sunnuntai 30. lokakuuta 2011

Syystunnelmia ja kirjahulluutta

Pitkästä aikaa on valmistuneita neuleita esiteltävänä. Vajaa vuosi sitten syntyi sukuun pieni poika, joka sai syntymälahjaksi vironvillasta neulomani haalarin kokoa 62 cm. Napero on jo kasvanut aikalailla järeäksi jässikäksi, ja tulee pian saamaan yksivuotislahjaksi haalarin porkkanasävyisestä Novita Polku-langasta. Värimaailma on tässä kovin samanlainen kuin tuossa aiemmassa haalarissa: kuinka ollakaan, vauvelin äitsykkä on valinnut molempiin langat ja on selvästi perinyt värimakunsa kummitädiltään eli minulta.

Pattern: Novita Syksy 2011. Yarn: Novita Polku, 220 g/920m. Size: 80cm.

Novita Polku ei hurmaavista värisävyistä huolimatta edelleenkään ole suosikkilankani. Onneksi käyttämistäni kolmesta kerästä vain yhdessä oli noita harmillisia pätkiä, jotka aiheuttivat haalarin selkäosaan n. 5 cmmatkalle kymmenkunta turhaa liitoskohtaa. Värit sentään jatkuivat samasta kohdasta pätkistä huolimatta. Lankaa jäi 80g, joten jonkun pikkuhuivin voisi lopuista vielä väkertää. Lisää Polkua en aio ostaa.

Yhden sytomyssynkin olen saanut valmiiksi. Tästä tuli jokseenkin "mielenkiintoinen" yhdistelmä neuletta ja virkkausta. Tarkoitus oli nimittäin tehdä kierremyssy, mutta koska minulla oli kahta eri nauhabambulankaa ja vain yksi 50 g kerä kumpaakin, keksin tehdä tästä raidallisen version.

Pattern: Kierremyssy (modified). Yarn: Rowan Bamboo Tape, 80g. Size: Adult.

Kappaleen edistyessä kävi ilmi, että Tennessee-langalle tehdystä ohjeesta Rowanin nauhalangalle stetson-tekniikalla arpomani silmukkamäärä meni niin sanotusti päin mäkeä. Myssystä oli tulla nuken päähän sopiva. Koska nauhalanka ei ole maailman mukavimpia neulottavia, jatkoin kapeaa kaitaletta sitäkin pidemmälle ja päätin virkata päälaen saadakseni myssystä riittävän syvän aikuiseen päähän. Sinänsä myssy on kohtalaisen mukiinmenevän näköinen, mutta työn jälkeen en ole tyytyväinen. Reuna, jossa molemmat langat kulkevat mukana, on ruma, eikä oikein maastoudu riittävän huomaamattomasti virkkauksen liitoskohtaan. Toivottavasti tämäkin jonkun päähän kelpaa, eipähän ainakaan ole ihan tusinatavaraa.

Eilen vietettiin iltapäivä ukkokullan kanssa kirjamessuilla - tosin siellä vietimme yhdessä aikaa vain kahvitauon verran ja muuten kuljimme omilla teillämme. Yleensä tuolla aika loppuu kesken ja kaikki ihanat antikvariaatit jäävät kiertämättä, joten tänä vuonna aloitin niistä. Ensimmäinen saalis oli tämä:

Some souvenirs from Helsinki Book Fair 2011. After  I have acquired some knowledge in spinning (or noticed that I will never be able to spin usable quality yarn), this might be the next new technique to learn...
Tuo Mary Oljen reikäompelukirja on ihana, ja tottapuhuen Sirkka-Liisa Riuskan kirja vielä ihanampi! Eikä siinä vielä kaikki, kierrettyäni pari antikvariaattia lisää löysin nämä..
¨
Some more findings from the Book Fair.
Siis lisää Mary Oljen ohjeita, kokoelmateoksena. Ensin hieman harmitti, sillä tästä löytyy samat perustiedot reikäompelusta kuin ensimmäisestä ostoksestanikin. Tarkempi tutustuminen kuitenkin osoitti, ettei reikäompelujen mallivalikoima kuitenkaan ole  sama eli kirjat kyllä täydentävät toisiaan. Näitä kirjoneulemalleja olen himoinnut pitkään, vaikka tutuimmat neuleystäväni tietävätkin etten ole kovin sinut kirjoneuleiden kanssa. Nämä voidaan siis lisätä kategoriaan haasteet ja suuret tulevaisuudensuunnitelmat. Ristipistokirja oli täysin heräteostos, joten nähtäväksi jää tuleeko siitä joskus tehtyä jotakin vai pölyttyykö vain kirjahyllyssä. Näiden lisäksi löysin messuilta vuodelta 1955 peräisin olevan alkuperäisen kotipaikkakuntani historiaa käsittelevän teoksen: sen alkusivuilla oli niin osuva ja herkullinen kuvaus meikäläisten kansanluonteesta, että se oli pakko ostaa pois 50 EUR (!) hinnasta huolimatta. Sain sentään tingittyä hinnasta sen verran että sillä sai melkein kupillisen JuhlaMokkaa.

Kirjamessujen ehdoton kohokohta oli Iderin pieni mutta hymyilyttävä osasto. Käteen jäi molemmat Heli Pukin ihanat akvarellirunokirjat, kasa postikortteja ja posteri, joka odottaa vielä sopivan kaunista kehystä päätyäkseen meille seinälle. Käykääpä ystäväiset kurkistamassa tuota posterissa olevaa runoa, minut se sai ainakin herkistymään! Hymyilin ja kyynelehdin vuoron perään kun illalla luin noita runokirjoja. Epäilen että Iderin verkkokauppa saa minusta vakioasiakkaan.

Niin että tämänvuotisilla kirjamessuilla en sitten ehtinyt ollenkaan niille tavanomaisille kirjakauppojen ja kustantajien uutuusosastoille. Joululahjat jäivät ostamatta mutta sainpahan itselleni hyllyntäytettä. Ukkokullan kanssa mietittiinkin, että kirjastohuoneemme pitäisi laittaa uuteen uskoon: meillä on kirjoja rutkasti enemmän kuin hyllytilaa ja niitä lojuukin sikin sokin joka puolella. En siis hamstraa pelkkiä lankoja, jos joku niin luuli...

maanantai 17. lokakuuta 2011

Nyt se on tehty!

Ai mikä siis? No tartuttu härkää sarvista. Ilmoittauduttu. Kurssille. Taas, sanoi ukkokulta.

Ai että mille kurssille? No, upouusi, ihan vastikään avattu helsinkiläinen lankakauppa Villavyyhti ilmoitteli järjestämistään syyskauden kursseista, ja ohjelmassa on mm. kehruuta. Värttinäkehruuta ja rukkikehruuta.  Ilmoittauduin molemmille, vaikka hirvittää jo etukäteen: varsinkin rukkikurssi, jolla kehruun perusteet ovat jo ns. esitietovaatimuksena. Mailailin asiasta Villavyyhdin Jennin kanssa, ja hän ehdotteli, että värttinäkurssin ja rukkikurssin välissä voisin käydä ns. rauhassa heidän liikkeessään harjoittelemassa. Kuulostaa hyvältä idealta, mutta mutta... asiassa on siis kaksi Isoa Muttaa.  Mutta  No 1: kursseille tulee hintaa jonkin verran, ja entäs sitten, jos meikäläisen nakkisormien näppäryys loppuu tuossa hommassa kättelyssä kesken?  Mutta No 2: Noilla lankakaupan kehruuharjoituksilla saattaa olla suora seurannaisvaikutus - saattaapi olla kallis tapa treenata. Kolmas Mutta: ei se pelaa, joka pelkää, siispä ei muuta kuin harjoittamaan itsekuria. Mars. Kerrankin on jotain odotettavaa marraskuussa. Saatanpa myöhemmin kirjoitella miten tuossa käy. Stay tuned!

Kirjoneulekurssikin tuolta Villavyyhdiltä löytyisi, muttei pidä sentään liikaa ahnehtia. Kuka vielä sanoo ettei minulla ole itsekuria? ;)

Jottei tulisi ihan tylsä ja kuvaton bloggaus, laitetaan tähän vielä pari kaunista kuvaa muistellen mennyttä synttärijuhlintaa (Minullahan ei siis mitään ikäkriisiä ole, ei toki, muuten vaan en nyt pääse näistä synttäreistä yli enkä ohi....). Anoppikin nimittäin muisti minua käsityöaiheisella lahjalla. Appivanhemmat harrastavat huutokauppoja, joista välillä löytyy aarteita. Huutokauppalöydöksistä sain valita itselleni syntymäpäivälahjan, ja esillä oli suunnilleen 5-6 kpl erilaista pöytäliinaa: eri tavalla kirjottuja, erilaisista materiaaleista, eri kokoja ja muotoja... valinta oli vaikea, mutta tähän päädyin:


Birthday present from my in-laws; nice, old, handcrafted tablecloth. Sorry for the lousy photo...
 Oikeasti minulla ei ole edes tuolle sopivan muotoista pöytää (kuvakin piti ottaa sängyn päällä...), eikä kodin värimaailmakaan tällä hetkellä suosi sinistä. Sehän on kuitenkin vain järjestelykysymys, eikös? Sinisävyisiä astioita sentään jo löytyy. En voinut vastustaa väriä ja tätä kaunista kirjontaa.


Olen jo kehitellyt idean siitäkin, miten neliönmuotoinen liina sovitellaan ruokailuhuoneemme pöydälle. Vaatii visiittiä lankakauppaan. Eikun äh... siis kangaskauppaan tällä kerralla. Muitakin ompeluideoita olisi, kunhan saisin ensiksi ompelukoneen kiikutettua huoltoon. Perästä kuuluu.

Ja hei, vielä lopuksi: sattuisiko blogiystävistäni löytymään joku, joka haluaisi myös oppia kehräämään? Saa liittyä kurssiseuraksi, ja olisi jopa toivottavaa!

lauantai 8. lokakuuta 2011

Vanha Rouva kotona

Bloggailu sen kun harvenee. Voi voi. Tarkoitus ei kuitenkaan ole sitä kokonaan unohtaa: ei vaan ole valmistunut mitään uutta, joten ei ole myöskään ollut mitään pakottavaa tarvetta kuvien jakamiseen. Niinhän se vaan on, että kehuvien kommenttien toivossa kait näitä blogeja pidetään. Eräänlaista itsetunnon kohotusta ja pyrkimystä itsensä esille tuomiseen, mutta kivaa silti. Ihminen on aika outo eläin. Olettekos muuten nähneet näin hienon värisiä ruusuja? Me likes.


Nämä ruusut sain siskoltani viime viikonloppuna, kun lopulta sain järjestymään synttäritarjoilut sukulaisilleni. Parempi myöhään kuin ei... Mutta kuka raaskii ikinä sytyttää noin hienoa kissakynttilää? Uskonpa, että hetken päästä näyttäisi aika irvokkaalta. Lienee siis parempi siis säilyttää sellaisenaan, kuitenkin hienoa kotimaista käsityötä.

Samalla se kaikkein hienoin lahjanikin kotiutui. Eli äidin antama rukki. Ihana. Veljeni oli tämän äidin pyynnöstä hankkinut kirpparilta. Ainoa mikä hieman kaivelee, on se, että tähän on joku mennyt jälkeenpäin laittamaan tumman maalin pintaan. Kuinkahan hieno onkaan ollut alunperin?

My birthday present from my mom: traditional spinning wheel . I still need to collects some courage before I try it...
Aiheeseen perehtyminen piti aloittaa nollasta. Siis teoriaopintoihin, kirjaston suosiollisella avustuksella. Tämmöinen on selailtu pariin kertaan läpi, ja odottaa tarkempaa perehtymistä paremmalla ajalla. Ehkäpä huomenna?

Some theory of spinning already waits on my living room table.

Ensimmäinen asia, mikä tästä kirjasta osui silmään, oli lause, jonka mukaan perinteinen "mummon rukki" on hidassormiselle noviisille erittäin haastava. Jep. Juuri sellaista kannustusta kaipasinkin. Pitääköhän nyt hankkia ensin sellainen helpompi moderni rukki (jotka mielestäni ovat myös varsin rumia), voidakseni todeta ettei meikäläisestä ole tuohon puuhaan ollenkaan? Enpä taida viitsiä. Kun en yleensäkään ole päästänyt itseäni helpolla, miksi tekisin niin nytkään?  Yleensä en ole mennyt yli siitä missä aita on matalin, vaan pikemminkin etsinyt korkeimman mahdollisen kohdan. Minä masokisti. Vakaa aikomus on siis selättää tuo haaste ja oppia kehräämisen jalo taito. Ennemmin tai myöhemmin.

Seuraava pohdinnan aihe olikin sitten kehräämiseen tarvittavan raaka-aineen hankinta, vaan joskus ongelmat ratkeavat itsestään. Aamupäivän itämaisen tanssin tunnilla sain nimittäin vinkin, että Kirkkonummen torilla on Lammasmarkkinat. Sinne siis. Käteen jäi kaksi ihanasti aidolta lampaanvillalta tuoksuvaa isoa vyyhtiä suomenlampaan villasta kehrättyä lankaa joululahjoja varten sekä kyseisten lankojen tuottajan yhteystiedot. Tuo lammastila löytyykin varsin läheltä, ihan muutaman kilometrin päästä, ja kertoivat, että juuri nyt on villaakin saatavilla. Pitää käväistä jonakin iltana. Markkinoilta jäi käteen myös suppilovahveroita, karpaloita ja ihania marinoituja valkosipulinkynsiä, neljää eri makua. Namskis.

My shopping day. Two skeins of Finnsheep wool, almost 400 g, what a nice scent of lamb! I also felt that our living room couch needs some decoration and purchased a cross stitch pillow package, with my favorite colors and gorgeous autumn patterns!
Markkinoilta suuntasin Espoon Menitan lankakahvilaan, enkä sieltäkään selvinnyt ilman ostoksia. Ruskahulluna syysihmisenä tulin ostaneeksi ristipistotyynypakkauksen, jota olen ihaillut jo muutamaan kertaan. Ettei vaan tekeminen loppuisi.

Enää ei muuten tarvitse miettiä onko Novita Polku ihana lanka vai ei. Ei ole. Olen viime päivinä kironnut sen alimpaan Manalaan. Pitäisi kyllä reklamoida Novitalle, mutta kun tuo keskeneräinen työ pitäisi saada valmiiksi! Jotta voisi sekundakerän lähettää Novitalle, pitäisi ensin ostaa yksi uusi tilalle, enkä kyllä laita euron euroa enää tuohon höttöön. Laitan siis reklamaation menemään vasta jälkeenpäin, valokuvat saatteeksi, riittää se sitten korvauksiin tai ei. Jos ei muuten niin valitan vaan valittamisen ilosta. Viimeisin Novita-lehtikin oli niin onneton, että taitaa tilaus pian päättyä. Hyvä puoli oli se, että se ei ainakaan pidentänyt odottavaa työjonoa.

Päivä oli muuten varsin mukava ja olin hilpeällä mielellä aina siihen asti, kunnes sisko soitti. Äiti on viety ambulanssilla sairaalaan, varsin huonossa kunnossa. Huoli on suuri. Enkeleitä siis sinnepäin.