Joululahjoja

Napoleon rakastaa joulukuusta, tai oikeastaan sen koristeita joilla on kiva leikkiä.
. Napoleon The Cat loves our Christmas tree, or at least its decorations. They are fun to play with.

Löytyihän se joulumieli. Kiitos vaan hyvän joulun toivotuksista kaikille! Pari päivää ennen joulua oli sentään luntakin maassa, ihan vain parin päivän verran. Sen jälkeen sää onkin ollut taas etten sanoisi kesäinen, tai ainakin syksyinen.

Joulupukki lienee jo joka paikassa käynyt, joten tämä varsin laiska tonttu voi hieman paljastella tekemisiään. Petunia valmistui jo kaksi viikkoa sitten. Kuvaaminen sisätiloissa on meillä aina haasteellista tiettyjen häiriötekijöiden vuoksi...

Pattern: Petunia. Yarn: Some wool from Estonia, 170g. Needles: 4 mm.

...ulkona kuvaamisen saa sentään tehdä rauhassa. Huom. Kuvauspäivämäärä 11.12.2011 ja ruoho on yhä vihreää. Orvokkikin kukkii vielä taustalla.

 

What an exceptional winter we have this year. Mid-December, and still the grass is green and violets are flourishing.

Pakko myöntää että tämän huivin lanka näytti kauniimmalta kerällä kuin valmiina neuleena. Värit ovat aika... ...sähäkät. Toivottavasti saaja kuitenkin tykkää. Väriterapiaa kaamokseen?
Petunian saajan poikaselle meni siililapaset.

Pattern: Unknown? Yarn: Drops Alpaca, Järbogarn Tindra.

Toinen poikanen saanee samanlaiset pienellä viiveellä. Joulupukkihan on vanha ja hajamielinen, ja toisinaan saattaa toimittaa paketit vääriin osoitteisiin, eikös?

Meidän perheen miehet (mies, poika ja veljet) saivat tällä kertaa pipoja. Laskutaitoinen lähimmäinen hoksaa, että em. määritelmällä saajia on neljä ja kuvassa pipoja on vain kolme. Johtunee siitä, että yksi on vasta menossa puikoille... ...kaikki ovat silti jo piponsa saaneet. Ai miten? No miettikääpäs sitä.

Pattern: Bus hat. Yarn: Rowan pure wool dk, 50g/hat. Needles 4mm.

Veljenvaimo sai lämpimät lapaset. Meikäläisen käsialalla seiskaveikasta nelosen puikoilla neulottuna ovat kuin peltiä: ei mene tuuli läpi ihan herkästi.

Pattern: Novita 7v ekstra. Yarn: Novita 7 veljestä.

Aika moni sukulainen jäi vielä ilman itsetehtyä lahjaa. Nyt on onneksi täällä blogissa ylhäällä kuka sai mitä, joten ensi vuonna voisi vähän vuorotella. Suunnittelin hieman käyttäväni tulevan tammikuun ensi joulun lahjoihin, ettei taas aika loppuisi kesken.
Tänään olikin ainutlaatuinen Tapaninpäivä. Tarkoitus oli viettää sitä mummolassa koko suvun voimalla perinteiseen tapaan. Niin kävikin, mutta jotain kovin epätavallista päivässä silti oli. Nimittäin maan yli pyyhkäissyt talvimyrsky katkaisi mummolasta sähköt aamulla puoli kahdeksalta. Kynttilöitä saatiin kasaan sen verran että nähtiin sytytellä puuhella ja keitellä pannukahvit. Päivän valjettua kävi ilmi, että meidän mummola, joka siis sijaitsee niin maalla kuin vain voi ja liikenneyhteyksien kannalta varsin syrjäisessä paikassa, oli iloisesti motissa. Kaikki ihmisten ilmoille vievät tiet olivat poikki kaatuneiden puiden takia. Mummolan naapurista nuorempi sukulaiseni yritti päästä töihin lähtemään, mutta yritti kaikkia mahdollisia reittejä eikä mistään päässyt autolla läpi. Pari tuntia myöhemmin, kun hänelle sijainen oli jo löytynyt, tiet oli jo ainakin osin raivattu ja loppukin suku pääsi paikalle.
Myrskyisen yön jälkeen paistanut talviaurinko valaisi jouluruokia notkuvaa pöytäämme, mutta jälkiruokakaffeet saatiin juoda taas varsin tunnelmallisessa kynttilänvalossa ja hiukan alkoi jo pimeys harmittaa. Sähköt sentään palasivat vastikään oltuaan kymmenisen tuntia poissa. Mieleenpainuva tapaninpäivä siis kertakaikkiaan. Nyt ei muuta kuin uutta vuotta kohti!