Lankasupistuksia, startiittia ja kulttuurielämyksiä

Villiruusu-huivin valmistumisen jälkeen kaivoin esille viime huhtikuulta asti ufoutuneen lenkkialpakkaisen huppukaulurin, joka etenee tuskastuttavan hitaasti. Lankakeräkään ei pienene yhtään vaikka kuinka tikuttaisi, ja sileäneuleinen tuubi pyöröillä neulottuna on kaiken lisäksi tavattoman tylsä työ. Kaksi iltaa sitä lajia riitti ja  sitten iski startiitti.  Kyseinen ufo on parempi säästää harpputapaamisiin sellaiseksi näpertelyksi, joka ei edellytä edistyneempää aivotoimintaa (kiitos hyvästä seurasta taas eilen Myyrmäessä kokoontuneelle seurueelle!). Muutoin liikenevä neulomisaika ja -energia kannattaa hyödyntää motivoivampiin tekeleisiin, ettei iskisi neulomisähky.

Koska tavoite lankavaraston supistuksissa on tämän vuoden osalta kunnianhimoinen, piti vaihteeksi ottaa työn alle jotain nopeasti valmistuvaa. Viikonlopun saldona oli näin ollen perussukat seiskaveikasta, kokoa 43.

Basic socks. Yarn: Novita 7 veljestä (120g). Size 43.

Sukat menivät lahjaksi 50-vuotta täyttäneelle miespuoliselle työkaverille. Kun en muutakaan keksinyt. Miten niin mielikuvitukseton? Pettymys oli iso, kun miinusta lankavarastoon tuli näistä vain 120 g. Pitemmät varret olisi ehdottomasti pitänyt tehdä. Ko. lankaa on jäljellä vielä 180 g, joten jompikumpi kylmävarpaisista omista miehistäni saattaa saada ennemmin tai myöhemmin täysmittaiset siniraidalliset saapassukat.

Kahdet sukat peräkkäin olisi kuitenkin meikäläiselle liikaa, joten uusin Moda pakotti minut kaivamaan esille viime keväänä hamstrattua herkullista kid mohairia, joka on kiltisti odottanut lankalaatikossa sopivan ohjeen löytymistä. Tämäkään liivi ei ole nopeimmin etenevää mallia, ja lankasupistusten kannalta kerrassaan onneton työ:  miinusta napsahtaa maksimissaan muutama kymmenen grammaa. Mutta niinhän se on, että fiilispohjalta tässä harrasteessa on mentävä ja juuri nyt tuo lanka juttelee minulle kovasti.
 

The brand new Moda magazine forced me to dig some skeins of kid mohair out of my yarn stock. Also this nice, warm and thick yarn, 100% wool and with beautiful¨turquoise colour already waits for its turn. This is what I call startitis...


 Koska niitä miinusgrammojakin pitäisi jostain saada, täysvillaiset petroolinväriset Tallinnanherkutkin odottavat jo vuoroaan ja etenkin sitä, että pengon Ravelryn uumenista niille sopivan ohjeen. Pitäähän viime kesäkuun lankamatkan tuliaisista jotain neuloa poiskin ennen uutta matkaa. Tähän mennessä olen tainnut silloin maahantuomastani 5,5 kg:sta kuluttaa jotakuinkin 200g, joten neulottavaa riittää. Noh, näille on suunnitteilla projekti, joka kestänee jonkun viikon ja täräyttää sitten miinuksia saldoihin toista kiloa. Nopeampiakin miinusmahdollisuuksia on takataskussa, joten ei supistelutavoite vielä ole karannut käsistä. Suunnitelmien mukaan mennään edelleen.

Muutoin viime viikonlopun ehdoton kohokohta oli teatterireissu ukkokullan kanssa. Koska mieheni on jostain syystä aina jotenkin ihaillut Katri Helenaa, ostin hänelle synttärilahjaksi liput Helsingin kaupunginteatterin musikaaliin. Valinta oli jokseenkin hätäinen ja perustui pitkälti siihen, että työnantajan tarjoamia virikeseteleitä uhkasi vanheta vuodenvaihteessa, joten pitihän ne käyttää pois. Maksoin siis oman musikaali-iltani niillä, ihan viime tingassa joulun tienoilla. Vaan niinhän sitä sanotaan, että kun ei mitään odota, ei ainakaan pety: tuo musikaali oli kerrassaan hienosti toteutettu ja sitä oli ilo katsella ja kuunnella, vaikka itse en Katri Helenan fani millään muotoa olekaan. Niin vaan mielessäni hyräilin niiden 60-70-luvun hittien mukana, joille väkisinkin olen lapsuudenkodissani joutunut altistumaan, ja kyynelehdin vuolaasti koskettavassa hautajaiskohtauksessa. Loppunäytelmä menikin paikoin komediaksi, kun kuvaan astui laulajan myöhempi professoriaviomies... mutta ei siitä sen enempää. Suosittelen unohtamaan mahdolliset ennakkoluulot tähän genreen liittyen, ilta oli hyvinkin lipun hinnan arvoinen. Ja mieskin tykkäsi, vaikka hieman piti machoilla ja vähätellä "jukeboksimusikaaliksi". No, sellainenhan se oli. Nyt odottelen kaverilta referenssitietoa Queen-musikaalista. Ilman luotettavista lähteistä tulevia suosituksia se tuntuu jotenkin riskaabelilta sijoitukselta: oikeasti, voiko joku laulaa edes puoliksikaan niin kuin Freddie Mercury? Ainakaan joku suomalainen näyttelijä?

(Ja tähän ukkokullan takuuvarma huomautus olisi, että Queen-musikaalihan on jo niin nähty. Kävivät nimittäin isä-poika-kokoonpanolla pari kesää sitten Lontoossa ja onnekkaasti pääsivät tämän siellä näkemään. Niin että jos on vapaaehtoisia seuralaisia kotimaan kamaralla vietettävään musikaali-iltaan, saapi ottaa yhteyttä...)

Eipä siis muuta kuin odottelemaan kymppiuutisia ja C.S.I Miamin alkamista. Olen tätä nykyä ihan koukussa näihin erinäisten rikostutkintasarjojen parissa vietettyihin loppuillan neulomistuokioihin. Loppuviikkoa kohti niiden aiheuttama krooninen univaje alkaa yleensä aiheuttaa lievää haukottelua työpaikalla. Sitä odotellen.