Nyt se on tehty!

Ai mikä siis? No tartuttu härkää sarvista. Ilmoittauduttu. Kurssille. Taas, sanoi ukkokulta.

Ai että mille kurssille? No, upouusi, ihan vastikään avattu helsinkiläinen lankakauppa Villavyyhti ilmoitteli järjestämistään syyskauden kursseista, ja ohjelmassa on mm. kehruuta. Värttinäkehruuta ja rukkikehruuta.  Ilmoittauduin molemmille, vaikka hirvittää jo etukäteen: varsinkin rukkikurssi, jolla kehruun perusteet ovat jo ns. esitietovaatimuksena. Mailailin asiasta Villavyyhdin Jennin kanssa, ja hän ehdotteli, että värttinäkurssin ja rukkikurssin välissä voisin käydä ns. rauhassa heidän liikkeessään harjoittelemassa. Kuulostaa hyvältä idealta, mutta mutta... asiassa on siis kaksi Isoa Muttaa.  Mutta  No 1: kursseille tulee hintaa jonkin verran, ja entäs sitten, jos meikäläisen nakkisormien näppäryys loppuu tuossa hommassa kättelyssä kesken?  Mutta No 2: Noilla lankakaupan kehruuharjoituksilla saattaa olla suora seurannaisvaikutus - saattaapi olla kallis tapa treenata. Kolmas Mutta: ei se pelaa, joka pelkää, siispä ei muuta kuin harjoittamaan itsekuria. Mars. Kerrankin on jotain odotettavaa marraskuussa. Saatanpa myöhemmin kirjoitella miten tuossa käy. Stay tuned!

Kirjoneulekurssikin tuolta Villavyyhdiltä löytyisi, muttei pidä sentään liikaa ahnehtia. Kuka vielä sanoo ettei minulla ole itsekuria? ;)

Jottei tulisi ihan tylsä ja kuvaton bloggaus, laitetaan tähän vielä pari kaunista kuvaa muistellen mennyttä synttärijuhlintaa (Minullahan ei siis mitään ikäkriisiä ole, ei toki, muuten vaan en nyt pääse näistä synttäreistä yli enkä ohi....). Anoppikin nimittäin muisti minua käsityöaiheisella lahjalla. Appivanhemmat harrastavat huutokauppoja, joista välillä löytyy aarteita. Huutokauppalöydöksistä sain valita itselleni syntymäpäivälahjan, ja esillä oli suunnilleen 5-6 kpl erilaista pöytäliinaa: eri tavalla kirjottuja, erilaisista materiaaleista, eri kokoja ja muotoja... valinta oli vaikea, mutta tähän päädyin:



Birthday present from my in-laws; nice, old, handcrafted tablecloth. Sorry for the lousy photo...

 Oikeasti minulla ei ole edes tuolle sopivan muotoista pöytää (kuvakin piti ottaa sängyn päällä...), eikä kodin värimaailmakaan tällä hetkellä suosi sinistä. Sehän on kuitenkin vain järjestelykysymys, eikös? Sinisävyisiä astioita sentään jo löytyy. En voinut vastustaa väriä ja tätä kaunista kirjontaa.

Olen jo kehitellyt idean siitäkin, miten neliönmuotoinen liina sovitellaan ruokailuhuoneemme pöydälle. Vaatii visiittiä lankakauppaan. Eikun äh... siis kangaskauppaan tällä kerralla. Muitakin ompeluideoita olisi, kunhan saisin ensiksi ompelukoneen kiikutettua huoltoon. Perästä kuuluu.

Ja hei, vielä lopuksi: sattuisiko blogiystävistäni löytymään joku, joka haluaisi myös oppia kehräämään? Saa liittyä kurssiseuraksi, ja olisi jopa toivottavaa!