also cultivated from seeds. A couple of flowers and a lot of green leaves. 

Tuoksuherne - Lathyrus odoratus. One of my favorite annuals. When I was a little girl, I grew this every year below my grandma's window. I also had some in my bridal bouquet.

Minulla näyttää olevan aika paljon sinistä puutarhassani tällä hetkellä, ja kunhan lomareissut on tehty, onkin aika hankkia ensi vuotta varten uusia keskikesän kukkijoita hieman laajemmalla väriskaalalla. Meikäläinen ei vaan osaa suunnitella puutarhaa kerralla ja kokonaisuutena,  vaan tunnepohjalla mennään, ja kestää aina vuosia ennen kuin saan jonkun kukkapenkin mieleisekseni.

Tavoitteena oli siis saada Etherial triangular shawl -huivi valmiiksi viimelauantaisiin rippijuhliin. Työ eteni tiistaihin asti mainiosti, ja koska halusin huivista reilunkokoisen, lankaakin oli varattuna kokonaista kaksi vyyhtiä eli yli 800 metriä, ja näistä ensimmäinen alkoi olla lopuillaan.

Viime viikon tiistai-iltana vaihdoin loman kunniaksi maisemaa ja ajelin jälkikasvun kanssa kotoa parisataa kilometriä pohjoisemmas lapsuuskotiini, jossa oli tarkoitus tikutella huivi valmiiksi, leppoisasti vanhan äitini kanssa jutustellen, sekä jatkaa sitten lauantaiaamuna valmis huivi hartioilla varhain matkaa vielä pohjoisemmas juhlimaan. No, perille päästyäni aika pian kävi ilmi, että se toinen vyyhti tätä ihanaista lankaa jäi kuitenkin kotiin. Rakkaalle aviomiehelle kotipuoleen lähti öinen tekstiviesti:

"Perillä oltu n. tunti. Palvelusta tarvitaan: olohuoneen kaapissa on valkoinen kenkälaatikko jossa mm. lankaa. Siellä violetti lankavyyhti Manos Lace. Ota aamulla mukaan ja lähetä tänne ykköspostissa niin pian kuin voit. Tarvitaan viimeistään perjantaina että saan juhlahuivini valmiiksi. Soita jos ei löydy. Thanks...."

Keskiviikko eteni eikä miehestä kuulunut mitään. Iltapäivällä lähti toinen tekstari: "Saitkos viestini?" ja siihen tuli lyhykäinen kuittaus - "Sain - öisen." Illalla soitellessamme kävi ilmi, etteihän tuo ukkokulta ollut viitsinyt lukea viestiä edes loppuun asti. Anelin, painostin ja vannotin että hoitaa asian torstaina. Pitkin hampain tuo lupasi yrittää. Torstai-iltana sain kuulla, ettei ko. vyyhtiä löytynyt. Mietin pääni puhki mihin olin sen oikein työntänyt, mutta myöhäistähän tuo jo tavoitteena olleiden juhlien kannalta oli. Yhtäkkiä ihanaisen huivini loppuun saattaminen alkoikin maistua puulta. No, eräänlainen onni  (?)onnettomuudessa oli, että hame jonka kanssa tuota huivia piti käyttää, olikin käynyt hivenen ahtaaksi (kuinka ollakaan...) eikä sitä olisi kuitenkaan voinut juhliin laittaa. Onneksi mukana oli toinenkin kolttu, ja röyhkeästi lainasin äidiltä tuon toisen hamosen kanssa paremmin sopivaa, viime syksynä hänelle neulomaani syntymäpäivälahja-Harunia: pääsipä sekin pois sellofaanin sisältä, äitikulta kun ei ikinä raaski mitään  uutta ottaa käyttöön. Lupasin sen kyllä palauttaa.

Juhlat tuli siis juhlittua, ja kaikesta huolimatta omatekoinen huivi harteilla. Nyt on kuitenkin menossa pitsihuiviähky, ja Etherial triangular shawl on jämähtänyt tilaan Epämääräinen Mytty. Hoo oli siis oikeassa aiemmassa kommentissaan siitä, että olen koukussa aikarajatavoitteisiin. Ilman niitä ei tule mistään mitään. Iso kynnys jatkamiseen on sekin, että siihen tarvittava pahuksen vyyhti pitäisi ensin keriä.

My Etheral Triangular Shawl, which starts to look like an UFO. Why? Well, it is a long story to translate. If you want to know and do not undestand Finnish, please try the Google Translator.

Niin ja missä se vyyhti sitten lymyili? No, sehän löytyi kotoa kyseisen valkoisen kenkälaatikon puolikkaan vierestä, siis ihan vierestä, samaisen kenkälaatikon mustasta puoliskosta ja oli vielä ihan päällimmäisenä. Eihän sitä voinut sieltä löytää. (Huoh. Miehet. Ne rakkaat putkiaivot.)

Neulomisähkyä lievitti pitkästä aikaa moneen otteeseen moittimani ja haukkumani Novita. Post it -lappujen suurkuluttajana minulla on tapana laputtaa käsityölehdistä ne sivut, joista löytyy kiinnostavia ja houkuttavia ohjeita. Ja tässäpä on uusin Novita käsittelyni jäljiltä:



The latest Novita Magazine after a couple of reading times. I have a bad habit to mark interesting patterns with sticky notes. Looks like I found quite many of them this time - for my own surprise, I must say. Anyway, well done Novita!



...eli tästä lehdestä löytyikin poikkeuksellisen paljon tekemistä. Startiitti nostelee siis päätään (tottakai, kun KYH on ohi ja KYJY:yn en edes ilmoittautunut). Myös Novitan syksyn värikarttaa tavasin poikkeuksellisen pitkään, joten vaara on iso että kaikista vannomisista huolimatta tulee taas hankittua pari kerää seiskaveikkaa ja ehkä jotain muutakin.

Joten huhuu harppuystävä Virpi, jokos olisi kokemuksia testisukkien kestosta? Uskaltaakos sen perusteella tuota seiskaveikkaa vielä ostaa, eli ovatko aiemmat huonot kokemukseni olleet sattuman sanelema juttu? Ja hei, samalla kaipailisin sinulta hieman vinkkejä, miten miehiä oikein pitäisi kouluttaa. Minulla on nimittäin selvästi se projekti hieman vielä hakoteillä. (Muille tiedoksi, tämä on taas harppujen inside-juttu. Virpin mies on nimittäin osoittautunut ihan poikkeuksellisen hyvin koulutetuksi, nöyräksi ja tottelevaiseksi ;D)

Pitsiä

Huivia pukkaa edelleen. Laiskuuskin vaivaa, ja näkyy siinä, että valmistuneista töistä bloggaaminen venyy päivätolkulla. Harppujen hilpeässä seurassa tikuttelemani Percy valmistui siis jo viime lauantaina. Pahoittelen rumaa ja mielikuvituksetonta kuvaa: levittäminen valkoiselle alustalle tuntui olevan ainoa tapa saada kuviot esiin.



Pattern: Percy Shawl Yarn: Manos Lace, 44g/350m (70% baby alpaca, 25% silk, 5% cashmere).
Needles: Knit Pro 3 mm. Size (after blocking): 115 cm x 50 cm.

Kaavio B oli kyllä aika hyydyttävän hankala, mutta siitäkin selvittiin, ja sen jälkeen loppuosa oli lasten leikkiä. Siis sen jälkeen, kun noihin  nyppyihin alkoi muodostua jonkinlainen rutiini. Kaikenkaikkiaan olen varsin tyytyväinen lopputulokseen, eikä pätkärääkätty lankakaan enää harmita niin kovasti kuin neuloessa. Pingotus saa näköjään aina ihmeitä aikaan. Tämä menee siis perinteisen ristin ohella rippilahjaksi kummitytölle. Toivokaamme lauantaiksi hänelle mukavaa juhlasäätä ja auringonpaistetta! Tähän tapaan:

Scenery from a lake in Southern Finland, taken last Saturday, when outside temperature was around +30C.

Pitsin neulomiseen jää koukkuun. Lankalaatu pysyi samana, vain väri vaihtui, ja nyt on puikoilla tämä ihanuus:

Ja tästä on siis tulossa Ethereal Triangular Shawl, itselleni, samaisiin rippijuhliin. Saapi nähdä miten käy aikataulun kanssa, ja jos kovasti sataa, saattaa jakku pysyä päällä ja huivi jäädä käyttämättä. Malli on kylläkin huomattavasti helpompi kuin Percy. Väkisinkin aloin jo suunnitella, että lisäisin tuohon perusohjeeseen vaikka hieman nyppyjä ;D. Saatanpa jossain vaiheessa tehdä Percynkin myös itselleni, tosin hieman isompana ja yksivärisenä. Hmm, minulla saattaisi olla herkkuvihreä lankakin jo sitä varten odottamassa...

Eilinen iltapäivä lajiteltiin ja kuvattiin Ninan kanssa sytomyssyjä kevään keräyksestä. Loppulaskenta on suorittamatta ja vielä tämän päivän projektina, mutta veikkaan että 1000 kpl ei ole kaukana todellisesta. Kunhan HUS:n osastonhoitajat tulevat lomilta, hoidetaan isompikin toimitus perille niin lasten kuin aikuisten syöpäosastoille. Keräys jatkuu syksyn mittaan, mutta nyt tulemme keskittymään ainoastaan aikuisten myssyihin. Lastenklinikan K10 pärjännee tämän keräyksen tuotoksilla mainiosti ainakin ensi vuoteen. Kiitokset vielä kaikille blogituttaville, jotka ovat meille myssyjä lähettäneet! Ja vink vink, olemme suorittaneet myös pienen arvonnan keräykseen osallistuneiden kesken, joten senkin tuloksista päivitystä keräysblogiin tulossa piakkoin!

Lazy Baktus x2 ja muutakin akryyliä

Kesäyön Hullutus meni sitten ihan poskelleen. Startiitti löytyi jossain muodossa vasta viimeisenä mahdollisena päivänä elikäs Juhannuspäivänä. Muutoin olin varsin laiska. Siis Lazy. Silloin Juhannuksena sain aikaiseksi nämä:

Pattern: Lacy Baktus (Ravlink). Yarn: Novita Puro Batik, 105 g/shawl.
The first one was knitted with 5mm needles - not good at all.
For the second one I used 4,5mm needles; result was much better that way.

Päädyin siis tuhoamaan  varastoistani viime vuonna hankittua Puro Batikia, josta tein alunperin tunikan ja tykkäsin langan väristä ja neulottavuudesta kovastikin. Samaa kaunista Puro Batikia tuli hamstrattua toisenkin pikkupaidan vaatima määrä, mutta totesin käytännössä sen olevan materiaalinsa (100% polyakryyliä) takia aivan liian hiostava vaatteisiin käytettäväksi. Huiviksi kuitenkin kelpaa: idean sain Menita Outletin kevään neuletapaamisessa eräältä rouvalta, jolla oli prikulleen samanlainen  Batik-baktus (anteeksi että kopioin!!!). Varsin nättejä nämä ovat vaikka itse sanonkin, varsinkin  jälkimmäinen, jossa puikkovalinta osui paremmin. Ensimmäisen tein liian isoilla puikoilla, ja siitä tuli aika löysä lötkerö. Sitä ei ehkä kehtaa kellekään antaa, mutta kaipa se paikkansa löytää. Lattiarättinä, jos ei muutoin. Paremmin onnistunut päätynee sentään synttärilahjaksi sukulaistytölle. Vaan kaapista löytyy vieläkin n. 250 g tuota samaa Puro Batikia, enkä millään viitsisi enää tehdä Baktuksia. Mitähän muuta niistä keksisi?

Juhannuspäivän epätoivoisena yrityksenä parantaa KYHäily-tilannetta tikutin vielä pari kylppäripesintä. Tällaisen totesin viime syksynä varsin toimivaksi kylppärikaakelien puhdistuksessa, ja vaikka juhannussiivous jäikin puolittaiseksi, tuo urakka olisi taas tarpeen. Onpas muuten hassua - meidän kylppärin suursiivoustiheyden voi ilmeisestikin tarkistaa täältä blogistani (*häpeää*).

Pattern: Kylppäripesin (Lankapirtin blogi). Yarn: some cheap 100% acrylic. appr. 10g/washcloth.

 Eli neljä aloitusta (ja lopetusta) Juhannuksena kahdelle päivälle, mutta se ei riittänyt juurikaan petraamaan KYH-tilannetta. Tuossa tempauksessa piti siis aloittaa 25 uutta työtä, mutta minäpäs sain aikaan vain 8 aloitusta. Olin ehkä laiskin osallistuja. Tässä vielä kooste näistä KYH-projekteista:

1. Etiopialaisvauvan nuttu (hyväntekeväisyysprojekti: aloitettu 2.6. ja valmis muistaakseni 4.6.)
2. Toinen etiopialaisvauvan nuttu (aloitettu 4.6., vielä kesken)
3. Tiskirätti (unohtui kuvata, aloitus 11.6. ja valmis 11.6.)
4. Revontuli-huivi (aloitus 11.6. ja valmis 19.6.)
5. Lacy Baktus (aloitus 24.6., valmis 25.6.)
6. Toinen Lacy Baktus (aloitus 25.6., valmis 26.6.)
7. & 8 kylppäripesimiä (aloitus & valmis 25.6. Ai niin mutta kukahan nuo päättelisi, vai kannattaako edes??? Puhki kuluvat käytössä kuitenkin)

Siinäpä niitä. Minkäs minä sille voin, että nuo hieman isommat työt vaan kiehtovat enemmän. Lohdutan itseäni sillä, että valmistuihan tämän kuukauden aikana sentää yksi varsin ihana T-paita, joka onkin tämänhetkinen suosikkivaatteeni. Näiden Juhannusviikonlopun pikkutöiden jälkeen asetinkin sitten itselleni hieman haastetta ja aloitin Percy-huivin, joka oli osoittautua liiankin isoksi haasteeksi. Huivin B-kaaviossa oli nimittäin mennä lomalaiselta hermot. Helpohkon C-kaavion 7 silmukan nypyissä olin ihan varma, että pääsen eroon yksistä KnitPro-pyöröpuikoista, mutta ei sentään: kestivät kuin kestivätkin katkeamatta, ja suuremmitta virheittä selvisin tuosta C-kaaviosta, vaikka suuren osan siitä tikuttelinkin  Jumbon Neuleharppujen taas niin hilpeässä seurassa: kiitos vaan taas kaikille Harpuille torstai-illan seurasta! Huivi on nyt jo pingoittumassa ja innolla odotan lopputulosta.  

Ihanaa Juhannusta!

Kesäloma koitti, joten nyt ehkä ehtii taas neuloa. Mikäs sen mukavampaa, tällä viikolla en olekaan puikkoihin koskenut.

Siispä Ihanaa Juhannusta kaikille, vaikka sää onkin tällä hetkellä hieman toista kuin tässä parin viikon takaisessa kuvassa!

Tallinnan tuliaisista, osa 1: Lepakko

Ensimmäinen vyyhti vironvillaa on melkein tuhottu. Parinsadan gramman kerästä jäi vieläkin viitisenkymmentä jäljelle lankavarastoa kasvattamaan, mutta eiköhän tämä Revontuleni ole jo tällaisenaankin riittävän iso...


Pattern: Revontuli. Yarn: Aade Long Artistic 8/2, ~150g. Needles: 5mm.

Revontuli on kyllä kertakaikkisen koukuttava ja samalla puuduttavakin malli. Silmukkamäärä kasvaa, kasvaa ja kasvaa, eikä kuvio tarjoa juurikaan haastetta. Silti vironvillojen ihanat värit houkuttavat jatkamaan ja tekemään aina vain lisää revontulia. Kokoa tälle ainakin tuli riittävästi: ohjeesta poiketen tein yhden reikäkerrosten rajaaman mallikerran lisää, ihan vain siksi että sain tuohon reunaan vielä ruskean raidan. Ilman sitä oli olevinaan jotenkin vajavainen. Lopullinen koko pingotuksen jälkeen onkin kunnioitettavat 90x190 cm...

Ihania värejähän näissä vironvilloissa on, mutta pakko on myöntää ettei näiden neulominen pelkkää juhlaa ole. Lanka tuntuu pölyävän ihan kamalasti ja nöyhtä tuntuu syvällä keuhkoputkissa. Vaan on se valmis tuotos vaan niin hieno, vaikka mies tämän lepakoksi nimesikin. Mokoma. 

Kissahaaste

Krista heitti minulle haasteen. Tässä haasteessa piti ottaa uunituore kuva omasta kisumisusta ja julkaista se sekä kertoa kisumisusta jotakin. Yleensä olen näissä haasteissa toivoton: kun en heti jaksa vastata, unohdan ja haaste hautautuu ikiajoiksi. Pahoittelut siitä, ainakin Neule-Kirpun muistan lähettäneen haasteen johon en tainnut koskaan vastata???

Omantunnon näin kolkutellessa vastataan siis tällä kerralla heti. Tässä meidän Keisarillinen korkeutemme Napoleon, pitkän hellejakson uuvuttamana ilmeisesti vieläkin. Tänään kissaherra aivan ilmeisesti nautti sään viilentymisestä, koska nukkui koko päivän onnellisena viileällä verannalla.  Tässä kuitenkin iltaunosilla jo omalla vakiopaikalla, raapimapuun korkeimmalla tasolla, josta tarvittaessa näkee mukavasti alakerran kaikkiin huoneisiin ja vielä yläkerran portaikkoonkin.

Hmm, onkohan tämä kuva nähty ennenkin? No ei suinkaan, mutta jostain syystä tuhat samanlaista kuitenkin. Niin on tyypillinen asento. Mitäpä keisaristamme kertoisin? Hän ei siis syntyjään ole aivan siniverinen, vaan syntyi noin neljä vuotta sitten tuolla kaukana maaseudulla viisipentuiseen navettakissapesueeseen. Napoleon on kuulemma jälkikasvumme kaikkien aikojen paras lahja, mukaan lukien kaikki syntymä-, nimipäivä-, joulu- ja muuten vaan lahjat (joita on vuosien varrella kertynyt paljon, kalliitakin sellaisia). Hän siis muutti meille heti juniorimme 11-vuotispäivän jälkeen: syntymäpäivän aamuna olisi pitänyt olla videokamera valmiina ikuistamaan pojan ilme, kun poikkeuksellisen isoista paketeista kääriytyi esiin kantokori, raapimapuu ja muita kissan hygieniatarvikkeita. Yllätys oli täydellinen - "Missä se kissa sitten on???????". Tämä siis pari viikkoa sen jälkeen, kun olimme vierailleet kummitädin luona maalla ja vaivihkaa kyselleet pojalta, mikä viidestä pennusta on se kaikkein suloisin. Lapsiraukka oli täysin siinä uskossa, ettei perheen allergiataipumusten takia ikinä saa omaa lemmikkiä. Hieman isukkiaan pitikin suostutella ennen kuin katti meille sai muuttaa. Nyt taitaa vaan olla niin, että kissa on tuon isommankin mieheni kietonut tiukasti viehätysvoimansa pauloihin, ja koko perheen suru olisi suunnaton, jos tuosta karvakasasta pitäisi luopua.

Haaste piti laittaa eteenpäin kahdelle. Ensimmäisenä haasteen saa Hilima, jonka Onni on selvä Napoleonin kaksoisolento (eikä Viliäkään sovi unohtaa). Toisena, koska Huopatossusen ihanaiset Asterix ja Dessi myös saivat tämän haasteen Kristalta, muistan Sarsaa, joka emännöi useampaakin viiksikuonoa.

Ja sitten taas Revontulen pariin. Ei, ne KYHäilyaloitukset eivät edisty vieläkään.

Bambuilua kesähelteillä

Osoittautui, että Novita Bambu on jokseenkin hitaanlaista neulottavaa puseron kokoiseksi vaatekappaleeksi. Toisaalta olen myös ehtinyt todeta, että kyseisestä langasta voi saada aikaan erittäin hyvin hellesäille sopivaa päällepantavaa:



Pattern: Kauneimmat Käsityöt 03/2011, n:o 11 (no of stitches modified heavily due to different gauge) .
Yarn: Novita Bambu, 350 g. Needles: 3,5mm.
By the way, this picture was taken very late yesterday evening at my sister's new summer paradise.
I just love these light summer nights!



Sain siis valmiiksi Novita Bambusta neulomani paidan. Ohje on lehdestä Kauneimmat Käsityöt no 3/2011, mutta koska Bambu on merkittävästi ohuempaa kuin ohjeen suosittama Gedifra Amara, jouduin laskemaan kaikki silmukkamäärät uusiksi. Niinpä himpun verran pelotti, ettei koko sovi, mutta hyvähän tästä tuli! Tallinnan lankamatkalta Karnaluksista löytyneet napit (0,07€/kpl !!!!) ovat piste sen kuuluisan i:n päälle tässä sinänsä simppelissä mallissa. Kuvassa eivät vaan oikein erotu.

Tämän jälkeen tikutin loppuun kaapista löytyneen ufon eli jatkoin Novita Bambulla, josta tulin sisarelle mökkituliaisiksi tiskirätti. Sen valmistuttua laitoin lopulta puikoille Tallinnantuliaisista Revontulen, joka edistyykin varsin mukavasti - toistaiseksi, mutta silmukkamäärä lisääntyy kovaa kyytiä...

Niin, se Kesäyön Hullutus. Olen viittä vaille luovuttamassa koko jutun. Aloituksia on vasta kaksi ja puolet aloituksiin käytettävissä olevasta ajasta on kulunut. Missä ihmeessä se neulojatauti nimeltä startiitti luuraa nyt kun sitä tarvittaisiin? 

Lankakrapula

What a lovely day! Summer is here. Greetings from Napoleon The Cat.

Tulihan se sieltä. Kauhea morkkis. Koko aamun päivitin Tallinnan saalistani lankainventaariotaulukkoon, ja järjestin lankavarastoa. Miten niin paljon lankaa? Hyvin nuo ukkokullan paidat tuonne taakse mahtuvat...

My yarn stash. Only 32,3 kg.

Lankojen mahduttaminen laatikoihin vaati ostamaan neljä muovilaatikkoa lisää, ja silti teki tiukkaa. Tästä tuli kyllä uutta puhtia Kesäyön Hullutukseen.  Ei kun neulomaan.

Massapsykoosia lahden takana

Tulipa käytyä Neulomolaisten lankamatkalla Tallinnassa. Mukaan lähdin optimistisesti mukana keskeneräinen Bambu-paitani, muutama kerä lankaa hyväntekeväisyyspaitaan etiopialaisvauvalle (tämän vielä kuvittelin saavani laivamatkojen aikana valmiiksi Näkkärille luovutettavaksi) sekä olkalaukun lisäksi yksi pieni kangaskassi mahdollisia lankaostoksia varten. Hehee...

Laivalla järjestettiin ensinnä arvonta. Arvontaan en tietenkään ollut vartavasten ehtinyt neuloa mitään, joten kaivelin vanhoja varastojani ja löysin nämä:



Some knitted tablecloths - finished some years ago:
my contribution to a raffle organized yesterday during our super-hyper fun yarn shopping trip to Tallinn, Estonia.
This great event was organized by Virpi and participants were mostly enthusiasted knitters from Novita Neulomo. 

...siis luovuin pienenpienistä pitsiliinoista, joista en edes muista milloin olen ne tehnyt. Todennäköisesti ovat ensimmäiset neulomani pitsiliinat (ja jälki sen näköistä), joten eivät ehkä ole ihan pro-tasoa. Käyttökelpoisemmaksi lisukkeeksi arvontapalkintoon sisällytin näin ollen avaimenperä-ristipistopakkauksen.

Itse voitin arvonnasta tällaisen ihanuuden:

One lovely skein of Opal sock yarn: I was lucky enough to win this from the raffle.
Some buttons were included in the package as well.

Voihan vautsi minkälaista sukkalankaa! Tästä se alkoi. Lankahulluus. Siis ei muuta kuin satamaan päästyä taksiin ja Karnaluksiin.... jossa ensikertalaisena olin kuin Liisa Ihmemaassa. Ensin silmät selällään, ja asenteella "voi höh, eihän täältä voi löytää mitään..." Muiden mukana, kun ensimmäinen kierros kaupan ympäri alkoi olla lopuillaan, aloin seota. Siinä vaiheessa, kun Bambu-paitaan valitsemieni nappien kappalehinnaksi ilmeni 0,07 € (!!!), olin jo melkein valmis ostamaan hyllyt tyhjäksi. Minut pelasti todennäköisesti ruostunut päässälaskutaito ja pelko siitä, ettei käteinen riitä: ostokseni maksoivat kuitenkin "vain" noin 90 EUR. Vaan oli siinä lankaakin, enemmän kuin siihen yhteen kangaskassiin mahtui... eli kangaskassi taskuun ja muovipussit kouraan.

Matka jatkui kävellen Liann Lõngad -lankakauppaan, josta jäi kouraan mm. ihanan turkoosinsinistä huivilankaa sekä kasa ihania Katian puuvillalankoja. Eikä siinä vielä kaikki... seuraavaksi Pronksi Lõngapoodiin. Jostain syystä tässä vaiheessa myyjätär jo säntäsi ovelle vastaan ja pyysi jättämään aiemmat ostoskassit heidän sivuhuoneeseensa ennen kuin päästi peremmälle - olihan tuolla myös kaikenlaista viehättävää keramiikkaa.  Ilmeisesti pussukoideni kanssa näytin siltä kuuluisalta norsulta posliinikaupassa???

Pronksista mukaan tarttui yksi muovikassillinen vironvilloja ja hahtuvakiekkoja. Ainoa lankakauppa, josta selvisin ilman ostoksia, oli viimeinen etappi eli Sadamarketin yläkerta. Sieltä tosin jäi mieleen hieman vinkkejä tuleviin Kyhäilyihin: hihkumisemme Möhkiksen kanssa meni melkein teinilinjalle, kun näimme SULOISIA vironvilloista huovutettuja lapasia.

Laivassa levitimme koko porukan ostokset pöydälle ja suoritimme alustavan laskennan. Muistaakseni minulla oli lankaa 5550 g (arpajaispalkinto mukaanlukien, tarkistuslaskenta suorittamatta) ja koko kekoni on tässä: katsokaa ja ihailkaa!!!

My personal prey from our yarn hunting tour.
5,5 kgs of yarn, purchased from three different yarn shops in Tallinn:
 Karnaluks, Pronksi Lõngapood and Liann Lõngad. Me likes <3

Koko seurueen yhteenlaskettu lankaostosmäärä taisi ylittää 80 kg, ja Eckerön neuvotteluhuoneen pöytä kävi niille pieneksi. Minun saaliini oli sitten sieltä suurimmasta päästä, joskin Paella vei voiton. Itse asiassa ehdin jo niin tottua kanniskelemaan ostoksiani muovipusseissa, että olin vähällä lähteä tänään töihin roskapussi kourassa! En kuitenkaan valita, enkä varsinkaan tunnusta minkäänlaista lankakrapulaa: oli niin hauska päivä että vielä tänään aamullakin töihin ajellessa hymyilytti. Nauruterapiaa tuli taas ja runsain mitoin, ja auringonpaistekin helli meitä. Kiitokset siis kaikille matkaseuralaisille, ja etenkin organisaattorillemme Virpille!

Niin ja ne KYHäilyt. Ensimmäisen päivän aloitus jäi rästiin, ja toisen päivän aloitus oli tämä etiopialaisvauvannuttu vanhoista, hyvin mummolan kaapissa marinoituneista villalangoista.

Summernight Madness, Project No 1: Charity project for an Ethiopean baby.
I tried hard to finish this during boat ride to and from Tallinn, but unsucceeded sadly...

Pitkälle pääsin laivamatkalla mutta kesken jäi silti. Näkkäri saa tämän sitten myöhemmin postissa eteenpäin välitettäväksi, ja ehkäpä laitan vielä alulle vielä toisen samanlaisen. Niin ja se myös matkaan päässyt Bambu-paita... siihen en ehtinyt koskeakaan. Tiedossa neulomistäyteinen viikonloppu.

Ai niin, sytomyssyilyäkin olen harrastanut. Keskiviikkoiltana kävin viemässä 318 myssyä Lastenklinikan K10:lle sekä hakemassa lisää myssyjä kevään keräyspisteistä. Keräys on sujunut hienosti - kesän jälkeen jatkuu aikuisten syöpäosastot pääkohteena.

Puuhastelua puutarhassa

Kesäaika tarkoittaa minulla sitä, että neulomiseen käytettävissä oleva aika riippuu paljon paitsi arkisista työasioista, myös säästä ja siitä, mitä puutarhassa on meneillään. Viime kesänä aloittelin nykyisen kotimme takapihan rakentamista. Jostain syystä projektissa meni melkein koko kesä, eikä päästy kuin puoliväliin. Tästä aloitin:



First steps in my gardening project, in summer 2010.



Pihamme oli tähän muuttaessamme lähes pelkkää nurmikkoa, ja minä asuisin mieluiten viidakossa kasvipaljouden keskellä. Tosin pidän myös urbaanista, siististä ympäristöstä, josta kuitenkin löytyy niin kukkaloistoa kuin ikivihreääkin kasvillisuutta. Näin ollen tämä pihan nurkka pääsi ensimmäiseksi eroon nurmikosta: juniorilla oli hikinen urakka, kun pintamaa piti kärrätä yli kolmensadan metrin päähän. Reunuksia varten tilattiin pari lavallista muurikiviä. Ukkokullan selkä ei kovaa nostelua kestä, joten kivet valittiin meikäläisen käsivoimien mukaisesti keveys tärkeimpänä valintaperusteena. Kesän viime hetkillä sain istutusaltaani valmiiksi, ja keväällä sain hyvillä mielin todeta, että kasvit olivat päässeet hyvään kasvuvauhtiin. Isompien kasvien väliin lisäilin keväällä muutamia perennoja, ja vieläkin on pari aukkopaikkaa. Aika hyvältä näyttää kuitenkin, vaikka itse sanonkin! Rakastan kiviä, joten niitä olen käyttänyt katteena. Valitettavasti tämän päivän sateinen sää ei suosinut kuvaamista, mutta halusin silti ikuistaa näkymän ennen kuin tulppaanit ja norjanangervot lakkaavat kukkimasta.

Same area today, after some sweaty hours (&days&weeks). I can hardly wait until all the plants grow up!

Mies rakensi viime kesänä meille terassin, joka kaipasi kovasti ympärilleen istutuksia. Kesä loppui kuitenkin kesken ja urakka siirtyi tälle keväälle. Viime viikonloppuna meillä vietettiin juniorin rippijuhlia, joten siihen mennessä piha piti saada kuntoon. Valmistautumisemme juhliin olikin vähemmän perinteistä: vähemmän innokkaana leipurina ja siivoojana ulkoistin kaiken muun paitsi pihapuuhat, jotka ovat enemmän meikäläisen makuun. Muutama tovi siinä vierähti, että sain aiemmassa postauksessa näkyvät muurikivet ladotuksi paikoilleen terassin ympärille. Parempi myöhään kuin ei silloinkaan - viimeisenä iltana ennen juhlia päästiin istuttamaan, mutta kas, multa loppui kesken. Mistäpäs sitä olisi lauantai-iltana lisääkään saanut, joten vastaístutetut kasvit tönöttivät juhlapäivänä kyllä paikoillaan vieraiden ihailtavana, mutta niiden välissä oli vielä ammottavia monttuja odottamassa täyttöä. Viikko ja 12 isoa multasäkkiä myöhemmin allas on kuin onkin lähes täytetty mullalla, mutta joitakin kasveja pitää vielä hankkia. Puutarhabudjetti alkaa kyllä tämän kesän osalta olla käytetty, joten loput perennat hankittaneen kesän aikana sukulaisten ja tuttavien pihoilta. Keskeneräistä työtä ei sovi arvostella, joten jätetään noiden terassi-istutusten kuvaaminen myöhemmäksi.

Menin sitten taas ilmoittautumaan KYH:iin eli KesäYön Hullutukseen. Hulluja on monenlaisia ja tässä on ehdottomasti niistä yksi - pari viime vuoden KYH:in aikana aloitettua työtä on vieläkin kesken pahasti ufoutuneena. Nyt tikuttelen sormet sierettyneinä Bambu-paitaani, jotta ehtisin siinä mahdollisimman pitkälle ennen kuin kesäkuu alkaa. Sitä ja torstaista Tallinnan-matkaa odotellessa - muinaiset ristipistokukkaseni, osa 3/4!

Cross-stitching project from my past, part 3/4. Pattern (as far as I can remember) from Suuri Käsityö.

Paljastuksia

Salainen NeuleYstäväni lähetti paljastuspakettinsa, josta löytyi taas vaikka mitä:

Last package from my Secret Pal / Spring 2011. Some goodies and a lot of nice yarn!

Paketista löytyi siis hennon sinertävää 200 g Drops Alpacaa, suklaata, kahvijuomajauheita, SNY:n itse neuloma kukkaro (suloisen sinisestä Tennesseestä) sekä pieni sievä aamiaistarjotin; jälkimmäinen sai minut odottamaan innolla lämpimiä kesäaamuja, jolloin ei ole kiire mihinkään, vaan voi hipsiä ihan vaikka yöpaitasillaan takapihalle kahvikupposen ja neulomuksen kera, nautiskelemaan puutarhasta jonka rakentamisessa on vuodatettu kahtena kesänä runsaasti hikeä, ja rehellisesti sanottuna muutamia kyyneleitäkin. Mutta siitä enemmän myöhemmin!

Näyttääkö muuten suklaapaketti kuvassa hieman räjähtäneeltä??? No, voi olla etten malttanut olla avaamatta pakettia heti postin pihassa, ja voi myös olla että söin suklaaherkuista puolet jo ennen kuin ehdin kotiin asti...

Niin kuka se minulle olikaan kevään mittaan näitä ihania paketteja lähetellyt? Salainen NeuleYstäväni oli siis Marnie, jonka blogista löytyikin ainakin tutun näköinen kukkaro. Kiitoskukkina Marnielle julkaisen muinaisesta ristipistotaulusarjastani osan 2/4: Iso kiitos Marnie, saatanpa vierailla blogissasi myöhemminkin katselemassa mitä olet saanut aikaan!

Cross-stitching project from my past, part 2/4. Pattern (as far as I can remember) from Suuri Käsityö.

Hiljaiseloa neulerintamalla

Viime aikoina on ollut ylimääräinen aika vähissä. Töissä on aika haipakkaa, ja kotona tulossa on juniorin rippijuhlat. Neulomiseen ei näin ollen ole liiemmin ollut aikaa. Äitienpäiväviikonloppua aloitin kuitenkin taas uuden työn, joka onkin hieman hitaammanlaisesti edistyvää sorttia. Ufojen tuhoamisprojektissa purin viime kesänä Novitan ohjeella Novita Bambusta aloittamani paidan, joka oli varsin alkutekijöissään ja jonka malli ei enää innostanutkaan. Nyt uusimmassa Kauneimpien Käsitöiden numerossa oli paita, josta tykkäsin ja jonka laitoin sitten alulle ko. vihreästä Bambusta. Neuletiheyden takia jouduin silmukkamäärää hieman säätämään ja lisäksi päätin tehdä työn pyöröpuikoilla (ohje oli pitkille puikoille), mikä aiheutti sen, että äitienpäiväviikonloppuna meni hyvinkin yksi aamupäivä saada työ alulle:  muutamaan otteeseen purin laskettuani väärin tai huomattuani muutoin että olin mokannut, kun en ollut lukenut ohjetta tarpeeksi pitkälle. Lähtihän tuo kuitenkin sujumaan, lanka vaan on ohutta ja hitaasti etenee. Mutta kaikki aikanaan - kyllä se vielä joskus valmistuu.

Koska valmista saa vielä tovin odotella, kuvasin taas vanhoja ristipistoilujani. Portaikon koristuksena meillä on muutama vuosi sitten tekemäni kukkataulusarja, jonka jäsenet julkaistakoon yksi kerrallaan siltä varalta, ettei muuta valmista vähään aikaan ole. Tässä osa numero yksi - narsissit.

Cross-stitching project from my past, part 1/4. Pattern (as far as I can remember) from Suuri Käsityö.

Toinen aikaa vienyt projekti on pihanrakennus. Viime kesänä sitä aloiteltiin rakentamalla yksi istutusalue sekä terassi, mutta terassin ympärille suunniteltu istutusallas jäi tekemättä. Nyt päätin käyttää tulevia rippijuhlia kimmokkeena, tilasin 4 tonnia muurikiviä ja potkaisin työn käyntiin. Kivien saavuttua oli iskeä epätoivo:

My current gardening project. 4 tons of stones and one week to go before a family party. Impossible? Not quite, but quite hard work...

Tämän parissa meni viikonloppu mukavasti. Loppujen lopuksi, kunhan pohjatyö oli tehty, homma eteni varsin mukavasti. Eilen sain ladottua loput kymmenen kiveä: kivien kanniskelu oli pääosin minun vastuullani, joten koko kroppa itki ja valitti maanantaiaamulla tiiviin sunnuntain aherruksen jälkeen: tuskin pääsin sängystä! Ukkokulta puolestaan rahtasi multaa niin että sekä auto että kantajan selkä olivat hajota. Nyt puuttuu enää viimeistely eli kasvien hankinta ja istutus. Tiedustelureissulla puutarhaliikkeessä jo kävinkin, mutta ongelma on valinnanvaikeus: haluaisin kaikki maailman kasvit, mutta tila ja budjetti eivät riitä ihan kaikille. Palataan kuitenkin asiaan: kuviakin seuraa, jahka työ etenee ja juhlavalmistelut saadaan hallintaan!

Onko UFOt tuhottu? No eipä ole... mutta Olgalle kiitoksia!

Eivät ole UFO:t juurikaan edenneet, ei. Menneellä viikolla en ole ehtinyt neuloa ollenkaan, ja se yksi ristipistoufokin valmistui vasta eilen. Tämmöinen se oli, kun sen vaatehuoneen hyllystön uumenista löysin:

My unfinished cross-stitching object: purchased in 1999 when we lived in the USA. It was about a time to finish this...

Minulla ei ollut mitään muistikuvaa siitä, että tämmöistä olen koskaan aloittanutkaan, eikä myöskään siitä, kenelle pikkuiselle olen sen aikonut tehdä. Oli miten oli, todennäköinen ostoajankohta huomioiden alkuperäinen saaja ei tätä enää tarvitse.

Finally finished! I noticed that cross-stitching causes me tension in shoulders and terrible headache.
Back to knitting! 

Helppoakin helpompi, ja jossain määrin myös varsin tylsä pistely. Lopputulos on kuitenkin mielestäni varsin hauska, ja päätyi tänään pikkuiselle suloiselle hurmuripojalle. Toivottavasti Otto (tai pikemminkin Oton äiti) löytää tälle käyttöä. Hartiani huutavat kuitenkin Hallelujaata pistelyprojektin jäljiltä, mikä on minulle varsin poikkeuksellista. Ehkä meikäläisen onkin parempi pysyä vaan puikoissa. Läppärikään ei enää tunnista oikean etusormeni sormenjälkeä. Oliko minulla huono neula vai onko tämä tyypillinen ongelma ahkerilla pistelijöillä?

Joku muu kuin minä on kuitenkin ollut ahkera. Posti kuljetti paketin Savon sydämestä viime syksyn salaiselta neuleystävältäni Olgalta ja yllätys oli viime syksyn tapaan iloistakin iloisempi:

Package from Olga. 14 chemo caps for HUS area cancer patients and something for me as well...

Ihania, upeita,  värikkäitä sytomyssyjä HUS:iin toimitettavaksi ja monta! Kuvia löytyy enemmän sytomyssyblogista. Ja vieläpä minulle yllätyksenä tämä:

...a gorgeous crocheted tablecloth! Thank you Olga!

Kiitos Olga, olet kyllä ahkera ja taitava käsistäsi! Olisipa hauskaa jossain vaiheessa tavata myös kasvotusten! Liina päätynee pöydälle kunniapaikalle, kun meillä on parin viikon päästä perhejuhlat.

Mutta miten tuo Novitan Neulomon huhtikuinen UFOjen tuhoamiskampanja osaltani sitten meni? Alussa minulta löytyi 17 ufoa, joista tuhosin 10 (purkamalla 4 ja viimeistelemällä 6). Huhtikuun aikana aloitin 5 työtä, joista sain valmiiksi 3. Kokonaissaldo on siis 13/22, ja kaappiin jäi vielä 9 keskeneräistä.Väheni siis itse asiassa varsin mukavasti, tosin työläimmät ovat vieläkin kesken...