Mohairia ja glitteriä

Meikäläisestä on tullut paitsi laiska neuloja, myös laiska blogin päivittäjä. Pimeä vuodenaika aiheuttaa lisäksi omat haasteensa kuvaamiseen. Niinpä viimeinen valmistunut työkin on odottanut kuvaamista jo melkein viikon. Hieman elättelin toiveita, että aiemmin viikolla pilkistellyt ihana helmikuinen aurinko olisi tänäänkin paistanut, mutta kun ei niin ei sitten. Viimeisen Moda-lehden mohairliivi oli muutenkin muuntautumaisillaan ikuisuusprojektiksi, mutta presidentinvaalin tuloslähetystä katsellessa sain sen sentään tikuteltua loppuun.

Pattern: Moda 1/2012. Yarn: Karen Noe Super Kid Mohair (80% Super Kid Mohair, 20% polyamide), 68g/666m. 

Tämä projekti hieman muuntautui matkan varrella. Noin 7 cm helmaa neulottuani huomasin, että olinkin luonut silmukoita yhtä pykälää isompaa kokoon kuin piti, ja liivistä oli tulossa malliltaan teltta. Mohairlankaa ei hevillä pureta, joten piti keksiä muut keinot korjata tehty virhe. Ohjeen liivi oli täysin suora, mutta ei hätiä mitiä: kavennuksia sinne ja pari lisäystä tänne, ja avot, liiviin tuli hieman slimmattua muotoa. Koska lankaakin riitti ja riitti, tein helmasta myös hieman pidemmän kuin ohjeessa, ja pyöröneuleena, tietty. Jälkikäteen ajatellen liivi onkin ihan hyvä näin. Alkuperäinen mallikin oli toki ihan kiva, joskin hivenen tylsä neulottava.

Perfektionistia jäi taas yksi pikku asia kaihertamaan, nimittäin kaulus. Silloin, kun saisi kerrankin päätellä tiukasti ja se olisi jopa tuloksen kannalta suotavaa, meikäläinen päätteleekin todella löyhästi. Kaula-aukko on yli-iso, irvistävä lötkerö, joka saisi olla pienempi, mutta ei vieläkään pureta, ei. Kädentiet puolestaan ovat sitäkin tiukemmat.

Lanka on muutoin aivan ihanaa. Miinuksia lankavarastoon tästä kertyi ruhtinaalliset 68 g, eli jos vuoden neulomistavoite oli 190g/viikko, tätä tehdessä jäin jälkeen tavoitteesta jotakuinkin 170g x3=510 g. Varastoon jäi tätä lankaa vieläkin 32 g eli reilu kerä. Ei kukaan sattumoisin sitä haluaisi: on nimittäin niin riittoisaa, että yhden pikku huivin tuosta voisi vielä saada...?

Eilen illalla olin neuleharppuystävieni Virpin ja Drucillan kanssa Musiikkiteatteri Koitossa katsomassa Queen-musikaalia Show Must Go On. Ilta oli kokonaisuutena mukava, joskin eräs nimeltä mainitsematon naispuolinen esiintyjä nostatti kauhun väristyksiä epävireisellä laulullaan ja sössöttävällä suomenkielellään. Kimmo Blom sen sijaan oli varsin mukiinmenevä Freddie Mercury (varsinkin ihonmyötäisessä kullanvärisessä glitterhaalarissaan ;)), vaikka kukaan ei alkuperäiseen tasoon mitenkään voi yltääkään. Tosifanimme Drucilla ei kuitenkaan toivu traumoistaan ihan äkkiä. Minä ihan tykkäsin, varsinkin kun seura oli niin mainiota.

Niín ja hämmästyttävää kyllä, Virpi oli ainoa jolla oli neulomus teatterissa mukana!