Villiruusu - ja klemmarin tarina vol 2.

Lankavaraston supistelujen miinukset on korkattu. Tähän sitä klemmaria tarvittiin, paremman työkalun puutteessa:

Pattern: Wild Rose by Larisa Valeeva (Ravelry). Yarn: Aade Lõng Artistic 8/2 (152g).
Needles: Addi 4,5mm/4mm.

Kun pinkki lanka alkoi seireeninkutsullaan jutella (tai oikeastaan vaativasti huutaa) ja alkuun päästyäni kävi ilmi että ohjeeseen tarvitaan helmiä, oli edessä ostosreissu. Ensin myöhästyin 5 minuuttia Menitan sulkemisajasta, eivätkä kyseisen lauantai-iltapäivän muut kohteeni (Ison Omenan Prisma ja Citymarket), myöskään tunteneet pieniä virkkuukoukkuja. Pieni virkkuukoukku jäi siis sillä kerralla hankkimatta. Sinellistä valitsin mahdollisimman isoreikäiset helmet, mutta siltikään kotoa löytynyt pienin virkkuukoukkuni (1,5mm) ei edes yrittänyt mahtua niistä läpi. Koska sormia syyhytti neulominen ja dead-line painoi päälle taas kerran (nuoremman sukulaisen synttärit), hätä ei lukenut lakia ja insinöörihän keksii keinot kaikkeen. Siispä kirjoituspöydän laatikosta löytynyt klemmari vääntyi kokonaan uuteen uskoon ja helmetkin alkoivat löytää tiensä neuleeseen.

In the beginning didn't own a crocheting hook small enough, so I had to use a modified paper clip for attaching beads..

Kuten rakkaat Neuleharppusisareni hyvin muistavat, klemmari oli hieman hidas ja työläs työkalu. Loppiaisaaton harpputapaamisen jälkeisenä lauantaina painelin taas Menitaan, tällä kerralla ajoissa, ja olen nyt kahden Hyvin Pienen Virkkuukoukun onnellinen omistaja. Viimeisen helmikerroksen kanssa ei sitten tuhraantunut puoliksikaan niin paljon aikaa kuin niiden aiempien. Helmet ovat neuleessa tosi kivan näköisiä ja pujottaminenkin sujui näppärästi, ainakin sen jälkeen kun klemmari oli toimitettu ansaitulle eläkkeelle.
Tämä oli siis ensimmäinen neule johon helmiä pujottelin, vaan tuskin jää viimeiseksi.

Älkää siis hetkeäkään luulko että minusta tulee joku virkkaaja vaikka koukkuvalikoima laajenikin. Jotain rajaa ja pois se minusta!

I have to admit that a paper clip was a bit slow tool to use: so, when I had only one row of beads left, I already owned TWO small hooks. Just in case ;)

Tuotokseen en ole oikein tyytyväinen. Pingotin huivin liian lyhyelle vauvanpatjalle ja toinen kulma jäi hassuun muotoon: pitäisi oikeastaan ottaa uusiksi.  Niin ja ne virheet. Periaatteessa malli ei ollut vaikea, mutta jos reikäkuvion kohdalla sattui tulemaan virhe, sen löytäminen ja korjaaminen jälkeenpäin oli paholaismaisen hankalaa. Ja niitä virheitähän siis tuli (montakohan tuohon kuvaankin mahtuu). Muutenkin tämä malli olisi näyttänyt paremmalta lace-vahvuisesta langasta. Omille harteilleni en tämän mallista huivia osannut ollenkaan taitella nätisti, joten rakkaat lukijani, saatte tyytyä taas tylsiin lattiakuviin: toivottavasti lahjan saaja on minua taitavampi ja luovempi huivien käyttäjä! Värit olivat hänen lempivärejään ainakin vielä jokin aika sitten, joten huivi lähtee pian kohti Poria. En siis järjestänyt tällä kerralla mitään viime hetken öistä neulemaratonia, vaan olin rehellisesti ja reilusti myöhässä.

Vielä loppuun tärkeä huomautus: kävin siis vuoden ensimmäisen kerran Menitassa enkä ostanut yhtään lankaa. Vain ne kaksi virkkuukoukkua. Vuoden lankasaldo on siis nyt miinuksella ja ostot vielä kahden viikon jälkeen 0 g/EUR. Vähänkö olen ylpeä itsestäni. Tosin asiaa auttoi kovasti se että lankakauppavisiitin aikana oli hiukkasen kiire, koska autossani istui neljä henkeä odottamassa  (kaksi miestä ja kaksi muuten vaan teini-ikäistä) ;)