maanantai 17. lokakuuta 2011

Nyt se on tehty!

Ai mikä siis? No tartuttu härkää sarvista. Ilmoittauduttu. Kurssille. Taas, sanoi ukkokulta.

Ai että mille kurssille? No, upouusi, ihan vastikään avattu helsinkiläinen lankakauppa Villavyyhti ilmoitteli järjestämistään syyskauden kursseista, ja ohjelmassa on mm. kehruuta. Värttinäkehruuta ja rukkikehruuta.  Ilmoittauduin molemmille, vaikka hirvittää jo etukäteen: varsinkin rukkikurssi, jolla kehruun perusteet ovat jo ns. esitietovaatimuksena. Mailailin asiasta Villavyyhdin Jennin kanssa, ja hän ehdotteli, että värttinäkurssin ja rukkikurssin välissä voisin käydä ns. rauhassa heidän liikkeessään harjoittelemassa. Kuulostaa hyvältä idealta, mutta mutta... asiassa on siis kaksi Isoa Muttaa.  Mutta  No 1: kursseille tulee hintaa jonkin verran, ja entäs sitten, jos meikäläisen nakkisormien näppäryys loppuu tuossa hommassa kättelyssä kesken?  Mutta No 2: Noilla lankakaupan kehruuharjoituksilla saattaa olla suora seurannaisvaikutus - saattaapi olla kallis tapa treenata. Kolmas Mutta: ei se pelaa, joka pelkää, siispä ei muuta kuin harjoittamaan itsekuria. Mars. Kerrankin on jotain odotettavaa marraskuussa. Saatanpa myöhemmin kirjoitella miten tuossa käy. Stay tuned!

Kirjoneulekurssikin tuolta Villavyyhdiltä löytyisi, muttei pidä sentään liikaa ahnehtia. Kuka vielä sanoo ettei minulla ole itsekuria? ;)

Jottei tulisi ihan tylsä ja kuvaton bloggaus, laitetaan tähän vielä pari kaunista kuvaa muistellen mennyttä synttärijuhlintaa (Minullahan ei siis mitään ikäkriisiä ole, ei toki, muuten vaan en nyt pääse näistä synttäreistä yli enkä ohi....). Anoppikin nimittäin muisti minua käsityöaiheisella lahjalla. Appivanhemmat harrastavat huutokauppoja, joista välillä löytyy aarteita. Huutokauppalöydöksistä sain valita itselleni syntymäpäivälahjan, ja esillä oli suunnilleen 5-6 kpl erilaista pöytäliinaa: eri tavalla kirjottuja, erilaisista materiaaleista, eri kokoja ja muotoja... valinta oli vaikea, mutta tähän päädyin:


Birthday present from my in-laws; nice, old, handcrafted tablecloth. Sorry for the lousy photo...
 Oikeasti minulla ei ole edes tuolle sopivan muotoista pöytää (kuvakin piti ottaa sängyn päällä...), eikä kodin värimaailmakaan tällä hetkellä suosi sinistä. Sehän on kuitenkin vain järjestelykysymys, eikös? Sinisävyisiä astioita sentään jo löytyy. En voinut vastustaa väriä ja tätä kaunista kirjontaa.


Olen jo kehitellyt idean siitäkin, miten neliönmuotoinen liina sovitellaan ruokailuhuoneemme pöydälle. Vaatii visiittiä lankakauppaan. Eikun äh... siis kangaskauppaan tällä kerralla. Muitakin ompeluideoita olisi, kunhan saisin ensiksi ompelukoneen kiikutettua huoltoon. Perästä kuuluu.

Ja hei, vielä lopuksi: sattuisiko blogiystävistäni löytymään joku, joka haluaisi myös oppia kehräämään? Saa liittyä kurssiseuraksi, ja olisi jopa toivottavaa!

8 kommenttia:

  1. Minä haluaisin oppia kehräämään, mutta tuolle kurssille en taida tulla =D Ehkä sä voit sitten tilaisuuden tullessa opettaa mulle?

    VastaaPoista
  2. Hmmm. Aattelin mennä ensin Tiinun kanssa tutkailemaan miltä tuo Villavyyhti vaikuttaa. Jos se on liian vastustamaton paikka, niin ei sinne silloin passaa kursseillekaan mennä... :) Katsotaan miten lompakko tyhjenee torstaina.

    VastaaPoista
  3. Ihan mielenkiintoisen kuuloinen kurssi, mutta niin väärässä suunnassa kuin olla voi. Ehkä sitten eläkkeellä opettelen kehräämään(kin) :D

    VastaaPoista
  4. Mä olisin todella innokas oppimaan kehräämistä ja mikäs sen hauskempaa olis kun ihana kurssi hyvässä seurassa. Mutta, eipä taida illat riittää mulla. Päivätkin on liian lyhyitä. Unohdin muuten eilen kysäistä; ootko lähdössä sinne Tampereelle? (Mä oon kahden vaiheilla...)

    VastaaPoista
  5. Neuletorttu, mikset? Suunta kohti etelää ja samalla kummipoikaa katsomaan. Eiköhän täältä yösijakin löydy. Drucilla, onko tuo lompakon tyhjeneminen siis jopa tavoitteesi? Virpi, en sittenkään taida lähteä, kun on niin paljon kaikenlaista menoa ja lankavarastossa liikaakin tavaraa, ellei sitten ilmene pakottavaa tarvetta metsästää jotain kehruutarvikkeita. On se Manse vähän kaukanakin... Ja Huopatossunen, olen ikuinen pessimisti, joten kaikkia hulluja kokeiluja en uskalla jättää eläkepäiviin. Jos ei sitten vaikka jostain syystä enää pystykään.

    VastaaPoista
  6. Olet ihailtavan rohkea tuon kehruun suhteen. Minä en taida uskaltaa, höyrähtäisin vain lopullisesti vielä tuohonkin, hih! Mutta jään innolla seuraamaan kuinka sinun opettelusi sujuu!

    VastaaPoista
  7. Ois kyllä kiva oppia kehräämään. Voisin tulla mukaan, mutta välissä on vaivaiset 600km;)

    VastaaPoista
  8. Tuo Villavyyhti on vielä testaamatta. Jossain vaiheessa siellä on kyllä käytävä katsastamassa valikoimat.

    VastaaPoista