maanantai 25. kesäkuuta 2012

Hiljaisuutta käsityörintamalla ja keskikesän juhlaa

Long time, no see! Kesäkuulle on mahtunut niin työmatkailua kuin sosiaalista seuraelämääkin: pitkästä aikaa on tavattu ystäviä lähes joka viikonloppu ja kestitty vieraita. Vaikka en tietyistä syistä pidä leivontablogia, kummipojan perheelle tehty valkosuklaamustikkakakku oli niin onnistunut sekä ulkonäön että maun puolesta, että teen poikkeuksen ja ikuistan sen tänne blogistaniaan. Todistetusti olen siis harrastanut myös leivontaa.

A white chocolate cake with blueberries.

Juhannusta vietimme perinteiseen tapaan ihanan ystäväperheemme luona itäisellä Uudellamaalla, kuten olemme tehneet lähes joka vuosi jo kymmenkunta vuotta.

Midsummer Night 2005 in Askola.

Tarkkasilmäinen lukija huomaa, että tämä juhannuskokko ei ole tältä vuodelta: koska kuvat jäivät jälleen kerran ottamatta, piti kaivella arkiston kätköistä esiin samalta paikalta otettu kuva vuodelta 2005. Tänä vuonna järvi oli peilityyni ja taivas pilvetön, ja ilman noin kymmentä miljoonaa kokolla vieraillutta hyttystä kesäilta olisi ollut täydellinen. Jos oikein muistan, vuonna 2005 kokko ei aluksi ottanut syttyäkseen, koska oli niin märkä.

Niin neulomiseen käytettävissä oleva aika kuin siihen tarvittava energiakin on ollut viime viikkoina vähissä, ja jopa jonkinlaista neulomisähkyä on ollut havaittavissa. Tilanne korjaantunee pikkuhiljaa, toivottavasti. Se ei kuitenkaan ole estänyt shoppailua. Pitkästä aikaa ostin lankaakin: vyyhdillisen Wollmeisea Drucillalta. Posti on kuitenkin kantanut kotiin enemmänkin muuta käsityöaiheista.

Shopping for books, again...

Pitihän näin innokkaan sukkientekijän hankkia Cookie A:n uusinkin sukkakirja: johan siitä edellisestä on yksi sukkapari syntynyt.


Ja koska olen tunnettu myös supertehokkaana ja -taidokkaana virkkaajana, Myös Lesley Stanfieldin uusin kukka- ja perhoskirja piti tilata. Edellisestä on tehty yksi porkkana ja yksi rupsahtanut kielonkukka. Puolustuksekseni todettakoon, että kannen sinitiainen, kuten myös horsman vartta kiipeävä söpö toukka, ei ole virkattu vaan neulottu ja saattaa ehkä joskus päätyä oikeasti puikoille.


Uusia taitoja on mukava opetella, joten samoilla hiirenklikkailuilla valmistauduin tuleviin eläkepäiviin tilaamalla kirjan käpypitsistä.

Kehrääminen on myös ollut viime aikoina hieman jäissä: Justiinan / Josefiinan ainokainen puola on viettänyt jo muutaman viikon puusepällä, jotta se saisi arvoistaan seuraa. Sitä odotellessa ehdin jo tovin odotella tätäkin: Tuulia Salmelan uutta Kehrääjän käsikirjaa, joka näyttäisi sisältävän lähestulkoon kaiken tietämisen arvoisen kehräämisestä. Lomareissulle maalle saatan napata mukaan värttinän ja kuituja.



Puutarhassa on tällä välin tapahtunut tapahtunut niin paljon ettei perässä tahdo pysyä, ja moni kasvi on ehtinyt lopettaakin kukintansa ilman että kamera on ehtinyt paikalle. Viimeinenkin kukkapenkki (kuvassa takana vasemmalla) sai kivireunat, ja rumat kestopuurimanauhat joutivat roskiin. Lumikärhön vieressä elintilasta taistelee Huopatossuselta saatu peurankello, siskolta saatu siperiankurjenmiekka sekä ensimmäistä kertaa upeasti kukkiva harjaneilikka. Viime vuonna istutettu pioni ei näytä kukkivan vielä tänä vuonna, vaikka näyttää jääneen henkiin.



Harjaneilikka - Dianthus Barbatus (?).

Siperian kurjenmiekka. 
 Niin ikään viime vuonna istutettu kummitytön puutarhasta saatu perinteinen keltapäivänlilja vasta aloittelee kasvuaan, ja yksi kukkavarsi on tänä vuonna noussut esille.Kaunis kukinto jää riippupihlajan lehtien sekaan, joten sijoituspaikka pihlajan juurella ei ole oikein hyvä. Parempi on mietinnässä ensi kesää ajatellen.

Keltapäivänlilja.
 Tämä kukkapenkki näkyy on olohuoneen ikkunan alla ja näkyy sisälle oikein kauniisti. Kelpaa tätä katsella, vielä kun nuoret kasvit saavat vähän rehevyyttä. Keijunkukat ja pikkusydämet kukkivat kauniisti, jaloangervot ja -ritarinkannukset odottavat kiltisti vuoroaan. Rungollinen punaherukka, niin pieni kuin onkin vielä, on aivan täynnä raakileita.


Alppiruusuista pienemmän kukkiminen ehti jo loppuakin, mutta isompi jatkaa vielä, samoin kuin taustalla näkyvä lupiini ja etualalla se viime kesältä talvehtinut ihana orvokki.


Kesäntulo oli selkeästi myöhässä, koska unkarinsyreenit ja perinteiset maatiaissyreenitkin ovat vasta nyt parhaimmillaan.



Ei niin hyvää ettei jotain huonoakin: norjanangervopensasaitoihimme iskivät tuholaiset. Kerrassaan rumaa jälkeä saivat aikaan, vaikka olen ruiskutellut niitä niin tolulla kuin tuhdimmillakin myrkyillä. Eikä tämä vielä mitään, mutta näkisitte puutarhan suhteen hitusen huolettomamman naapurin pensaat...


Nyt alkaa tuntua siltä, että harppuenergia olisi tarpeen: tämä Saksasta työmatkalta ostamani kortti on omistettu teille kaikille Harpuille ja muille neuloville ystäville.



3 kommenttia:

  1. Ihana kortti! :D
    Wollmeisea olis enemmänkin tarjolla sit torstaina btw...

    Sen sinitiaisen vuoksi minäkin sen samaisen kirjan aikanaan hommasin, toteutus vaan antaa odottaa itseään.

    VastaaPoista
  2. Hienot reunukset on tuokin penkki saanut. Hyvä että kukkapenkki näkyy ikkunasta - tänä kesänä ei ole paljon ollut asiaa ulos ihailemaan kasveja :/ Taitaa tulla villa- ja sadetakkikesä.

    VastaaPoista
  3. Nyt kun olet saanut teidän pihasta punnerrettua viimeisenkin kestopuureunanauhan pois niin tervetuloa samaan hommaan meidän pihalle.

    Hyvä kun on eläkepäivillekin suunniteltu tekemistä, kohtahan ne jo itse kullakin koittaa niin ei tule sitten pula tekemisen kanssa. Minäkään en ymmärrä ihmisiä, jotka tekee itsarin kun joutuu jäämään eläkkeelle eikä yhtäkkiä olekaan mitään tekemistä...

    Jos noi toukat on samoja, jotka tuhos meidän punaviinimarjat tossa muutama vuosi sitten ni ne tulee takas ens vuonna ja sitä seuraavana ja sitä seuraavana....

    VastaaPoista