Kotoilua

Kun takana oli kiireinen työviikko ja mukavan rentouttava perjantai-ilta kaverien kanssa, oli viikonloppuna aikaa ottaa elämä rennosti. Mallia näytti luonnollisesti kissaherra Napoleon nuoren isäntänsä kanssa.

Is there any other creature in the world being able to relax like a cat? (Well, maybe a teenager...)

Nuorella kylmäraajaisella kissanisännällä on huutava pula villasukista. Kaikki viimetalviset ovat nimittäin jääneet pieniksi - montakohan numeroa nämä koivet kasvoivatkaan vuodessa? Lopputulos on kuitenkin hoikka jalka kokoa 46. Jotta sukkia ei tarvitsisi aina käydä lainailemassa isältä, käytin viimeiset raitaseiskaveikkani ja neuloin uudet. Miinuksia lankasupisteluihin tuli 148g.

Basic socks made of Novita 7 veljestä Raita (size 46, 148g)

Ja jos joku muistelee nähneensä aiemmassa postauksessani pari viikkoa sitten samanlaiset, muistaa melkein oikein. Ero on koossa ja varren pituudessa, sillä nämä uudemmat ovat joka suuntaan isommat (nilkan kohdalla raidoituskin menee hieman eri tavalla, jos epäilyttää ;)). Onneksi annoin ennen kärkikavennuksia sukan sovitettavaksi, sillä kävi ilmi että olin käyttänyt mallina liian isoja sukkia. Armoton kritiikki pakotti purkamaan 1,5 cm, mutta se kannatti: näistä tuli kuulemma oikein hyvät. Nyt jännätään miten 7-veikka kestää käyttöä. Tämä väri on nyt varastosta loppu. Onneksi, se alkoikin jo kummasti kyllästyttää. Enkä taida perussukkiakaan tehdä taas muutamaan viikkoon.

Viikko sitten käytiin tosiaan Drucillan kanssa ostamassa musikaaliliput, ja samalla "eksyttiin" Eurokankaaseen. Meikäläinen himoitsee toimistokelpoista liivimekkoa (lue: tylsää ja asiallista), mutta sellaistahan ei tahdo kaupoista tälle päärynävartalolle valmiina löytyä (jos alakroppa mahtuu, on ylhäällä puolet liikaa). Siihen löytyi harmaata, hyvälaatuisen tuntuista villakangasta. Uusimmassa Modassa taas oli kiva puolihameen malli, johon ostin ruskeasävyistä, hauskasti vinoon raidoitettua villakangasta. Drucilla puolestaan löysi palalaatikosta kerrassaan herkullista puuvillakangasta, enkä voinut olla matkimatta vaikka se vähän nolottaakin: mitä ilmeisimmin meillä tulee siis jollakin aikataululla olemaan samanlaiset keittiön verhot. Ostoskassin kruunasi sifonkikangas, jota en vaan kerta kaikkiaan voinut vastustaa: se aivan huutelee päästä huiviksi piristämään sitä edellä mainittua toimistotylsyyttä.

Result of a shopping trip to a fabric store. Who would service my sewing machine so that I could start using it again?

Vaikka langanostolakko sen kun jatkuu, hamstrausvimma näköjään muutti vaan muotoaan. Kunhan saisin ompelukoneeni huollatettua (miten sellaisen pikkujutun organisointi voikin vaatia lähes vuoden miettimisen?), voisi kokeilla saako kankaita tuhottua nopeammin kuin lankoja.