maanantai 28. marraskuuta 2011

Taikajakun saaga, osa II

Jee, minulla on uusi kamera. Aamulla tosin olisi pitänyt olla videokamera latausvalmiina, kun Napoleon the Cat juoksi ympäri olohuonetta pussi päässään. Kissathan rakastavat pahvilaatikoita ja paperikasseja. Pienen riehumisen jälkeen pussi kelpasi nukkumapaikaksikin.


Ihanaa, kun saa taas kunnon kuvia. Vielä kun opin ostostani kunnolla käyttämään. Mutta miksi ihmeessä Verkkokauppa.com muutti loistavalta paikalta Ruoholahdesta jonnekin keskelle Jätkäsaaren rakennustyömaata? Olipas mukavaa kävellä poikittaistuulessa ja sateessa lätäköiden keskellä satoja metrejä parkkipaikalta sisätiloihin. Liikekin oli jotenkin... ...tyhjää täynnä. Mokomakin hehtaarihalli. Kostoksi ostin kamerani Kodin ykkösestä, kun sopivasti oli tullut alennuskuponki kanta-asiakasetuna. Sen ansiosta oli vain 5 EUR kalliimpi kuin Verkkokaupassa.

Mutta itse asiaan. Eilen aamulla hypin riemusta tasajalkaa, kun mittanauha näytti taikajakun helmakappaleen pituudeksi 136 cm. Eli jopa 4 cm ylimääräistä mittaa ohjeen mukaiseen verrattuna. Uusintamittaus näytti 120 cm... venytin vähän ja sain 126 cm... roikotin ilmassa ja sain 130 cm... Ja hitot, totesin ja päättelin mokoman härpäkkeen.

Yritin sitä sitten mittailla moneen kertaan, ja taikajakku jatkoi temppuiluaan. En sitten millään onnistunut toistamaan tuota toivottua 130+cm mittaustulosta. Manasin, kirosin, tuhisin ja puhisin, lopulta otin nuppineulat ja neulasin sen kiinni takakappaleeseen ja hihoihin. Tulos: n. 20 cm liian lyhyt. Melkein paloi hihat. Nimittäin ne taikajakun hihat. Ompelin lopulta helmahärpäkkeen kiinni jakkuun, ettei se pääse minua enempää jallittamaan. Taikajakun taika on siis vangittu. Nyt on helpompi seurata työn etenemistä: enää 10 cm jäljellä, mutta maistuu enemmän ja enemmän tervanjuonnilta.

Onkos kukaan muuten yrittänyt värjätä Rose Mohairia? On käynyt mielessä sekin, että kostoksi taikajakun sisäiselle noidalle upottaisin koko hoidon omaan noitaliemeeni. Tulos tuskin huononisi nykyisestä.

8 kommenttia:

  1. Voi, minä onnistuin kerran olemaan sormi videoliipasimella, kun kissa työnsi päänsä paperipussin sankaan leikin tuoksinassa eikä päässytkään yhtä helposti pois kuin pelkästä pussista. Siitä alkoi mahdoton riehuminen ja pomppiminen ympäri kämppää ja vaikka ei tilanne kisalle tainnut olla ihan mieluinen, niin jokseenkin huvittavalta hyppytanssilta se näytti. Onnea taikajakun kesytykseen!

    VastaaPoista
  2. Soma kissa pussissa.
    Hmm, eiks se rosemohairi ole melkein muovia, en usko ett värjääntyy? Mutt en mee sanomaan ku en tiedä.

    VastaaPoista
  3. Voi sitä kovan onnen jakkua, ei lukijakaan tiedä itkisikö vai nauraisi :)

    Verkkokaupasta minulla on sen verran kokemuksia, etten sinne enää mene. Mikään sieltä ostamamme ei ole toiminut kunnolla onnistuivat vielä hukkaamaan postissa palauttamamme kalliin kauko-ohjattavan auton :(

    VastaaPoista
  4. Joo-o. Verkkokaupan muutossa ei ollut järjen hiventäkään, samoilla linjoilla ollaan. Ihana kisukuva :) Voi että tuota kovanonnen jakkua! En usko että Rose suostuu värjääntymään, ei ainakaan kovin hepposilla aineilla.

    VastaaPoista
  5. Meidänkin kissat pitävät pusseista ja ennen kaikkea pahvilaatikoista. Kylläpä taikajakku kuulostaa aivan nimensä mukaiselta, mutta kyllä siihen vielä lisää senttejä tulee;) Enpä usko minäkään että Rose mohairiin väri tarttuisi. Kurkkaapa blogiini siellä on sulle jotain:)

    VastaaPoista
  6. Täti kuule, tuskin tuo mohair värjääntyy, värjäsin jotain lastenvaatteita ja niissä esim. ompelulangat eivät ota väriä itseensä...

    Ihana Napoleon :)

    VastaaPoista
  7. No johan on varsinainen taikajakku. Kuulostaa ihan siltä, että mun olis turha edes yrittää, koska mun mittaustulokseni on suurinpiirtein aina noin vaihtelevia oli kyseessä sitten paita tai sukka. Napoleonille terkkuja Topilta: hillityt herrasmiehet riehuvat vain silloin, kun henkilökunta ei ole näkemässä ;)

    VastaaPoista
  8. Kiitokset henkisestä tuesta, ja Neule-Kirpulle erityisesti :). Joo, en taida alkaa värjäilemään (vaikka kuinka tekisi mieli tekelettä hieman kiduttaa), ja loppuun asti tuon tikutan vaikka kuinka ottaa koville. Aamulla kirkasvalohoitoa ottaessani pääsin jo aika hyvin eteenpäin - enää n. 2,5 cm puuttuu eli tänään ommellaan viimeinen sauma. Mahdollisille taikajakun tekijöille lämmin suositus: kiinnittäkää helma jakkuun sitä mukaa kuin neulotte, niin on helpompi seurata edistymistä eikä ehkä tunnu ihan näin toivottomalta!

    VastaaPoista